17.11.2023. Kolme Vancouver Canucksin pelaajaa NHL-pistepörssin kärjessä? Edmonton Oilers voittoputkessa? Mitä ihmettä oikein on tapahtumassa? On aika heittää taas eetteriin muutama kommentti.
Kolme Canuckia
Vancouver Canucks on ollut syksyn NHL-yllättäjä.
Helvetinmoinen tarina. Onko tämä todellakin totta? Voiko kaukana kalliovuorten takana Tyynenmeren rannikon tuntumassa pelaava, aina toiseksi jäänyt, kirottu Vancouver todellakin olla näin hyvä? Onko se NHL:n paras joukkue tällä hetkellä?
Onko tämä vieläkin uuden valmentajan Rick Tocchetin kanssa vietettävää kuherruskuukautta? Tocchet on opettanut joukkueelle, miten pelataan ilman kiekkoa, ja pelaajat ovat oppineet. Hyvä valmentaja jääkiekossa on tietenkin se, kenellä on hyvä maalivahti. Tocchetilla on Thatcher Demko.
Tiesimme, että tämä Canucks on varmasti parempi. Mutta näin paljon parempi?
Aika näyttää. Kovia pelejä edessä. Kolme voittoa Edmonton Oilersista oli hyvä alku lännen kamppailuissa, mutta vielä on todistettavaa Vegasia ja LA Kingsiä vastaan. Epäilijöitä on paljon.
Kestäkävätkö huimat torjuntaprosentit ja onnistuneet laukausprosentit pitkään? Eli samat luvut, joilla Edmonton Oilers tuli tilanteeseen, jossa valmentaja sai kenkää.
Tai, pystyykö Canucks voittamaan pelejä vielä silloinkin, kun jompi kumpi, ylisuorittava hyökkäys, tai uskomattomasti torjuva maalivahti, hyytyy?
Vancouverin ylivoimapeli ansaitsee huomiota. Devilsin (37.9%) jälkeen tällä hetkellä NHL:n kolmanneksi tehokkain, Rangersin kanssa (33.3%). Rick Tocchet valmentaa itse tätä osaa joukkueen erikoistilannepelaamisesta. `Nucksin yv liikkuu koko ajan. Ei koskaan jää paikalleen seisoskelemaan.
Kiekot haetaan takaisin omille laukausten ja tilanteitten hajoamisten jälkeen kovalla yrityksellä ja tarmolla. Tärkeä osa ylivoimapelaamista (puck retrieval).
Ja ylivoimaviisikosta löytyy kaikenlaisia aseita.
Filip Hronekin lämäri ylivoimalla New York Islandersia vastaan oli raporttien mukaan kovin koskaan NHL-ottelussa mitattu laukaus. Myöhemmin NHL korjasi tiedon, ilmoittaen, että laukaus ei ollutkään näin kova. Pitää ottaa selville, miten laukausten nopeudet nykyisin mitataan.
Hronek, joka ei yleensä edes pelaa Canucksin ykkösyvssä, laukoi suoraan syötöstä, p-pisteen yläkaarelta. J.T. Miller seisoi vielä maskissa viidellä kolmea vastaan-tilanteessa, eikä Ilja Sorokinilla ollut mitään mahdollisuutta edes nähdä kiekkoa.
Canucks on voittanut 12 peliä 17:sta ja istuu läntisen konferenssin ja Pacificin kakkosena 25 pisteessä; Vegas on kaksi pistettä eli yhden voiton edellä.
Ja pistepörssin kärjessä on 17 pelatun ottelun jälkeen kolme Canucksin pelaajaa, kaikki 27 pisteellä. J.T. Miller, Elias Pettersson ja Quinn Hughes. On vasta marraskuu ja otanta on pieni, mutta kolmikko on 133 pisteen vauhdissa. Ja tämän lisäksi vielä Brock Boeser on jaetulla ykköstilalla maalipörssissä 13 maalillaan.
Onko mahdollista, että Vancouverilla on kauden lopussa kolme sadan pisteen miestä? Tämä on tehty vain seitsemän kertaa aikaisemmin NHL:n historiassa. Kahdesti Bostonissa (Esposito, Hodge, Bucyk, Orr), kerran Long Islandilla (Trottier, Bossy, Potvin), kolmesti Edmontonissa (Gretzky, Kurri, Coffey, Anderson, Messier), ja kerran The Burghissä (Lemieux, Rob Brown, Coffey).
