30.9.2023. NHL-runkosarjan alku on yhä lähempänä. Niputetaan harjoitusleiriviikko taas tuttuun tapaan Top-kympillä.
1. “If I make the Team..”
NHL Draftin ykkösvaraus Connor Bedard pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa NHL-joukkueen paidassa. Paita oli klassinen Chicago Blackhawksin paita, ehkä kaikkien aikoje hienoin ja peli pelattiin Chicagon United Centerissä St. Louis Bluesia vastaan.
Bedard oli heti kentän paras pelaaja; kaksi syöttöpistettä ja useita hienoja tilanteita seuraajien katsottavaksi. Tämä vain 178-senttinen jässikkä on spesiaali pelaaja. Kaikkea hänen tekemistään jäällä tullaan tutkimaan ja analysoimaan vielä pitkään, ja tutkittavaa ja analysoitavaa riittää.
Hölmömpikin on jo huomannut, miten Bedardin katse on jo kentälle, kun hän saa kiekon. Aina pari askelta edellä. Ja miten häntä on lähes mahdoton saada pois tasapainosta taklauksilla, koska hän ottaa tiltit vastaan kuin lacrossen pelaaja.
Allekirjoittanut saa viestejä, joissa epäillään nuorukaisen kokonaisvaltaista peliä ja puolustusta. Ajattelen asian toisinpäin. Tämän pelaajan tapauksessa on hyvä, ettei Hawks ole eturivin joukkue. Paineita ei ole. Pelejä ei ole “pakko” voittaa, koska joukkue ei ole vielä hyvä.
Nyt pitää pelata, ei pelätä virheitä. Nuoren taiturin luovuutta ei tule nyt tukahduttaa.
Valmentaja Denis Savard antoi nuorten Patrick Kanen, Jonathan Toewsin ja Patrick Sharpsin aikoinaan pelata, huolehtimatta liikaa taktiikoista, trapistä ja puolustamisesta ihan aluksi. Ne opetettaisiin myöhemmin. Tulokset ovat kaikkien tiedossa.
Connor Bedard on kauden seuratuin tulokas. Joukkuekaverit puhuvat hänestä jo nyt ylistävästi, mukaanlukien Taylor Hall. Nuorukaisen kanadalaistyyppinen vaatimattomuus joissakin lausunnoissa, kuten “jos pääsen joukkueeseen”, saattaa hymyillyttää joitakin. Totta kai Bedard pääsee joukkueeseen.
Ykkössuosikki Calder-palkintoon, mutta haluamme nähdä minkälaisen tulokaskauden Logan Cooley, ja ehkä joku musta hevonen tulevat vielä pelaamaan.
2. Ei kunnioitusta Stonelta
Preseason-pelit ovat omituinen sekoitus pelejä, joissa jäällä on enemmän todella paikoista kamppailevia jääkiekkoilijoita, ja muita pelejä, joissa jo paikkansa varmistaneet veteraanit rauhallisesti yrittävät päästä lopulliseen pelikuntoon.
Joskus nämä kaksi eri intressiä ovat jäällä samaan aikaan.
Vegasissa sattui tapaus, jossa LA Kingsin farmijyrä Hayden Hodgson kävi tilttaamassa Golden Knightsin kapteenin Mark Stonen päin laitaa. Jos tilanne olisi tapahtunut viime kesäkuussa, kukaan ei olisi sanonut mitään.
Nyt Stone otti henkilökohtaisesti ja antoi Hodgonista ikäviä lausuntoja pelin jälkeen. “Tämä oli todennäköisesti vimeinen kerta, kun koskaan pelaan tuota jätkää vastaan. Hän ei ole kovin hyvä jääkiekkoilija”, sanoi Stone.
En pitänyt tyylikkäänä puheena pelaajalta, jota olemme ihailleet pitkään. Toisaalta, toimittajanlurjukset aina valittavat, ettei kukaan NHL:ssä sano koskaan mitään värikästä. Nyt tuli värikästä!
