31.5.2024. Los Angeles Kingsin Wayne Gretzkyn korkea maila osui kevään 1993 konferenssifinaalisarjan kuudennessa ottelussa jatkoajalla Toronto Maple Leafsin Doug Gilmourin kasvoihin. Erotuomari Kerry Fraser ei viheltänyt pilliinsä. Kings voitti ottelun, ja jatkoi Stanley Cupin finaaliin. Maple Leafsin fanit eivät ole vieläkään unohtaneet, tai antaneet anteeksi. Uusimmassa Evergreen-sarjan osassa on aika muistella tapausta 31 vuoden takaa.
Linja
NHL-seeprapaitojen tuomitsemislinjasta on puhuttu tänä keväänä enemmän kuin aikoihin. Voidaan sanoa, että he ovat antaneet poikien pelata näissä Stanley Cupin playoffeissa. Ainakin idässä. Puhutaan Hudson Bay-säännöistä. Tai vankilasäännöistä. Vanha teoria on se, ettei tuomareitten pidä päättää, kuka voittaa tärkeän ottelun vihellyksillään. Voitto on otettava pelaamalla.
Uudempi vastaväite on se, että tuomarit itse asiassa juuri ratkaisevat voiton toiselle joukkueelle jättämällä viheltämättä pelitilanteita sääntöjen mukaan.
Kaikki ovat kuitenkin varmasti yhtä mieltä yhdestä asiasta: parasta olisi, jos tuomareitten linja pysyisi aina samana, kulkee tuo linja sitten missä tahansa.
On aika muistella yhtä Stanley Cupin lähihistorian kuuluisimmista tapauksista, jolloin tuomarin pilli ei soinut.
Tuo ottelu pelattiin 27. toukokuuta, vuonna 1993. Se on vieläkin ottelu, josta puhutaan enemmän kuin mistään toisesta Toronto Maple Leafsin pelaamasta, vuonna 1967 alkaneen aikakauden ottelusta.
Siis jopa enemmän kuin kevään 2013 playoffeissa Bostonissa sattuneesta romahtamisesta, joka vieläkin saa Edmontonin kaduilla haalistunut Bruins-huppari päällään pientä koiraansa ulkoiluttavan miehen hymyilemään kuin teurastajan koiran.
1993
Elettiin vuotta 1993. Läntisen konferenssin finaalisarja, kuudes ottelu Kings vs. Toronto Maple Leafs Los Angelesin vanhassa Forumissa. Jatkoaika. Leafsin kapteeni Wendel Clark oli tasoittanut pelin ottelun kolmannella maalillaan vain 1:21 ennen kolmannen erän loppua. Hirmurannarilla. Toinen maali rystyltä Kelly Hrudeyn taakse.
Sitten kolmetoista sekuntia ennen loppusummeria Glenn Anderson sai väkivaltaisuudesta aika helpon jäähyn. Andy ajoi Rob Blaken laitaan, aika turhaan. Mentiin jatkoajalle.
Viisi vuotta aikaisemmin urheilumaailman kohutuimmassa pelaajakaupassa Kingsiin muuttanut Wayne Gretzky sai kiekon, ja laukoi B-pisteen kaarelta kohti maalia. Leafsin pakki Jamie Macoun blokkasi kiekon, ja se ponnahti takaisin Gretzkyn ja Toronton Doug Gilmourin väliin. Hetkeä myöhemmin Gilmour putosi jäähän.
Legendaarinen Hockey Night in Canadan selostaja Bob Cole ei edes huomannut korkeaa mailaa.
Hidastus osoitti, että Wayne Gretzkyn maila oli laukauksen jälkeen vahingossa osunut Killerin kasvoihin.
Se ei ollut laukauksen saatto, Väinö nosti mailansa ylös sen jälkeen. Gilmour nousi ylös, ja näytti leuassaan olevaa verta erotuomari Kerry Fraserille. Vuoden 1993 sääntöjen mukaan veren vuodattamisesta korkealla mailalla olisi pitänyt tuomita viitonen ja suihku. Todella, iso ja tässä tilanteessa ratkaiseva rangaistus viheltää. Vielä isompi juttu jättää viheltämättä.
