26.4.2024. Bob Cole oli Kanadan kuuluisin maalari, mutta muista taiteilijoista poiketen hän maalasi maisemia, tunteita, ja tapahtumia sanoillaan. Keskiviikkona 90-vuotiaana poisnukkunut Mr. Cole oli legenda, jonka selostukset innostivat monia seuraamaan NHL-jääkiekkoa. Tässä vaatimaton muistokirjoitus todelliselle ikonille.
Jäähyväiset vaatimattomalle miehelle
Bob Cole jätti selostuskoppinsa 84-vuotiaana. Viimeisellä kaudellaan 2018-19 hän teki viimeiset selostuksensa kanadalaisista NHL-halleista. Kaikki tiesivät legendan olleen paikalla, kun tämä vaatimaton mies saapui esimerkiksi Edmontonin Rogers Placelle.
Kaikki median jäsenet kävivät kättelemässä ja onnittelemassa selostajaa, jonka historialliset ja ikuisesti mieleenjääneet selostukset olivat jokaiselle kuin taustamusiikkia, soundtrack heidän nuoruudelleen. Ilmasta tunsi, että nyt paikalla on todellinen kansallisaarre. Ja vaikka ujostuttaakin, häntä on pakko käydä onnittelemassa.
Mr. Cole selosti Edmonton Oilersin 1980-luvun dynastiajoukkueen suurimmat hetket. Kun Öljyn ensimmäinen Stanley Cup-mestaruus keväällä 1984 oli juuri toteutumassa, hän sanoi “There are new kids on the block. The Edmonton. Oilers.” omaperäisellä tavallaan.
Hockey Night in Canada-lähetykset lauantai-iltaisin ovat kuin suomalainen sauna. Muutkin osaavat rakentaa saunan, ruotsalaisetkin, mutta missään, missään se ei tunnu ihan samalta.
Bob Cole oli tämän kulttuurin ilmentymä.
Ottelun lopussa molempien joukkueitten pelaajat tulivat nostamaan mailansa kohti selostuskoppia. Pelaajat jumaloivat Mr. Colea, kuten Wayne Gretzky varmaan sanoisi. Ja se kertoo paljon tästä miehestä.
Pitkä ura
Aivan jääkiekon kotimaan itäisimmältä rannikolta, New Foundlandin St. Johnsista kotoisin ollut Bob Cole teki todella pitkän uran Hockey Night in Canadan ykköselostajana. Ensimmäinen maali, jonka hän omalla hienolla tavallaan kuvaili katsojille tuli 13. lokakuuta, vuonna 1973. Maalintekijänä oli Los Angeles Kingsin Butch Goring. Viimeinen maali oli Montreal Canadiensin Ryan Poehlingin tekemä, 6. huhtikuuta, 2019.
Tuolle välille, 1973-2019, mahtuu uskomaton määrä todellisia helmiä maailman parhaan jääkiekkoliigan otteluista, ja monta monta kertaa Bob Colen kuvaus niistä on jäänyt NHL-seuraajien alitajuntaan ikuisesti.
Bobby Orrin ilmalento Bostonissa. Monet Wayne Gretzkyn saavutukset. Mario Lemieuxn taidokkaat maalit, kärjessä Minnesota North Starsin pelaajien vieminen vipuun kevään 1991 Stanley Cup-finaalissa Pittsburghin Iglussa. Sidney Crosbyn supertähtijääkiekko, nelosketjun pelaajan työetiikalla. Lanny McDonaldin viimeinen maali hänen viimeisessä ottelussaan.
Kaksikymppisen Patrick Royn ihmetorjunnat. Moskovan ZSKA:n vierailu Broad Streetillä. “They are going home!”. Paul Kariyan maali Salt Lake Cityn finaalissa, kun Lemiux jätti koskematta kiekkoon. Doug Gilmourin sankariteot Stanley Cupissa, niin St. Louis Bluesin kuin Toronto Maple Leafsin paidassa.
Usein henkeäsalpaavien jääkiekkotapahtumien jälkeen Cole heitti vielä tavaramerkkinsä “Oh Baby!”.
