26.9.2024. Fred Shero oli yksi legendaarisimmista ja erikoisimmista valmentajista NHL:ssä. Tässä pieni henkilökuva vielä yhdestä legendasta ennen siirtymistä päivän aiheisiin. ”The Fog” NHL-blogin arkistoista. Artikkeli julkaistaan sellaisenaan kuin se ilmestyi, kun tuli tieto Sheron nimityksestä Hockey Hall of Fameen.
Erilainen
Fred Shero oli ainutlaatuinen ja erikoinen persoona NHL:ssä. Erilainen valmentaja. Monitahoinen mies. Erittäin älykäs, ovela ja neuvokas uusien asioitten keksijä.
Niin sanottu “ajattelevan miehen” valmentaja, joka oli samanaikaisesti mielikuvituksellinen, työlleen omistautunut ja uudistava.
Erikoisen lempinimensä “The Fog”, eli sumun taakse kätkeytynyt’ Shero oli suorapuheinen jääkiekkovalmentaja, joka toisaalta kommunikoi ja sanoi hyvin vähän.
Hänen nerokkuutensa kävi joskus lähellä hulluuden rajaa.
“Emme aina ymmärtäneet Freddyä, mutta luotimme silti häneen”, kirjoitti Flyersin legendaarinen maalivahti Bernie Parent. “Jos hän sanoi jotain, me teimme sen. Tiesimme, että kaikella hänen sanomallaan oli tarkoituksensa.”
Hockey Hall of Fame ilmoitti tiistaina vuonna 1990 kuolleen Fred Sheron nimityksestä NHL-jääkiekon kaikkein pyhimpään. Tämä kunnia ei tullut yhtään liian aikaisin miehelle, joka ennenkaikkea oli voittaja.
Philadelphia Flyersin kahteen peräkkäiseen Stanley Cup mestaruuteen vuosina 1974 ja 1975 johtanut The Fog oli valmentaja, joka kohteli pelaajiaan kuin miehiä.
Unohtumaton valmentajapersoona
Fred Shero oli yksi NHL:n unohtumattomista persoonista.
Hän oli äärimmäinen valmentajapersoona. Ulkoiselta olemukseltaan pienikokoinen, hajamielisen professorin oloinen, silmälasipäinen ja epäsiisti, eriskummainen ja hiljainen veijari.
Shero puhui hiljaisella äänellä eikä hän sanonut paljoa.
Joskus ihmiset epäilivät, kommunikoiko hän ylipäätään kenenkään kanssa. Jotkut hänen omista pelaajistaan epäilivät samaa aluksi.
Fred Shero johti joukkuettaan omaperäisellä, mysteerisellä filosofiallaan, jota kutsuttiin myös “systeemiksi”. ”The System” oli termi, joka tuli kuuluisaksi Philadelphiassa Sheron tultua Flyersin valmentajaksi vuonna 1971. Sitä ennen hän oli valmentanut farmiliigoissa, etenkin New York Rangersin organisaation joukkueissa, kolmentoista erittäin menestyksekkään kauden ajan.
”Lasten peli,jota miehet pelaavat..”
“Jääkiekko on lasten peli, jota miehet pelaavat”, oli yksi The Fogin monista kuuluisiksi tulleista, usein syviä filosofisia viestejä sisältävistä, yksinkertaisen näköisistä lauseista.
“Koska jääkiekko on lasten peli, pelaajien tulee pitää hauskaa.”
Shero muutti Flyersin jääharjoituksissa suoritettavia harjoitteita jatkuvasti pitääkseen pelin hauskana ja välttääkseen pelaajien niskaan kohdistuvaa stressiä ja vakavuutta.
Silti kaikella oli aina tarkoituksensa, ja Shero painotti kaikessa äärimmäistä kurinalaisuutta.
Fred Shero käytti valmennuksessaan amerikkalaisen koripallolegendan John Woodenin oppeja. “Joukkueurheilussa täytyy olla selvät ohjeet sekä kurinalainen yritys kaikessa, muuten suuri osa yhdistetystä voimastamme katoaa keskinäisiin ristiriitoihin.”
“Kova yrityksesi ei johda minnekään ilman kurinalaisuutta.”
Pelejä kahdellatoista kahtatoista-vastaan. Rankkarikisoja, joitten voittajalle oli luvassa viiden dollarin voittopotti. Erittäin varakkaat NHL-tähdet taistelivat, ja laittoivat kaikkensa peliin voittaakseen nuo viisi dollaria.
Shero halusi pelaajiensa ajattelevan omilla aivoillaan. Joskus selostettuaan täysin järjettömältä näyttäneen harjoitteen joukkueelleen, joku pelaajista sanoi suoraan, että tuo on täysin typerä ja merkityksetön harjoite. “Juuri noin halusinkin teidän reagoivan”, sanoi Shero innoissaan. “Pidetään viiden taalan rankkarikisa.”
