17.8.2024. Torontossa järjestettiin isot kapteeninvaihtajaiset. Lisää kapteeniudesta NHL:ssä. Numero 87 on jo 37! Koskettava filmi vei meidät harvinaiseen paikkaan. Isoja diilejä odotellessa. Tässä muutamia kommentteja kesken kuuman loppukesän koiranpäivien.
Kapteeninvaihto Torontossa
Mukavaa, että Toronto Maple Leafs – ja aikaisemmin St. Louis Blues – ovat järjestäneet jotain mielenkiintoista raportoitavaa ja keskusteltavaa kesken loppukesän koiranpäivien. Yleensä näinä viikkoina ei tapahdu oikein mitään NHL:ssä, kunnes training camp taas alkaa syyskuussa.
Kapteenin viran tärkeydestä NHL-jääkiekossa, tai turhuudesta, näkee silloin tällöin erilaisia kommentteja. Kapteeniperinne on yhä erittäin tärkeä osa jääkiekkokulttuuria kanadalaisilla NHL-paikkakunnilla, ja ainakin Original Six-kaupungeissa vihaisennäköisen linnun maan puolella. Muistamme, kun Saku Koivusta tuli Montreal Canadiensin kapteeni. Se oli ja on aina iso juttu.
Maple Leafsin kapteeninvaihto kaikkine juhlallisuuksineen tehtiin tarkoituksella juuri oikeaan aikaan. Ajoitus oli loistava. Tätä ei olisi voitu tehdä heti kauden jälkeen, kun seitsemännen pelin tappio vielä aiheutti tuskaa ja surua puserossa. Tämän tekeminen nyt saa kaikki innostumaan pian alkavasta kaudesta uudella tavalla, mikä on hieno asia.
Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Kaikki Maple Leafsin isot pomot olivat paikalla. Mitch Marner ja Morgan Rielly olivat paikalla. Wendel Clark ja Doug Gilmour – kaksi todella kuuluisaa vanhaa Leafsin kapteenia – olivat paikalla.
Tapahtunut oli pienoinen yllätys, mutta se, että Auston Matthews on nyt Leafsin yli satavuotisen (104) seurahistorian 26. kapteeni, ei ollut yllätys.
Älkäämme sanoko, että kapteenin C repäistiin John Tavaresin paidasta. Tämä oli vain luonnollinen kehitys hyvän joukkueen kehitystarinassa ehkä vieläkin paremmaksi. Tavares on tyylikäs ammattilainen, joka todella käyttäytyi upeasti kaikessa tässä. Hän kunnioitti kaikella käyttäytymisellään klassisen jääkiekkoseuran kulttuuria. Hän toi paikalle perheensä (lapsilla Matthews-paidat päällä); vaimonsa ja vanhempansa. Tavares pelaa kotikaupungissaan.
John Tavares sanoi puheessaan upeasti,, ettei tässä ole kyse siitä, onko hän onnistunut tai epäonnistunut, pystyykö hän pelaamaan, tai siitä, että hänen aikansa olisi ohi. Hän ole lähdössä minnekään, eikä tämä tarkoita sitä, että hänen roolinsa joukkueen menestyksessä tulee muuttumaan millään tavalla. Epäitsekkyyttä, ihailtavaa sellaista. Kapteenin C:stä luopuminen oli tuskin hänen oma ideansa. Kauden jälkeen seuran GM Brad Treliving ja presidentti Brendan Shanahan ottivat asian puheeksi, ja keskustelu alkoi siitä.
Tässä oli kyse siitä, että todella spesiaalin pelaajan, Auston Matthewsin, kehitys on siinä vaiheessa, että hän on valmis.
Veikataan tässä, että John Tavares pelaa nyt paremmin, kun hänen ei enää tarvitse tehdä kapteenin velvollisuuksiaan päivittäin. Hän teki viime kaudella 65 pistettä. On selvää, ettei hän enää 34-vuotiaana ole 11 miljoonan taalan sopimuksensa arvoinen pelaaja, mutta hän voi vielä auttaa joukkuetta voittamaan. Oli oikea aika antaa C pois paidasta, antaa tietä numerolle 34. Yksi vuosi isorahaista diiliä jäljellä.
Auston Matthews on mielenkiintoinen jääkiekkoilija ja henkilö NHL:ssä. Hänen taustansa ja tarinansa ei ole tavallinen. Hänen kuuluu ollakin Toronto Maple Leafsin kapteeni, virallisestikin. Hän on joukkueen supertähti, paras pelaaja organisaatiossa. Hän on tehnyt lähes kaiken mahdollisen joukkueen hyväksi NHL-urallaan.
Hän on voittanut Calderin, Hartin, Ted Lindsayn, ja Rocket Richardin peräti kolme kertaa. Jos hän menestyy vielä playoffeissa, tuo Stanley Cupin Yonge Streetille, hänestä voidaan puhua yhtenä kaikkien aikojen parhaista, ellei parhaasta Leafsin pelaajasta.
