Jos maailma olisi rock’n’rollin villi länsi, niin Ozzy Osbourne olisi sen sheriffi, lainsuojaton ja baarin vakioasiakas – kaikki samassa paketissa. Mies ei ole pelkästään elänyt rock-tähden elämää; hän on määritellyt sen uudelleen. Kun muut lavalla räjäyttivät vahvistimia, Ozzy räjäytti koko käsityksen siitä, mitä rokkarin elämä voi olla. Tässä tulee tarina miehestä, joka teki sekasorrosta taiteenlajin.
Birminghamista Black Sabbathiin
Ozzy, oikealta nimeltään John Michael Osbourne, syntyi vuonna 1948 Birminghamin duunarilähiöön, missä tulevaisuus näytti enemmän tehdashalleilta kuin tähtivaloilta. Koulu ei kiinnostanut, eikä reppu painanut läksyistä, vaan lähinnä huumorintajusta ja epävarmasta tulevaisuudesta. Mutta sitten tuli Black Sabbath.
Yhtye, joka syntyi 70-luvun alussa, ei tullut soittamaan hempeitä rakkauslauluja. Se tuli louhimaan raskailla riffeillä sekä synkällä meiningillä ja pakotti koko maailman kuuntelemaan. Ozzyn ääni oli kuin maailmanlopun varoitus – eikä lavashow juuri pelastusta luvannut. Mutta jotain outoa tapahtui: ihmiset rakastivat sitä ja niin syntyi legenda.
Kun kaikkea tapahtui vähän liikaa ja vähän liian usein
Ei ole sattumaa, että Ozzyn nimi mainitaan melkein jokaisessa “uskotko, että tämä oikeasti tapahtui?” -tarinassa. Miten monta kertaa voi yksi mies hämmentää maailmaa? Alkuvuodet Black Sabbathin kanssa opettivat Ozzylle lavojen, hotellien ja takahuoneiden säännöt – mutta Ozzy ei pelannut sääntöjen mukaan, eikä varsinkaan noudattanut niitä.
Yksi tunnetuimmista kohdista tuli vastaan lavalla vuonna 1982, kun yleisö sai pyytämättä bonus-shown. Fani heitti lavalle lepakon ja artisti luuli sen olevan lelu, joten otti sen käteensä ja puraisi sen pään irti
Ozzy muisteli asiaa jälkikäteen: ”Heti puraisun jälkeen jokin oli pielessä. Todella pielessä. Heti alkuun suuni oli täynnä lämmintä ja limaista nestettä. Sitten pää suussani liikahti”
Hän luuli sen olevan lelu. Se ei ollut. Seuraavana päivänä hän sai rabiespiikit, mutta maine rokin mielipuolena oli jo sinetöity.
Ja eihän se siihen jäänyt. CBS:n levy-yhtiökokouksessa hän oli päättänyt levittää rauhaa… mutta päätyi puraisemaan kyyhkyn pään irti neuvottelupöydän ääressä. Jossain kohtaa matkaa hän kusaisi Texasin Alamon muistomerkin juurelle pukeutuneena vaimonsa Sharonin mekkoon ja sai kaupungilta vuosien porttikiellon. Ja kyllä, kerran hän toi hotellihuoneeseen elävän hain – avasi sen kylpyhuoneessa kuin kokki pahassa unessa. Lopputuloksena huone muistutti enemmän slasher-leffan lavasteita kuin sviittiä.
Sekoilun takana ihminen
Kaiken öyhötyksen ja ylilyönnin keskellä harva muistaa, että Ozzy on herkkä ja tunteellinen ukko. Tyyppi, joka on puhunut avoimesti mielenterveysongelmistaan, päihdehelveteistään ja peloistaan. ”Olin huono isä, kaltoinkohteleva aviomies ja egoni oli Intian kokoinen”, hän rehellisesti kertoi itsestään.
”Olin vuosikymmeniä täysi idiootti”, Ozzy jatkoi. Lopuksi hän vielä lisäsi: ”Kadun niin monia asioita, että en edes muista puoliakaan. On turhaa edes yrittää pyytää anteeksi. En voisi sanoa sitä tarpeeksi. Voin ainoastaan pysyä selvinpäin.”
Hän ei koskaan teeskennellyt olevansa täydellinen – juuri siksi hänen mokansa, kompastelunsa ja selviytymisensä tuntuvat niin inhimillisiltä.
Vaikka elämä oli välillä sekasortoa, musiikki pysyi aina mukana. Ja juuri Sharon Osbourne oli se, joka piti tämän romuluiseen rockhahmoon kapseloituneen miehen kasassa silloin kun kaikki muu tuntui räjähtävän käsiin. Black Sabbathin potkujen jälkeen Sharon teki Ozzysta soolotähden ja manageroi hänet takaisin huipulle – samalla kun kotona arki oli kaikkea muuta kuin tavallista.
The Osbournes ja viimeinen kruunu
2000-luvun alussa maailma sai aivan uudenlaisen annoksen Ozzya, kun MTV:n The Osbournes rantautui ruutuihin. Siinä nähtiin huutamista, sekoilua, unohtuneita koiria, kengillä heitettyjä teinejä ja jatkuvaa kiroilua, mutta myös aitoa perherakkautta. Realitysarja oli kuin dokumentti sekavasta mutta tiiviistä perheestä, joka eli juuri niin oudon rock-tähden elämää kuin olisi voinut toivoa.
Se, että mies joka kerran puri lepakon pään irti, päätyi kansan rakastamaksi ”perhefaijaksi” ei ehkä ollut mikään käsikirjoituksen mukainen juonenkäänne, mutta juuri siksi se toimi. Ozzy ei koskaan esittänyt mitään. Hän oli pelkästään oma itsensä – sekava, lämmin, impulsiivinen, aito.
Broidin loppukaneetti:
Ozzy Osbournen elämä muistuttaa enemmän trillerin ja komedian yhdistelmää kuin tavallista elämäntarinaa. Se on täynnä virheitä, sekaannuksia, vertahyytävää sekoilua, mutta myös musiikillisia virstanpylväitä ja todellista elämää. Hän on mies, joka monesti olisi voinut kuolla – mutta valitsi mieluummin jäädä.
Rest in piece Ozzy Osbourne 🖤
-Broidi