“Mitä enemmän kysymyksiä he tekevät, sitä enemmän he oppivat”, kirjoitti Shero kirjassaan. “Pelaajien osallistuminen on välttämätöntä jos valmentaja aikoo olla menestyksekäs uusien tekniikkojen ja systeemien kanssa. Pelaajille on annettava vapaus esittää omat ajatuksensa ja ideansa.”
“Kun valmentaja antaa pelaajiensa ajatella omilla aivoillaan, hän luo parempia urheilijoita.”
Fred Sheron joukkueessa kaikkien pelaajien haluttiin laittavan fyysisen panoksensa lisäksi myös henkiset voimansa peliin.
Players` Coach
Fred Shero oli pelaajien valmentaja, äärimmäinen “players coach” termin varsinaisessa merkityksessä. Pelaajien tuli päästä lentokoneeseen ensimmäisinä. Ruoka tuli tuoda pelaajille ensimmäisenä, vaikka paikalla olisi ollut Flyersin omistaja Ed Snider perheineen ja hienoine vieraineen.
Sheron toimisto Philadelphian Spectrumissa sijaitsi pienessä siivouskomerossa aivan pelaajien pukukopin vieressä. Hän ei halunnut hulppeaa huonetta hienoine pöytineen Flyersin muun johtoryhmän toimistosiivestä. Kalusteiksi riitti pieni liitutaulu, ja seinälle liimattu ilmoitus, jossa häntä varoitettiin parkkeeraamasta aina samalle paikalle Spectrumin parkkipaikalla poishinauksen uhalla.
Tämä symbolisoi Sheron ajattelumaailmaa. “Jos joukkueenjohdon ja pelaajien välille tulee yhteenotto”, selvitti Shero yksinkertaisesti, “haluan pelaajien tietävän olevani heidän puolellaan.”
Pelaajat tulivat aina ensin, ennen mitään muuta. Vain pelaajat merkitsivät mitään Fred Sherolle.
Saman aikakauden NHL-valmentajista Scotty Bowman tunnettiin siitä, että hän piti aina tietyn etäisyyden pelaajiinsa. Don Cherry taas oli pelaajiensa mies, joka iloisesti kävi jopa kaljalla pelaajien kanssa.
Fred Sheron tyyli oli jossain näitten kahden ääripään välimaastossa.
Ei nukkumaanmenoaikoja
Sheron pelaajat ensin-filosofia sisälsi erikoisia, oveluudessaan nerokkaita ja lähes vilpillisiä teorioita. Pelimatkoilla esimerkiksi Philadelphia Flyersin pelaajilla ei ollut nukkumaanmenoaikoja.
Valmentaja ei koskaan tsekannut, kuka oli huoneessaan nukkumassa.
Fred Shero kohteli pelaajiaan kuin miehiä ja luotti siihen, että miehet itse tietävät, mikä on heille hyväksi, ja mikä pahaksi. Mutta samanaikaisesti Shero teki joukkueelleen ovelan aikataulun, mikä teki yölliset seikkailut käytännössä mahdottomiksi.
NHL-joukkueilla oli yleisesti tapana saapua vieraspaikkakunnalle ottelua edeltävänä iltana. Flyers saapui jo hyvissä ajoin aikaisin iltapäivällä. Tämän jälkeen pelaajat nauttivat illallisen normaaliin aikaan. Sen jälkeen seuraavan illan vastustajia koskeva taktiikkapalaveri pidettiin valmentajan huoneessa kello kymmeneltä tai yhdeltätoista illalla.
Myöhäisillan palaverin päätteeksi Shero ilmoitti aamuharjoitusten alkavan kello yhdeksältä aamulla. Bussi hallille lähtisi kello kahdeksalta. Yhteinen aamiainen hotellilla sitä ennen.
Shero ei koskaan kieltänyt ketään lähtemästä kaupungin yöhön, mutta tuon aikataulun puitteissa se olisi ollut järjetöntä.
Fred Sheron aikataulu oli nerokas. Ilman käskyjä, määräilyjä, sääntöjä tai minkäänlaista kyttäilyä pelaajat söivät illallisensa oikeaan aikaan, nukkuivat kunnolla, nauttivat aamiaisen oikeaan aikaan, aamuharjoittelivat oikeaan aikaan ja valmistautuivat otteluunsa hyvissä ajoin.
Kirkon avaimet
Vierasottelujen jälkeen Shero saattoi antaa kapteeni Bobby Clarkelle rahaa, ja kehoittaa tätä viemään joukkueen syömään yhdessä. Nälkäisen Flyersin istuessa bussissaan vieraspelin jälkeen, valmentaja antoi usein kuljettajalle ohjeen ajaa kaupungin parhaaseen pihviravintolaan, ja jättää joukkue sinne.
