29.12.2024. Joulutauko on ohi. Detroit Red Wings vaihtoi heti valmentajaa. Manhattan palaa yhä. Buffaloon tuli joulu. Ja muutama muu uusi, ja jo muutaman päivän vanha aihe. Tässä “21 taklausta”.
1. Detroit Red Wings vaihtoi valmentajaa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Red Wings oli valmentajanvaihdoksen tullessa idän 15. sijalla. Kahdeksan pisteen päässä playoffpaikasta. Jopa tällä ilkeällä palstalla ennakoitiin tätä. Derek Lalonde vapautettiin päävalmentajan tehtävistään Detroitissa tapanina. Todd McLellan – jonka viimeksi näimme Los Angelesissa – tuli penkin taakse.
NHL-runkosajaa oli ehditty pelata 34 ottelua. McLellan tuo yli tuhannen valmennetun NHL-ottelun kokemuksensa Motor Cityyn. Kolme peräkkäistä Pacificin mestaruutta, ja yksi Presidents` Trophy San Jose Sharksin aikoina.
Samalla hyvä apulaiskoutsi Bob Boughner sai myös lähteä. Boogiemanin vastuulla oli Detroitin alivoimapeli, mikä ei totuuden nimissä ole ollut kelpoinen. McLellan toi Detroitiin kokeneen, etenkin puolustajien valmentamisesta aikaisemmin hyviä arvosanoja saaneen Trent Yawneyn. Oma käsitys Yawneysta on se, että hän on mies, jonka tapa toimia voi tarvittaessa keventää kopin ilmapiiriä, kun ja jos tilanne menee liian vakavaksi.
Raporttien mukaan GM Steve Yzerman otti yhteyttä Todd McLellaniin noin kymmenen päivää aikaisemmin.
“I was bored as hell sitting at home”, oli hyvä kommentti McLellanilta heti aluksi.
Todd palaa ensimmäiselle NHL-paikkakunnalleen. Hän kuuluu kuuluisaan Mike Babcockin “valmennuspuuhun”. Babcock palkkasi hänet Red Wingsin valmennusryhmäänsä vuonna 2005. Steve Yzermanin viimeiselle kaudelle.
Todd McLellan on äärimmäisen tarkka ja yksityiskohtainen valmentaja. Jokainen pelaaja saa kaikki mahdolliset tiedot jokaikisestä tilanteesta ennen jokaikistä peliä ja jokaikisessä harjoituksessa. Todd osaa olla myös ankara ja vaativa.
On pelaajista itse kiinni oppia kaikki tämä tieto, ja toteuttaa. Selkeä, kurinalainen rakenne kaikelle. Vahva puolustuspeli, ja nopeat suunnanmuutokset. Hyvä runkosarjavalmentaja. En ole täysin vakuuttunut hänen vahvuuksistaan playoffvalmentajana.
Todd McLellanin valmennustilasto ennen Detroitia 598-412-134. Hän oli saamassa vielä tällä kaudella täyden palkkansa ($5.5M) LA Kingsiltä, sopimuksen mukaisesti.
2. Yzerplan? Kun joukkue ei pelaa odotusten mukaisesti, huomio kiinnittyy aina myös General Manageriin, eli henkilöön, jonka vastuulla joukkueen rakentaminen on ollut. Ainakin Steve Yzerman palkkasi nyt ensimmäistä kertaa Detroitin GM:n ominaisuudessa kokeneen NHL-päävalmentajan.
Stevie Y sanoi pressissään, ettei joukkue ollut pelannut odotusten mukaisesti, eivätkä yksittäiset pelaajat olleet nousseet odotusten mukaisiin tavoitteisiinsa. Pelaajien turhautuminen oli silminnähtävää.
Yzerman tuntuu olevan GM-uransa hankalimmassa paikassa. Patrick Kane on noin 40 pisteen ja Vladimir Tarasenko 30 pisteen vauhdissa.
Valmentajan vaihtaminen kesken kauden on äärimmäisen harvinaista pizzaperhe Ilitchin Red Wingsissä. Tämä oli vasta toinen kerta, kun näin on tehty; Ilitchit ostivat seuran vuonna 1982. Harry Neale oli ensimmäinen kesken kauden potkut saanut kaudella 1985-86. Brad Park tuli tilalle.
