Blogi

Onside with Jouni: Kuuluisa donitsitapaus

6.5.2024. Tänään, 6. toukokuuta on tullut kuluneeksi jo 36 vuotta yhdestä Stanley Cupin pudotuspelien lähihistorian erikoisimmista tapauksista. On aika muistella New Jerseyn donitsitapausta.

Schoeny ja Tasmanian tuholainen

Viime päivien tapahtumat Stanley Cupin playoffeissa ovat muistuttaneet muutamankin kerran mieliin, etteivät pelejä tuomitsevat seeprapaidatkaan ole täydellisiä. Hekin ovat vain ihmisiä, ja virheitä sattuu. Ja
kun tuomareille sattuu virheitä, tunteet nousevat pinnalle.

Viime aikojen tapahtumien valossa tuntuu taas luontevalta muistella tuota vuoden 1988 playoffien tapahtumaa. Jotain todella erikoista tapahtui silloin New Jersey Devilsin ja Boston Bruinsin välillä pelatun itäisen konferenssin finaalisarjan Game 3:n jälkitunnelmissa.

Terry O`Reilly ja Jim Schoenfield olivat kovia pelaajia kaukalossa, ja saman tyylin valmentajia NHL:ssä peliuriensa jälkeen. O`Reilly on yksi 1970-luvun Big Bad Bruinsin pelaajalegendoista. Numero 24 roikkuu TD Gardenin katossa muistona ”Bloody O´Reilly”:stä.

Surullisenkuuluisa Madison Square Gardenin tapaus 23. joulukuuta, vuonna 1979 muistetaan
parhaiten siitä, kuinka myöhemmin NBC:n kommentaattorina toiminut Mike Milbury löi yhtä katsojaa
tämän omalla kengällä. Mutta Terry O`Reilly oli se Boston Bruinsin pelaaja, joka
ensimmäisenä hyppäsi laidan yli katsomoon puolustamaan joukkuettaan New Yorkin ilkeitä
faneja vastaan.

O`Reilly oli parhaalla kaudellaan 1977-78 NHL:n seitsemänneksi paras pistemies 90 pisteellä,
ja samalla kuudes sekä syöttöpisteissä (61) että jäähyminuuteissa (211). Äärimmäisen
harvinainen yhdistelmä minä aikakautena tahansa.

Adam Sandlerin useita Oscar-palkintoja voittaneen Happy Gilmore -elokuvan ystävät muistavat Happyn mainitsevan juuri Terry O`Reillyn, ”Tasmanian Tuholaisen”, lapsuutensa suosikkipelaajana aivan elokuvan alussa.

Jim Schoenfield oli Buffalo Sabresin jämerä puolustaja, joka toimi Sabresin kapteenina
vuosien ajan. Hän oli vuoden 1972 NHL Draftin korkeimmalta varattu puolustaja (5.), ja todellinen
kultakimpale vasta vähän aikaa NHL:ssä toimineelle Sabresille.

Schoenfield oli puolustava pakki, maalivahdin paras ystävä. Hän oli iso ja vahva pelaaja, joka dominoi peliä omalla puolustusalueella. Hän tuli aina pelaamaan kovaa ja pelottomasti.
Schoenfield taklasi lujaa ja heittäytyi laukausten eteen rohkeasti. Hän oli yksi 1970-luvun
suosituimpia pelaajia Buffalossa French Connection -ketjun ohella.
Näitten kahden, erittäin kovaluontoisen entisen pelaajan valmentamat joukkueet pelasivat siis
toisiaan vastaan 6. toukokuuta, vuonna 1988.

O’Reilly ja Schoenfield toimivat vielä vuosia tuon tapauksen jälkeen yhdessä New York
Rangersin apulaisvalmentajina, päävalmentajana toimineen Bryan Trottierin alaisina. You
Tubesta on helppo löytää vanha filmi, jossa Schoenfield riitelee uhkaavannäköisenä pleksin yli
pelaajapenkiltä toiselle Glen Satherin kanssa. Tai toinen, jossa Schoenfield on hyvin lähellä
fyysistä yhteenottoa Pittsburghin penkin takana olleen Trottierin kanssa.
Se, että kaikki neljä yllämainittua toimivat yhdessä, todistaa, että nämä kiekkomiehet eivät
koskaan polttaneet siltojaan pienistä erimielisyyksistään huolimatta.