Fred Shero ei illastanut joukkueensa kanssa. Hän jatkoi matkaansa hotellille. Hän uskoi joukkuehenkeen ja siihen, että tuohon yhteisöön kuuluivat vain pelaajat. Tuohon joukkueeseen ei kuulunut klikkejä, eikä nokkimisjärjestyksiä. Ei tähtiä eikä sivullisia. Joukkueen piti olla joukkue kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Valmentaja antoi sitä varten työkalut ja loi tilanteet, jotka mahdollistivat yhteisön muodostumisen.
Shero piti aina huolen siitä, että Flyersin bussiin oli varattu tarpeeksi olutta ja virvoitusjuomia nestehukasta kärsivälle joukkueelle. Kun pelaajat etsivät pullonavaajaa, sellainen löytyi aina valmentajan takin taskusta. Shero kutsui aina mukana kulkevaa pullonavaajaansa “kirkon avaimiksi.”
“Ensimmäinen asia, jonka opin ammattilaiseksi tultuani oli aina pitää avaimia mukana”, hän sanoi.
”If it`s pretty skating you want..”
Kun arvostelijat valittivat siitä, että Philadelphia Flyers pelasi liian kovalla tyylillä, Fred Sheron vastaus oli klassinen: “Jos haluat nähdä sievää luistelua, mene katsomaan Ice Capades-jääshowta.”
Pelaajiaan hän valmisteli arvosteluja varten sanomalla: “Jos haluat välttää arvostelua; älä tee mitään, älä sano mitään, älä ole mitään.” Yksi kuuluisista Fred Sheron sanotuista.
Tosiasia 1970-luvun Broad Street Bullies-joukkueesta oli se, että joukkue oli erittäin hyvä. Parempi kuin vain kova. Noin neljä 200 minuutin kerhon miestä olivat ainoat tappelijat joukkueessa.
Dave “The Hammer” Schultz, Andre “Moose” Dupont, Bob “Hound Dog” Kelly ja Don “Big Bird” Saleski. Nämä pelaajat pelottivat vastustajia, ja pitivät nämä rehellisinä. Muut pelasivat jääkiekkoa.
Sheron systeemissä jokaisella pelaajalla oli oma roolinsa, ja jokainen pelaaja pääsi pelaamaan.
“Sinun on käytettävä kaikkia pelaajiasi,” sanoi Shero. “Jos et voi niin tehdä, on hankittava pelaajia, joita voidaan käyttää.”
Tämä Sheron filosofia varmisti sen, että jokainen Flyersin pelaaja tunsi itsensä tärkeäksi ja halutuksi osaksi joukkuetta. Shero käytti aina kaikkia pelaajiaan paljon ottelujen kahdessa ensimmäisessä erässä. Kun tultiin kolmanteen, tähtipelaajat eivät olleet liikaa väsytettyjä.
Kun ottelun ratkaisun hetket koittivat, Flyersin parhaat pelaajat olivat valmiita dominoimaan ja ottamaan pelin haltuunsa. Kolmannen erän omistaminen oli yksi Fred Sheron jääkiekkofilosofian tärkeistä teeseistä.
Shero uskoi kuuden pelaajan profiiliin. Voittavassa joukkueessa tuli olla kuusi poikkeuksellisen hyvää avainpelaajaa. Näitten pelaajien hankkimiseksi joukkueeseen oli oltava valmis luopumaan useammista muista jos se oli tarpeen hänen mielestään. Flyersissa nuo kuusi pelaajaa olivat maalivahti Bernie Parent, puolustaja Barry Ashbee, kovanaama Dave Schultz, taitopelaajat Rick MacLeish ja Bill Barber, sekä joukkueen pelillinen johtaja, kapteeni Bobby Clarke.
Edmonton Oilersin 1980-luvun dynastiajoukkueella oli vähän samalla tavalla kuusi avainpelaajaa; Grant Fuhr, Paul Coffey, Mark Messier, Glenn Anderson, Jari Kurri ja Wayne Gretzky.
Yksilöitten valmentaja
Shero oli ensimmäisiä NHL-valmentajia, joka sanoi valmentavansa yksilöitä. Hän halusi joukkueen pelaavan jäällä joukkueena, mutta valmentajan silmissä jokainen pelaaja oli erilainen.
Jokaisella joukkueen jäsenellä oli oma luonteensa ja oma henkilöllisyytensä. Jokaisella oli omat taitonsa, kiinnostuksen kohteensa, ja älykkyytensä.
Pari viikkoa sitten, kun Edmonton Oilers palkkasi nuoren ja innokkaan Dallas Eakinsin uudeksi päävalmentajakseen, tämä herätti huomiota ilmoittamalla heti tervetuliaispuheessaan, ettei hän valmenna joukkueita. Hän valmentaa yksilöitä. Eakinsin sanat herättivät huomiota ja ihastusta, ihan kuin hän olisi keksinyt tuollaisen tavan ajatella ensimmäisenä.
Ainoa yhteinen piirre pelaajissa jääkiekkotaitojen ohessa oli se, että he olivat miehiä, joihin saattoi luottaa, ja se, että heitä valmensi Fred Shero. Luonteenlujuus oli ehkä tärkein jääkiekkoilijalta vaadittava ominaisuus, ja Shero uskoi tuntevansa pelaajansa paremmin kuin kukaan muu.