3. “Play fucking hockey. You`ve played it your whole lives.” Todd McLellanin sanat ensimmäisissä jääharjoituksissa uudelle/vanhalle joukkueelleen sisälsivät paljon jääkiekkoviisautta, ja samalla yksinkertaisen raakaa, inspiroivaa viestiä.
McLellan ei ehdi pitämään harjoituksia pahemmin kesken kiireisen NHL-ohjelman. Hän ei voi siksi tehdä välitömiä taktiikkamuutoksia. Hän sanoi tarvitsevansa 6-7 ottelua alle oppiakseen tuntemaan joukkueensa, ja joukkue hänet.
“Good coaches don`t just bring their suitcases to work and force it on the players. They find a system that works.” – jääkiekkoviisauksista viisaimpia. Hyvä valmentaja toimii sen materiaalin kanssa, mikä hänelle on annettu. Hän ei yritä väkisin syöttää omaa pelikirjaansa, jos se ei sovi juuri tälle ryhmälle.
Jotain samaa kuin St. Louisissa nyt vaikuttavan Jim Montgomeryn valmennuksessa. Kyky saada jotain irti tilanteessa kuin tilanteessa sopeuttamalla omaa taktiikkaa.
Hauska yksityiskohta Todd McLellanin palkkauksessa on Cam Talbot. Talbot oli McLellanin maalivahti Edmontonissa ja Los Angelesissa. En voi uskoa, että Talbot on jo 37-vuotias. McLellan valmensi myös Dylan Larkinia World Cupissa, alle 23-vuotiaitten huimassa yhdistelmäjoukkueessa.
Red Wings sai luistella koppiin buuausten alla Toddin ensimmäisen pelin jälkeen. Ainoa suunta on ylöspäin.
4. Gru. Derek Lalonde on todella hyvä jääkiekkovalmentaja. Nerokas etenkin pelin analyyttisellä puolella. Hän tulee saamaan uuden työpaikan nopeasti. Hänen pelitapansa korostaa puolustamista ja kiekonhallintapeliä. Sitä ennen hänet saatetaan nähdä jollain kanavalla TV-analyytikkona, jossa roolissa hän on aikaisemmin ollut todella hyvä.
Potkut NHL-valmentajan paikalta ei merkitse aina sitä, että valmentaja ei osaa ammattiaan. Joskus käytössä ollut materiaali ei sopinut valmentajan visioon jääkiekosta. Tämä saattoi olla myös Luke Richardsonin kohtalo Chicagossa.
Lalonde laittoi tyylikkään kiitoksen ajastaan Detroitissa julki. Hän uskoo Red Wingsin nuoren ryhmän vielä pääsevän tavoitteisiinsa. Hän ei maininnut, kuinka vain Dylan Larkinin loukkaantuminen runkosarjan lopussa esti Suureen tanssiin pääsyn vuosi sitten.
NHL-business on raakaa. Derek Lalonde ei saanut mahdollisuutta hyvästellä joukkuettaan. Hän sai torstaiaamuna käskyn tyhjentää kaappinsa, koska uusi valmentaja oli tulossa.
5. Mitä tapahtuu Manhattanilla? New York Rangersin tilanne näyttää toivottomalta. Viimeisissä 14 hävityssä ottelussa Broadwayn Sinipaidat on päästänyt 59 maalia, ja tehnyt 23 maalia toiseen päähän. Se kertoo luovuttamisesta.
Rangers jatkaa purjehtimista ilman päämäärää, ilman kapteenia. Vanha Stan Fischler vertailee twitterissä Rangersin tuhoa jo Hindenburgin ja Titanicin katastrofeihin. Stan saattoi olla molemmissa paikalla!
Chris Kreider saa odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Peter Laviolette on hyvä, kokenut NHL-valmentaja. Se, mitä New Yorkissa on tapahtumassa, ei ole kokonaan hänen syytään, mutta on selvää, ettei hän pysty asioita korjaamaan, vaikka hän tekisi mitä. Emme koskaan toivo potkuja ihmisille työpaikoistaan, mutta on mahdotonta nähdä hänen jatkavan enää pitkään.