Bob Cole selosti NHL-blogilla kerrotun Pitkän perjantain verilöylyn Montrealista. “This. Is. Bad”. Hän selosti toisen pääsiäiseepoksen, kaikkien aikojen pisimmän Game 7:n, kun New York Islanders ja Washington Capitals pelasivat neljännelle jatkoajalle, Pat Lafontainen maaliin saakka huhtikuussa, 1987.
Todd Marchantin jatkoaikamaali Dallasissa keväällä 1997. Steve Yzermanin kova lämäri, jolla St. Louis Blues putosi. Darren McCartyn huijaus ohi Janne Niinimaan, ja uskomaton maali 1997 finaalissa. Mr. Colen äänestä kuulee yllätyksen, koska McCartyn taitoihin ei pitänyt kuulua tuo Ruotsissa opeteltu harhautus.
Mr. Colen pitkään uraan mahtuu useampi sukupolvi NHL-pelaajia, ja NHL-jääkiekon seuraajia. Täällä Edmontonissa ei ikinä unohdeta, miten Mr. Cole esitteli 18-vuotiaan pelastajan Connor McDavidin omalla tavallaan, kun hän sanoi: “Connor. McDavid. Remember that name.”
Useat Bob Colen hetken mielijohteesta kesken selostuksen ilmoille tulleet sanonnat ovat jääneet elämään ikuisesti jääkiekon seuraajien mieliin. Niitä toistetaan yhä kymmenien vuosien takaa, ja tullaan aina toistamaan.
“Evertything is happening!” “Look at Lemieux!” Joe Sakicin suosikki “Surely, thays gotta be it!” “How. About. That!”
Sportsnet Statsin mukaan Mr. Colen selostajauraan mahtui vuonna 1928 syntynyt Gordie Howe, ja vuonna 2000 syntynyt Jesperi Kotkaniemi. Uskomaton 72 vuotta näitten kahden pelaajan syntymäpäivien välillä.
Omalaatuinen, kiehtova tyyli
Bob Colen ääntä selostaessa on kuvattu “rönsyileväksi baritoniksi”. Hän osasi todella upeasti maalata kuvia mieliimme jääkiekkokaukalon huippuhetkistä. Tämän lisäksi, ja tästä on useampi viimeisen 24 tunnin aikana sanonut, hän osasi ennakoida, että jotain todella erityistä oli juuri tapahtumassa.
Sen pystyi kuulemaan hänen äänestään.
Bob Colella oli erityinen suhde kuulijoihin ja katselijoihin (hän aloitti uransa radiossa, ja siksi hänen tapansa selostaa pysyi myös televisiossa aina “radiomaisena”). Hän ikäänkuin toi, hän kutsui yleisön mukaansa Montrealin Forumiin, Edmontonin Coliseumiin, Toronton Maple Leaf Gardensiin, tai mihin tahansa. Mistä tahansa.
Kun Mr. Cole selosti, et yhtäkkiä ollutkaan vanhassa autossasi Vancouverin sateisessa ruuhkassa, tai selvittämässä tietä läpi lumimyrskyn takavetoisella Rustangilla Edmontonissa (allekirjoittaneen omat kokemukset sallittakoon tässä). OIit hänen mukanaan jääkiekon klassisissa halleissa.
Kun Cole oli mikrofoninsa luona, jokainen tiesi, että kyseessä oli viikon tärkein pelipäivä, lauantai, ja Hockey Night in Canada. Tai Stanley Cupin playoffit. Iso, tärkeä ottelu. Hän selosti 152 jatkoajalla ratkaistua peliä, ja 42 Game 7:ää televisioon.
En ole varma, aloittiko juuri Mr. Cole sen perinteen, että NHL-joukkueitten valmentajat tulevat aina tapaamaan selostajia tasan kello viideltä, hyvissä ajoin ennen peliä. Hän vaati aina valmentajilta kopion sen illan ketjuista.
Kerran (Toronto Starin erinomaisen Bruce Arthurin mukaan), Peter Laviolette kieltäytyi antamasta ketjuja. Mr. Cole sanoi amerikkalaiselle valmentajalle, omalla ainutlaatuisella äänellään: “Well. Fuck you, mister.”
Bob Cole ymmärsi, koska selostajan on luotava jännitystä, ja sen odotusta, ja selostettava tapahtunut, mutta myös sen, koska on parempi olla hiljaa ja antaa tapahtuneen äänten kertoa itse itsensä.
