Ah, tuo 90-luku! Se oli aikaa, jolloin farkut olivat leveitä, hiukset oli geelattu piikkisuoriksi ja teinidiskot olivat viikonlopun ehdoton kohokohta. Siellä suljettujen ovien takana koettiin ihastuksia, harrastettiin näyttäviä tanssiliikkeitä ja kuunneltiin musiikkia, joka tänä päivänä saa aikaan syvää nostalgiaa. Broidi sukeltaa nyt aikakoneella takaisin 90-luvun teinidiskon sykkeeseen – muistatko vielä nämä hetket?
Kun Eurodance hallitsi maailmaa
Teinidiskojen soittolistat olivat armottomia – Eurodance jytäsi kaiuttimista ja jokainen biisi oli täynnä syntetisaattoreita, tarttuvia kertosäkeitä ja sanoituksia, jotka eivät aina kestäneet päivänvaloa. Mutta se ei haitannut, sillä tärkeintä oli fiilis!
Klassikkohitit, jotka saivat tanssilattian täyteen:
- Dr. Alban – ”It’s My Life”: Tätä biisiä ei voinut paeta ja jokainen osasi kertosäkeen ulkoa.
- Haddaway – ”What Is Love”: Täydellinen biisi hitaaseen tanssiin tai ainakin sen yritykseen.
- E-Type – ”Set the World on Fire” / ”This is the Way”: Ruotsalainen eurodance-kuningas sai jalat liikkeelle takuuvarmasti.
- Basic Element – ”The Ride”: Tätä kuunnellessa teki mieli lähteä road tripille, vaikka todellisuus oli linja-autoaseman seiniin nojailua.
- Capella – ”U Got 2 Let The Music”: Jytä, joka takasi, että hiki virtasi ja lattia tärisi.
- Culture Beat – ”Mr. Vain”: Jos et tanssinut tätä, et ollut teinidiskossa.
Suomalaiset bändit, kuten Movetron (”Romeo ja Julia”), Aikakone (”Odota”) ja Waldo’s People (”U Drive Me Crazy”), pitivät huolen siitä, että myös kotimainen bilemusiikki soi. Ja totta kai, välillä DJ heitti sekaan myös jotain raskaampaa tai sitten ikivihreitä kasaripoppeja, jotka toimivat yhä.
Kun kehonhallinta oli koetuksella
90-luvun tanssiliikkeet olivat omintakeisia. Niihin ei tarvittu erityistä koordinaatiokykyä, vaan enemmänkin rohkeutta ja kykyä heittäytyä.
- Pogoaminen: Perusliike, jossa hypittiin ylös ja alas. Helppo, tehokas ja sopi lähes mihin tahansa biisiin.
- Makkaraliike: Epämääräinen käsien heiluttelu edestakaisin vartalon edessä, yleensä pientä hyppyä tai keinumista säestäen. Näytti ehkä tyhmältä, mutta oli pakollinen.
- Ilmakitara: Biiseissä, joissa oli ”kitara soolo” (esim. Rednexin ”Cotton Eye Joe”), seisoivat pojat piirissä ja soittivat kuvitteelista kitaraa.
Ja sitten oli ne hitaat biisit, jolloin tanssittiin vähän lähempänä. Yleensä tässä vaiheessa keinuttiin epämukavassa hiljaisuudessa.
Vaatteet leveää, kirkasta ja hiukset täynnä geeliä
- Farkut: Leveät lahkeet olivat must. Mitä leveämmät, sen parempi.
- Hiukset: Pojilla geeliä tonneittain, tytöillä usein kaksi pientä ponnaria pään sivuilla tai sitten hiukset auki ja tuuheana.
- Paidat: Värikkäitä, usein isoilla logoilla tai sitten crop topit tytöillä ja pojilla bändipaita.
- Kengät: Buffalot tai muut paksupohjaiset kengät olivat korkeasti arvostettuja.
Teinidiskon sielu
Teinidiskot olivat paikka, jossa saattoi olla vapaasti oma itsensä, tavata kavereita ja kokeilla rajoja. Ne olivat usein koulujen liikuntasaleissa tai nuorisotiloissa, valaistuksena vain muutama välkkyvä spottivalo ja savukone, joka teki hengittämisestä haastavaa. Ja se jännitys, kun DJ ilmoitti illan viimeisen hitaan – kuka uskaltaa pyytää tanssiin?
Broidin loppukaneetti:
90-luvun teinidisko oli enemmän kuin pelkkä paikka – se oli aikakausi, jolloin musiikki, muoti ja sosiaaliset säännöt olivat uniikilla tavalla sekaisin. Ne olivat nuoruuden kuplia, joissa sai kokeilla siipiään ja luoda muistoja, jotka naurattavat vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Jos olit siellä, tiedät. Nostalgiaa ja vähän myötähäpeääkin – Broidi tykkää!
-Broidi