15.9.2024. Vuosi sitten poisnukkunut Gino Odjick oli elämää suurempi henkilö. Rakastettu, pelätty ja palvottu legenda jääkiekkokaukalossa 1990-luvulla, ja lämminsydäminen Vancouver Canucksin suurlähettiläs uran jälkeen. Samalla hän edusti alkuperäiskansojen asiaa omalla tyylikkäällä tavallaan. Tässä muistokirjoitus NHL-blogin arkistoista.
“Jos minä pystyn, pystyt sinäkin”
“Minä olen vain pieni intiaanipoika, joka syntyi ja kasvoi reservaatissa. Silti raivasin tieni NHL:ään asti. Jos minä pystyn siihen, niin pystyt sinäkin.” – Gino Odjick
Vain 52-vuotiaana, aivan liian nuorena, poisnukkunut Gino Odjick toimi aina hyvänä esimerkkinä muille alkuperäiskansojen jäsenille, etenkin lapsille. Kaikki on mahdollista. Hän ei viestillään tarkoittanut, että jokaisesta pitää välttämättä tulla NHL-pelaaja. Hän tarkoitti enemmän.
Odjick kiersi lähes koko elämänsä loppuun saakka puhumassa reservaateissa, antamassa toivoa esimerkillään. Hän oli kokenut rasismia jääkiekkoilijana, ja kääntänyt aina kaiken lopulta edukseen.
Sosiaalinen media täyttyi rakkaudenosoituksista ja lämpimistä muistoista sunnuntaina, kun tieto Gino Odjickin poismenosta tuli julki. Selvästi kysessä ei ollut kuka tahansa jääkiekkopoliisi.
Nuorin Odjickin viidestä sisaruksesta, Dina Odjick, ilmoitti asiasta Facebookissa lyhyesti. “Meidän sydämemme ovat murtuneet. Veljeni Gino Odjick on jättänyt meidät ja lähtenyt henkien maailmaan.”
Vancouver Canucksin Sportsnet-kanavan TV-selostaja John Shorthouse ilmoitti erittäin suositun entisen Canucks-pelaajan poismenosta suorassa lähetyksessä, kun joukkue oli päättämässä pitkää pelikiertuettaan Raleighssa, Pohjois-Carolinassa.
Kuin jostain ylhäältä määrättynä, Cree-heimon jäsen, Saskatchewanilaisella Ochapowace-reservaatilla syntynyt ja kasvanut Vancouver Canucks-puolustaja Ethan Bear teki heti Shorthousen ilmoitettua suru-uutisen kauden kolmannen maalinsa, kaventaen pelin 2-1:een.
Vancouver Canucks voitti ottelun voittomaalikisassa, ja samalla katkaisi neljän ottelun tappioputken. Brock Boeser tasoitti, kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä vain 17 sekuntia.
Numero 29
NHL:ssä on vuosien varrella pelannut noin kahdeksankymmentä alkuperäiskansojen edustajaa. Fred Sasakamoose oli heistä ensimmäinen tai ehkä toinen. Bryan Trottier oli heistä paras, eniten palkittu. Carey Price, joka aina ilmoitti Odjickin yhdeksi idoleistaan. Reggie Leach. T.J. Oshie. Brandon Montour. Theoren Fleury. Jordin Tootoo. George Armstrong. Stan Jonathan. Jonathan Cheechoo. Dwight King. Sandy McCarthy. Zack Whitecloud. Arron Asham. Rich Pilon. Chris Simon. Ron Delorme. Ja niin edelleen.
Kaikki nimet, tai ainakin lähes kaikki, hyvin tuttuja NHL-blogin ystäville.
Kaikilla heistä tuntuu olevan oma tarinansa. Useimmiten heidän tarinansa sivuavat laajempaa alkuperäiskansojen tarinaa Pohjois-Amerikassa. Gino Odjick ei tässä ollut poikkeus. Ginon Vancouver Canucksissa kuuluisaksi tekemään pelipaitaan numero 29 liittyy koskettava tarina.