6. Will Cuylle. Yksi pelaaja New Yorkissa, joka ei ole ainakaan luovuttanut, on henkilökohtainen suosikki Will Cuylle. Laittakaa seurantaan, ellette jo ole.
7. Dallas Stars järjesti tapanina jonkinlaiset vapaaehtoiset luistelut pelaajilleen, ja nyt NHL tutkii asiaa. Pelaajayhdistys NHLPA:n ja omistajien väliseen CBA:hin kirjoitettuun joulurauhasopimukseen kuuluu sääntöjä siitä, mitä joulupäivinä ei saa tehdä, ja yksi niistä on harjoituskielto.
Toronto Maple Leafs sai sadan tuhannen taalan sakot joitakin vuosia sitten siitä, että joukkue matkusti Philadelphiaan tapanina. Jonkinlainen ennakkotapaus.
Pete DeBoer myönsi toimittajille, että hän oli järjestänyt vapaaehtoiset jäät, ja ilmeisesti oli tehnyt virheen.
8. Buffaloon tuli joulu. Joku viisaampi voi kertoa, miksi Buffalo Sabres hävisi kolmetoista peliä peräkkäin. Ensimmäisten 21 ottelun kohdalla Sabres oli divisioonansa kolmantena.
Huhut mahdollisesta pelaajakaupasta Detroitin ja Buffalon välillä jatkuvat. Steve Yzerman sanoi valmentajanvaihdospressissäänkin töitä tehtävän kulissien takana.
9. Hudson-joen taistelu, ei näin. New Jersey Devils laittoi Jumbotronilleen filmin, jossa Madison Square Gardeniin kokoontuneet Rangers-fanit juhlivat kesän 2019 Vancouverin NHL Draftiä seuratessaan, kun Devils otti Jack Hughesin ensimmäisenä.
Mielestäni tällainen yksittäisiin pelaajiin kohdistuva morkkaus ei kuulu seurojen virallisiin tehtäviin. Se on fanien tehtävä tässä yhtälössä.
10. Saippuaooppera Vancouverissa. Vancouver Canucksin kannattajat ovat huolissaan Canucksin ympärillä riehuvasta mahdollisesta ongelmasta kahden tähtipelaajan välillä. Pelaajat ovat siis neljäsosasuomalainen Elias Pettersson ja pesunkestävä jenkki J.T. Miller.
Entinen Canucks-vahti Eddie Läck selitti tapauksen niinkuin se olisi tapahtunut viisivuotiaille. Parasta.
Vanha kysymys: onko median tehtävä yrittää onkia ja kaivaa selville tällaisen jutun perustat? Vai ei? Mielestäni tässä tapauksessa media voi tehdä työnsä myös jättämällä asian joukkueen sisäiseksi.
11. Nashville laittoi huippuketjun kokoon. Music CIty USA:ssa on sittenkin toivoa? Ketjun Forsberg, Stamkos, Marchessault, laittaminen yhteen oli hyvä idea. Ketju teki yksitoista maalia kymmenessä pelissä. Jäämme seuraamaan kevätkautta.
12. Sanasta sanaan. Soitin keväällä, vuonna 2004, Edmontonin sporttiradion suoraan lähetykseen, ja puolustin Calgary Flamesin pelaajaa, joka oli saanut jo toisen pelikiellon niissä playoffeissa. Ohjelmassa haukuttiin kyseistä pelaajaa, hänen olemassaoloaan koko liigassa, jopa hänen sanomisiaan pelien jälkeen.
Hänestä sanottiin täsmälleen samat sanat, jotka Ville Nieminen sanoi Viaplayn NHL-studiossa Matthew Rempestä. Sanasta sanaan lähes.
Ohjelman isännät tiesivät, kuka olen, ja naureskelivat kuulleensa minun käyneen paikallisessa baarissa toisen suomalaisen kanssa, ja alkoholin loppuneen koko baarista. Tällainen maine meillä maailman onnellisimman maan ihmisillä on täälläpäin.
Kyseinen pelaaja ajoi kevään 2004 playoffien toisella kierroksella Detroitin maalivahdin Curtis Josephin lanaksi, ja sai siitä viitosen, kympin ja lopulta yhden pelin pelikiellon NHL:ltä. Stanley Cupin playoffeissa ei mielellään anneta pelikieltoja kuin äärimmäisen rumista tempuista, liigan mielestä.