Meadowlands, New Jersey, 6. toukokuuta, 1988

Mutta takaisin toukokuuhun 1988.

Tunteet nousivat pintaan tuossa pelisarjassa jo aikaisin Bruinsin Craig Janneyn jäätyä
Devilsin pelaajan yliajamaksi. Nuori ja innokas New Jersey pelasi ensimmäistä kertaa
pudotuspeleissä. Wayne Gretzky oli vain neljä vuotta aikaisemmin kuuluisasti kutsunut
Devilsiä Mikki Hiiri -organisaatioksi. Jos Jersey onnistuisi voittamaan Bruinsin, se voisi
päästä finaaliin itse Gretzkyä ja tämän Oilersia vastaan.

Ilmassa oli varmaankin tunne siitä, ettei klassista Original 6 -seura Boston Bruinsia, ja nuorta
New Jersey Devilsiä kohdeltu samalla tavalla toimitsijoitten ja liigan taholta.

Pitääkseen rauhan maassa O’Reilly päätti antaa Jay Millerin pukea, ja Schoenfield vastasi
ottamalla kokoonpanoon suurimman osan kaudesta junnuissa pelanneen Troy Crowderin.
Yhdessä vaiheessa ottelua Devils oli juuri saamassa jäähyn, kun Bruinsin laituri Keith
Crowder
tuli, ja löi Devilsin Pat Verbeekiä suoraan kasvoihin. Verbeek, jonka lempinimi
”Little Ball of Hate” on sittemmin luovutettu Brad Marchandille, löi tietenkin takaisin.
Bruins teki maalin seuranneesta kahden miehen ylivoimatilanteesta, eikä Jim Schoenfield
ollut tyytyväinen Devilsin penkin takana.

Se, mitä myöhemmin tapahtui, on yksi Stanley Cupin lähihistorian omituisimmista
tapauksista, joka aina silloin tällöin nousee puheenaiheeksi. Sen voi katsoa
sensuroimattomana YouTubesta.

Kolmannen ottelun (Devils 1 – Bruins 6) kiihkeiden tapahtumien jälkeen valmentaja
Schoenfield menetti hermonsa, ja kävi Devilsin vanhan kotihallin Meadowlandsin käytävällä
erotuomari Don Koharskin kimppuun arvostelemalla tätä erittäin ankarasti verbaalisesti
huutaen, ja esiintymällä fyysisesti myös jonkin verran aggressiivisesti. Koko farssi tallennettiin
TV-kameroille ja siitä saatiin paljon hupia myöhemmin.

Tämä tapahtui aikana, jolloin NHL-pelit vedettiin vielä läpi yhdellä päätuomarilla. Jossain
vaiheessa Koharski menetti tasapainonsa ja kaatui kapealla käytävällä. Siitä, kaatuiko hän
omasta kömpelyydestään vai Schoenfieldin avulla ei oltu yhtä mieltä.

Kun paikalla olleet linjamiehet Ray Scapinello ja Gord Broseker, sekä Devilsin
apulaisvalmentaja Doug McKay vetivät miehiä pois toistensa läheisyydestä – Koharski
vastasi huutoihin huutamalla takaisin. Koharskin mielestä Schoenfield tönäisi häntä, mikä sai
hänet menettämään tasapainonsa (hän oli luistimet jalassa käytävällä). Koharskin väitetään
huutaneen ”Sinä et enää valmenna yhtään peliä. Toivottavasti se meni nauhalle!”

Mieleenpainuvimmat kommentit, joita sensuuri ei leikannut piippauksiksi filmillä tulivat
Schoenfieldiltä: ”You`re full of shit. You`re crazy. You`re crazy. That’s because you fell, you fat
pig! Have another donut! Have another donut!” Suomeksi siis. ”Puhut pelkkää paskaa. Olet
hullu. Olet hullu. Se tapahtui, koska sinä kaaduit, senkin lihava sika! Syö lisää donitseja! Syö
lisää donitseja!”