Se, miten Cole osasi ennakoida tulevan huippuhetken ja jotenkin välittää sen yleisölle, oli todellista taidetta. Ja kun se iso hetki tuli, jokainen tiesi sen saapuneen.
Mr. Colen erinomaisuuteen kuului se, että hän ei koskaan huolehtinut siitä, mitä tulisi tapahtumaan, tai mitä pitäisi tapahtua. Hän ei selostanut minkäänlaisella agendalla. Hänen selostuksensa oli elämistä täysin hetkessä, juuri tässä hetkessä. Hänen ajoituksensa oli aina täsmälleen kohdallaan, tuo rönsyilevä baritoni nousi volyymissä tapahtumien yltyessä jäällä.
Hän eli ja koki tapahtumat omalla tavallaan, ja hänellä oli harvinainen lahja osata välittää tuo kokemus meille muille. Täysin spontaanisti. Jokainen peli, ja jokainen kokemus oli kuin lahja, jota oli juhlittava. Hän ei yrittänyt tehdä jääkiekosta monimutkaista. Hän ei analysoinut peliä.
Bob Colen taidetta oli saada kuulijat tuntemaan pelin. Hän osasi tehdä sen maagisesti. Hän ei yrittänyt kertoa meille, miten jääkiekkoa tulisi pelata. Ei agendaa.
Wayne Gretzky sanoi yhdeksi syyksi siihen, miksi pelaajat itse jumaloivat Mr. Colea sen, ettei hän koskaan moittinut eikä suolannut pelaajia, vaikka nämä olivat pahasti tappiollakin. Hän selosti tapahtumat realistisesti, mutta ei saanut minkäänlaista mielihyvää epäonnistumisten haukkumisesta, tai toisten neuvomisesta. Jääkiekko oli pelaajien peli Bob Colen mielessä, alusta loppuun saakka. Hän ei ollut ottelun tähti, pelaajat olivat.
Mr. Cole kunnioitti NHL-pelaajia. Hän näki paljon vaivaa oppiakseen, miten pelaajien nimet tuli lausua. Etenkin, kun NHL-kaukaloihin alkoi tulla pelaajia Euroopasta. Jos pelaaja sanoi, ettei sillä ole niin väliä, miten nimeni lausut, Bob Cole kysyi: “Miten isäsi ja äitisi sanovat nimesi?”
Vihoviimeinen selostus Montrealistakin päättyi sanoihin “And. Thats all. She wrote”. Ei sanaakaan siitä, että tämä vuosikymmeniä teitä viihdyttänyt selostajalegenda lähtee nyt perheensä luo St. Johnsiin, eikä palaa.
Loistava Michael Farber sanoi, että vain Bob Cole osasi päättää lauseen pisteeseen ja kysymysmerkkiin, samananaikaisesti. Todellinen lingistinen “tour de force”.
Jääkiekon ääni
Lukemattomat pelaajat, median jäsenet, NHL-henkilöt, ja tietenkin fanit ovat viimeisen päivän aikana antaneet kunniaa Bob Colelle.
Jon Cooper oli torstaina juuri hävinnut tärkeän ottelun. Tampan tilanne ei näytä hyvältä Floridan taistelussa. Kaikesta huolimatta Cooper osasi pressinsä alussa antaa tyylikkäästi kunniaa Mr. Colelle, koska ilman häntä, omien sanojensa mukaan Jon Cooperkaan ei valmentaisi NHL:ssä.
Bob Cole oli jääkiekon ääni Kanadassa. Toista hänen kaltaistaan ei koskaan tule. Hockey Night in Canadan nykyinen studioisäntä Ron MacLean sanoi, että hänen äänensä tuli päällesi kuin savu leirinuotiosta. Sen tunsi. Se tuntui hyvältä.
Legendaarinen, ikoninen, ainutlaatuinen ääni on hiljentynyt. Tuo intohimoinen, “nyrkit pystyssä”-tyylillä, selostanut ääni.
Mutta muistot soivat korvissamme ikuisesti. Bob Cole olisi todellakin voinut lahjoittaa äänensä “parempaan” tarkoitukseen, kuin jääkiekkoon.
Meillä oli onnea saada kokea NHL-jääkiekon huippuhetkiä Mr. Colen avulla.
Bob Cole forever
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