Veteraanien kunnioituskysymys harjoituskaudella on ikuinen aihe.
Toinen mielenkiintoinen tilanne oli se, miten Mark Stone nappasi erittäin lahjakkaan junnupakin Brandt Clarken hyppysiinsä ja pelotteli tätä. Voimme olla mitä mieltä tahansa Darryl Sutterista, mutta olisiko tämä mennyt läpi Darrylin valmentamassa Kingsissä?
No ei olisi.
3. Surrey
Vancouver Canucksin käydessä kaupungissa todella hyvän vaikutuksen monipuolisella pelillään teki hyökkäjä Arshdeep Bains. Kyseessä on vähän myöhemmin kehittynyt ja yhä kehittyvä 22-vuotias laituri Vancouverin esikaupungista Surreystä.
Surrey on tunnettu intialaisten siirtolaisten alueena, ja myös Bains on intilalaisen perheen poika. Häntä ei valittu Länsi-Kanadan Bantam Draftissä aikoinaan, mutta hän otti lopulta paikan Brent Sutterin valmentamasta Red Deer Rebelsistä, jossa paras kausi tuli vasta 20-vuotiaana eli yli-ikäisenä.
Ei NHL-varausta, mutta kotikaupungin Canucks tarjosi sopimuksen. Ensimmäinen kausi AHL:ssä takana. Tässä on mielenkiintoinen pelaaja, koska hän tulee ottamaan paikan Showsta vielä, jo ehkä tällä kaudella.
Canucksin organisaatio tietää, että Bainsin pelipaitoja tullaan myymään huimasti, jos ja kun hän ottaa NHL-paikan. Mutta se hänen on ensin ansaittava.
NHL-blogi vaihtoi muutaman sanan Arsheep Bainsin kanssa pelin jälkeen. Vakavanoloinen kaveri, joka on kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta.
4. Elias voittaa aloituksia
Elias Petterssonin – neljäosasuomalaisen, suomalaisen sotalapsen pojanpojan – aloitukset herättivät huomiota keskiviikkona Edmontonissa.
Elias on monipuolinen pelaaja. Hirmuinen laukaus hoikanoloisesta varresta huolimatta. Tarpeeksi hyvä luistelija. Mailankäsittely ja etenkin peliäly maailmanhuippua. Monipuolinen pelaaja. Elias tulee jossain vaiheessa allekirjoittamaan seuraavan, pitkän sopimuksen, jonka taalamäärän kääntäminen kruunuiksi saattaa tuhota taskulaskimen.
Sentterinä pelaavan Ången kylän miehen vahvuuksiin ei ole kuulunut aloitusten voittaminen. Voittoprosentti viime kaudella 44,3 %. Tuttuun tapaan valmentajat ovat lähettäneet tärkeisiin vaihtoihin toisen sentterin kaveriksi ottamaan aloituksia, kuten alivoimissa.
Pettersson voitti Edmontonissa 11 ottamastaan 15 aloituksesta. Voittoprosentti siis 73,3 %. Ja Elias saa aina vastaansa hyviä aloittajia. Hän voitti aloituksia puhtaasti. Vastassa oli Mattias Jänmark yhden kerran, voitto. Leon Draisaitl neljä kertaa, kolme voittoa (yksi näistä erittäin jännittävällä jatkoajalla). Derek Ryan kolme kertaa, kaksi voittoa. Brandon Sutter kolme kertaa, kaksi voittoa. Ja Connor McDavid kaksi kertaa, voitto toisesta.
Kredittiä Vancoverissa vaikuttavalle Rob Williamsille Elias Petterssonin aloitusten huomaamisesta. Otanta on pieni, mutta tämä voi olla merkki jostain.
