15.10.2024. National Hockey League on aloittanut kauden 2024-25 vauhdilla. Pohjois-Amerikassa on pelattu jo viikon päivät. Vain täydellinen amatööri ja/tai toope lähtee vetämään johtopäätöksiä ja antamaan dramaattisia lausuntoja muutaman pelin perusteella. Tässä muutama johtopäätös ja dramaattinen lausunto.
Seestynyt, nöyrä St. Patrick
Joku saattaa muistaa blogilla (ja joissakin podcasteissä) kerrotun tarinan yli 20 vuoden takaa. Oli aamujäitten jälkeinen hetki vanhassa Edmontonin Coliseumissa. Colorado Avalanche oli juuri tullut koppiin harjoitusten jälkeen, ja toimittajat ryntäsivät pelaajien luo hakemaan kommentteja.
Kaikki muut silloisen Stanley Cup-mestarijoukkueen pelaajat juttelivat toimittajalurjuksille mielellään, mutta maalivahti Patrick Roysta oli ilmassa epävirallinen tieto, ettei häntä kannattanut kiusata pelipäivinä.
Radio Canadan eli ranskankielisen yleisradion hieno toimittaja Patrick Henri meni mikrofonimiehensä ja muistaakseni vielä kamerankin kanssa Royn pakeille, haastatellakseen tätä tämän omalla äidinkielellä täällä kaukana preerian laidalla.
Roy ei sanonut sanaakaan. Hän viittoili vain käsillään, ja pian Quebecistä seuran mukana Coloradoon kulkeutunut, napoleon-taudista kärsivä PR-ukko Jean Martineau heitti ranskankielisen toimittajan avustajineen ulos koko pukukopista.
Myöhemmin olemme todistaneet ja saaneet kuulla muutamia episodeja aika ylimielisestä Patrick Roysta. Se kuului hänen imagoonsa. Toimi juuri hänen tapauksessaan, voimme kai sanoa. Mutta ihmiset muuttuvat iän myötä. Tästä tuli nykyisin New York Islandersia päävalmentavan, juuri 59 vuotta täyttäneen legendan suulta mielenkiintoinen esimerkki, kun Saarelaiset saapuivat pelaamaan Denveriin.
“Pääseminen takaisin tänne tähän organisaatioon, ja valmentaminen täällä kolmen vuoden ajan oli etuoikeus”; sanoi Roy toimittajille.
“Nyt, jos katson menneisyyteen, toivon, että olisin toiminut ja tehnyt asioita eri tavalla. Siihen aikaan minulla ei ollut tarpeeksi kunnioitusta valmentajan paikkaa kohtaan. Uskon oppineeni paljon siitä. Ja uskon, että se teki minusta sen valmentajan, mikä olen tänään.”
Nöyrää puhetta kolminkertaiselta Conn Smythe-voittajalta. Elämä opettaa. Roy tuli paremmaksi valmentajaksi Quebecin junnuliigassa, eikä kadu menneisyyttä. Hän arvostaa asemaansa tänään, ja on aidosti onnellinen Avalanchen menestyksistä.
Mild Disagreement of Alberta
Kumpi on suurempi uutinen, ja kummasta pitäisi vetää dramaattisia johtopäätöksiä?
Calgary Flamesin kolme voittoa heti kauden alusta (Vancouver vieraissa, Philadelphia kotona, Edmonton vieraissa)?
Vai, Edmonton Oilersin kolme tappiota heti kauden alusta (Winnipeg, Chicago ja Calgary, kaikki kotona)? Pacificin, Lännen, ja koko NHL:n viimeinen (32.) sija maanantaiaamuna. 15 maalia omiin, kolme vastustajan maaliin?
Sunnuntai-illan Battle of Alberta oli kaikkea muuta kuin taistelu Kanadan parhaan provinssin herruudesta. Flamesin kapteeni Mikael Backlund kävi maalin takana kopauttamassa Stuart Skinneriä nilkkaan – suojaamattomaan kohtaan. Eikä kukaan Oilersin pelaajista tehnyt mitään. Tuomarit eivät katsoneet jäähyn arvoiseksi, Skinnerin katkerasta protestoinnista huolimatta.
