4.1.2025. Tervetuloa seuraamaan NHL-jääkiekkoa tämän blogin kautta kalenterivuonna 2025! Hyvää uutta vuotta ja kaikkea hyvää tämän näkeville. Tässä ”21”-sarjan uusin jakso, jossa muutama kommentti viime päivien NHL-tapahtumista. Potkaistaan vuosi käyntiin.
1. Ulkoilmapelit. Winter Classic. Heritage Classic. Mitä näitä on. NHL-pelaajien pelaaminen ulkojäillä oli ensimmäistä ulkoilmapeliä suunniteltaessa – Edmontonin Commonwealth Stadion, marraskuussa 2003 – nostalginen ja romanttinen paluu pelaajille ulkojäille, josta kaikki oli joskus alkanut.
Sittemmin suurin osa NHL-pelaajista ei ole koskaan harjoitellut tai pelannut ainakaan kilpailukiekkoa ulkojäillä. Ulkoilmapelejä on epävirallisen laskun mukaan pelattu jo 43 kappaletta. Välillä tuli sellainen fiilis, että näitä pelejä järjestetään samasta syystä kuin miksi isot tukkufirmat myyvät WC-paperia. Kukaan ei enää innostu itse tuotteesta, mutta rahaa tulee niin paljon, ettei kannata missään tapauksessa lopettaa.
St. Louis Blues ja Chicago Blackhawks pelasivat legendaarisella vanhalla Wrigley Field baseball-stadionilla, Chicagon north sidella uudenvuoden aattona. Lempinimeltään ”Friendly Confines”, stadion on ollut käytössä vuodesta 1914. Vain kaksi vuotta aikaisemmin valmistunut Fenway Park Bostonissa on vanhempi vieläkin käytössä olevista MLB stadioneista.
Wrigley Field on se paikka, jossa New York Yankeesin Babe Ruth näytti kuuluisasti etukäteen, mihin pallo tulee lentämään, ja sitten löi kunnarin syksyn 1932 World Series-loppuotteluissa.
Oma kokemus ulkoilmapeleistä on, että ne ovat todella hieno juttu osallistuville, ja etenkin järjestäjälle, ja koko järjestävälle kaupungille. Innostuin asiasta, ja tajusin mikä näissä viehättää, kun Heritage Classic palasi Edmontoniin vuosi sitten marraskuussa.
Pelaajat innostuvat, saavat kokea jotain erilaista. Uudet kamat, eri teema, kaikenlaisia pikkujuttuja stadionille tulovaatteista lähtien, uusi ”koti” muutamaksi päiväksi. Kaikille jotain hauskaa. Ja tottakai, vaikka tämän vuoden pelin laskettiin saaneen vähiten TV-katsojia kuin yksikään aikaisemmista, kassakone kilisee niin, että järjestäjä hymyilee kuin teurastajan koira.
Blues vastaan Hawks – kaksi playoffien ulkopuolella värjöttelevää porukkaa – ei innosta kaikkia. Detroit Red Wingsin ollessa vielä huippujoukkue pelattiin pari todellista klassikon arvon ansaitsevaa ulkopeliä.
2. Tappelu jäisin käsin, raikkaassa ilmassa. Talviklassikkojoukkueitten kapteenit, Brayden Schenn ja Nick Foligno, sopivat ensin ennen peliä, että joukkueet kättelevät pelin jälkeen, mitä ei yleensä tehdä NHL:ssä muuten kuin playoffeissa pelisarjojen päätteeksi. Ja sitten itse ottelussa kapteenit pudottivat hanskansa.
Brayden Schenn sanoi ehdottaneensa nyrkkeilyottelua virkaveljelleen.
3. Suomalaisdebyyttejä! Ensimmäinen ottelu Showssa on aina hieno tilaisuus. Etenkin pelaajille, joitten polku on ollut pitempi kuin monella muulla. Maailman onnellisimmasta maasta tulleitten, ilman NHL-varausta matkaan lähteneitten pelaajien debyytit todella lämmittävät sydäntä. Viime päivinä olemme päässeet todistamaan peräti kahta.