Red Wingsin valmentaja Dave Lewis piti CuJon lanaamista selkeän rajan ylityksenä. Pelaaja itse sanoi sen olleen vahingon. En pitänyt niin vakavana.
Finaalin neljännessä pelissä sama pelaaja ajoi Tampa Bay Lightningin Vincent Lecavalierin selästä laitaan. Viitonen, suihkuun ja toinen yhden ottelun pelikielto. Hän ei matkustanut Tampaan viidenteen peliin muun joukkueen mukana.
NHL:n pelaajaturvallisuuden Colin Campbell kutsui taklausta tahalliseksi ja päähän tarkoituksella osoitetuksi. Lecavalierin sai verisen ventin taklauksesta, ja “päänsäryn”, kuten niitä siihen aikaan kutsuttiin.
Darryl Sutter puolusti pelaajaa silloin, ja sai NHL:ltä ankarat moitteet. Ja minä siis puolustin radion suorassa lähetyksessä. Mielestäni pahempiakin taklauksia oli nähty myös finaalissa.
En nyt millään muista pelaajan nimeä..
13. Brad Marchand. Mies, jolle Kanadassa buuataan jokaisella paikkakunnalla. Helmikuussa kanadalaiset ovat hänen fanejaan parin viikon ajan, kun hän pelaa 4 Nations-turnauksessa. Ja sitten buuataan taas.
Hauska mies muuten tämä Marchand.
14. Luuydinsiirto. Entinen NHL-kovanaama Kelly Chase kamppailee elämästään syöpää vastaan. En tunne Kellyä, mutta tunnen hänen veljensä Kylen jonkin verran. Kyle meni St. Louisiin ja veljesten välillä suoritettiin luuydinsiirto. Näkemieni raporttien perusteella onnistunut.
Toivotaan tässä, että syöpä saa tässä tappelussa turpaansa.
15. Rempelle kahdeksan ottelua. New York Rangersin Matthew Rempe sai kahdeksan pelin pelikiellon taklauksestaan päin Miro Heiskasta. Täysin ansaitusti. Mielenkiintoisesti, kahdeksas ja viimeinen peli kiellon aikana on Rangersin ottelu juuri Dallas Starsia vastaan. Rempe ei siis joudu vastaamaan Texasin pelaajille henkilökohtaisesti, vanhanaikaiseen tyyliin.
Silti, uskon, että tässä on pelaaja vielä. Paljon opittavaa, mutta katsotaan viiden vuoden päästä. Matt Rempe pystyy auttamaan NHL-joukkuetta. Rangersin tilasto hänen ollessaan kokoonpanossa 16-4-2.
Muuten, Miro Heiskasta ei voi syyttää tapahtuneesta. Mutta en ole koskaan nähnyt hänen jäävän taklauksen alle tuolla tavalla. Yleensä hän tietää, missä jokainen vastustaja on, ja osaa mennä alta pois omalla, keinuvalla tavallaan.
Cale Makar tekee saman, mutta eri tavalla. Terrierimäisen sähäkällä liikkeellä.
16. Pospisil. En voi sanoa olevani Calgary Flamesin Martin Pospisilin pelityylin ihailija. Pospisil ajelee vastustajia rumilla taklauksilla, mutta ei vastaa teoistaan, kuten tuon tyylin pelaajilta NHL:ssä odotetaan. Hän ajoi juuri tätä kirjoitettaessa San Jose Sharksin Mikael Granlundia selkään.
Aikaisemmin päätiltti päin Connor Bedardia. Ja lukuisia muita, jos katsoo peliä tarkemmin.
Tuolla sukunimellä odottaisi tyylikkäämpää peliä. Kysykää isoisältänne, mitä tällä tarkoitan.
17. Öljy. Edmonton Oilers on marraskuun yhdeksännen päivän jälkeen laskettuna ollut NHL:n paras joukkue. Se on voittanut 15 peliä 21:stä, tehnyt eniten maaleja, toiseksi paras alivoimissa. Viimeiset neljätoista peliä 11-2-1.
Tarkoittaako tämä sitä, että Oilers on menossa takaisin Stanley Cupin finaaliin? Liian aikaista sanoa, matka on todella pitkä.
