Jos Suomen historiassa on yksi hiihtotarina, joka vetää hiljaiseksi – se on Aimo Koivusen legendaarinen pakomatka Lapin lumilla keväällä 1944. Tämä ei ole mikään perus latutreeni – vaan todellinen selviytymisseikkailu, jossa yhdistyvät sisu, kylmät hermot ja vahingossa nielty jättiannos saksalaista “superenergiaa”.
Hiihtopartio, joka muuttui eloonjäämistaisteluksi
Maaliskuussa 1944 Koivunen oli mukana suomalaisessa hiihtopartiossa syvällä vihollislinjojen takana. Kun venäläiset yllättivät partion, alkoi armoton takaa-ajo Lapin erämaassa. Koivunen hiihti kärjessä, avasi latua ja yritti pitää joukkueen hengissä – mutta voimat alkoivat loppua, eikä ruokaa tai unta ollut juuri nimeksikään.
Pervitiini-purkki ja legendaarinen moka
Kun väsymys iski, Koivunen muisti taskussaan olevan Pervitiini-purkin – saksalaisten sotilailleen jakamaa metamfetamiinia, jolla piti jaksaa taistelussa. Sormet olivat kohmeessa pakkasen myötä, paksut hanskat kädessä ja kova kiire, joten Aimo kaatoi vahingossa koko partion 30 pillerin annoksen kerralla suuhunsa. Siinä vaiheessa hiihtoreissu muuttuikin sellaiseksi matkaksi, jota ei voi käsikirjoittaa: Koivunen sai valtavan energiapurkauksen, mutta pian myös hallusinaatiot ja sekavuus ottivat vallan.
Hiihtoa, harhoja ja hurjia käänteitä
Koivunen menetti yhteyden partioonsa ja jatkoi hiihtoa yksin – välillä täysin tiedottomana, välillä painajaismaisissa harhoissa. Hän kuvitteli hiihtävänsä suomalaisleiriin, mutta päätyikin venäläisten keskelle. Hän onnistui pakenemaan, mutta matka jatkui miinakenttien ja lumimyrskyjen halki. Koivunen astui maamiinaan, haavoittui pahasti jalkaan ja joutui makaamaan viikon lumikuopassa 20–30 asteen pakkasessa, lähes ilman ruokaa.
Selviytymistä luonnon armoilla
Ruoaksi Koivunen löysi männynkasvaimia ja onnistui seivästämään kuukkelin, jonka söi raakana. Hän joi sulatettua lunta ja sinnitteli elossa, vaikka paino putosi 43 kiloon ja sydän hakkasi 200 lyöntiä minuutissa. Lopulta suomalaiset löysivät hänet – sekavana, mutta elossa. Lääkärit ihmettelivät, miten mies oli ylipäätään hengissä: Koivunen oli hiihtänyt yli 400 kilometriä, selvinnyt takaa-ajosta, maamiinasta, nälästä ja pakkasesta.
Broidin loppukaneetti:
Aimo Koivusen hiihtotarina on suomalaisen sisun, sattuman ja selviytymisen äärimmäinen esimerkki. Joskus elämä on yhtä hiihtoa ja välillä matka jatkuu vaikka olisi koko maailman miinat ja pilleripurkit vastassa. Tämä on se tarina, jonka jälkeen ei enää valiteta latukahvilan pullasta!
-Broidi