Juha Jääskä debytoi Carolina Hurricanesin käydessä Sunrisessa.
Toinen suomalainen, NHL-debyytin ilman NHL-varausta, samana iltana tehnyt oli Arttu Hyry.
Arttu voitti neljä ensimmäistä aloitustaan Dallasissa. Onnittelut uusille NHL-pelaajille. NHL-pelaajan status on vähän samanlainen kuin Miss Suomella. Kun siihen kerran yltää, on loppuelämänsä NHL-pelaaja.
4. Maali tyhjänä oman pään aloituksessa! New York Islandersin päävalmentaja Patrick Roy teki harvinaisen vedon uudenvuoden aattona Torontossa. Hän jätti 2-1 tappiotilanteessa oman maalin tyhjäksi, vaikka aloitus oli omalla puolustusalueella.
Leafsin valmentaja Craig Berube sanoi, ettei ollut koskaan aikaisemmnin nähnyt vastaavaa tilannetta. Tästä tuli mieleen tapaus kaudelta 1977-78, joka myös tapahtui Torontossa. Silloin Maple Leafs pelasi vanhassa Maple Leaf Gardenissa.
Leafsin valmentaja Roger Neilson oli ottanut maalivahtinsa pois, kun Boston johti yhdellä maalilla kolmannen erän lopulla. Sitten aloitus tuotiin Toronton puolustusalueelle pitkän kiekon jälkeen, mutta Roger jätti maalin tyhjäksi.
Bruinsin valmentaja Don Cherry laittoi lopussa vasta 21-vuotiaan Bobby Millerin jäälle, koska tällä oli 19 maalia kaudella. Gregg Sheppard voitti aloituksen, kiekko tuli taakse Bobby Schmautzille, joka löysi Millerin. Börje Salming yritti heittäytyä eteen, mutta Bobby Miller teki maalin. Samalla hänestä tuli joukkueensa yhdestoista 20 maalin mies samalla kaudella.
Bobby Miller pelasi myöhemmin kaudella 1983-84 Oulun Kärpissä. Hän oli joukkueen paras pistemies, 17 maalia ja 48 pistettä 37 ottelussa. Todella hyvä pelaaja. Hän kuoli vuonna 2020 vain 64-vuotiaana.
5. 1977-78 Bruins. Don Cherryn valmentama, kauden 1977-78 Big Bad Bruins teki ennätyksen, jota ei varmasti tulla koskaan rikkomaan. Yksitoista eri 20 maalin tekijää samassa joukkueessa, samalla kaudella!
Nuo pelaajat, ja maalimäärät, olivat: Peter McNab (41 maalia), Terry O`Reilly (29), Bobby Schmautz (27), Stan Jonathan (27), Jean Ratelle (25), Rick Middleton (25), kapteeni Wayne Cashman (24), Gregg Sheppard (23), Brad Park (22), Don Marcotte (20), ja Bob Miller (20).
Periaatteessa siis tähän päästäkseen pitää saada 20 maalin kausi kolmelta ketjulta, yhdeltä hyökkääjältä lisää, ja yhdeltä puolustajalta, joka tässä tapauksessa oli HHOF-kunniajäsen Brad Park.
Tämä, ainakin Boston Bruins-loressa rakastettu joukkue, lempinimeltään ”Lunch Pail Athletic Club”, ei onnistunut tuolla kaudella voittamaan Stanley Cupia. Se hävisi finaalissa toisen kerran peräkkäin Montreal Canadiensille. Mutta se tullaan aina muistamaan harvinaisena yhdistelmänä pelitaitoa ja Bruinsin tavaramerkkiä kovuutta.