Hänen vuonna 1939 syntynyt isänsä Joe Odjick vietiin vanhempiensa kodistä yhdeksänvuotiaana katolisen kirkon ylläpitämään sisäoppilaitokseen kauaksi kodistaan, Ontarion Spanish-nimiseen paikkaan.
Sisäoppilaitokset olivat Kanadan valtion keino sivistää villi-ihmisinä pidettyjen alkuperäiskansojen lapset viemallä heidät pois kodeistaan nunnien ja pappien alaisiksi. Kouluun tultaessa lasten pitkät hiukset leikattiin pois, heidän koristeelliset intiaanivaatteensa otettiin pois ja poltettiin. He saivat puhua vain englantia. Oman äidinkielen puhumisesta seurasi ankara fyysinen selkäsauna.
Joe Odjickin tapauksessa lapset eivät saaneet edes käyttää omia, isän ja äidin antamia nimiään. Heille annettiin numerot. Heitä siis kutsuttiin numeroilla.
Joen numero oli 29.
Tätä julmuutta kirkkoa edustavien ihmisten taholta on yhä mahdottomampaa ymmärtää. Jääkiekon kotimaan historian häpeällisin asia. Useimpia sisäoppilaitoksissa tapahtuneita kauheuksia ei edes uskalla tälle palstalle kirjoittaa.
The Algonquin Assassin
Wayne “Gino” Odjick syntyi 7. syyskuuta, vuonna 1970. Hän kasvoi ranskankielisen Quebecin perämetsissä, pienessä Algonquin-intiaanien reservaatissa nimeltään Kitigan Zibi, lähellä isompaa Maniwaki-nimistä paikkaa. Hän oli kuusilapsisen perheen neljäs, hänellä oli viisi sisarusta. Omien lasten lisäksi hänen vanhempansa Joe ja Giselle Odjick kasvattivat yhteensä 38 ottolasta isossa maalaistalossaan.
Ginon sosiaalisuus ja aina toisia auttava persoona lienee perua tästä talosta, jossa aina oli elämää ja useampi paikalla.
Isä Joe oli tukkijätkä, joka vapaa-aikoinaan johti reservaatin jääkiekkotoimintaa. Joen isä Basil Odjick oli ollut metsästäjä ja kalastusopas, joka kaatui Ranskassa toisessa maailmansodassa vuonna 1944.
Gino oli koko elämänsä ajan sujuvasti kolmikielinen. Hän puhui englantia, ranskaa ja algonquinia.
Gino aloitti luistelemisen viisivuotiaana, vanhemmalta siskolta lainatuilla taitoluistimilla. Myöhemmin hän pelasi isänsä valmentamissa reservaattijoukkueissa. Syrjäisessä reservaatissa pelattiin ulkona. Epäviralliset pelit jatkuivat tuntikausia.
Nuoren Ginon idoli oli Boston Bruinsin Stan Jonathan. Kovaotteinen Jonathan oli Tuscarora-heimon jäsen Ontariosta. Gino pelasi ja nautti pelaamisesta aina 17-vuotiaaksi saakka kotiseuduillaan. Sitten hän sai kutsun liittyä A-juniorijoukkue Hawkesbury Hawksiin. Gino muutti kotoaan Ontarioon, ja aloitti jääkiekkouransa.
Hän ymmärsi heti, että joukkue tarvitsi kovaotteista pelaajaa, joka ei epäröisi pudottaa hanskojaan tarvittaessa. Kauden jälkeen kutsui jo Quebecin junnuliigan Laval Titan. Jääkiekosta oli mahdollista tulla ammatti. Pelaaja-agentti Gilles Lupien ryhtyi Ginon neuvonantajaksi. Hän ehkä näki nuorukaisessa vähän omaa itseään pelaaja-ajoiltaan.
Lavalissa Odjickia valmensi ensin entinen NHL-pelaaaja Paulin Bordeleau, jota Gino myöhemmin kiitti jääkiekkotaitojen opettamisesta. Bordeleau vietti ylimääräistä aikaa tulokkaan kanssa opettaen tälle luistelemista, kääntöjä ja syöttämistä.