Vanhat ajat muistavat dinosaurukset, kuten allekirjoittanut, kuvittelevat tilanteen menneisyyteen, kun taistelu Albertasta oli vielä nimensä veroinen. Ei olisi mennyt läpi ilman verisiä nyrkkitappeluja ja hiuksista repimisiä aikuisten miesten kesken. Siis jokaisessa saluunassa Red Deerin kaupungista pohjoiseen. Kaukalosta nyt puhumattakaan (tämä oli siis puoliksi vitsi).
Calgaryn nelosketju, kaupunkiin Floridasta mestarina palannut energian tuottaja Ryan Lomberg, Justin Kirkland, ja Matt Coronato näytti pelaavan isoja minuutteja Oilersin ykköstä vastaan menestyksellä. Kirkland oli illan tähti 2-1 voittomaalillaan kolmannen erän puolivälissä. Hän teki maalin rystypuolelta Skinnerin taakse kuin vanha tekijä.
Hieno tarina. Justin Kirkland on 28-vuotias ja tämä oli hänen ensimmäinen NHL-maalinsa. Hän oli Nashville Predatorsin kolmannen kierroksen varaus vuoden 2014 NHL Draftissä (62.), kymmenen pitkää vuotta sitten. Ammattilaisuralla yli 400 ottelua Rautaliigassa, joitakin pelejä Anaheim Ducksin paidassa.
Paha auto-onnettomuus tammikuussa, vuonna 2023, oli katkaista kaiken. Sunnuntai-iltana Edmontonissa, Winnipegistä kotoisin oleva pitkän linjan mies Justin Kirkland oli yhtä hymyä pelin tauottua. Koskaan ei saa antaa periksi.
Bobby Orr, tai oikeastaan Rasmus Anderson tasoitti pelin hienolla yksityisyrityksellä jo aikaisemmin.
Oilersin momentumin tuhosi Calgary Flamesin videovalmentaja Jamie Pringle. Hän kuiskasi kaksi haastetta päävalmentaja Ryan Huskan korvaan, ja molemmista hylättiin maalit, jotka olisivat vieneet Edmontonin 2-0 johtoon.
Videovalmentajien rooli NHLssä vain kasvaa. Ei aavistustakaan, mitä heille maksetaan, mutta toivottavasti enemmän kuin luulemme.
Onko Calgary Flames otettava tosissaan?
Tällaisissa tilanteissa tulee katsottua ennakoihin. Mitä tämä blogi kirjoitti Pacificistä (https://broidi.com/2024/10/05/onside-with-jouni-runkosarjaennakko-pacific) ?
Onko Calgary Flames näin hyvä? Siis parempi kuin kukaan odotti? Pystyykö se pitämään tämän yllä? Vai pitäisikö ymmärtää, että vain toopet alkavat vetää johtopäätöksiä kauden ensimmäisen viikon, kolmen hassun pelin perusteella?
Tätä kirjoitettaessa vietetään kiitospäivää eli kekriä Kanadassa. Ei siis Amerikassa. Suuret playoffennustukset tehdään aina vasta Amerikan kalkkunapäivänä (28. marraskuuta).
En pysty asettamaan Flamesiä playoffjoukkueeksi, mutta tällainen alku on piristävä. Ryan Huskalle on annettava kunniaa ja tunnustusta Calgary Flamesin pelistä. Tiedetty todella hyväksi valmentajaksi A-junnutasolla Länsi-Kanadassa jo vuosien ajan, ja myös ammattilaistasolla.
On oltava iloinen Jonathan Huberdeaun uudesta tulemisesta. Hän pelaa paremmin. Hän voi pelata niin paljon paremmin kuin mitä toistaiseksi on Calgaryssä nähty.