NHL-blogilla ei ole edes mainittu, eikä käsitelty Canucksin 10-0 harjoituspelitappiota Calgaryssä. Onko asia sivuutettava, tai oliko, vain harjoituspelinä? Kukaan ei halua jääkiekossa hävitä koskaan noilla maaleilla, oli vastassa tai omilla ketä tahansa sen illan kokoonpanossa.
Canucksista vielä. Uusi kapteeni Quinn Hughes on huikea puolustaja. Hän ei luistele, ei näytä yrittävän edes, vaan hän liitää luistimilla kuin jokin piirretyn Disney-elokuvan taruhahmo. Aivan uskomatonta katsoa.
5. Toipumista Floridassa
Florida Panthersin loukkaantumislista viime kevään Stanley Cupin ratkettua oli synkkää luettavaa. Miten ihmeessä nämä rohkeat miehet pystyivät pelaamaan koko kevään loppuun, emme voi kuin pyörittää päätä ja miettiä onko tämä rakas lajimme täysin pähkähullujen touhua (vastaus: on!)
Nyt uuden kauden alkaessa kysymys onkin se, kuinka hyvään alkuun viime kaudella 92 pisteellä playoffpaikan varastanut ryhmä pystyy pääsemään, koska tärkeitä pelaajia on yhä sairastuvalla. Panthers on hyvä joukkue, jonka ei enää tarvitse opetella uuden koutsin systeemiä, mihin viime kaudella meni kuukausia, ja mikä kannatti lopussa.
Atlantin divisioona on todella kova. Pahin ongelma on puolustus. Aaron Ekblad on pitkään vielä sivussa. Olkapäät, jalka ja kylki. Hän pelasi niin selvästi loukkaantuneena playoffeissa, että todella ihmettelin joiltakin suunnilta hänen saamiaan haukkuja.
Brandon Montour tullee toipumaan vähän nopeammin.Tällaisten pelaajien poissaolo antaa mahdollisuuden muille, mikä voi olla hyvä asia tietenkin.
6. Toipumista Floridassa, osa 2
Toipumistilanne voi olla vielä hankalampi Tampassa. Ykkösmaalivahti, todellinen “Franchise Goalie” Andrei Vasilevskyi on sivussa kahden kuukauden ajan torstaina suoritetun selkäleikkauksen jäljiltä.
Kevin Weekes tietenkin ilmoitti asiasta ensimäisenä. Jonkin, ilmeisesti kanadalaisen, golfkentän 19. reiältä. Siltä ainakin näytti.
Tämä voi olla kova isku Lightningille. Jopa 10-12 viikkoa ilman tärkeintä pelaajaansa. Atlantilla, kuten todettua, ei ole helppoa. Jonas Johansson, eli JJ, voi olla vastaus. Paljon kiertänyt maalivahti.
“Vasi” on pelannut viime vuosina enemmän kuin kukaan muu NHL-maalivahti, mikä saa miettimään, onko maailman parhaana pidetyn selkä mennyt paljon pelaamisen takia?
Oli miten oli, mielenkiintoista seurata Boltsin alkukautta.
7. Ankkoja orrella
Hieman erikoinen alku Anaheimissa. Ankkalinnasta odotellaan vielä tietoja kahden todella hyvän nuoren pelaajan, kikkapoika Trevor Zegrasin ja pahan olkapäävamman takia vain kahdeksan ottelua viime kaudella pelanneen, erittäin lupaavan puolustajan Jamie Drysdalen uusista sopimuksista.
Kumpikaan nuorukaisista ei ole Ducksin leirillä. Sopimusneuvottelut molempien edustajien ja Ankkojen GM Pat Verbeekin välillä eivät ole sujuneet raporttien mukaan hyvin.
Drysdale luistelee kotikaupungissaan Torontossa paikallisen yliopistojoukkueen kanssa. Hänen vaateistaan sopimuksen suhteen ei ilmeisesti tiedetä paljoa. Hän on kuntoutunut ja valmis pelaamaan.
