Syvällä valtamerten kätköissä, missä aallot lepäävät ja elämä sykkii vaitonaisena, elää eriskummallinen olento, jonka tarina kätkee sisäänsä hämmästyttävän muutoksen. Salaperäinen asukki on merisika, tieteelliseltä nimeltään Urochordata. Olento kätkee vaatimattoman ulkokuorensa alle yhden merielämän omaperäisimmistä kehityskuluista.
Kun merisian toukka lipuu elämänsä alkutaipaleella vapaana vedessä, se muistuttaa pikkuista salamatkustajaa, kantaa mukanaan selkäjännettä ja liikkuu kuin mikä tahansa muu eläväinen. Mutta tässä pienessä, lähes huomaamattomassa otuksessa piilee syvällinen yhteys meihin, selkärankaisiin.
Toukkavaiheessa merisiat kantavat selkäjännettä, tuota evoluution piilotettua siltarakennetta, mikä kytkee ne osaksi samaa suurta kehityspolkua, joka lopulta synnytti ihmisen ja muut selkärankaiset.
Hurja käänne!
Merisian elämä on kuitenkin enemmän kuin vain toukkaa ja liikettä. Kun se saavuttaa kehityksensä kriittisen pisteen, tapahtuu muutos, joka on kuin luonnon luoma runollinen vertauskuva elämän monimuotoisuudesta ja tarpeiden muutoksesta. Toukka, tuo vapaa ja vikkelä olento, etsii paikan, johon se voi kiinnittyä. Näin alkaa muodonmuutos, joka rikkoo arkisen käsityksen elämän kiertokulusta.
Kiinnittyessään alustaan, olkoon se kivi tai merenpohjan hiekkainen kätkö, merisiasta alkaa tulla jotakin muuta. Se luopuu siitä, mikä kerran teki siitä liikkuvan ja vapaana elävän olennon. Häntä, tuo toukan liikkumisen mahdollistaja, kuihtuu pois. Mutta hämmästyttävintä on se, mitä tapahtuu aivoille.
Hei Broidi, mun aivot sulaa
Pienen eliön elämä, joka kerran vaati suunnan hahmottamista ja liikkumista, ei enää tarvitse aivoja. Merisiat, luonnon omat luopujat, sulattavat aivonsa. Niiden hermosto kutistuu ja haihtuu lähes kokonaan. Elämä voi sopeutua täydellisesti ympäristönsä asettamiin haasteisiin.
Aikuisena merisika elää passiivista, mutta ylenpalttisen tehokasta elämää. Se on kuin suodatin, joka istuu paikallaan ja siivilöi vettä ympäriltään keräten samalla ravintoa mikroskooppisista planktonhiukkasista.
Uudenlainen elämäntapa ei kaipaa liikettä, eikä se tarvitse suuria älyllisiä pohdintoja – aivot ovat käyneet tarpeettomiksi. Merisiat elävät, syövät ja hengittävät yksinkertaisen tehokkuuden varassa, aivan kuin olisivat löytäneet elämän rauhan hämärän meren syvyyksistä.
–Broidi