Teuvo & Connor
Teuvo Teräväinen seisoi Chicago Blackhawksin tutuissa vehkeissä radiohaastattelussa Rogers Placen hulppean vieraskopin ulkopuolella olevalla käytävällä, ja vastaili kysymyksiin.
Windy Cityn Hawks-fanit ovat varmasti iloisia saatuaan Teuvon takaisin kahdeksan pitkän vuoden jälkeen. Hän aloitti viimeisen kautensa Chicagossa 20-vuotiaana. Ura ei ollut ihan vielä kunnolla edes alkanut NHL:ssä, vaikka hän oli kevään 2015 Stanley Cupin finaalissa tehnyt neljä pistettä.
Nyt Teräväinen on 30-vuotias. Blackhawks ei ole sama dynastiajoukkue, kuin se oli hänen lähtiessään, ensimmäisen täyden NHL-kauden jälkeen.
Stan Bowman treidasi hänet pois. Kävin tsekkaamassa Bowmanin antamat syyt kauppaan juuri Teuvon tapauksessa. Jotain “keinosta pysyä kilpailukykyisenä nuorten pelaajien kautta, Teräväinen oli tulossa alokassopimuksensa viimeiselle kaudelle, bla bla bla.” En ymmärtänyt, minkälaisesta säästöprojektista oli oikein kysymys.
Stan Bowmanilla oli hieno paikka seurata Teuvo Teräväisen neljän pisteen peliä Rogers Placen press boxin GM:n aitiosta lauantai-iltana. Winnipegissä perjantaina voittanut Hawks otti selkeän 5-2 voiton Oilersista.
Ottelun jälkeen, Teuvo kertoi NHL-blogille paluun vanhaan kotikaupunkiin ja hänet varanneeseen seuraan olleen “ihan jees.”
“Tottakai vielä on paljon asioita, mitkä ei vielä tunnu tavallaan omalta, olin niin pitkään kuitenkin Carolinassa. Siitä on niin paljon aikaa, kun olen ollut täällä. Kaikki on nyt uutta täällä. Mutta koko ajan tuntuu paremmalta.”
Yhteispeli kapteeni Nick Folignon ja superjunnu Connor Bedardin kanssa on maistunut, mutta paljon opettelemista on riittänyt.
“Me ollaan pelattu ihan hyvin. Treenipelit ei mun mielestä mennyt niin hyvin. Silloin oli vielä vähän hakemista. Itsellä tuntui, ettei oikein jalka liikkunut ja muuta. Mutta nyt alkaa tuntua paremmalta. Bedard on vikkelä kaveri, joka näkee hyvin kenttää, pysyy kiekossa paljon. Tavallaan sitä oppii lukemaan paremmin.”
Teräväinen valittiin illan kakkostähdeksi Hockey Night in Canadan klassisessa lauantaiottelussa. Kaksi maalia ja kaksi syöttöpistettä. Hattutemppu oli todella lähellä.
“Mä luulin ensin, että se meni maaliin, mutta ei se näköjään mennyt,” naurahti Teräväinen. “No, onneksi tuli vielä muutama onnenkantamoinen.”
Tämäkö “onnenkantamoinen”? Kiitos Teuvo Teräväiselle juttuhetkestä.
Yksi Chicagon hovitoimittajista kertoi, että Carolinassa Teuvolla oli hyvät oltavat, koska hänen paikkansa kopissa oli aivan sen perällä, jossa hän sai istua rauhassa. Raleighssa ei muutenkaan ole mediaa kiusana, kuten Chicagossa, kanadalaisista kaupungeista puhumattakaan. Teuvo ei pidä haastatteluista. Ei ole kyse siitä, etteikö hän ole todella mukava mies tavattaessa, hän ei vain välitä tehdä suurta numeroa itsestään. Nyt kaikki on toisin, kun hän pelaa yhdessä Connor Bedardin kanssa. Mikrofoneja tulee nenän alle koko ajan.