Korkeimman oikeuden tuomari

NHL antoi yhden ottelun toimitsijakiellon tapauksen johdosta Schoenfieldille. New Jersey
Devilsin GM Lou Lamoriello ei hyväksynyt valmennuskieltoa, joka annettiin ilman
kuulustelua. NHL:n silloinen varapresidentti Brian O`Neill ilmoitti asiasta vain tunteja ennen
neljännen ottelun alkua.

Lamoriello ei vielä niihin aikoihin ollut yhtä tärkeä hahmo NHL:ssä kuten hän oli myöhemmin, mutta hän yritti väistää toimitsijakiellon toista kautta yllättävällä suunnitelmalla.


Lou otti yhteyttä tuttuun oikeudentuomariin, herraan nimeltä John A. Conteen, joka oli
kova Devils-fani. Contella oli tapana jopa majoittaa Devilsin nuoria pelaajia kotiinsa. Contella
taas oli suhteita vielä ylemmäksi, New Jerseyn ylimmän oikeuden tuomari James F.
Maddeniin
. Madden suostui kuulemaan Devilsin tapauksen kotonaan, vaikka oli sunnuntai ja
äitienpäivä.

John Conten vaimo Lucille ja tytär Jennifer kirjoittivat tarvittavat paperit valmiiksi, ja Lou
ajoi Conten ja lakimies Patrick Gilmartinin kanssa Maddenin asunnolle.

New Jersey Devils ilmoitti vain 25 minuuttia ennen ottelun alkua, että seura oli saanut
osavaltion ylimmän oikeuden tuomarin päätöksen siitä, että NHL:n oli annettava Jim
Schoenfieldin valmentaa sinä iltana.
Kun Schoenfield tuli valmentamaan liigan kiellosta huolimatta Game 4:seen, NHL-tuomarit
kieltäytyivät tuomitsemasta niin kauan kuin hän oli penkin takana. Otteluun määrätty
päätuomari Dave Newell, ja linjamiehet Scapinello ja Broseker sanoivat kylmästi ei.
Tuomareitten ilmoitus jättää tuomitsematta tuli vain minuutteja ennen pelin alkua.

Amatöörituomarit jäälle vihreissä verkkarihousuissa

NHL palkkasi tässä epätoivoisessa tilanteessa kolme amatöörituomaria tuomitsemaan
ottelun.

52-vuotias, paikallisen pikkuhallin jäämestari Paul McInnis sai toimia päätuomarina,
koska hän oli ainoa kolmesta, joka oli luistellut enemmän ottelua edeltävinä viikkoina. Hän
lainasi Devilsin Aaron Brotenin varaluistimet, ja hyppäsi kaukaloon tuomitsemaan kovan
ammattilaisottelun.

Suunnilleen samanikäiset, myyntimies Vin Godleski, ja eläkkeelle jo jäänyt newyorkilainen poliisi Jim Sullivan, luistelivat linjoilla. Godleskilla oli aivan sattumalta tuomarin vehkeet luistimineen autossaan.
Todella hurja näky, kun tärkeässä ammattilaisottelussa tuomareina luistelivat vihreissä
verkkareissa olleet miehet. McInnisille löytyi seeprapaita, Godleski ja Sullivan pukivat
päälleen keltaiset harjoituspaidat.

Pelaajat olivat todella ihmeissään heidät nähdessään. Joukkueilla ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin pelata… tai jättää pelaamatta.
He pelasivat. Devils voitti 3–1, mutta hävisi itse pelisarjan lopulta seitsemännessä ottelussa. Ja,
kuten tietyn ikäiset suomalaiset NHL:n seuraajat muistavat, finaaleissa Boston törmäsi
viimeistä kertaa Wayne Grezkyn johtamaan Edmonton Oilersiin ja hävisi neljässä ottelussa.

Viidenteen saatiin taas oikeat ammattilaistuomarit. NHL piti asiaankuuluvan kuulustelun
Schoenfieldille, ja antoi tälle yhden ottelun toimitsijakiellon. Devilsin penkin takana seisoi
Lou Lamoriello ensimmäistä kertaa NHL-urallaan.