Tämän kirjoittaneen mielestä sillä, kuka kantaa kapteenin C:tä Torontossa, kun kauden tärkeimmät pelit alkavat keväällä, ei ole yhtä suurta merkitystä itse joukkueen peliin kuin tapahtuneella valmentajan vaihdolla. Boston Bruinsia ei vielä kaadeta tällä. Craig Beruben valmennuksella se voi tapahtua. Ehkä.
The Chief oli paikalla kapteeninvaihtokemuissa. Hän seisoi kuvissa Shanahanin, Trelivingin, Tavaresin ja Matthewsin vierellä. Ja kuten aina, hänen ilmeensä näytti siltä, kuin hän olisi juuri astunut paljain jaloin linnunpaskaan.
On tietenkin myös niitä, joitten mielestä koko tämä suuri kapteeni-Show jääkiekon mekassa oli vain turhaa kansituolien järjestelyä Titanicin kannella. Auston Matthews oii jo muutenkin se pelaaja Leafsissä, johon katseet kääntyvät kaikissa tiukoissa paikoissa, kun rahat ovat pöydällä. Toronto oli jo valmiiksi Austonin joukkue.
Maple Leafs on mediaseurannaltaan maailman suurin jääkiekkojoukkue. Tätä on hauskaa seurata matkan päästä.
John Tavares jää varakapteeniksi. Viime kaudella Matthews ja Mitch Marner toimivat vuorotellen varakapteeneina, ja Morgan Rielly kantoi vakituisesti A:ta. Jäämme seuraamaan, miten tämä kuvio toteutuu alkavalla kaudella.
Lisää kapteeniudesta
Toronto Maple Leafs on maailman arvokkain jääkiekkoseura. Forbesin mukaan seuran arvo on lähes kolme miljardia dollaria. Kapteeninvaihto kesken kuuman kesän ei haittaa businessta. Leafs-fanit eivät ryntää ostamaan valkoisia C-kirjaimia vanhoihin Matthews-paitoihinsa ommeltaviksi tai silitettäviksi, eivätkä seuran omat liikkeet sellaisia myy.
Upeita Original-Six Toronto Maple Leafs-paitoja Matthewsin nimellä ja C oikealla paikallaan oli varmasti saatavissa jo keskiviikkona. Kassakoneet käyvät.
Yksi kapteeniudesta, tai oikeastaan kapteeninvaihdosta mieleentuleva puheenaihe on, tiedämmekö tapauksia, joissa vaihto selvästi johti menestykseen?
Tämä ei ole helppo kysymys vastata, koska joskus itse joukkue on samalla kehittynyt tietylle tasolle. Sen merkitystä, kuka on sattunut olemaan kapteeni kesken kehityksen, on vaikeaa analysoida.
Edmontonissa muistetaan hyvin tietynikäisten seuraajien keskuudessa raudanluja puolustaja Lee Fogolin, joka oli Oilersin kapteeni aina kevääseen 1983 saakka. New York Islandersin dynastiajoukkueelle hävityn Stanley Cup-finaalin jälkeen Fogolin päätti, että oli tullut aika luovuttaa C Wayne Gretzkylle.
Toinen vähän kauempaa tuleva esimerkki oli Bruce Driver, joka pelasi kapteenina New Jersey Devilsissä. Driver oli erittäin taitava kiekollinen puolustaja, ylivoimaspesialisti. Devils vaihtoi kapteenia kauden 1991-92 jälkeen. Scott Stevens tuli kapteeniksi. Devils voitti kolme Stanley Cupia väkivahvan Stevensin johdolla.
Craig Conroy luopui Calgaryssä kapteeniudesta, joka annettiin Jarome Iginlalle syksyllä 2003. Vähän samankaltainen kehitystarina kuin nyt Torontossa.
Ja vielä yksi kapteeniudesta puhuttaessa esiintuleva aihe on se, kuuluuko kapteenin C aina joukkueen parhaalle pelaajalle? Näinhän tehtiin Torontossa.
Ei allekirjoittaneen mielestä aina. Gabriel Landeskog – joka näyttää luistelevan paremmin ja paremmin päivä päivältä, mutta matka on pitkä – on hyvä esimerkki Coloradossa. Adam Lowry toinen Winnipegissä. Hyviä pelaajia monin tavoin, mutta eivät joukkueensa ehdottomia ykköspelaajia.
Aivan kaikkein parhaat näyttävät aina saavan C:n paitaansa. Wayne Gretzky, Mario Lemieux, ja tietenkin Sidney Crosby. Bobby Orr ei koskaan ollut Boston Bruinsin kapteeni.