Kerry Fraser on NHL-historian eniten runkosarjapelejä viheltänyt erotuomari (1,905), kolmanneksi eniten playoffpelejä (254), edellään vain Don Koharski ja Bill McCreary. Fraser muistetaan upeista hiuksistaan ajoilta ennen kypäriä. Hän sanoo omaavansa hienoimman tukan yhä.
Kerry Fraser ei viheltänyt Gretzkyn korkeaa mailaa. Filmiltä voi nähdä, miten Fraser kysyy kokeneelta linjatuomari Ron Finniltä. Finn oli mies, joka ei koskaan pelännyt tuomita mitään. Mutta hän ei ollut nähnyt tilannetta, vain pelaajien selät. Edelliseen aloitukseen kiekon pudottanut Kevin Collins ei myöskään tiennyt.
Kun kolmesta seeprapaidasta kukaan ei varmasti nähnyt, mitä tapahtui, tilanne jää viheltämättä. Jos todisteita ei ole tarpeeksi, pelin on jatkuttava.
Hermostunut Ysiysi
Filmillä voi nähdä, miten hermostuneen näköisesti #99 kaartelee jäällä, kuin toivoen, että pian päästään seuraavaan aloitukseen ja juttu unohtuu. Väinö ehkä aavisti, mitä oli tapahtunut, ja mikä seuraus voisi olla.
Gretzkyn pelejä katsoneet muistavat, miten hän aina tuli tuomareitten luo jos oli kiistaa jostain asiasta. Tällä kertaa hän vältteli seeprapaitoja, ja pysyi kaukana.
Tämä ei ollut tunnusomaista Gretzkylle. Hän ei ehkä tiennyt ihan tarkasti itsekään mitä oli tapahtunut, mutta hän vaistosi jotain.
Ottelun ratkaisu tuli pian tämän jälkeen. Tomas Sandström sai kiekon puolustaja Alexei Zhitnikiltä, ja kuljetti sen kenenkään häiritsemättä koko matkan omalta siniviivalta Leafsin puolustusalueen kulmaan. Sitten kolme Toronton pelaajaa lähti hänen peräänsä. Kiekko tuli toiselle puolelle Luc Robitaillelle, joka katsoi maalin vastakkaiselle kulmalle. Wayne Gretzky seisoi siellä vapaana. Puolustaja Bill Berg katseli tilannetta toisaalla.
Gretzky sai syötön Robitaillelta, ja teki voittomaalin. Felix Potvinilla ei ollut mitään mahdollisuuksia torjua. Glenn Anderson oli vielä maalin tullessa jäähyaitiossa. Pelisarja siirtyi sen ansiosta seitsemänteen otteluun Toronton Maple Leaf Gardensiin, jossa Wayne pelasi NHL-uransa parhaan ottelun.
Vihellä mitä näet
Kerry Fraser on saanut kuulla tapahtuneesta lähes joka päivä viheltämättä jääneen Wayne Gretzkyn korkean mailan jälkeen. Eli nyt jo 31 vuoden ajan. Hän kirjoitti erittäin rehellisen kuvauksen tapauksesta Players Tribuneen.
”Minun oli tehtävä päätös,” Fraser kirjoitti. ”Tuomarikoulussa sinulle taotaan aina yhtä asiaa: Vihellä sen mukaan, mitä näet. Älä arvaile. Rehellinen totuus on se, etten nähnyt sitä. Minun oli pakko toimia sen mukaan. Sanoin: ”Ei jäähyä.”
Linjamiehillä on oikeus viheltää selvät rikkeet, kuten korkeat mailat, mutta niin ei tapahtunut tässäkään tapauksessa.
Tämän kirjoittaja kysyi kerran illallispöydässä entiseltä NHL-linjatuomari Ron Finniltä, miksei tuota kuuluisaa korkeaa mailaa vihelletty. ”Olin toisessa päässä kaukaloa”, hän vastasi ja hymyili. ”En nähnyt tilannetta tarpeeksi hyvin.”
Jatkoimme kalaillallisen nauttimista. Se oli tosi hyvää. Sateenkaarinieriää, jos oikein muistan. Ron kertoi, miten Canada Cupissa kerran itse Esa Tikkanen luisteli hänen luokseen ennen pelin alkua, ja sanoi, että “nyt meillä on mahdollisuudet, koska meillä on “Finn” eli suomalainen linjalla”. Ron Finnin isovanhemmat tulivat saapasmaasta Kanadaan, ja lyhensivät alkuperäisen “Finnachelli” nimensä.