Kris Knoblauchin valmennus ansaitsee huomiota ja kunniaa. Taas yksi Alberta Golden Bearsin yliopistojoukkueen ohjelman opetuslapsista. Edellinen päävalmentaja Edmontonissa yritti peluuttaa Bruce Cassidyn ja Jim Montgomeryn laitapeliä. Se ei toiminut, vastustaja sulki laidat.
Knoblauch toi vähän erilaisen taktiikan kiekon kanssa. Apulaisvalmentajien, kuten Mark Stuartin alivoimapeli, ja Paul Coffeyn puolustajille opettama peli kiekon kanssa puree. Stuart ei ollut koskaan valmentanut alivoimia. Coff, vaikkakin yksi NHL-legendoista, ei ollut koskaan valmentanut ammattilaisia aikaisemmin.
Pakko mainita Darnell Nurse. Emme ole koskaan nähneet hänen pelaavan paremmin.
18. Mouthbreather. Team Canada teki mielestäni hätäisen ratkaisun noin 20 pelin kohdalla, ja jätti Zach Hymanin pois 4-Nations-turnauksesta.
Hyman tekee maaleja, jopa nenä murskana, ja akvaario päässä. NHL:ssä voi hengästyä kovassa vauhdissa, vaikka hengittää nenänkin avulla. Ei pelkästään maalintekijä missään tapauksessa silti, vaikka viime kaudella tuli 54. Vahva pelaaja, nykypäivän monipuolinen Esa Tikkanen.
19. Kivi. Olisi pitänyt valita Joel Kiviranta ainakin omaan Suomen joukkueeseeni 4 Nationsiin. Isojen pelien mies.
20. Paluu Ohioon. Patrik Laine herätti huomiota Ohioon paluun yhteydessä sanoillaan entisestä seurastaan. Columbus Blue Jacketsin häviämisen kulttuuri on tosiasia. Yksi playoffsarjan voitto. Toimittajat hakivat selvästi haluamaansa tilanteessa, ja saivat haluamansa myös Zach Werenskiltä, mutta ehkä #92 olisi voinut jättää sanomattakin.
Samalla kommentteihin on taas noussut tarina CBJ-pelaajien väitetystä palaverista Laineen poistamiseksi joukkueesta. Koko tarina on, kuten aikaisemmin todettua, ja suomeksi sanottuna, paskapuhetta.
Toimittajan kengissä, en koskaan arvostele pelaajaa, joka sanoo mitä ajattelee. NHL-pelaajia syytetään aina siitä, ettei kukaan sano mitään värikästä.
21. Macklin Celebrini. En pidä vertailuja Connor Bedardiin tarpeellisina. North Vancouverin toinen huippujunnu Macklin Celebrini tiedettiin fyysisesti valmiiksi NHL-pelaajaksi jo ennen ensimmäistä ottelua Showssa.
Celebrinin tuloa ei seurannut samanlainen hypetys kuin Bedardin, varmaankin ainakin osaksi sen vuoksi, ettei Celebrini ollut samalla tavalla esillä U20 MM-kisoissa varausvuonnaan, kuten kisoja ja finaalia omalla vuorollaan dominoinut Bedard.
Yhtäkkiä San Jose Sharksista on tullut joukkue, jonka pelejä on pakko nähdä. Celebrini on jo nyt supertähti. Yllättävän hyvä aloituksissa teiniksi.
Mack Celebrini on piste per ottelu-vauhdissa tulokaskaudellaan. 27 pistettä 27 pelissä. En ihan vielä jaa hänelle Calder-palkintoa kuitenkaan.
Ja vielä.
Jon Cooper on “class act”, kuten Amerikassa sanotaan. Hän piti huolta, että viimeistä kauttaan NHL-kaupunkeja kiertävä, legendaarinen NY Rangers-selostaja Sam Rosen sai ansaitsemansa kunnian Tampassa.
Olenko kertonut, että paiskasin kättä Samin kanssa, kun Rangers kävi Edmontonissa? Ai, monta kertaa jo?
Hän sanoi kiitos oikein paljon.
Nauttikaa junnukisoista.
Täällä Jouni Nieminen, Calgary
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
