Olympique de Marseille oli ranskalaisessa seurajoukkuejalkapalloilussa huipulla 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alkupuolella. Marseille voitti Ranskan liigassa mestaruuden jopa viidesti peräkkäin vuosina 1989–1993.
Politiikassa orastavasti broileroitunut Bernard Tapie oli menestynyt liikemiehenä, ja hän osti seuran vuonna 1986.
Ei enempää eikä vähempää kuin Euroopan parhaan joukkueen – sellaisen Tapie halusi hankkimassaan seurassa luoda.
Investoinnit olivat ennennäkemättömiä. Rudi Völler, Marcel Desailly ja Didier Deschamps, toki muiden muassa, hankittiin Marseillesiin pelaamaan. Puhuttiin useista maailmanluokan yksilöistä.
Mestarien liigaan
Kuten valveutuneet futisniilot muistavat, Uefa synnytti aiemmasta suurkilpailustaan Euroopan cupista suoran jälkeläisen, Mestarien liigan kaudelle 1992–1993. Marseille oli tietysti Ranskan parhaana mukana.
Tapian omistama seura pärjäsi uudessa kilpailussa poikkeuksellisesti. Kovia päänahkoja matkalla loppuotteluun se otti muun muassa Glasgow Rangersia ja Club Bruggea vastaan.
Finaalissa Marseille kohtasi AC Milanin, jota pidettiin monen papereissa Euroopan – ja maailman – ykkösenä tuohon aikaan. Finaali palloiltiin Münchenissä toukokuun lopussa vuonna 1993.
Marseille voitti ottelun 1–0-numeroin Basile Bolin puskumaalilla, joka syntyi vain hieman ennen puoliaikaa. Marseillesta tuli historiallisessa voitossaan ensimmäisen – ja samalla toistaiseksi viimeinen ranskalaisseura, joka on voittanut Mestarien liigan.
Jättimäinen skandaali
Noin viikkoa edellä mainittua Mestarien liigan finaalikamppailua Marseille kohtasi Valenciennesin. Panokset myös tässä taistelussa oli viritetty äärimmilleen. Voitto tarkoittaisi Tapialle seuroineen kansallisen mestaruuden varmistumista.
Omistaja oli kuitenkin ilmeisen huolissaan. Profiilipelaajien mahdolliset loukkaantumiset, ja heidän väsymisensä pelottivat poliittista broileria.
Tapie ja seuran toimitusjohtaja Jean-Pierre Bernès päättivät yhdessä tuumin hyödyntää vilpillistä menettelyä. Sikariportaan älyköt löivät tyhjäpäänsä yhteen ja soittaa pirauttivat Valenciennesin pelaajista Christophe Robertille, Jacques Glassmanille ja Jorge Burruchagalle. Eikä kyseessä ollu mikään ranskalainen visite de courtoisie.
Johtajakaksikko halusi lahjoa Valenciennesin johtavat hahmot höntsäilemään, välttämään kontakteja ja keskittymään nimenomaan siihen, ettei Marseillesin pelureita vahingoiteta. Lahjusten summa oli noin 250 000 Ranskan frangia, joka oli silloin noin 38 000 euroa.
Appiukon ja anopin puutarha
Marseille-tirehtööreille tuli yllätyksenä, että Glassmann kieltäytyi ottamasta lahjuksia. Valenciennes-peluri päätti paljastaa tapahtuneen viranomaisille. Kun Ranskan poliisi alkoi tapausta tutkia, löytyivät piilotetut lahjusrahat Valenciennesin pelaajan, Robertin vaimon vanhempien puutarhasta.
Jos sattuisi vahingossa ottamaan lahjuksia, kannattaisiko ne piilottaa anopin puutarhaan?
Noh… ehkä mieluummin kuin omalle tontille, kuten nimeltä mainitsematon, entinen huumepoliisin päällikkö Suomessa teki ”tutkiessaan” liivijengien toimintaa. Mutta onhan se silti härski veto – siis appiukon perunapeltoon kylvää tällaiset skidisti laittomat fyrkat.
Jos rahat oikeasti olisivat löytyneet perunapellosta, ja olisi potaattien kuokkimisen aika kohdille osunut, papparainen olisi saattanut olla hieman ihmeissään nostellessaan puikulan sijasta frangeja.
Sakoilla ei selvitty
Ranskan jalkapalloliitto oli vielä tuohon aikaan ihan solidi toimintaelin. Uefasta näin ei tietenkään voi sanoa, mutta myös se osasi vielä tuolloin määrätä oikeita sanktioita. Marseille suljettiin sekä Mestarien liigasta että Intercontinental cupista seuraavalla kaudella. Ranskassa joukkue pudotettiin ilman varoituksia sarjaporrasta alemmas, minkä lisäksi vuoden 1993 mestaruus vietiin siltä pois.
Tapie sai tempustaan kahden vuoden vankeusrangaistuksen, josta suoritti kahdeksan kuukautta. Lisäksi lätkäistiin viiden vuoden toimintakielto sekä jalkapallossa että politiikassa. Toimitusjohtajana vahvasti lahjontaan osallistunut Bernès puolestaan sai kahden vuoden toimintakiellon jalkapallossa.
Vankilatuomionsa jälkeen esimerkiksi viihdebisneksessä vaikuttanut Tapie on väittänyt, että häntä kohdeltiin epäreilusti ja että häntä vastaan kohdistetuissa syytteissä olisi ollut taustalla poliittisia motivaatioita.
– Olen tehnyt virheitä, mutta minusta tehtiin syntipukki paljon laajemmassa pelissä, on entinen Marseille-omistaja sanonut useiden ranskalaismedioiden, kuten L’Equipen haastattelussa.
Glassmann palkittiin rohkeudestaan. Fifa myönsi korruption palajastaneelle Valenciennesin pelaajalle reilun pelin palkintonsa. Robert ja Burruchaga saivat puolestaan pelikieltoja.
Onko tämä yksi maailman tekopyhimmistä lausunnoista? On sen oltava, mutta ei ainoa vastaava laatuaan tämän herran suusta.
– Tämä tapaus korostaa tarvetta noudattaa tiukasti reilun pelin periaatteita. Korruptiolle ei ole sijaa jalkapallossa, sanaili Fifan pääsihteeri Sepp Blatter ysärillä.
Onko tämä yksi maailman tekopyhimmistä lausunnoista? On sen oltava, mutta ei ainoa vastaava laatuaan tämän herran suusta. Blatterin korruptiosta voisi säveltää repullisen hittejä potenssiin 600. Otetaan agendalle.
Marseillen maineeseen tapahtumat vaikuttivat tietysti suoraan. Seura menetti yhteistyökumppaninsa, paini talousvaikeuksissa ja avainpelaajat lähtivät. Ranskan liigassa joukkue palasi kunnolla huipulle vasta 2010-luvulla, jolloin se kilpaili menestyksestä kansallisesti ja pääsi takaisin eurokentille.
–Broidi
