Jokaisella toimistolla, työmaalla ja taukotilassa on käyty salaisia taisteluita – eivätkä ne aina liity deadlineihin tai palaveriin, vaan ihan vain siihen, kuka ehtii ensimmäisenä vessaan silloin, kun tilanne on kriittinen. Työpaikan WC on kuin pieni oma maailmansa, jossa aika, kohteliaisuussäännöt ja fysiikka venyvät ja paukkuvat. Nyt on aika nostaa esiin ne kaikkien aikojen legendaarisimmat työpaikan vessatarinat.
Äänekäs maihinnousu ja paperipaniikki
Kaikki tuntevat sen hetken, kun mahassa kuplii ja lähettyvillä on vain yksi koppi – jonka seinät ovat ohuemmat kuin kahvikuppi ja jossa taukotilan hiljainen rupattelu kantautuu selvästi pöntölle asti. Yksi työpaikkojen klassikoista on tietenkin äänekäs toimitus: pierut, lorinat ja muut ääniefektit, jotka raikuvat taukohuoneeseen asti. Joku saattaa vielä lisätä soundtrackiksi hanan avaamisen – ihan kuin se mitään auttaisi. Vielä riemukkaampaa on, kun keskustelu palaa toimituksen äärestä ja kaveri naureskelee: “Kuka siellä tekee drag race -lähtöjä?!”
Vessanpöntön aiheuttama paperipaniikki taas osuu kohdalle silloin, kun huomaat liian myöhään paperirullan loppuneen. Kuuluu hädän sävyttämä vihellys: “Voisko joku jeesata?” Tai pahimmillaan kikkailet housut nilkoissa siirtymään toiseen koppiin, jos sellainen ylipäätään on.
Pönttöharjalla vauhtia ja jättimykyjen salainen siirto
Vielä yksi erityisosaamista ja suorituskykyä vaativa hetki on se, kun pönttö vetää huonosti – tai ei ollenkaan. Legendaarisia ovat ne tarinat, joissa homma tarvitsee vähän lisää “manual overridea”: pönttöharjalla lisäbuustia, pyöritystä ja sanomalehden voimin pätkintää, jotta runsaan lounaan tulos katoaisi viemäriin. Usein tekijä poistuu paikalta kasvoillaan syyllinen ilme – tai jättää kollektiivisesti “jätkähenkisen” muistutuksen seuraavalle.
Heippalappujen kulta-aika
Työpaikoilla loistavat myös vessan ovessa ja peilinreunassa roikkuvat muista muistuttavat laput: “Täällä ei hoideta isoja asioita – kiitos!”, tai “Jos tulee tukos, ilmoita siivoojalle, älä naapurille.” Heippalapuista kiertää nopeasti omat legendat ja niistä väännetään kahvipöydässä lisää vitsiä – viimeistään silloin, kun uusi lappu ilmestyy päivittäin.
Taukonurkan legendat ja vaiennetut kertomukset
Harva uskaltaa tunnustaa suoraan, mutta parasosa vessatarinoista syntyy silloin, kun joku menee “tyhjentämään” tauolla ja yllättyy oven avautuessa, että kopissa jo istuu tuttu kollega. Pienessä organisaatiossa erityiset tarinat syntyvät, kun vessan oven alta paljastuu työnjohtajan iloisenväriset sukat juuri ratkaisevimmalla hetkellä.
Joskus vessakeskusteluun liittyy jopa pieniä muita mysteereitä. Miksi joku käy vessassa käsittämättömän kauan tai kuka jättää kahvitahraisen mukin lavuaarin viereen kerran viikossa.
Vessahuumorin voima
Onhan se niin, että työpaikan vessa yhdistää kaikki – kukaan ei ole erikoinen tässä ympäristössä. Joskus mieleen jää se hetki, kun liiketunnistin sammuu juuri pahimpaan hetkeen ja jäädään pimeään keskelle toimitusta kämmen kännykän taskulamppuna loistaen.
Vaikka vessahuumori onkin yhtä universaalia kuin maanantaiaamun kahvipannu, se on myös arjen suurin tasaaja: kaikki joutuvat aikanaan jonottamaan, korjaamaan jälkiä tai selittämään, miksi pönttö vetää vain kerran viikossa. Se on työelämän näkymätön yhteys, jonka ansiosta työkavereilla riittää aina aihetta yhteen vitseihin – ja joskus jopa hetken empatiaan.
Broidin loppukaneetti:
Työpaikan wc on kuin pikkujoulut: kuka tahansa voi hetken olla pääroolissa – halusi tai ei. Kun elämä antaa paperittoman pöntön, ei auta muuta kuin vähän nauraa itselleen ja jatkaa matkaa. Näistä tarinoista kasvaa tarinat, joita ei tarvitse kirjoittaa ylös.
Se, kuka uskaltaa ekan kerran tunnustaa WC-paniikkinsa, on oikea sankari toimistolla. Nauru auttaa kaikkia selviämään tilanteesta kuin tilanteesta!
-Broidi