“Tiedän pelaajistani jo ensimmäisellä kaudella enemmän kuin heidän omat vaimonsa tietävät”, sanoi Shero. “Ja mikä tärkeintä, tiedän kuka on valmis tekemään mitä vaaditaan voittaaksemme.”
Kaikesta tästä huolimatta Shero ei koskaan ollut mukana seuran varaustoiminnassa eikä hän vaikuttanut pelaajakauppoihin. “Ei, otan vain ne pelaajat, jotka minulle annetaan, ja teen parhaani heidän kanssaan.”
Fred Shero välitti kaikista pelaajistaan, riippumatta siitä, miten tärkeä heidän roolinsa oli joukkueessa. Hän välitti heistä kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella, jääkiekkokauden aikana, ja kauden jälkeen.
Omistaja Ed Sniderin aloittama filosofia siitä, että niin kauan kuin pelaajat ansaitsevat palkkansa Philadelphiassa, heidän tuli myös asua siellä vuodet ympäri, ja kuulua siihen, ja olla sen kansalainen näkyvällä tavalla, oli myös Sheron filosofia. Hän ei halunnut pelaajien katoavan kesäksi kotikylilleen kauaksi Kanadaan.
Motivointi ja onnittelu
Fred Sherolla oli omat keinonsa joukkueensa motivoimiseksi ja onnittelemiseksi onnistumisten jälkeen. Flyersin pitkäaikainen selostaja Gene Hart kertoo kirjassaan tarinan ottelusta New York Rangersiä vastaan.
Kahden erän jälkeen Rangers oli kolmen maalin johdossa.
Shero ei mennyt koppiin erätauoilla ollenkaan. Hän antoi pelaajien itse määritellä, mikä oli mennyt pieleen, ja miten tilanteesta noustaan. Hän luotti siihen, että joukkue oli jo keskenään luonut sellaisen ylpeyden tunteen, jonka mukaan kaikenlainen häviäminen osoitti huonoa makua.
Kolmannessa erässä Flyers tuli peliin uudella vauhdilla, ja onnistui tasoittamaan, vaikka voittoa ei tullutkaan. Ottelun jälkeen kotijoukkueella on tapana monistaa kopiot ottelupöytäkirjasta, ja tuoda nivaska niitä vierasjoukkueen pelaajille. Näin pelaajat voivat heti ottelun jälkeen tsekata jääaikansa, pisteensä ja plusmiinuksensa.
Tässä tapauksessa Fred Shero kävi ennen monistuskoneeseen laittoa kirjoittamassa ottelupöytäkirjan alaosaan viestin pelaajilleen:
“Raha ei merkitse minulle mitään, mutta oman joukkueeni hienot hetket merkitsevät. Kiitos tästä illasta, Freddy, ” luki paperissa.
“Hän oli pelaajien valmentaja”, sanoi Bobby Clarke eilen CBC:lle. “Et koskaan nähnyt hänen haukkuvan yksittäistä pelaajaa. Hän saattoi pienentää pelaajan jääaikaa, mutta hän uskoi pelaajiinsa. Hän saarnasi aina sitä, että tie menestykseen oli pelata joukkueena. Joukkue oli kaikki kaikessa Freddielle.”
“Hän kohteli miehiä kuin mies ja antoi aina rakentavaa kritiikkiä yksityisesti jos näki sen tarpeelliseksi”, sanoi entinen Flyers-hyökkääjä Gary Dornhoefer.
Jääkiekkofilosofi
Fred Shero ei koskaan sanonut tai kirjoittanut paljoa, mutta hänen viesteissään näytti aina olevan enemmän kuin päällepäin näytti. Hän antoi tarkoituksella huomion kohdistua itseensä, antaen siten rauhan ja vapauden pelaajilleen tehdä omia asioitaan. The Fog oli arvoituksellinen ja lähes mysteerinen jääkiekkofilosofi.
Mies, joka kirjoittaa ja sanoo tällaisia juttuja on joko täysin hullu tai täysin älykäs.
“En halua tehdä maalia liian nopeasti ylivoimapelissä. Haluan joukkueeni juoksuttavan vastustajaa ensin parin minuutin ajan.”
“Jos Bob Kelly tekee 20 maalia kaudessa, en käytä häntä oikealla tavalla.”
“Moose Dupont kertoi minulle kahden miehen hukkuneen hänen kotikaupungissaan. En ymmärrä, miten kaksi miestä voi hukkua “Three Rivers”-nimisessä paikassa.”
“Olen pahoillani Scotty Bowmanin puolesta. On varmasti hankalaa olla jatkuvasti tekemisissä 24 All Star-pelaajan kanssa.”