22-vuotias Trevor Zegras on paitsi hyvä pelaaja, samalla myös uuden ajan rocktähti NHL:ssä, kansikuvapoika, jolla voidaan markkinoida NHL-jääkiekkoa uusille faneille. Raporttien mukaan hänen leirinsä hakee noin viittä miljoonaa per kausi kahden tai kolmen vuoden diilillä.
Ducks tarjoaa jotain kolmen ja neljän miljoonan väliltä.
Ei ole koskaan hyvä, kun pelaajat eivät ole mukana Training Campillä. Varsinkin nuoret pelaajat. Jääkiekkobusiness ei aina ruleta.
8. Öljyn puolustus
Tähän aiheeseen pitää palata joskus tarkemmin, mutta pääaihe Edmonton Oilersin Training Campillä on näyttänyt tänä syksynä olleen puolustuspelin kehittäminen.
Öljyn päävalmentaja Jay Woodcroft ja hänen apulaisensa ovat muuttamassa enemmän miesmiestä-vastaan puolustussysteemillä, etenkin oman maalin edessä, pelanneen Öljyn puolustustaktiikkaa lähemmäksi paikkapuolustusta.
NHL:n parhaat joukkueet viime kaudella, kuten Boston Bruins ja Vegas Golden Knights pelaavat paikkapuolustusta.
Maalivahtipeli on yksi asia, jolla Öljy voi parantaa omiin päästettyjen maalien määrää. Uskon vakaasti Jack Campbellin pelaavan paremman kauden. Viime kausi meni vähän sekoillessa, mies vaihtoi kaikki varusteensakin kesken kauden, mikä on aina paha merkki.
Ei siis ole odotettavissa perinteistä, 1980-luvun Oilers-kiekkoa, Firewagon hokia. Glenn Anderson ei enää lennä laidalta läpi suoraan maalille. Kauden 2023-24 Oilers tulee pelaamaan trappiä keskikentällä, ja tarkemmin omassa päässä.
Kuten muistamme, Edmonton Oilers hävisi tulevalle Stanley Cup-mestarille Las Vegas Golden Knightsille playoffeissa kuudessa ottelussa. Oilersin valmentajan huoneessa ja pelaajien kopissa ei ole unohdettu, että Edmonton oli aluksi johdossa jokaisessa noista kuudesta ottelusta.
Puolustuspeli.
9. Uusi kapteeni Calgaryssä
Hienoja uutisia Etelä-Albertasta. Calgary Flames valitsi kapteenikseen Mikael Bäcklundin. Oikeastaan odotettu valinta. Tärkeä pelaaja kaukalossa ja muutenkin Flamesille.
Oikea mies, oikeaan aikaan. Bäcklund saattoi sallia pienen kotikaupunkialennuksen. Hän allekirjoitti kahden vuoden jatkodiilin, AAV $4.5M. Kesä on ohi, ja Flamesin ongelmat, mitä ne olivatkaan, ovat toivottavasti ohi.
Uusi jäähalli seuraavaksi.
10. Murtuneet sydämet
Ja vielä, koko NHL-maailman sydämet särkyivät samanaikaisesti, kun tuli tieto todella rohkeasti katalaa ALS-tautia vastaan kamppailleen Calgary Flamesin apulais-GM Chris Snown kärsimästä sydänkohtauksesta.
Lääkärien mukaan Snow ei tule enää heräämään, ja hänen toiveittensa mukaisesti elinten luovutukselle on jo aloitettu etsimään kohteita.
“Snowy” ja hänen vaimonsa Kelsie kävivät todella urhean ja julkisen kamppailun, joka odotetusti päättyi näin. He eivät koskaan valittaneet sanallakaan kohtalostaan.
42-vuotias Chris Snow oli aluksi toimittaja, ja todella hyvä sellainen. Bostonissa Red Soxin vaiheista kirjoittanut toimittaja, ja myöhemmin Minnesotassa.
Esimerkkiä meille kaikille.
Elämä on lahja, ja elämä on nyt.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