Jo pelkästään kolmen Canuckin näkeminen pistepörssin sijoilla yksi, kaksi ja kolme, mihin aikaan kaudesta tahansa on jotain ennennäkemätöntä. Mielenkiintoisesti, Leon Draisaitl on sijalla 12. Nathan MacKinnon, Sidney Crosby ja Auston Matthews sijoilla 18-20.
Kun muistelemme tilannetta Vancouverissa vain vuosi sitten, paljon on muuttunut. J.T. Miller on nyt kakkossentteri täysin valtuuksin. Vieläpä ketjussa, jonka Tocchet laittaa aina vastustajan parhaita vastaan. Connor McDavidin ketjua vastaan Edmonton-peleissä.
Vain vuosi sitten epäiltiin julkisesti, pystyykö Miller pelaamaan sentterinä NHL:ssä ollenkaan, koska hänen ei uskottu joittenkin mielestä pystyvän hoitamaan keskushyökkääjälle tulevia puolustustehtäviä kunnolla. Kuulostaa jotenkin tutulta..
Rick Tocchet sanoi, että jos hän olisi kokoamassa Team USA:ta parhaat vastaan parhaat-turnausta varten juuri nyt, hän ottaisi J.T. Millerin joukkueeseen.
Onko Vancouver Canucks otettava tosissaan?
Rehellisesti, emme ole koskaan niin tehneet.
Öljy voittoputkessa
Edmonton Oilers on voittanut kolme peliä peräkkäin. Yksi ennen Jay Woodcroftin potkuja, ja kaksi Kris Knoblauchin tultua ruoriin. Knoblauch on valmentanut muutaman pelin NHL-ykkösenä oikeastaan; hän tuurasi Covidiin sairastunutta David Quinniä kuuden ottelun verran pari vuotta sitten New Yorkissa, ja tuurasi myös Gerard Gallantia myöhemmin.
Öljy on näyttänyt paremmalta. Näin joitakin kommentteja siitä, ettei kolmannessa erässä kolmen maalin nousulla otettu voitto ole oikea voitto. Totuus on päinvastainen. Oilers ei pari viikkoa sitten olisi pystynyt tekemään nousua enää viimeisessä erässä.
Emme koskaan pääse yli siitä, että Edmontonissa potkaistiin pihalle seurahistorian parhaimman voittoprosentin omistanut, ja konferenssifinaaliin joukkueen vienyt valmentaja. Parempi voittoprosentti runkosarjassa kuin Toe Blakella!
Connor McDavid ei ole vieläkään parantunut entiselleen. Hän on kahdessa ottelussa noussut pistepörssissä sijalta 130 ensin sijalle 90, ja sitten sijalle 76. Hän tulee ottamaan ykkössijan, veikataan tässä, että vuoden vaihteessa.
Edmontonilla on neljä piste per peli-pelaajaa, kolme McDavidin lisäksi. Evan Bouchard, Zach Hyman ja Evander Kane. Hyman on mielenkiintoinen tapaus. Erittäin vahva, lähes mahdoton siirtää maalin edustalta.
Mietin alunperin, että New Yorkissa viimeksi valmentanut Gerard Gallant olisi voinut olla sopiva uusi valmentaja Oilersille. Pieni tutkimus osoitti, että Gallantin mailit ovat ilmeisesti täynnä. Hän jätti Manhattanin viime keväänä sellaisella tavalla.
Viikko sitten liikkeellä oli iso huhu, jonka mukaan Oilersin GM Ken Holland oli lähellä hankkia maalivahdin isossa kaupassa. Nashville Predatorsin GM Barry Trotz on ilmoittanut, ettei hänellä ole mitään aikomusta kaupata vasta 28-vuotiasta Juuse Sarosta pois.
Jotkut täällä preedian laidalla ehtivät jo unelmoida atleettisen suomalaisen ilmestyvän Oilersin maalille. Predators aikoo pitää läpi uudelleenrakennuksen, ja sen jälkeenkin.