Yhdysvaltojen suuren televisioyhtiö NBC:n mainostettua koko viikon ajan sunnuntaina pelattavaa Philadelphia Flyers vastaan Boston Bruins-ottelua vastakkainasetteluilla; Big Bad Bruins vastaan Broad Street Bullies, Phil Esposito vastaan Bobby Clarke, Terry O´Reilly vastaan Dave Schultz, ja maalivahdit Gerry Cheevers vastaan Bernie Parent, Shero yllätti kaikki ilmoittamalla hetkiä ennen ottelua, että Flyersin maalilla aloittaisi Bob Taylor.
Taylor oli istunut noin 40 ottelua peräkkäin luukkumiehenä. NBC:n selostajat etsivät Sheroa kuumeisesti Boston Gardenin uumenista saadakseen tietää syyn yllättävään kokoonpanomuutokseen. Lopulta he löysivät Freddyn tämän vakiopaikalta jääkoneen takaa, istumassa jakkarallaan muistiinpanolehtiö kädessään.
“Miksi Taylor, Freddy? Ja miksi nyt?!”, kysyivät NBC:n miehet hädissään.
Shero mietti hetken aikaa, ja asetteli silmälasejaan rauhallisesti ylemmäksi nenänvarteensa. Jokin viisauden helmi oli selvästi tulossa. Ja sitten se tuli.
“On hänen vuoronsa”, sanoi Fred Shero.
”En ajattele otteluja..”
NHL-jääkiekossa toistetaan jatkuvasti vanhaa mantraa siitä, ettei kannata innostua liikaa voitoista eikä masentua tappioista.
Flyersin selostaja Gene Hart kysyi kerran yhden värikkään ottelun jälkeen mitä Fred Shero ajatteli illan ottelusta. “En ajattele otteluja”, vastasi The Fog.
“Et ajattele otteluja?”
“En. Jos yrittää ajatella kaikkia näitä otteluja liikaa, tulee hulluksi.”
Kerran Flyers pelasi erittäin värikkään ottelun Montrealissa. Forumin yleisö ja katsojat televisioittensa ääressä haukkoivat henkeään. NHL-jääkiekkoa parhaimmillaan. Hienoja tilanteita, maaleja, virheitä.
Dave Schultz tappeli kolme kertaa. Hän pudotti Canadiensin kovanaaman John Van Boxmeerin jäähän yhdellä iskulla. Bobby Clarke teki uransa ensimmäisen hattutempun. Kolmas maaleista tuli vain minuuttia ennen loppusummeria.
Philadelphia voitti maalein 7-6.
Ottelun jälkeen Montrealin toimittaja-armeija etsi mysteeristä Mr.Sheroa saadakseen tältä kommentteja. Hänet löydettiin istumasta pienestä pukukopin viereisestä huoneesta. Yksin, takkitelineen alla.
“Mr. Shero, miten arvioitte illan ottelua?”, tuli kysymys lehtiömeren täyttäessä pienen huoneen.
Shero tutki muistiinpanolehtiötään, miettien pitkän tovin. Sitten lopulta hän katsoi ylöspäin, siirsi lasejaan ylemmäksi, ja antoi arvionsa.
“Montreal pelasi yhden maalin verran tyhmemmin kuin me.”
Fred Shero ei tullut hulluksi edes, kun hän oli voittanut ensimmäisen Stanley Cupin Philadelphia Flyersin valmentajana keväällä 1974. Kolmea päivää voiton jälkeen hän ei jäänyt Philadelphiaan juhlimaan.
Hän matkusti Moskovaan opiskelemaan lisää jääkiekosta.
“Olen jo opettanut joukkueelleni kaiken minkä tiedän”, hän sanoi. “Ainoa keino, jolla me voimme tulla paremmiksi on se, että minä tulen viisaammaksi.”
Siirtolaisten poika
Jääkiekon opiskeleminen Moskovassa, ja Anatoli Tarasovin kanssa keskusteleminen ei ollut vaikeaa vuonna 1925 syntyneelle Frederick Alexander Sherolle tämän perhetaustan vuoksi.
Shero syntyi ja kasvoi Winnipegin venäläisessä kaupunginosassa. Hänen isänsä Alexander oli mennyt naimisiin parikymppisenä hänen 17-vuotiaan äitinsä Emilan kanssa Saratovin kaupungissa Volga-joen varrella, aivan Venäjän sydänmailla.
Sheron venäläinen äiti puhui usein valkoisesta hevosesta, jonka Freddien isä oli saanut myötäjäisiksi morsiamen suvulta. “Se oli valkoinen kuin puhdas lumi”, muisteli äiti.
Seuraavana vuonna nuoripari lähti Kanadaan. Valkoinen hevonen sai jäädä Venäjälle. Laivan saavuttua Halifaxiin, he saivat tietää Winnipegissä sijaitsevasta venäläissiirtokunnasta.
Aleksanderiksi poikavuosinaan vanhempiensa kutsuma Fred Shero kasvoi yhteisössä, jossa viimeisinä Kanadaan saapuneet siirtolaiset olivat toteemipaalun alapäässä englantilaisiin ja ranskalaisiin verrattuna.