87 on 37
Yksi muutamista sopimusuutisista, joita vielä odotamme ennen training campin alkua, on Sidney Crosbyn jatkosopimuksen julkaiseminen suoraan The Burghistä.
Sid täytti elokuun seitsemäntenä jo 37 vuotta!
Sid the Kid, rystylaukauksien prinssi, tuo Fazerin sinisestä tykkäävä, yksi jääkiekon helmistä, historian harrastaja, jääkiekon hienoin suurlähettiläs, ei ole enää nuori mies.
Crosbyn taikamaisen pelitaidon ja -älyn näkeminen on yhä parasta. Allekirjoittanut sai nähdä yhden pelätystä Calgaryn Saddledomen press boxista viime talvena. Sieltä pystyi linnun silmin näkemään, miten #87 junaili tilanteita kolminkertaisen karvauksen läpi. Jotain todella spesiaalia. Parempia pelaajia harvoin saamme nähdä. Pieniä asioita, ja samalla lähes täydellistä, kokonaisvaltaista pelaamista.
Sidney Crosby valmistautuu jokaiseen kauteen kuin hän harjoittelisi henkisesti ja taidollisesti pelaamaan jossain sarjassa, joka on parempi kuin mitä NHL on. Hän lisää joka kesä uusia taitoja jo valmiiksi ruhtinaalliseen työkalupakkiinsa. Pittsburgh Penguins olisi Columbus Blue Jackets ilman Sidiä. Pakko olla rehellinen. Hän teki 94 pistettä viime kaudella. 42 maalia.
Yhdeksäntoista kautta jo NHL:ssä, eikä Crosby koskaan pelaa huonompaa kautta, tai edes viikkoa. Meillä on todella onnea saada nähdä tällainen pelaaja. Monipuolinen supertähti. Jo alusta saakka hänestä sanottiin, että hän on kuin nelosketjulaisen työmoraalilla pelaava tähti.
Kun Penguinsin peli tarvitsee fyysisyyttä, Sid pystyy tarjoamaan sitä. Hän loistaa aloituksissa, niissä valmiiksi harjoitelluissa aloituskuvoissa, joita aina seuraamme. Hän katkoo vastustajan peliä puolustuksessa. Peliäly on kuin toiselta planeetalta, tai sieltä NHL:ää paremmalta tasolta. Aina huippukunnossa.
On olemassa kaksi eri koulukuntaa, mitä Sidney Crosbyn uran viimeisiin vuosiin tulee. Toisten mielestä hänen tulee pelata ura loppuun Pittsburgh Penguinsissä, vaikka joukkue ei enää entisiin saavutuksiinsa nousekaan.
Toisten mielestä taas hänen tulisi saada pelata vielä huippukunnossa ollessaan tärkeitä pelejä! Treidi johonkin kovaan joukkueeseen. NHL-blogi kannattaa jälkimmäistä vaihtoehtoa. Juokse, villi lapsi!
Onko Connor Bedard liian nuori Hawksin kapteeniksi?
Vielä kapteeniusaiheeseen. NHL:ssä on tällä hetkellä kuusi joukkuetta ilman kapteenia. Anaheim Ducks, Utah Hockey Club, Buffalo Sabres, Seattle Kraken, Tampa Bay Lightning, ja Chicago Blackhawks.
Onko liian aikaista ommella C vasta 19-vuotiaan Connor Bedardin paitaan?
On. Bedardista tulee vielä jonain päivänä Hawksin kapteeni, mutta ei syytä laittaa moista painetta nuorukaisen niskoille ihan vielä. Nick Foligno on hyvä isähahmo joukkueessa. Entinen Blue Jacketsin kapteeni, 36-vuotias. Hän voi hyvin toimia kapteenina kunnes Bedard on valmis.
Koskettava filmi
Täällä Edmontonissa kello käy. Kello tikittää yhä viikonloppuna ratkaisunsa saavan tarjouslakana-tapauksen tulosta. Leon Draisaitlin jatkosopimuksen julkistaminen ei voi olla enää kaukana. Veikataan tässä kahdeksan vuotta, AAV $13M.
Julkisuuteen tuli filmiä tilanteista, joita me ulkopuoliset emme koskaan pääse todistamaan. Edmonton Oilersin pukukoppi Sunrisessa välittömästi hävityn Stanley Cupin seitsemännen finaalipelin jälkeen. Riippumatta siitä, mitä joukkuetta satuit kannattamaan, tätä oli rankkaa katsoa. Maailmassa on isompiakin ongelmia, mutta juuri tuolla hetkellä, nuo miehet olivat laittaneet kaikkensa peliin, ja hävinneet.
Tämä lopettaa viimeisetkin sanat siitä, että Connor McDavidin olisi pitänyt mennä vastaanottamaan Conn Smythe-palkinto. Kapteeni ei tuota joukkuetta jätä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