”Ottelun jälkeen NHL:n tuomaripäällikkö Bryan Lewis tuli koppiin ja sanoi: ”Hyvää työtä.”, kirjoitti Fraser. ”Me luulimme todella tuominneemme oikein. Silloin ei ollut käytössä hidastuskameroita kuten nykyisin. Vasta seuraavana päivänä saimme nähdä toisesta kulmasta otetun filmin. Siitä pystyi selvästi näkemään, että Gretzky löi Gilmouria korkealla mailalla.”
”Se tilanne missattiin. Piste.”
Katkerat Leafs-fanit
Toronto Maple Leafsin katkerat fanit puhuvat vieläkin tapauksesta saaden sen kuulostamaan siltä, kuin joku olisi murhattu kolmen sokean seeprapaidan edessä. Urheilufanien intohimon voi ymmärtää. Etenkin Leafsin fanien kohdalla tunteita herättäviä ja turhautuneisuutta aiheuttavia tappioita on jo kärsitty monen kymmenen vuoden ajan.
Näin viimeksi sosiaalisessa mediassa katkeria kommentteja Torontosta päin pari viikkoa sitten, kun Connor McDavidin korkeaa mailaa päin Quinn Hughesin kasvoja ei vihelletty. Kerry Fraserin uskottiin olleen jotenkin senkin takana!
“Hän on todellakin seuraava Gretzky”, twiittaili joku katkerana.
Tai, kun Brandon Hagel hermostui seeprapaidoille viheltämättä jättämisestä vuosi sitten. Taas hommia meille huuliltalukijoille. Leafs-fanit uskoivat vakaasti, että tässäkin oli Fraserin sormet jotenkin mukana. Pakko olla.
Keväällä 1993 Toronton fanit ajattelivat, että nyt heidän aikansa oli koittanut. Kovapintainen irlantilaispoliisi Pat Burns oli tullut valmentajaksi. Burns osasi pelotella koko joukkuetta juuri sopivasti. Hän vei ensi töikseen Doug Gilmourin pahamaineiseen baariin ja sanoi, että Killerin tuli olla joukkueen kovimmin harjoituksissa töitä tekevä pelaaja. Se kantaisi peleihin. Ja niin kävi.
Doug Gilmour pelasi kuin noiduttu. Wendel Clark oli parhaimmillaan. Felix Potvin torjui. Dave Ellett pelasi pakkina. Glenn Andersonilla oli vielä voittomaaleja mailassaan.
Mutta kokonainen sukupolvi Leafs-faneja katkeroitui Kerry Fraserin viheltämättä jättämisen takia. Finaalissa olisi vastassa ollut Montreal Canadiens. Toronto vastaan Montreal-finaali ei ehkä olisi ollut Gary Bettmanin unelma, mutta se olisi ollut varmasti monen kanadalaisfanin unelma. Klassinen Les Habitants vs. Maple Leafs.
Ja Toronto Maple Leafsin unelma jäi yhden laukauksen päähän. Yhden laukauksen.
”Hyväksyin minua kohtaan suunnatun vihan”, kirjoitti Fraser. ”Mutta minulla oli vaikeuksia sen kanssa, ettei minua ymmärretty oikein. Minua harmittaa se, että ihmiset ajattelivat, etten viheltänyt Grezkyn tähtistatuksen takia, tai minuun mahdollisesti kohdistuvien seurauksien takia. Minä en ole sellainen henkilö.”
Kerry Fraser ja kokeneet linjamiehet Ron Finn ja Kevin Collins eivät yksinkertaisesti nähneet tapahtunutta. Selostaja Bob Cole ei edes nähnyt sitä.
Silloisten sääntöjen mukaisesti Wayne Gretzkyn olisi pitänyt saada viitonen ja lentää suihkuun tapahtuneesta. Mutta jos ajattelemme, miten paljon Stanley Cupin pudotuspeleissä tapahtuu, tämä ei todellakaan ollut ainoa viheltämättä jäänyt rike. Samassa pelisarjassa jo aikaisemmin Doug Gilmour pukkasi päällään Marty McSorleya päähän. Ei vihellystä, ei pelikieltoa.
NHL-jääkiekko on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä, ja yksi niistä on se, että playoffeissa tuomarit muuttavat sääntötulkintojaan löysemmiksi. Etenkin tapauksissa, joissa tähtipelaaja syyllistyy rikkeeseen. Tämä piti paikkansa vielä enemmän muutama vuosikymmen sitten.
1994
Vuoden 1994 Stanley Cupin playoffeissa nähtiin tilanne, jossa Vancouver Canucksin supertähti Pavel Bure iski kuolleesta kulmasta Dallas Starsin Shane Churlaa erittäin ilkeällä kyynärpäällä päähän. Churla putosi jäähän tajuttomana, mutta tilannetta, jonka jokaikinen selvästi näki, ei vihelletty. Bure oli supertähti, Churla alempien ketjujen työjuhta.
Pavel Bureta ei missään tapauksessa oteta jäältä pois tai hänelle anneta pelikieltoa.
”Jos olisi käynyt toisinpäin, olisin saanut ainakin viidentoista ottelun pelikiellon”, sanoi Shane Churla tapahtuneesta myöhemmin. ”Minua olisi haukuttu jääkiekon pahimmaksi rikolliseksi.”
Hän oli aivan varmasti oikeassa.
Buren tekoa on jopa puolusteltu sillä, että häntä oli pidetty ja varjostettu kovaa Dallasin pelaajien taholta ennenkuin hän päätti antaa takaisin.
”En tehnyt sitä tahallani”, sanoi Wayne Gretzky myöhemmin omasta korkeasta mailastaan. ”En edes tiennyt, mitä tapahtui. Pelin jälkeen minulle näytettiin se filmiltä, ja silloin tiesin. Mutta en tehnyt sitä tahallani.”
Se jäi viheltämättä
On vaikea spekuloida jälkikäteen, mitä olisi tapahtunut, tai mitä ei olisi tapahtunut, jos Kerry Fraserin pilli olisi soinut. Tosiasia on kuitenkin se, että jos Wayne olisi saanut viitosen ja lentänyt ulos, Kings olisi voinut silti voittaa ottelun.
Jos Wayne Gretzky olisi lentänyt suihkuun Los Angelesissa pelatun ottelun jatkoajalla, rennot kalifornialaiset olisivat todennäköisesti polttaneet LA Forumin maan tasalle. Se siitä rentoudesta.
Finaalisarjassa Kerry Fraser mittasi Marty McSorleyn mailan, ja Montreal Canadiens sai tällä raukkamaisella (NHL:ssä ei koskaan tapana) keinolla ylivoiman ja maalin. Samalla tavalla Kingsin leiri olisi voinut teoretisoida, että LA menetti Stanley Cupin tuon kuuluisan mailanmittauksen vuoksi. Sekään ei todennäköisesti ole totta.
Torontolla oli kaikki mahdollisuudet pudottaa Kings tuossa konferenssifinaalisarjassa. Se voitti ensimmäisen pelin. Se johti sarjaa ensin 2-1 ja sitten 3-2. Se hävisi kuudennen ja sai sitten pelata seitsemännen kotonaan, mutta ei pystynyt päättämään edes siellä.
Kerry Fraserin syyttäminen ei ole reilua. Leaf Nationin olisi hyvä antaa asian jo olla. Vuonna 1993 tapahtuneen asian. Tuomarit ja linjamiehet ovat ihmisiä, eivät koneita. Monet mestaruudet on voitettu ja hävitty, ja tilanteita on missattu, jätetty viheltämättä. Inhimillinen tekijä kuuluu urheiluun. Tuomarivirhe ei ratkaissut Los Angeles Kingsin ja Toronto Maple Leafsin sarjaa keväällä 1993.
Näin oli vain jossain määrätty. Los Angeles Kings voitti.
Doug Gilmour sanoi TSN:n haastattelussa uskovansa, että toinen linjamiehistä näki mitä tapahtui.
Wayne Gretzky taas sanoi, ettei tilannetta pitänyt viheltää.
Se jäi viheltämättä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