Kaupunginosan venäläiset, puolalaiset ja saksalaiset siirtolaiset, sekä näitten lapset elivät omaa elämäänsä erossa valtaväestöstä. Freddien siskon ryhtyessä seurustelemaan englanninkielisen perheen pojan kanssa, vanhemmat olivat suunniltaan.
Selviytyminen läpi erittäin kovien 1930-luvun pulavuosien oli helpompaa tutussa yhteisössä. Freddien isä työskenteli kirvesmiehenä. Hän rakensi taloja, teki remontteja ja valmisti huonekaluja.
Pulavuosina Manitoban hallitus antoi kansalaisten vuokrata maatilkkuja, joissa nämä viljelivät kasviksia perheittensä ravinnoksi. Sheron perhe viljeli herneitä, porkkanoita, perunoita ja muita vihanneksia ahkerasti.
Joskus isä otti maksun rakennustöistään suoraan lihana maanviljelijöiltä.
Tämä yritteliäisyys auttoi Sheron perheen selviytymään läpi pula-ajan, joka iski kovimmin juuri siirtolaisyhteisöihin. Nuori Alexander oppi aikaisin, että työ tuli ennen huveja. Isä kannusti nyrkkeilijäksi.
“Ryhdy nyrkkeilijäksi,” hän opasti poikaansa. “Jääkiekkoilijoilla ei ole tulevaisuutta.”
“Tämä on englanninkielisten maa,” sanoi isä. “Ainoa keino, jolla venäläissiirtolaisen poika voi pärjätä on olla parempi kuin muut.”
Pula-aikojen Kanadassa ei ollut työpaikkoja. Ne, joilla oli töitä, tekivät pitkiä päiviä. Töitä tekevien siirtolaisten pojat käyttivät aikansa urheilun tai tihutöitten parissa. Rahaa riitti juuri ja juuri elämiseen, varaa ei ollut yliopistokoulutuksen hankkimiseen.
Fred Shero aloitti jääkiekkouransa pelaamalla kiekoilla, joita siirtolaispojat keräsivät katujen varsilta hevosten jättäminä. Hevosen jätökset olivat jäätyneinä sopivan kokoisia kiekoiksi. Polvisuojuksiksi kelpasivat sanomalehdet.
New York Rangers
Myöhemmin New York Rangersin scoutit huomasivat Sheron. Hän teki ensimmäisen ammattilaissopimuksensa Rangersin organisaation kanssa. Isä vaati lupausta yliopistokoulutuksesta pojalleen, ennenkuin hän kirjoitti nimen paperiin alaikäisen poikansa puolesta.
Lupaus annettiin suullisesti. Koska sitä ei ollut paperilla, Shero ei koskaan jatkanut opintojaan.
Fred Shero pelasi lopulta 145 ottelua NHL:ssä New York Rangersin paidassa. Hänen viimeiseksi NHL-ottelukseen jäi Stanley Cup-finaali Detroit Red Wingsiä vastaan vuonna 1950.
1950-luvun hän vietti pelaamalla farmisarjoissa.
Shero oli isänsä iloksi myös lupaava nyrkkeilijä. Hän oli Manitoban mestari, ja sota-aikana Kanadan laivaston mestari. Hän kieltäytyi ammattilaistarjouksista jääkiekon vuoksi.
Fred Shero ei pitänyt nyrkkeilyn ja jääkiekon yhdistämisestä. New York Rangers teki selväksi, että pienikokoinen puolustaja oli kutsuttu Showhun osaksi sen vuoksi, koska tämän tiedettiin pystyvän tekemään selvää jälkeä nyrkeillään.
“Kieltäytymiseni tappeluista oli suurin syy siihen, miksi Rangers pudotti minut joukkueesta”, kirjoitti Shero myöhemmin. “Jopa farmijoukkueessa New Havenissa minua pyydettiin tappelemaan. Se sai minut miettimään, varattiinko minut jääkiekkotaitojeni ansiosta vai siksi, että pystyin pudottamaan vastustajan nyrkeilläni.”
Merkittävä innovaattori
Fred Shero oli merkittävä innovaattori NHL-valmennuksessa. Häntä pidetään ensimmäisenä apulaisvalmentajan palkanneena NHL-koutsina. Hän palkkasi Mike Nykolukin ensimmäiseksi apulaisekseen, ja myöhemmin traagiseen silmävammaan peliuransa lopettamaan joutuneen Barry Ashbeen toiseksi apulaisvalmentajaksi.
Sheroa pidetään ensimmäisenä valmentajana, joka ryhtyi pitämään kunnon harjoituksia pelipäivien aamuina. En ole ihan varma, ovatko kaikki NHL-pelaajat iloissaan tästä keksinnöstä.
Shero oli myös ensimmäisiä NHL-valmentajia, joka käytti filmejä avukseen taktiikkavalmennuksessa. Hän tutki filmiltä vastustajajoukkueita ja omaa joukkuettaan.