Tyypillinen suomalainen siis. Tavattaessa mitä ystävällisin, mutta mieluummin hoitaisi hommansa ilman suurempaa selittämistä.
“Boys will be Boys..”
Buffalo Sabresin harjoituksissa sattui pieni käsikähmä maanantaina. Paikalla ollut media raportoi tietenkin asian kuin jonkinlaisena ihmeenä. NHL-blogi ei ollut paikalla, mutta ilmeisesti Rasmus Dahlin oli lonkkataklannut Peyton Krebsiä, taklannut matalalta. Krebs oli ehkä osunut mailallaan Dahliniin aikaisemmin harjoituksessa.
Ja sitten Krebs pudotti hanskat, ja Dahlin myös.
Joukkuekaverit sopivat asian nopeasti, ja elämä jatkuu. Krebs pilaili tapahtuneella sosiaalisessa mediassa. NHL-harjoitukset ovat erittäin intensiivisiä. Lindy Ruffin kommentit kertovat, mitä mieltä useimmat ovat tästä.
“Pojat ovat poikia”, sanoi Lindy. “Ras otti pienen tiltin vastaan aikaisemmin harjoituksessa ja sitten tasoitti tilanteen. En tekisi tuosta suurempaa numeroa. Me haluamme harjoitusten olevan kilpailuhenkisiå.”
“If You`re in the Blue, that`s on you..”
Mitä on maalivahtien estäminen NHL:ssä? Tähän mysteeriin näemmä palataan aina tasaisin väliajoin. On palattu jo vuosikymmenten ajan. Olemme nähneet jo muutaman hylätyn maalin, joista osapuolet eivät ole olleet yhtään samaa mieltä.
Tästä aiheesta keskusteltaessa on erotettava se, mistä me pidämme tai emme pidä, sekä se, mitä NHL:n viralliset säännöt sanovat asiasta. Kaksi eri asiaa kokonaan.
Pari hylättyä maalia nähtiin viikonloppuna Edmontonissa. Corey Perry on roikkunut maalivahtien alueilla yli 1,300 ottelussa, ja nyt vasta se on huomattu? Hän on tehnyt tuolta 430 maalia. Toinen oli Viktor Arvidssonin maali Chicagoa vastaan.
Carey Price hymyilee jossain, kun hän näkee näitä tilanteita, joissa maalivahti lähtee tahallaan ottamaan kontaktia.
Perussääntö näissä kaikissa on se, että jos hyökkäävä pelaaja menee siniseksi maalatun jään päälle, ilman että häntä on sinne työnnetty vastoin tahtoaan, maali hylätään. Joka kerta. Hyvin yksinkertainen sääntö lopulta, jolla viedään kaikki subjektiivisuus ja kaikki tullkinnanvaraisuus pois.
Lane Hutson
Tulokaspuolustaja Lane Hutson pysyy yhtenä aikaisen NHL-kauden jännittävimmistä uutisista. Pienikokoinen amerikkalainen on vain 175-sentttinen, ja paina ehkä 73 kiloa.
Montreal Canadiens varasi Michiganin osavaltiosta kotoisin olevan miehen kesän 2022 NHL Draftin toisen kierroksen lopulla, numerolla 62. Kaikilla NHL-seuroilla oli mahdollisuus saada hänet listoilleen, Arizona/Utahilla oli viisi vuoroa ja mahdollisuutta.
Raporttien mukaan vain 16 NHL-seuraa vaivautui edes haastattelemaan Hutsonia NHL Combinessa.
Tämä on harvinaisen taitava ja älykäs pelaaja, jollaisia emme kovin usein näe. Hänelle on aina sanottu, että hän on liian pieni. Seuraavalle tasolle ei koko enää riitä. Ja tässä ollaan. Kaksi NHL-peliä viime kaudella Detroit Red Wingsiä vastaan, jotka sujuivat loistavasti. Nyt neljä peliä, ja neljä syöttöpistettä alkaneella kaudella.