6. Biisonikuningas läpäisi ”waiversit”. Pittsburgh Penguins laittoi 26-vuotiaan Jesse Puljujärven siirtolistalle, eli waivereihin joulukuun 30. päivänä. Waiverit toimivat niin, että sinä päivänä NHL-sarjataulukon jumbo pääsee valitsemaan ensimmäisenä, ja sen jälkeen muut alimmasta lähtien ylöspäin.
Pelaajan saa ”ilmaiseksi”, koska vain hänen palkkansa on otettava uuden seuran kontolle. Muuta kompensaatiota ei tarvitse antaa. Tässä tapauksessa pelaajan cap hit on NHL-tasolla verrattain pieni $800,000, mutta ottajia ei ollut.
Raporttien mukaan Puljujärvi pysyi Penguinsin mukana sen pelikiertueella Floridaan (3-2 tappio rankkarikisan kautta), ja vielä tänään lauantaina Raleighiin.
Paljon spekulaatiota siitä, mitä Edmontonissa erittäin suositun Biisonikuninkaan NHL-uralla tapahtuu seuraavaksi. Ensimmäisenä mieleen tulee, että hänen on päästävä pelaamaan. Hän pelasi viimeksi joulukuun seitsemäntenä, kun Penguins voitti kotiottelussa Toronto Maple Leafsin maalein 5-2. Ja se oli ainoa peli, jossa hän on päässyt pukemaan sitten marraskuun 23. päivän.
Jessen kausi alkoi suhteellisen lupaavasti. Hän loisti preseasonin peleissä, teki hattutempun, mutta aina on muistettava, että harjoituspelit eivät temmoltaan ole vielä samoja kuin NHL-runkosarjapelit lokakuussa. Puhumattakaan vauhdista, jota nähdään nyt kevätsuoran häämöttäessä. Ja Stanley Cupin playoffeissa noustaan vielä uudelle tasolle.
Ihan alkukausikin meni hyvin. Kun Penguins kävi Edmontonissa lokakuun lopussa, The `Chukin toimittajat saivat haastatella hyväntuulista Biisonikuningasta.
Kolme NHL-joukkuetta, korkean varausvuoron (4.) luoma status/odotukset. Pelillisistä syistä päivän tilanteeseen voidaan keskustella juhannukseen saakka. Lonkkaleikkaus. Oikea rooli. Peliäly. Iso koko ja nopeus. Näin jonkin verran kommentteja faneilta, että Edmonton Oilersin olisi pitänyt harkita hänen tuomistaan kotiin.
Ottaakseen paikan NHL-joukkueesta, suurin osa on varmasti samaa mieltä, Biisonikuninkaan on pystyttävä pelaamaan vahvasti tasakentällisin alemmissa ketjuissa. Oilersilla on jo Kasperi Kapanen, Vasili Podkolzin, Mattias Jänmark ja Connor Brown laidoilla, ja he kaikki pystyvät myös pelaamaan alivoimissa. Nopeus on jokaisen neljän vahvuuksista helpoimmin nähtävissä. Jänmark mittautti joulukuun alussa pelatussa ottelussa luistelunopeudekseen 24.36 mailia tunnissa. Toiseksi nopein mittaus koko NHL:ssä tällä kaudella. Kaikki mainitut neljä ovat parempia kuin Puljujärvi. Joten Edmonton ei napannut.
Jäämme seuraamaan, mitä tapahtuu. Hyvä muistaa, ettei valmentaja laita pelaajia waivereihin, se on GM:n tehtävä. Eikä valmentaja koskaan halua huonoa menestystä yhdellekään pelaajalle, eikä syrji tahallaan yhtään ketään. Jos pelaajat eivät menesty, kenkää tulee ensin valmentajalle. Tärkeää.
Oli miten oli: Long live the Bisonking! En tunne ketään, joka ei toivo menestystä Jesse Puljujärvelle. Mukaanlukien jokainen Edmontonin paljon parjatusta mediasta. Heidän työnsä on rehellisesti arvioida pelaajien esityksiä. ”Telling it like it is” ei tarkoita, ettei jollekin toivota parasta.
7. ”Walk of Shame”-vuosipäivä. Vuoden ensimmäinen päivä oli surullisenkuuluisan Corey Perryn häpeämarssin vuosipäivä. Se tapahtui Dallasin Cotton Bowl-stadionilla vuonna 2020.
”The Worm” iski heti pelin alussa Nashville Predatorsin puolustajaa Ryan Ellisiä kyynärpäällä, ja lensi ulos koko pelistä. Hän sai kävellä pitkän matkan amerikkalaista jalkapalloa varten rakennetulla stadionilla kaukalosta koppiinsa. Tapahtunutta voi katsoa netistä monen erilaisen musiikin säestämänä.
Vähintäänkin värikkään NHL-uran pelannut Corey Perry sai viiden ottelun pelikiellon tapahtuneesta. Anaheim Ducks oli juuri edellisenä kesänä ostanut hänen sopimuksensa ulos, ja Dallasista alkoi Stanley Cupin metsästys, joka jatkuu yhä Edmontonissa.
Asiantuntijat ehtivät tuomita entisen Rocket Richard-palkinnon voittajan jo viisi vuotta sitten entisenä suuruutena, mutta hän on aina ihmeellisesti onnistunut sen jälkeenkin nousemaan tärkeäksi pelaajaksi Stanley Cupin playoffeissa.
Kannattaa katsoa 39-vuotiaan Perryn peliä, kun tulee tilaisuus ja kun hän pääsee pukemaan. Hän sijoittuu aina oikein. Nopeus on jäänyt menneisyyteen, mutta peliäly ja kädet pelaavat yhä.
8. Sam Bennett. Florida Panthersin Sam Bennett sai NHL:n pelaajaturvallisuudelta viiden tuhannen taalan sakot, eli maksimisakot CBA:n mukaisesti. Hän tulee ansaitsemaan sakkorahat pelaamalla noin kaksi vaihtoa.
Sakkorangaistus tuli Bennettin iskettyä Pittsburgh Penguinsin Drew O`Connoria nyrkillä päähän laitatilanteessa. Tällä kertaa hän sai jäähyrangaistuksen jo heti sucker punchin tehtyään. Playoffeissa Brad Marchandin tyrmääminen pois pelistä ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Meni päiviä, ennenkuin NHL edes julkaisi kuvakulman, jossa nyrkinisku näkyi selvästi.
Sam Bennett on valittu edustamaan Kanadaa 4-Nations turnaukseen. Hän on viimeisissä 11 pelaamassaan ottelussa merkkauttanut yhden syöttöpisteen.
9. Ison tappelun vuosipäivä. ”The Piestany Punch-Up” oli nykyisen Slovakian alueella tapahtunut joukkotappelu, johon päättyivät vuoden 1987 U20 MM-kisat. Team Canadaa valmensivat niin sanottuna ”goon coach”:ina tunnettu Bert Templeton ja nuori Pat Burns.
Kuolleista ei saa puhua pahaa, joten ei tässä lähdetä kertomaan mielipidettä, minkä valmentajan aloitteesta iso joukkotappelu alkoi. Tyylikäs helsinkiläinen seeprapaita Peter Pomoell toimi yhtenä linjamiehistä.
Jotkut tappeluun osallistuneista ovat yhä näkyvästi keskuudessamme, kuten esimerkiksi Kanadan kakkosmaalivahtina ollut Shawn Simpson, ja Theoren Fleury. Jotkut täällä muistavat yhä, ettei Pierre Turgeon lähtenyt penkiltä mukaan.
Silminnäkijöitten mukaan välillä hallin valot sammutettiin. Siten yritettiin lopettaa tappelu. Lopulta rauha syntyi, kun slovakialaiset poliisit tulivat jäälle kiväärit tanassa. Näin on ainakin kerrottu.
Filmiltä olen nähnyt, miten IIHF:n päätöstä odotettiin hallin käytävällä pitkään. Lopulta sekä CCCP että Team Canada diskvalifioitiin. Heidän nimiään ei näy turnauksen tuloksissa enää ollenkaan. Suomi nousi näin voittajaksi. En ole kovin muotitietoinen, mutta Suomen joukkueen maajoukkuetakit olivat rumimmat maajoukkuetakkien historiassa.
Tapaus antoi mustan silmän Kanadan maajoukkueitteen maineelle Euroopassa. Olin seuraavana vuonna auttamassa Moskovasta maailmanmestareina Helsingin kautta kotiin palannutta Team Canadaa. Joukkueen majoittuessa silloiseen hotelli Inter Continentaliin, hotellin johtaja tuli alas, ja kohteliaasti pyysi joukkuetta käyttäytymään mallikkaasti. ”It`s all about discipline this year”, vakuutti joukkueen johtaja.
Tuona vuonna sattui erikoinen tapaus, josta kanadalaiset kertoivat. Ennen junnuturnausta Moskovassa oli käynyt Kanadan olympiajoukkue Izvestija-turnauksessa. Kun olympiajoukkueen tavaroita lentokentälle kuljettanut kuorma-auto tuli perille, huomattiin, että painava luistinten teroituskone oli hävinnyt. Neuvostoliiton jääkiekkoliiton edustajat ilmoittivat, että se oli todennäköisesti pudonnut vauhdissa! Tähän Hockey Canadan edustajat vastasivat, että jos konetta ei löydetä, Kanada ei koskaan enää tule takaisin pelaamaan neuvostoliittolaisia vastaan.
Kun U20 maajoukkueen kuorma-auto saapui Moskovan lentokentälle pari viikkoa myöhemmin, kuin ihmeen kaupalla, tuo kallis ja painava teroituskone oli sen lavalla!
Toinen vuosipäivä, joka meni juuri ohi, oli myös tietenkin uuden vuoden ottelu Moskovan ZSKA vastaan Montreal Canadiens Montrealin Forumissa uutena vuotena 1975. Taas kerran välttelin pelin katsomista, koska pidän sitä maailmanhistorian ylihypetetyimpänä jääkiekko-otteluna.
Sen merkitys jääkiekkomaailmapoliittisesti oli varmaankin suuri, mutta itse jääkiekko oli tylsää yhteen maaliin pelaamista. Puna-armeija teki maalinsa jokaisesta hyökkäyksestään. Niitä oli kolme.
10. Kaapo Confidential. Kaapo Kakko on nyt pelannut seitsemän ottelua Seattle Krakenin paidassa. Hän on merkkauttanut neljä pistettä, ja peliajoissa on tapahtunut huomattava muutos sitten New York Rangers-aikojen. Viimeisissä neljässä pelissä 15:28, 16:38, 16:56, ja 18:18.
11. David Carle. Team USA:n pääluotsi MM-kisoissa, ja Denverin yliopiston valmentaja David Carle tullaan vielä näkemään National Hockey League-joukkueen penkin takana. Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku antaa tämän ”ennustuksen”.
12. Ducks. Anaheim Ducks kävi Edmontonissa perjantaina. Ankat eivät antaneet periksi 2-0 tilanteessa, ja ottelu ratkaistiin vasta kolmannen erän toiseksi viimeisellä minuutilla.
Ankkalinnan joukkue on nuori, tulevaisuuden ryhmä, jonka peliä on vielä hauskaa katsoa tulevaisuudessa. Yksi, todella vaikutuksen tehnyt pelaaja oli 23-vuotias puolustaja Jackson Lacombe, joka teki yhden maaleista ylivoimalla. Kannattaa laittaa seurantaan #2. Paljon hyviä tilanteitten rakentamisia.
Ainoa syy, miksi Ducks hävisi, on se, ettei sillä ole pelaajia kuten Leon Draisaitl. Frank Vatrano pääsi pelin loppuminuuteilla yksin läpi, mutta ei onnistunut. Hetkeä myöhemmin Draisaitl sai pienen paikan, kiekko osui hänen housuihinsa, hän antoi sen pudota jäähän, ja sitten täräytti ylänurkkaan. Tämä on ero todella hyvien NHL-pelaajien, kuten Vatrano, ja supertähtien välillä.
Radko Gudas tuntuu pelaavan väärällä vuosikymmenellä. Hän on todella hyvä, fyysinen pakki. Connor McDavid sai joutua yhden taklauksen uhriksi. Joskus 20-30 vuotta sitten olisi ollut sopivampi aikakausi Gudaksen pelityylille.
Lukas Dostal on selkeästi Ankkojen ykkösvahti, joka aina pelaa hyvin Edmontonissa. Vuosia joukkuetta pinnalla pitänyt John Gibson saanee uralleen uuden piristyksen jossain muualla.
13. Les Habitants. Voici les Français, les Slovaques, les Américains et les Finlandais volants. Montreal Canadiens päätti juuri kuuden ottelun vierasrupeaman, jonka aikana se päihitti kaikki 2020-luvun Stanley Cup-mestarit. Floridan, Tampa Bayn, Vegasin, ja vielä Coloradon.
Se hävisi saman rupeaman aikana Columbuksessa ja Chicagossa, erikoisesti. Jakub Dobes on aloittanut NHL-maalivahtina kuin hän olisi pelannut sarjassa koko ikänsä. Kaksi voittoa kahdesta ensimmäisestä NHL-aloituksesta.
Aina kun joku aloittaa NHL-uransa tolppien välissä näin sensaatiomaisesti, jäämme odottamaan, koska NHL:n tarkasti filmejä tutkivat ja ennakkoscouttausta harrastavat muut joukkueet löytävät maalivahdin heikkoudet, ja alkavat iskeä niihin.
Mielenkiintoisesti Jakub Dobes sanoi TVA Sportsin haastattelussa katsovansa videolta Coloradon Mackenzie Blackwoodin tekniikkaa. Eli saman vahdin, jota vastaan hän juuri pelasi. Ja yrittävänsä mallintaa henkisen pelinsä Canadiens-legenda Carey Pricen lähestymistavan mukaisesti.
Les Habitants on voittanut seitsemän viimeisistä yhdeksästä ottelustaan. Se on noussut vain yhden pisteen päähän itäisen konferenssin viimeisestä villi kortti-paikasta. Kirby Dach on pelaaja, jonka nousuun uskotaan NHL-blogilla. Olen nähnyt Kirbyn pelejä livenä noin 15-vuotiaasta.
Martin St. Louis antoi Dachin kehittyvälle itseluottamukselle hyvän potkun, kun hän valitsi tämän laukomaan rankkaria Coloradoa vastaan. Tuloksena voittomaali.
14. Alex Turcotte. Puhtaan urheilullinen suoritus tässä LA Kingsin Alex Turcottelta.
Alex tulee todellisesta jääkiekkoperheestä. Isä Alfie Turcotte pelasi NHL:ssä. Isoisä Rèal Turcotte oli hyvin tunnettu jääkiekkovalmentaja, joka tunnettiin ehkä parhaiten taitoleireistään. ”Turcotte Stickhandling Hockey School” toimi Detroitista ja Chicagosta käsin viiden vuosikymmenen ajan. Allekirjoittaneen jälkikasvu osallistui leirille Edmontonissa joskus vuosia sitten. Kaikki erilaiset harjoitukset oli nimetty kuuluisien pelaajien mukaan, jotka tunnetaan niitten tekijöinä. Todella cooli konsepti.
Tapasin Rèalin viimeisen kerran kesällä 2011, kun hän kävi katsomassa pojanpoikansa peliä Chicago Junior Blackhawksin paidassa The Brick turnauksessa Edmontonissa. Jopa hänen muistokirjoituksessaan muistutettiin, että ”muista harjoitella harhautuksiasi kymmenen minuuttia päivässä.”
15. Kapteeni Totisen paluu? Jonathan Toews on viime aikoina nähty, milloin Vancouverin saarella surffaamassa, ja milloin Intiassa matkailemassa. Hänen tiedetään jääneen jääkiekosta sivuun niin sanotun pitkän Covidin vuoksi.
Nyt 36-vuotiaaksi ehtinyt Chicago Blackhawksin entinen tyylikäs kapteeni on raporttien mukaan aloittanut kuntoharjoittelun ja luistelun. Paino on suunnilleen samoissa kuin hänen johtaessaan Blackhawksia, ja kunto palannut lähes ennalleen pitkään aikaan. Hän suunnittelee paluuta kaukaloon. Kiinnostuneita NHL-seuroja riittää aivan varmasti.
Toewsin agentti Pat Brisson on saanut raporttien mukaan jo soittoja NHL-seuroilta. Toews saa itse tehdä päätöksen. Hän ei ole pelannut lähes kahteen vuoteen. Jos hän aikoo vielä tällä kaudella pelata, sopimus on tehtävä ennen maaliskuun seitsemännen siirtotakarajaa.
Toews antoi Gentlemen`s Quarterlylle haastattelun, jossa hän sanoi (kömpelö käännös allekirjoittaneen): ”On olemassa osa minua, joka todella ei tunne, että urani on vielä ohitse, ja kuka tietää, miltä tämä seuraava osa taivaltani tulee näyttämään, mitä palaamiseen jäälle, ja yritykseen tehdä paluu NHL:ään tulee. Mikään ei ole koskaan varmaa elämässä, mutta aion antaa tälle kaikkeni.”
Kiinnostuneiksi seuroiksi on julkisuudessa nimetty ainakin Colorado Avalanche, Toronto Maple Leafs, sekä Jonathan Toewsin kotikaupungin Winnipeg Jets.
16. Kapteeni Landskogin paluu? Colorado Avalanche kaipaa sydäntään ja sieluaan, kapteeniaan Gabriel Landeskogia. Landeskog on nähty joukkueen harjoituksissa, ja joka kerta hän näyttää liikkuvan paremmin ja paremmin. Avs ei ole sama ilman johtajaansa. On selvää, että Masterton Trophy menee hänelle sillä sekunnilla, kun hän astuu kaukaloon.
17. Der Deutschland Dangler. Täällä Edmontonissa pelaa kaksi supertähteä samanaikaisesti. Connor McDavid luistelee kiekon kanssa kovempaa, ja tekee asioita nopeammin kuin kukaan on jääkiekossa koskaan tehnyt. ”The most advanced hockey player in the world”. En vieläkään ymmärrä, miten kaarteessa potkimatta liukuva pelaaja voi kiihdyttää nopeuttaan.
McDavid saattaa olla maailman paras pelaaja, mutta monena iltana Leon Draisaitl on Edmonton Oilersin paras pelaaja. Leon taas osaa hidastaa pelin tempoa haluamallaan tavalla. Hän pystyy pitämään kiekkoa, vaikka vastustaja istuu selässä. Isolla, melaa muistuttavalla lavalla lähtevät rystysyötöt, ja nollakulmasta tulevat maalilaukaukset ovat käyneet tutuksi.
Oilersin viimeiset 18 peliä: 14-3-1. Draisaitlin pisteputki on lauantain Seattle-pelin jälkeen 14 ottelun mittainen (12-15-27). 29 maalia on eniten koko NHL:ssä. Kuten myös yhdeksän voittomaalia.
Olen ensi viikon perjantaina vieraana Lepakkovuoro-podcastissä, jonka aiheena on pääasiassa Edmonton Oilers, koska satun asumaan paikkakunnalla. Täälläpäin odotetaan, että Öljy etsii ennen siirtotakarajaa isoa ja hyvin kiekkoa liikuttavaa rightin pakkia. Capin alla on tilaa noin kolmen ja puolen miljoonan taalan puolustajalle, jos raha-asiat pysyvät samoina siihen saakka. Toki moni muukin joukkue hakee rightin pakkia. Oilersin puolustajat ovat tehneet toiseksi eniten maaleja NHLssä (25), seura ei välttämättä etsi maalintekijäpuolustajaa.
18. Elias vai J.T.? Vancouverin saippuaooppera ei ota loppuakseen. Juuri, kun luulimme draaman jo väljähtävän, kävikin ilmi, että Canucksin GM Patrik Allvin on kauppaamassa joko Elias Petterssonia, tai J.T. Milleriä. Tai ainakin kuuntelemassa, mitä heistä tarjotaan.
Ei ole mikään salaisuus, etteivät kaikki pelaajat jopa mestarijoukkueissa tule toimeen, tai pidä kaikista muista saman joukkueen pelaajista. Pääasia on, että pelaajat kunnioittavat toisiaan pelaajina, ja pystyvät tarvittaessa puhaltamaan samaan hiileen kentällä. Kaikkien ei tarvitse olla parhaita kavereita keskenään. Mikä on harvinaista, on tällaisen tapauksen pääsy julkisuuteen, kuten Vancouverissa on käynyt.
Jos kauppa syntyy, Canucks hakee varmaankin sentteriä. Amerikkalaisena Miller tuskin lähtee toiseen kanadalaiseen joukkueeseen. Olisiko paluu Manhattanille mahdollinen? Jopa päivän tilanteessa. Kolmas vaihtoehto on tietenkin, että molemmat jäävät Kanadan vasemmalle rannikolle.
Voisi kuvitella, että joko Allvin tai/ja Jim Rutherford ovat jo kutsuneet parivaljakon toimistoonsa, ja sanoneet, että selvittäkää nyt perkele välinne, tavalla tai toisella.
19. Ryan Leonard. Suomen Nuoret Leijonat kohtaavat U20 MM-kisojen finaalissa Team USA:n. Pelaaja, joka näyttää jo nyt NHL-valmiilta, ja joka pystyisi ainakin allekirjoittaneen mielestä jopa pelaamaan Amerikan joukkueessa 4-Nations turnauksessa jo nyt, on kapteeni, voimahyökkääjä Ryan Leonard.
Boston Collegessa pelaavan Leonardin pelissä on jotain samaa kuin Matthew Tkachukissa. Hän vie joukkueen mukanaan todella aktiivisella pelillään. Kesän 2023 NHL Draftin kahdeksantena varattu
Leonard nähdään aika varmasti Washington Capitalsin kokoonpanossa, kun Suuri tanssi alkaa.
20. Wifi vastaan Big Rig. Raskaansarjan ottelu nähtiin Chicagossa perjantaina, kun Montrealin Arber Xhekaj, ja Hawksin Patrick Maroon pudottivat hanskansa.
Me voimme katsojina olla mitä mieltä NHL-tappeluista tahansa. Tosiasia on se, että pelaajat itse arvostavat niitä, jotka uhraavat joukkueensa puolesta paljain käsin.
Big Rig, eli Pat Maroon hävisi nyrkkeilyottelun Xhekajn kanssa selvästi pisteillä, mutta Hawksin joukkuekaverit palkitsivat hänen uhrautumisensa pelin jälkeen.
21. Ozzy Wiesblatt. Viikon hyvänolon tuova tarina tulee Calgarystä. Jotkut saattavat muistaa Ozzy Wiesblattin, kun San Jose Sharks teki varauksen ensimmäisen kierroksen lopulla (31.) kesän 2020 NHL Draftissä.
Ozzy pelasi viikolla ensimmäisen ja toisenkin NHL-ottelunsa Nashville Predatorsin paidassa.
Viiden lapsen yksinhuoltajaäiti on tämän tarinan sankari.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