Kanadalainen saippuaooppera siirtyi Calgaryyn
Jos Edmontonissa tilanne ehkä hieman stabilisoituu – odotamme vielä ainakin lauantaina Tampassa alkavan, todella kovan pelikiertueen tuloksia ensin. Ohjelmassa on Tampa lauantaina, Florida maanantaina (Brandon Montour ja Aaron Ekblad ovat palaamassa kaukaloon tänään perjantaina), Carolina keskiviikkona ja Washington Kapitals perjantaina – Etelä-Albertassa tapahtuu sen sijaan.
Calgary Flames voitti juuri Canucksin Saddledomessa, mutta kaikki ei ole hyvin.
Nikita Zadorov – tuo hieno todellinen mies – ilmoitti agenttinsa välityksellä viime perjantaina haluavansa muualle. Ei paras keino tiedottaa asiasta, koska nyt GM Craig Conroy ei pääse neuvottelemaan pelaajakauppoja parhaasta mahdollisesta asemasta.
Näyttää siltä, että Zadorovin tapaus on vain pieni osa isompaa todellisuutta Cowtownissa. Raporttien mukaan uusi manageri on valmis neuvottelemaan kaupoista joukkueensa ensi kesänä UFA-statuksen saavista pelaajista.
Noah Hanifin, Christopher Tanev, Elias Lindholm ja Nikita Zadorov ovat nuo pelaajat. Siirtotakaraja, eli tuo päivä, jolloin kukaan ei tee mitään oikeita töitä, on tulossa maaliskuun kahdeksantena tällä kaudella.
Näille pelaajille löytyy varmasti ottajia, jos muuten päästään sopimukseen ehdoista.
Oli hyvä nähdä Flamesin pelaavan hyvän ottelun kovaa Canucksia vastaan torstaina. Ja hyvä nähdä hymy Jonathan Huberdeaun kasvoilla.
Elias Lindholm oli pelannut kymmenen peliä ilman maalia, ja teki nyt kolme pistettä. Flamesiin apulaisvalmentajaksi tullut Marc Savard on jonkinlainen mailanteippausguru. Monet ovat katsoneet hänen mailanteippaus-videoitaan You Tubessa.
Savard oli laittanut erkat Lindholmin mailaan ennen torstain kotiottelua. Hän saanee saman tehtävän lauantaina, kun New York Islanders saapuu Saddledomeen.
Blogin pitkäaikaisemmat lukijat muistavat, mihin Marc Savardin NHL-ura periaatteessa päättyi. Pittsburgh Penguinsin Matt Cooke ajoi olkapäälläään suoraan Savardin päähän seitsemäntenä maaliskuuta, vuonna 2010, Bostonissa pelatussa ottelussa.
Savard kärsi vakavan aivotärähdyksen, eikä pelannut tuon jälkeen enää paljoa. Eikä koskaan enää terveenä.
Tähän liittyvä sivutarina kerrottiin jälleen kerran Dropping The Gloves-podcastissä. Kun Penguins pelasi seuraavan kerran Bruinsia vastaan, Zdeno Chara, Mark Recchi ja Shawn Thornton tapasivat Pensin Bill Guerinin ennen ottelua. Tapaaminen pidettiin salassa.
Billy Guerin sai pukukoppiin vietäväksi selkeän viestin Boston Bruinsilta. Hänen oli mentävä koppiin, ja kerrottava Matt Cookelle, että tämän oli tapeltava Shawn Thortonia vastaan heti ottelun ensimmäisessä vaihdossa, tai peli muuttuisi todella rumaksi todella nopeasti.
Guerin meni ja välitti viestin.
Thornton odotti Cookea ja tappelun alettua löi tämän jäähän pari kertaa. Cooke nousi ylös, eikä paennut. Asia oli hoidettu tällä tavalla leipänsä tienaavien miesten kesken kunnialla ja kunnioituksella. Ja asia todettiin loppuunkäsitellyksi.
Patrick Kanen paluu lähestyy
Lonkkaleikkauksesta toipuva Patrick Kane on raporttien mukaan pitänyt “leiriään” Torontossa viimeiset ajat, ja valmistautunut paluuseen NHL-jäille.
Ilmeisesti New York Rangers ei ole kiinnostunut ottamaan takaisin. Useampi seura on ainakin potkinut renkaita, ja tiedustellut ikämieheksi (35v) pian tulevan, 1,237 pistettä urallaan runkosarjassa tehneen amerikkalaisen halukkuutta tulla joukkueeseen loppukaudeksi.