Montreal Canadiensin asiantuntevat ja suurella tunteella pyhän joukkueensa mukana, kahdella eri kielellä, elävät kannattajat kaikkialla maailmassa eivät aikoihin ole olleet yhtä innostuneita nuoresta pelaajasta kuin tästä Bostonin yliopistosta tulleesta tulokaspuolustajasta.
Lane Hutson on spesiaali. Hän on vasta 20-vuotias helmikuuhun saakka. On siis vielä hyvin aikaista. Ennen training campin alkua vielä mietittiin, onko hän puolustuksellisesti tarpeeksi hyvä mahtuakseen NHL-joukkueeseen. Miten koko riittää isoja pelaajia vastaan? Miten riittää aika ja tila?
Tähän mennessä Hutson on poistanut kaikki epäilyt pelillään. Montrealin yleisö innostuu aina, kun hän koskee kiekkoon, koska jotain jännittävää on tulossa joka kerta. Tämä tulokas ei ole hermostunut, mikään ei tunnu ylipääsemättömältä.
Lane Hutson vaikuttaa todella positiiviselta tyypiltä kaiken lisäksi. Hän sanoo pitävänsä NHL:ssä pelaamisesta, koska pelejä on niin paljon! Yliopistossa pelattiin vain viikonloppuisin.
Nopeitten jalkojen, todella taitavien käsien ja muun fyysisen päälle, Hutsonin paras valtti on kuitenkin hänen pelisilmänsä. Hän on todella spesiaali. Hän lukee tilanteet aina etukäteen. Aina kun joku on tulossa boxaamaan hänet kiinni, hän on jo keksinyt tien ulos tilanteesta, ja on askeleen edellä.
Lanen peliä ja liikkeitä etenkin kiekon kanssa on mahdotonta etukäteen ennustaa. Hän harhauttaa vastustajia yhdelläyhtä-vastaan tilanteissa rohkeasti. Hän aiheuttaa sekasortoa ja saa vastustajat hölmistymään rikkomalla puolustuslinjoja. Yhtäkkiä kaikki unohtavat puolustusvelvollisuutensa, koska Lane Hutson on sotkenut kaiken, luomalla täysin uuden tilanteen.
Jokaikinen NHL-tulokas tullaan tilttaamaan kunnolla levyksi jossain vaiheessa. Hutsoninkin aika tulee vielä, mutta emme ole sitä nähneet. Ja se ei tule olemaan helppoa. Eikä hän joudu keräämään kamojaan yhtä paljoa kuin useimmat.
Lane Hutsonilla on peliälyä. Kannattaa katsoa tämän pelaajan pelejä. Montrealissa fanit vaativat jo Canadiensin ykkösylivoiman yhden puolustajan vaihtamista Mike Mathesonista Lane Hutsoniin. Jääkiekossa vallitsee tietty hierarkia, etenkin klassisessa joukkueessa, kuten tässä tapauksessa. Pelipaikat on ansaittava ajan mittaan.
Martin St. Louis tietää asian varmasti, ja kuulee kohinan. Hänen on esitettävä asia kunnioittavalla tavalla kokeneemmalle pelaajalle. Kerrottava, että tuo nuori pelaaja ottaa paikkasi, mutta olet silti meille todella tärkeä. Matheson on todella hyvä pelaaja, viime kausi oli todella hyvä. Hän on ansainnut paikkansa ykkösylivoiman pointilla.
Mutta Lane Hutson on parempi pelaaja. Vain ajan kysymys.
Voittaminen on tärkein asia NHL-jääkiekossa. Ja laittamalla #48 ykkösylivoiman pointille Montreal Canadiensilla on parhaimmat mahdollisuudet voittaa.
Suurin Montreal-tarina maailman onnellisimman maan kansalaisille on ollut Oliver Kapanen. Tähän on palattava viimeistään, kun ranskankieli edellä kulkeva sirkus tulee kaupunkiin.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL