17.2.2025. ”Confrontation des Quatre Nations” on Suomen osalta ohi. Team Canada voitti käytännössä semifinaalina toimineen maanantaiottelun Bostonissa maalein 5-3. Vaahterapaidat jatkavat odotettuun finaaliin USA:ta vastaan. Suomi ei kaatunut ilman taistelua sisukkaan loppukirin ansiosta. Tässä muutama kommentti.
Viimeiset kaksi minuuttia (oikeastaan viimeiset 1:40)
”Peli meni vähän kireäksi”, sanoi Brayden Point ottelun jälkeen toimittajille.
”Se oli rumaa”, sanoi Connor McDavid. ”Ruma tapa voittaa peli. Se meni tiukemmaksi kuin mitä olisimme halunneet.”
Miksi nämä kanadalaiset antoivat moisia kommentteja?
Suomi teki kolme maalia peräkkäin Kanadaa vastaan ottelun viimeisten seitsemän minuutin aikana.
Suomen ottelu Team Canadaa vastaan oli jo päättymässä. Enää pari minuuttia aikaa, ja Kanadalla turvallinen 4-1 johto. Esa Lindell ehti pilata Jordan Binningtonin nollapelin, kun viimeistä erää oli jäljellä 6:41, tarkalla laukauksellaan. Jotain positiivista, sentään.
Kun tultiin viimeisille minuuteille, peli näytti jo silti ratkenneen. Sisukkaasti huomattavasti omaa painoluokkaansa ylempänä taas tapellut Suomi oli jo lyöty. Suomalaiset olivat läpi ottelun jäljessä kaikessa. Maailman onnellisimpien ihmisten maan joukkueen pelaajat näyttivät aina olevan perässä. Hävisivät kaikki luistelukilpailut. Kaikki kaksinkamppailut. Kaikki irtokiekot.
Team Canada pelaa syvää vastakarvaa, ja nopeasti. Kaikki kolme hyökkääjää syvällä Suomen päädyssä, mikä jätti tilaa puolustajille. Ja, kun Cale Makarin kaltaisella pakilla on tilaa siniviivalla, kaikki tietävät, mitä voi tapahtua.
Kanadalainen jääkiekko perustuu nopeuteen. Nopeita hyökkäyksiinlähtöjä. Nopeita suunnanmuutoksia etenkin. Ainoa keino voittaa on pelata vieläkin nopeammin.
Jotkut Suomen parhaista eivät nostaneet tasoaan ihan niin korkealle, kun nyt olisi tarvittu. Olemme nähneet parempia pelejä Roope Hintziltä, Artturi Lehkoselta, Sebastian Aholta, Aleksander Barkovilta ja Mikko Rantaseltakin. Koska on kyse joukkuepelistä, ei ehkä ole reilua nostaa esille yksittäisiä nimiä. Mutta nämä nimet pystyvät vieläkin parempaan.
Ottelu oli tähän saakka ollut, suoraan sanoen, kuin isät vastaan pojat-ottelu ennenkuin pojat tulivat noin 15-16-vuotiaiksi. Mutta Leijonilla oli vielä sisua lähteä loppukiriin.
Antti Pennanen otti tässä lohduttomassa tilanteessa Juuse Saroksen pois maaliltaan. Lähdettiin yrittämään kuudella kenttäpelaajalla, oma maali tyhjänä. Todella pitkän, Esposito-maisen vaihdon lopussa pelannut Patrik Laine pääsi yrittämään pari kertaa. Sitten hän antoi hyvän syötön laidalta Ruotsi-ottelun sankarille Mikael Granlundille.
MG64 tykitti alas, suoraan Binningtonin patjojen välistä maaliin. 4-2. Olisiko tässä ollut hyvä paikka käyttää aikalisä, Jon Cooper?
Vain 25 sekuntia myöhemmin Suomen parhaat olivat laittamassa kanadalaisten puolustusta ahtaalle hyökkäyspäässä. Mikko Rantanen karvasi, ajaen Connor McDavidin eteen kuin.. hirvi. Sebastian Aho sai Rantasen ränniin lyömän kiekon maalin taakse, ja antoi Aleksander Barkoville.
Barkovilta lyhyt syöttö Mikael Granlundille. Ja MG64:lta nopea ja tarkka kuti yli Binningtonin levyhanskapuolen maaliin. 4-3!
”Syöttö-ensin”-64 on tehnyt aika isoja maaleja ihan viime aikoina! Ja hän katsoi selvästi ylös Gardenin pelikelloon päin maalattuaan. Hän halusi nähdä, paljonko aikaa oli vielä. Sitä oli minuutti ja 17 sekuntia.
Tämä sisukas loppukiri sai kanadalaisten purkat pysähtymään. Pieni pelko alkoi hiipiä jääkiekon kotimaan pelaajiin, valmentajiin ja katsojiin aivan varmasti. Suomi ei antanutkaan periksi. Ei antautunutkaan. Ei ottanutkaan, ja laittanut kamojaan siististi kassiin ja lähtenyt kotiin.
Jos nyt olisi vain joku, joka pelastaisi katastrofilta..
”He walks on water”
Kanadan pelastajaksi ilmestyi, kuin tyhjästä, tuttu hahmo.
Sidney Crosby, 38-vuotias, Fazerin sinisestä pitävä, kentän peliviisain mies jokaisessa ottelussa, teki varmasti hienoimman ja omilleen tärkeimmän tyhjiin lauotun maalin jääkiekon historiassa.
Peliä jäljellä hieman yli minuutti, ja Suomi taas lähdössä hyökkäykseen omasta päästä. Aleksander Barkovin avaus punaviivan alle Patrik Laineelle, joka lähettää syötön kahden kanadalaisen läpi keskeltä tulevalle Mikael Granlundille. Yhtäkkiä Granlund törmää Sidney Crosbyyn, ja menettää kiekon.
Crosby pääsee ensimmäisenä jaloilleen, saa kiekon haltuunsa, ja iskee keskeltä kenttää tyhjiin. Taas yksi eeppinen tilanne #87:n legendaan. Team Canada varmisti tällä pääsynsä torstain finaaliin.
Jon Cooper puhui pelin jälkeen pressissään siitä, millaista on tavata sankarinsa. Kuten tiedätte, joskus on parempi, ettet tutustu läheisemmin urheilusankareihisi. Mutta Sidney Crosbyn tapauksessa pettymystä ei tule.
”Se valo, jonka näet, kun katsot Sidney Crosbyä päin, on sama valo joka loistaa, kun tapaat hänet”, sanoi Cooper.
”Meidän maassamme (tarkoitti jääkiekon kotimaata), hän kävelee veden päällä.”
Pelin alusta
Pari kommenttia ottelun alusta.
Parhaat vastaan parhaat-turnausten puuttuminen lähes kymmenen vuoden ajan on ollut rikos jääkiekkoa kohtaan. Onneksi saamme edes nyt nähdä päivä päivältä enemmän Uuno Turhapuron näköiseksi vanhetessaan muuttuvan Connor McDavidin vielä, ennenkuin hän vanhenee liikaa.
Tämän ottelun alussa ei nähty yhtään tappelua heti ensimmäisestä aloituksesta, mikä oli tietysti pettymys, onhan kyseessä NHL-turnaus. Tämä on NHL-jääkiekkoa, ei IIHF-ice hockeytä! Vaadimme lisää tappeluja!
Saatan vaatia maksamani isot rahani takaisin TV-yhtiöltä.
Connor McDavid teki ensimmäisen maalin tässäkin ottelussa. Suomen hyvän ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen harmittava harhalahja hyökkääjältä ihan väärälle kanadalaiselle.
Nathan MacKinnon teki kaksi. Ylempänä ensimmäinen, niin sanottu ”place & chase” tilanne. Aina, kun arvostelemme ankarasti uusia tulokaspelaajia NHL:ssä, on hyvä muistaa, ettei MacKinnon ollut vielä supertähti uransa ensimmäisillä neljällä kaudella. Ei olla niin ankaria nuoria pelaajia kohtaan, jotka ovat pelanneet jo monta viikkoa Showssa!
Pieniä poimintoja
Suomi käytti Bahwstonissa Bruinsin hulppeata pukukoppia. Mikä tarkoittaa siis sitä, että Brad Marchand sai istua vieraskopissa.
Team Canada lähti Montrealista Bostoniin heti lauantain iltaottelun jälkeen, todella pahan lumimyrskyn alta. Joukkue saapui Bostoniin kuuden aikaan sunnuntaiaamuna.
Patrik Laineen ”Esposito-vaihto” (tällä viitataan, kuten blogin lukijat tietävät, Phil Espositon vaihtoon Game 8:n lopussa Luznikin hallissa, syyskuussa vuonna 1972) oli lopulta pitkä, 5:30! Kunniaa yrityksestä molemmille, sekä Patelle, että Espolle. Oli helvetin lähellä, ettei Suomi päässyt tasoihin maanantaina TD Gardenissa.
Jon Cooper teki oikeita pakansekoituksia Suomi-otteluun. Täälläpäin on viime päivät puhuttu paljon siitä, miten vaikeaa on löytää oikeat ketjukaverit Connor McDavidille. Joistakin jääkiekon legendoista on joskus sanottu, että heidän kanssaan pelatessa ei tarvitse kuin pitää lapa jäässä. Connorin tapauksessa hänen kanssaan pelaaminen on vaikeaa. Enimmäkseen johtuen hänen järjettömästä vauhdistaan.
Jon Cooper on kokeillut eri pelaajia Connorin vierelle. Sid? Ei. Mitch Marner? Todellinen haaste. Sam Reinhart ei ollut oikea. Marner taitaa olla pelaaja, joka tarvitsee kiekon muitten tarjoamana. Hän ei itse mene sitä ottamaan. Ei sovi McDavidin kaveriksi. Mitch Marnerilla on ollut jo muutenkin tarpeeksi haastetta tuoda parhaita valttejaan esille tällä tasolla. Loistava runkosarjapelaaja, mutta kun pitäisi nousta vielä seuraavalle tasolle, kuten Stanley Cupin playoffeissa, tai 4 Nationsissa, liian vaikeaa.
Calgarystä kotoisin olevan Brayden Pointin maalissa Suomen toinen puolustaja jäi jonnekin taakse, eikä sentteriä näkynyt puolustuksen apuna. Connor McDavid veti taas nopeudellaan puolustukset niin kauas, että peli sivuttain oli mahdollista. Patrik Laine hävisi luistelukilpailun jo keskialueella.
Cooper taisi löytää oikean miehen McDavidin ja Mark Stonen ketjuun, vasemmalle laidalle. Oikeastaan jo USA-pelin kolmannessa erässä. Vastaus on Tampan valmentajan oma mies, Brayden Point. Point pelasi ketjussa myös Suomea vastaan, ja on selvästi oikea valinta. Pystyy nopeaan peliin, ajattelemaan nopeasti.
Mark Stone on kuin vanha, Kanadassa valmistettu (tariffisota on päällä) lava-auto. Ei seksikkään muotoinen, ei liiku sulavasti, mutta luotettava. Lähtee käyntiin, ja tekee hommansa säässä kuin säässä.
Edmontonin pelejä viitisenkymmentä kertaa vuodessa livenä katsovan mielestä paras pelaaja McDavidin vierelle olisi tietenkin Zach Hyman, jota ei valittu koko joukkueeseen.
Odotimme, että 4 Nations-turnaus luo muutamalle suomalaiselle NHL-puolustajalle tilaisuuden näyttää isommalle yleisölle kykynsä. Koska loukkaantumisten takia oli vähän pakkokin. Nikolas Matinpalo pystyi pelaamaan maailman parhaita vastaan, mikä aivan varmasti huomattiin myös Ottawassa. Viisi virallista taklausta Kanada-pelissä.
Niko Mikkola on jo Stanley Cup-mestari, ja vaikka mitä. Hyvää peliä läpi tämänkin turnauksen.
Esa Lindell pelasi kolmessa turnausottelussa keskimäärin 26:44. Eniten koko turnauksessa, tätä kirjoitettaessa. Kanada-pelissä kentän eniten, 27:21.
Rankempi ilta Kevin Lankisella. Hän päästi neljä maalia 13 laukauksesta. Nathan MacKinnonin tehtyä toisensa, ja Kanadan päästyä jo 4-0 johtoon, Kevin sai luovuttaa maalin Juuse Sarokselle.
Juuse Saros tuli tolppien väliin, kun toista erää oli vielä pelaamatta noin 15 minuuttia. Saros pelasi todella hyvin. Hän torjui kaikki kanadalaisten 14 laukausta. Sidney Crosbyllä ja Cale Makarilla saattoi olla vaarallisimmat paikat, mutta Saros torjui, ja teki mahdolliseksi lopun loppukirin.
Suomi näytti vetäneen epäreilusti lyhyen tikun pelin viimeisellä minuutilla, kun seeprapaidat eivät viheltäneet pitkää, ja vieneet aloitusta Kanadan puolustusalueelle. Mikael Granlund ei voinut päästä Sidney Crosbyn, ja vielä yhden edessä olleen seeprapaidan läpi. Se olisi pitänyt viheltää, joittenkin mielestä. Näytti tarkemmin katsottuna kuitenkin siltä, että MG64 nosti Sidin mailaa juuri oikealla hetkellä. Siksi ei pitkää.
Syytä olla ylpeä
Suomi voi luistella TD Gardenin jäältä ja palata kotiin päät pystyssä. ”Kotiin”, tarkoittaa paluuta takaisin NHL-joukkueitten harjoituksiin.
Se luisteli pitkään, kahden eri erän ajan, tasajalkaa USA:n kanssa. Se voitti tärkeimmän ottelun Pohjoismaiden mestaruudesta dramaattisesti jatkoajalla. Ja lopussa se sai kanadalaisten purkat pysähtymään sisukkaalla loppukirillä maanantaina Bostonissa. Tappeli sisukkaasti ihan loppuun saakka.
Kaikki tämä ilman Miro Heiskasta, joka olisi pelannut varmasti puolet kaikista peleistä.
Se ennen turnausta sitä ”kolmen ja puolen maan turnaukseksi, koska Suomi on niin huono” kutsunut amerikkalaistoimittajakin pyysi anteeksi, ja antoi kunniaa Leijonille. Hän ei tarkoittanut sitä ihan tosissaan, tai kirjaimellisesti.
Enempää ei voi pyytää. Kaikki muu kohina on vain…kohinaa.
Tästä on hyvä jatkaa kohti saappaan muotoista maata ja talviolympialaisia.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
