Törmäsin netissä hassunhauskaan videoon, jossa Liverpoolin ja FC Kölnin paremmuus ratkaistiin kolikonheitolla. Kausi 1964–1965 ja Euroopan cupin (Mestarien liigan edeltäjän) neljännesvälierä tarjosi todellakin täyden rahan edestä.
Kolikonheittoon päädyttiin, kun molemmat ottelut olivat päättyneet tasatulokseen. Tuohon aikaan rangaistuspotkukilpailuja ei vielä ammuttu eikä jatkoaika tuonut tulosta, joten kolikon annettiin ratkaista lopputulos.
Ehkä tästä juontaa juurensa myös sanonta, että rangaistuspotkut ovat kuin kolikonheitto – arpapeliä.
Kolikonheittoa käytettiin muuten myös EM-välierässä vuonna 1968. Silloin Italia eteni tasapeliin päättyneen ottelun jälkeen Neuvostoliiton sijasta finaaliin kolikonheiton ratkaisemana.
Pitäisikö kolikonheitto tuoda takaisin?
Kolikonheitto on ollut aiemmin tärkeä osa urheilua. Tänä päivänäkin kapteenit osallistuvat jalkapallossa kolikonheittoon ennen ottelun alkua. Voittaja saa valita joko kentän puolen tai aloituspotkun.
Kun Broidi pelasi itse vielä jalkapalloa parikymmentä vuotta sitten, näillä asioilla oli selvästi merkitystä. Esimerkiksi voimakkaassa vastatuulessa pystyi puolia valitsemalla ja ensimmäisellä 45-minuuttisella potkimaan parin maalin etumatkan.
Kolikonheitto muistuttaa siitä, että sattumalla on iso merkitys urheilussa. Jos harrastaa vedonlyöntiä, tämän pystyy ehkä sisäistämään paremmin.
Jos näet urheilutapahtumassa heitettävän kolikkoa, hyväksy asia hymyillen. Toki sano tämä kölniläisille vuonna 1965.
–Broidi
