Samana keväänä, kun Leijonat juhli historiallisesti ensimmäistä maailmanmestaruuttaan, voitti puolestaan New Jersey Devils Stanley Cupin. Tunnetusti kausi 1994–1995 oli työsulun värittämä, mutta pirulaisilla ei järin hohdokkaasti alkukaudella mennyt. Itse asiassa pitäisi puhua kaudesta 1995, sillä pelaamaan päästiin vasta tammikuussa.
On syytä muistaa, että tuohon aikaan idässä oli melkoisen haastavia vastustajia. Tähtisikermät eivät kuitenkaan ehtineet ymmärtää, mikä niihin osui, kun Devils nappasi mestaruuden puolustamalla keskialuetta.
LUE MYÖS: Kun leicesteriläinen puuseppä lunasti 20 000 puntaa
LUE MYÖS: Yllätysten kisat 2004
Stanley Cup voitettiin träpillä
Devils ei saanut edes kotietua pudotuspeleihin. Kausi oli monella tapaa poikkeuksellinen, sillä aikaa joukkueen yhtenäistämiseen ja pelitavan hiomiseen oli tavallista vähemmän – otteluita pelattiin vasta tammikuussa käynnistyneessä runkosarjassa 48. Jacques Lemaire oli poikkeuksellinen kanadalaisvalmentaja, joka onnistui luomaan punapaidoille sellaisen altavastaajapelitavan, että perisuomalaisen peli-identiteetin luojat olisivat olleet ylpeitä.
Koko New Jerseyn mestaruus ja käänteentekevä kevätkausi perustui keskialueen puolustamiseen. Ei ole väärin sanoa, että Stanley Cup voitettiin keskialueen träpillä. Tuona aikana oli tavatonta, että kaikkiin ottelupareihin altavastaajana lähtenyt Lemairen miehistö pyyhki jokaisella vastustajallaan vuorotellen lattiaa – vieläpä mennen tullen. Vastustajan hyökkäyksistä imuroitiin keskialueella ilmat pihalle.
Vastustajien tähdet jäätyivät
Ensimmäisellä kierroksella Ray Bourquen ja Adam Oatesin tähdittämä Boston Bruins törmäsi keskialueen seinään. Otteluvoitot menivät Devilsille 4–1. Toisella kierroksella oli muiden Jaromir Jagrin, Ron Francisin ja Larry Murphyn edustaman Pittsburgh Penguinsin vuoro – niin ikään numeroin 4–3.
Kovimman haasteen Devilsille aiheutti pudotuspeleissä Philadelphia Flyers kolmannella kierroksella. Eric Lindrosin johdattama kiekollisesti taitava ryhmä ei kuitenkaan pystynyt mukautumaan vastustajansa pelitapaan sen paremmin kuin kukaan muukaan. Oranssipaidat hävisi New Jerseylle lopulta otteluvoitoin 4–3.
John LeClair ja Legion of Doom -nimellä tunnettu Flyersin kärkiketju ja syömähammas tehtiin tyhjiksi. Edes ketjun toinen laituri, vikkelä Mikael Renberg ei onnistunut vastustajan kollektiivia vastaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Huonoimmin onnistui tähtiyksilövetoinen hirmumiehistö
Detroit Red Wingsin kokoonpanossa pelasivat vuoden 1995 finaalissa muiden muassa hyökkääjät Vladimir Konstantinov, Sergei Fedorov, Steve Yzerman sekä puolustajat Nicklas Lidström ja Paul Coffey. Autokaupungin ylpeys ohitti sensaatiomaisen kevään pelanneen Martin Brodeurin vain seitsemän kertaa.
Hurmiossa puolustuspelitavallaan joukkueita toisensa perään kaatanut Devils voitti jokaisen osaottelun ja pokkasi mestaruuden. Pudotuspeleihin joukkue lähti itäisen konferenssin viidenneltä sijalta, eikä se saanut edes kotietua, mutta eipä se sitä olisi tarvinnut. Joukkue oli hämmästyttävän ylivoimainen.
Taistelun ruumiillistuma, puolustaja Scott Stevens nosti Stanley Cupia upean ja nousujohteisen kauden päätteeksi. Pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana olisi varmasti voinut palkita myös Brodeurin, mutta Conn Smythe -palkinnon sai lopulta Claude Lemieux, joka oli ryhmän paras hyökkääjä.
Mestaruus oli New Jersey Devilsille ensimmäinen seurahistoriassa. Joukkue voitti mestaruudet myös kausilla 2000 ja 2003, mutta tuolloin sen asema sarjassa muistutti jo enemmän tai vähemmän dynastiaa.
–Broidi
