Viihde

Kun Broidi flippasi kuukauden kesätyöpalkastaan

Näin kesän korvilla sitä palaa muistoissaan nuoruuden kesäpäiviin. Olin kerran hävitä yhdellä lentomatkalla kuukauden kesätyöpalkkani!

Joskus nuorina poikana reissasimme kaverien kanssa läpi Euroopan. Tuohon aikaan lennot olivat sairaan halpoja, kiitos halpalentoyhtiöiden. Oli ihan tavanomaista maksaa jostakin lennosta kolme euroa, toisesta parikymppiä. Välillä mentiin junalla. Halpaa sekin.

Kun vielä tuohon aikaan ostovoimaa piisasi jopa suomalaisella, olivat reissut uskomattomia. Kaljaa sai, naiset saivat aikaan tuntemuksia selkärangassa asti ja housutkin sai jalkaan jälkikäteen ilman epämääräistä murahtelua.

Kun olimme paluulennolla Bremenistä Suomen kamaralle, sai reissu vielä yhden käänteen. Yhtäkkiä panoksena oli yhden kuukauden kesätyön palkka!

Flippausta lentokoneessa

Kaverini ehdotti, että mitä jos flippaisimme 60 euron velastani? Tämä velka oli syntynyt jostain yhdestä illallisesta tai baarireissusta. Kuka näistä tietää. Tartuin pelimiehenä tietysti haasteeseen tietämättä, että onnetar oli pyytämässä minua isojen poikien tanssiin.

Jos et tiedä flippauksen käsitettä, lienet onnekas. Jos tiedät, niin onnetar se vasta veemäinen daami onkin. Flippaus on periaatteessa tupla tai kuitti. Jos voitat, saat velat anteeksi. Jos et voita, velka tuplaantuu.

Tässä tapauksessa vedettiin korttipakalla, pieni tai suuri taikka musta vai punainen. Sitä perinteistä menoa.

  • Suuri. Hävisin. 120 euroa.
  • Suuri. Hävisin. 240 euroa.
  • Suuri. Hävisin. 480 euroa.
  • Suuri. Hävisin. 960 euroa.

Ei mennyt montaa minuuttia, kun 60 euron velkani oli kasvanut 960 euroon. Mitä aktuaalista vi**a täällä tapahtuu, mietin. Jos häviäisin seuraavan, velkani olisi jo 1920 euroa. Näin veemäinen ystävä onnetar pahimmillaan on. Koska allekirjoittaneen kassatilanne ei nuoruuden kesänä ollut erityisen vahva, ottaisimme vielä yhden flipin ja lähdimme tekemään kaiken varalta maksusuunnitelmaa.

Ensi kuun palkka hampurilaisen paistajana menisi suoraan vastapuolen lapaan, jos tappio koittaisi vielä kerran. Se olisi ainoa tapa lähteä lyhentämään 1920 euron velkaani. Joko kuukausi orjatyötä tai velat anteeksi.

Suuri. Rouva. Osuma!

Se helpotuksen määrä oli sellainen, jota ei vanhempana enää tavoita. Panokset olivat valtavat, sillä nuoruuden kesäpäivät ovat todellakin rajallinen resurssi. Vahvaan huokaukseeni sekoittui kuulutus, että lentokone on saapumassa Suomeen.

Kesä oli pelastettu.

–Broidi


Muita aiheeseen liittyviä juttuja