Hän piti vastustajien pelitapaan tutustumista tärkeänä. Nykyisin joukkueitten palkkalistoilla on erikseen pro scoutteja, jotka käyvät katsomassa mahdollisten tulevien vastustajien pelejä livenä muistiinpanoja tehden.
Shero oli yksi harvoista NHL:ssä, joka suhtautui myönteisesti Detroit Red Wingsin palkattua ensimmäisenä valmentaja suoraan yliopistokiekosta. Ned Harkness ei menestynyt NHL:ssä, mutta Sheron mielestä Wingsin joukkueenjohdon olisi pitänyt antaa hänelle enemmän tukea.
Vanhan koulun NHL-pelaajat eivät kunnioittaneet, eivätkä yrittäneet ymmärtää kouluja käynyttä valmentajaansa. Nykypäivän NHL:ssä mitä paremmin koulutettu valmentaja, sen parempi.
Pelaajat kunnioittavat vieläkin tietysti valmentajia, jotka ovat pelanneet liigassa itse, mutta se ei ole ainoa keino päästä valmentamaan maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa.
Oppia Euroopasta
Fred Shero oli myös aikaansa edellä siinä, että hän näki paljon vaivaa oppiakseen venäläisiltä ja eurooppalaisilta kaiken mahdollisen jääkiekosta. Shero kirjoitti paljon siitä, miten hänen mielestään nuorten jääkiekkoilijoitten ei tule erikoistua liian aikaisin.
Neuvostoliitossa jääkiekkojoukkueeseen kuuluvat pikkupojat pelasivat jalkapalloa, koripalloa ja muita lajeja. Shero uskoi venäläiseen filosofiaan, jonka mukaan jääkiekkoilijoitten on oltava taitavia myös muissa lajeissa.
Siksi hän peluutti Flyersin pelaajilla muita lajeja läpi NHL-kausien, mitä NHL:ssä siihen aikaan pidettiin ihmeellisenä.
Shero toi Flyersin harjoituksiin venäläisiä harjoitteita. Kerran hän antoi kolmelle pelaajalle kolme kiekkoa syöttöharjoitusta varten. Kun pelaajat valittivat, että harjoite oli liian vaikea, Shero tokaisi: “Paskapuhetta. Näin 15-vuotiaitten tekevän saman harjoitteen Moskovassa.”
Flyersin systeemissä käytettiin paljon oppeja suoraan neuvostokiekosta. Sheroa ihmetytti se, etteivät NHL-joukkueet olleet punaviivan tulon jälkeen keksineet mitään uutta keskialueen pelissä. Jos laidat oli pidetty, kiekko ammuttiin yksinkertaisesti päätyyn joka kerta.
“Venäläiset ovat kehittyneet tästä vaiheesta pitemmälle”, kirjoitti Shero. “Kiekon päätyynampumisen sijaan he luovat aukkoja puolustukseen ja tuovat kiekon itse. Lainasin tämän venäläisiltä, ja Flyers on ainoa tällä tavalla pelaava joukkue NHL:ssä.”
Toinen Flyersin venäläisiltä lainaama taktiikka oli vaihtaa laitoja avaustilanteissa. Kolmas oli viisikkopelaaminen.
Shero itse asiassa loi Flyersille oman säännöstön, joka oli pääasiassa lainattu neuvostokiekosta. ”Älä koskaan anna syöttöä poikittain oman puolustusalueen yli, ellet ole 100% varma.”
”Älä koskaan luistele taaksepäin omassa päässä kiekon kanssa muuten kuin ylivoimatilanteessa.” ”Älä koskaan anna syöttöä vastustajan maalin takaa sokkona.”
”Puolustusalueella ei saa koskaan olla miesalivoimaa.” ”Hyökkääjä ei saa koskaan kääntää selkäänsä kiekolle.”
Kun Neuvostoliiton puna-armeijan joukkue tuli Philadelphiaan, nuo Venäjällä opitut asiat olivat Sheron eduksi. “Ei kannata juosta perässä heidän kierrellessä hienosti ja sirklatessaan ympäriinsä”, opasti The Fog joukkuettaan puolustamaan punakonetta vastaan.
“Odottakaa siniviivalla, sillä hienoista kiertelyistä ja sirklaamisista huolimatta heidän on pakko lopulta tulla sinne.”
New Yorkiin
Fred Shero jätti Philadelphia Flyersin vuonna 1978. Hän sai tarjouksen New York Rangersiltä toimia sekä valmentajana, että managerina. Hän sai siis mahdollisuuden palata organisaatioon, jonka palveluksessa hän oli viettänyt suurimman osan jääkiekkourastaan niin pelaajana kuin valmentajanakin.
Nyt hänellä olisi tilaisuus myös vaikuttaa pelaajahankintoihin, eikä vain peluuttaa pelaajia, jotka hänelle on annettu, kuten aiemmin. Rangers pääsi Stanley Cup-finaaliin heti Sheron ensimmäisellä kaudella, mutta hävisi Montreal Canadiensille.