Toronto Maple Leafs. Kotikaupungin Buffalo Sabres. Dallas Stars. Colorado Avalanche. Detroit Red Wings. Tampa Bay Lightning. Colorado Avalanche. Florida Panthers. Ehkä Carolina Hurricanes.
Kanen agentti on Pat Brisson – yksi ammattikuntansa kuuluisimmista ja parhaista. Brisson pitää Zoom-palavereja kiinnostuneitten seurojen edustajien kanssa. Sekä johtoportaan jäsenten että valmentajien.
Rankka viikko Ohiossa
Ohiossakaan ei mene hyvin. Kun kauden suurin draama saatiin jaloista pois jo ennen ensimmäisiä harjoituksia, olisi kuvitellut joukkueen, ja sen uuden valmentajan Pascal Vincentin saavan rauhan.
Seitsemäntoista pelatun ottelun jälkeen tuntuu siltä, kuin paineet ovat vain nousseet pintaan CBJ:n ympärillä. Jackets on voittanut neljä ottelua. Se istuu Metron ja itäisen konferenssin jumbona, ja 28. sijalla koko NHL:ssä, vielä pisteen edellä kolmen voiton putkessa olevaa Edmonton Oilersia.
Joukkueen päivittäisiä tekemisiä kronikoiva toimittaja Mark Scheig listasi kolme erikoista tilastoa noitten ensimmäisten 17 pelin jälkeen.
Ensimmäiseksi, puolustaja Erik Gudbransonilla on enemmän pisteitä kuin Johnny Gaudreaulla. Toiseksi, puolustaja Damon Seversonilla on enemmän maaleja kuin Johnnyllä ja Patrik Laineella yhteensä.
Ja kolmanneksi, joukkueen kaksi parasta pistemiestä, ja ainoat kymmenen pisteen miehet ovat puolustajat Zach Werenski ja Ivan Provorov. Kaksi hyvää pakkia, jotka eivät ole pelanneet lähelläkään parasta tasoaan.
Johnny Gaudreaulla on koossa kuusi pistettä, yksi maali, 17 ottelussa. Laine on pelannut vain kahdeksan peliä; kaksi maalia ja yksi syöttö.
Tällä palstalla ei neuvota maailman parhaita valmennuksessa, eikä pelaamisessa. Eikä joukkueitten johtajia ja rakentajia arvioida joka helvetin pelin jälkeen; ehkä kerran vuodessa. Raportoidaan vain. Mutta en usko Vincentin metodiin laittaa pelaajien takapuolta penkkiin, tai lähettää lupaavia pelaajia popcornikoneen viereen. Hyvä valmentaja luo sellaiset olosuhteet pelaajilleen, joissa nämä voivat menestyä vahvuuksillaan.
Kun oma joukkue on maalin päässä kolmannessa erässä, mitä Patrik Laine ja Johnny Gaudreau voivat oppia penkin päässä istumalla?
Pascal Vincent kaivaa NHL-uralleen hautaa näillä penkityksillä. Edmonton Oilersin uusi luotsi Kris Knoblauch kertoi meille juuri, että kaikkein vaikeinta valmentamisessa on pelaajien asettaminen vastuuseen tekemisistään. Se on vaikeaa.
CBJ:n pakisto on niminä hyvä. Maalivahdeista ei tulla kirjoittamaan kirjoja. Potentiaalisia todellisia pelien kulkuun vaikuttavia hyviä pelaajia ei mainitun istutetun parivaljakon ja nuoren Adam Fantillin lisäksi juuri löydy.
Hockey Hall of Fame aateloi ansioituneet
Viime viikonloppuna vietettiin Torontossa perinteistä Hockey Hall of Fame-viikonloppua. Tällä kertaa HHOF näytti vihdoinkin antavan kunniaa maalivahdeille. Henrik Lundqvist, Mike Vernon ja Tom Barrasso aateloitiin jääkiekon kaikkein pyhimpään.
Kenttäpelaajista Pierre Turgeon sai kunnian, “rakentajien” kategoriassa valmentaja Ken Hitchcock ja edesmennyt Colorado Avalanche GM Pierre Laxroix.
Joitakin muisteloja näistä miehistä sekä huomioita The Chuk`in uudesta valmentajasta seuraavalla kerralla. Ja on kai syytä antaa kommenttia managereitten kokouksessa esitetyistä uudistuksista.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