Donitsi-huomautuksesta tuli vitsi, jolle naurettiin kuukausia eteenpäin. Don Koharskia se otti
päähän niin paljon, että hän ilmestyi seuraavalle tuomareitten harjoitusleirille viisitoista kiloa
laihempana.

Wayne`s World ja Officer Koharski

Pari vuotta myöhemmin – juuri kun kohu jutusta alkoi olla laantumassa – ilmestyi elokuvateattereihin SaturdayNight Live -hupiohjelman suositun sketsin perusteella tehty elokuva ”Wayne’s World”. Toinen
monella Oscarilla palkittu taide-elokuva Happy Gilmoren viereen. Elokuvan isä ja pääosan
esittäjä Mike Myers on Torontosta kotoisin ja todella kova kiekkofani.

Elokuvassa Myersin esittämä Wayne Campbell ja hänen kaverinsa, Dana Carveyn esittämä Garth Algar hengailevat kuvitteellisessa Stan Mikitan donitsipaikassa lähellä Chicagoa, ja he tapaavat tutun poliisin, joka on paikalla syömässä donitseja.

Yksi lopulta 183.1 miljoonaa US dollaria 20 miljoonan budjetilla tuottaneen komedian hauskimpia ”sisäpiirin” vitsejä oli se, että Frederick Coffinin esittämää poliisikonstaapelia kutsuttiin nimellä ”Officer Koharski”.

Näin elokuvan kanadalaisessa elokuvateatterissa vuonna 1992, ja yleisö remahti nauramaan
tässä kohtaa, koska kaikki ymmärsivät, mistä donitseista tykkäävä konstaapeli oli saanut
nimensä.

Don Koharski – joka luuli vitsailun Schoenfieldin tapauksesta jo kuolleen pois – joutui tämän
jälkeen aina kuulemaan aloituksissa NHL-pelaajilta tästä, koska pelaajat kutsuivat häntä
kunnioittavasti ”Officer Koharski”:ksi.

Hyvät ystävät

Don Koharskista ja Jim Schoenfieldistä tuli pian tapahtuneen jälkeen hyvät ystävät. Vaikka
molemmat tekivät kunnioitettavan uran NHL:ssä (Koharski vihelsi 1, 719 ottelua, ja hänet
valittiin 11 kertaa tuomitsemaan Stanley Cupin finaaleja. Schoenfield valmensi, ja toimi eri
seurojen johtoportaissa vuosia peliuran jälkeen), heidät muistetaan valitettavasti ehkä
parhaiten juuri donitsitapauksesta.

Koharski tuomitsi jopa Canada Cupeissa, ja oli Neuvostoliiton pyytämä päätuomari Kanadan
ja CCCP:n koviin finaaleihin. Hän oli isolla egolla varustettu mies aikana, jolloin seeprojen
annettiin näyttää myös omaa persoonallisuuttaan kaukalossa. Ei ehkä siksi kaikkien suosikki.
Nykyisin emme enää edes tiedä kunnolla tuomareitten ja linjamiesten nimiä, koska niitä ei
enää voi lukea paidan selästä.

Vuoden 1987 Canada Cupin finaalifilmissä voi nähdä tilanteen, jossa mainoskatkon päätyttyä
juuri vaahterapaidoille kakkosen viheltänyt Koharski kiroaa verisesti Kanadan Mark
Messierille
. Tarina kertoo, että Mess oli keksinyt mennä hirvittävien paineitten alla
finaaleja tuominneen Koharskin luo kysymään ”Kumman puolella sinä oikein olet?”

Koharski ja Schoenfield katuvat tilanteen pääsyä henkilökohtaiselle tasolle, mutta samalla
nauravat tapahtuneelle, ja laittavat sen nuoruuden ja molempien hurjan luonteen piikkiin.
Koharski kertoo mielellään luistelleensa numero 12 selässään, koska hänellä oli aina tapana
tilata tusina donitseja kerrallaan. Kummatkin saavat kuulla tapahtuneesta vieläkin lähes joka
päivä.
Ja aina, kun NHL:ssä tapahtuu kuuma verbaalinen välienselvittely nykyisten tuomareitten ja
valmentajien välillä, tuo vanha videofilmi näytetään taas kerran.
Pahimmat voimasanat piipattuna.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]


Muita aiheeseen liittyviä juttuja