Tämän jälkeen Shero ei menestynyt yhtä hyvin. Hän huomasi, ettei hänellä ollutkaan niin paljon päätösvaltaa joukkueen suhteen kuin hän oli luullut. Aikaisemmin huhuttu alkoholismi otti vahvan otteen miehestä.
“Saatoit haistaa kaljan Freddien hengityksessä”, kirjoitti Phil Esposito kirjassaan. “Se ei ollut mikään salaisuus. Freddie oli huippumies, pidin hänestä todella paljon. Hän oli erinomainen valmentaja, jääkiekon tekniikkaa opiskellut mies, joka sai pelaajansa tekemään, mitä hän halusi heidän tekevän.”
“Mutta kun hän ryyppäsi, kuten hän teki paljon uransa loppuvaiheissa, hän ei pystynyt toimimaan enää ja hänestä tuli omituinen.”
Kahden ja puolen kauden jälkeen Fred Shero sai potkut New Yorkista. Myöhemmin hän palasi Philadelphiaan ja toimi Flyersin palveluksessa vanhempana neuvonantajana.
Hulluus ja nerous
Fred Shero oli niin työlleen omistautunut valmentaja, että hän omisti vuonna 1975 ilmestyneen elämänkertakirjansa perheelleen. “Etenkin lapsilleni, sillä he eivät tunne minua”, kuten Shero kirjoitti kirjan sisäkanteen.
Jälleen yksi The Fogin erikoisuuksista.
Shero oli naimisissa 32 vuotta kanadanranskalaisen Mariette-vaimonsa kanssa. Pariskunnalla oli kaksi poikaa Rejean ja Jean-Paul. Rejean tunnetaan nykyisin paremmin Ray Sherona, Pittsburgh Penguinsin managerina.
Shero avasi kuuluisaa systeemiään Göteborgissa pidetyssä valmentajaseminaarissa kesällä 1976.
Fred Sheron ajatusmaailmaa kuvasivat hänen esitelmänsä osat “Traagisen kolmion kohtaaminen ja voittaminen jääkiekon avulla” sekä “Ristiriidoista eroon pääseminen.”
Nämä ovat hyvin tunnettuja lauseita täällä jääkiekon kotimaassa. Hulluuden ja nerouden välimailla liikkuvaa tekstiä.
“Inhimillisen elämän traaginen kolmiyhteys: menneisyyden syyllisyys, nykyisyyden tuska ja kuolema tulevaisuudessa. Mistä voidaan tämä kolmio löytää? Missä voi tuskan tunteminen olla vaatimuksena?
Missä voimme tuntea yhtäkkistä syyllisyyttä ja pystyä siitä puhdistautumaan? Missä voimme kokea kuoleman ja palata jälleen elämään?
Paras vastaus on: Jääkiekossa.”
“Jääkiekko on alue, missä kokonainen elämä on puristettuna muutamaan tuntiin, missä elämän aikana koetut tunteet voidaan kokea kiekkokaukalossa, missä henkilö voi kärsiä ja kuolla ja palata elämään jälleen 60:ssä lyhyessä minuutissa.”
“Jääkiekko on teatteria, missä syntisestä voi tulla pyhimys, tavallisesta miehestä epätavallinen sankari, missä menneisyys ja tulevaisuus sotkeutuvat nykypäivään.”
“Jääkiekko pystyy yksinkertaisesti tarjoamaan meille huippukokemuksia, jolloin me tunnemme olevamme yhtä koko maailman kanssa, ja voittaen kaikki vaikeudet me lopulta pystymme näyttämään todelliset kykymme.”
“Me tiedämme, että jääkiekko on se, minkä kautta elämme, missä helpoimmin kohtaamme ja voitamme tuskan ja vääryyden.”
“Elämä on ainoastaan paikka, missä vietämme aikaa ottelujen välillä.”
”Win tonight..”
Fred Shero kuoli 65-vuotiaana vuonna 1990. Hänestä tulee syksyllä viides Philadelphia Flyersin suuruuden aikojen joukkueen jäsen, joka saa kunnian päästä Hockey Hall of Fameen.
Bernie Parent, Bobby Clarke, Bill Barber ja manageri Keith Allen ovat saaneet kunnian jo aikaisemmin.
Sherolla oli tapana kirjoittaa inspiroivia viestejä Flyersin pukuhuoneen seinällä olleelle liitutaululle ennen ratkaisevia otteluja. Yksi Stanley Cup-loren kuuluisimmista elämäänjääneistä lauseista oli taululla, kun pelaajat tulivat koppiin valmistautumaan kevään 1974 finaalisarjan kuudenteen otteluun.
“Win Tonight and We Will Walk Together Forever.”
Voittakaa tänään ja kävelemme yhdessä ikuisesti.
Philadelphia Flyers voitti Stanley Cupin sinä iltana.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