Toisella kaudella Titanin valmentajaksi tuli Pittsburgh Penguinsin entinen valmentaja Pierre Creamer. Creamerin oppi tulevalle NHL-pelaajalle oli mentaalipuolella. Miten selviytyä NHL:ssä kovanaaman roolissa henkisesti.
Vancouver Canucks varasi Ginon kesän 1990 NHL draftin viidennellä kierroksella, 86. varausvuorolla. Hän oli kahden Quebecin junnuliigan kauden aikana koonnut kasaan 558 jäähyminuuttia 101 ottelussa.
The Malawaki Mauler
Gino Odjick edusti NHL-uransa aikana vuosina 1990-2002 Vancouver Canucksia, New York Islandersia, Philadelphia Flyersia ja lopussa vielä Montreal Canadiensia.
Kaikki hänen entiset organisaationsa muistivat Ginoa hänen kuolinpäivänään, mutta häntä tullaan aina muistelemaan parhaiten Vancouverissa, ja Vancouver Canucksin 1990-luvun legendana.
Hän pelasi lähes kahdeksan vuoden ajan Canucksin paidassa. Sinä aikana hänestä tuli yksi Kanadan länsirannikon joukkueen suosituimmista pelaajista.
Odjick pelasi NHL-urallaan Stanley Cupin playoffit mukaanlaskien 649 ottelua, 476 niistä Vancouver Canucksissa. Hän teki 68 maalia, ja merkkautti 142 pistettä. Hänelle annettiin 2,709 jäähyminuuttia, joista 2,127 Vancouverin paidassa. Seuraennätys. Parhaalla kaudellaan 1993-94 Vancouverissa hän teki 16 maalia, 29 pistettä ja sai 271 jäähyminuuttia.
Hockeyfights.com sivuston mukaan Gino Odjick tiputti hanskansa NHL:ssä 148 kertaa. Canucksin paidassa 127.
Heti debyyttiottelussaan 21. marraskuuta vuonna 1990 Gino tappeli ensin Dave “Charlie” Mansonin, ja sitten vielä Stu “The Grim Reaper” Grimsonin kanssa samassa ottelussa, molemmat kolmannessa erässä. Kaksi silloisen NHL:n pelätyimpiin kuuluvaa kovanaamaa, raskaan sarjan miestä, ja yli kahden tuhannen jäähyminuutin kerääjää.
Pacific Coliseumin yleisö osoitti rakkauttaan uudelle suosikilleen Odjickin otettua selvä pistevoitto Grimsonista aivan Hawksin pelaajapenkin edessä. Nuoren Gino Odjickin liittyminen joukkueeseen oli selkeä käännekohta joukkueelle. Se oli löytänyt identiteettinsä.
Vancouver Canucksilla ei enää pyyhitty jäätä. Legendaarisen selostajan Jim Robsonin – tämän kirjoittaneen mielestä yhä kaikkien aikojen paras – innostunut ääni kertoi kaiken tämän, kun Gino Odjick saapui. Ehkä seuran presidentti, iso irlantilainen Pat Quinn näki Ginossa vähän itseään. Quinn oli ollut kovaotteinen puolustaja pelaaja-aikoinaan, ensin junnuissa Edmonton Oil Kingsissä, ja sitten NHL:ssä.
Odjick kertoi myöhemmin vancouverilaisen toimittajan Sandra MacPhersonin haastattelussa aloittaneensa NHL-debyyttinsä rajulla tavalla tarkoituksella. Se oli ollut hänen suunnitelmansa. Muutama tappelu heti alkuun. Näin hän sai peliaikaa tulevissa peleissä, ja mahdollisuuden näyttää myös pelitaitonsa.
Gino oli puhtaasti niin sanottu enforcer, tappelija, jonka tehtävänä oli suojella 1990-luvun NHL:ssä joukkuekavereitaan paljain nyrkein. Hän suhtautui rooliinsa luonnollisesti ja teki tehtävänsä halukkaasti. Hän oli yksi aikakautensa parhaita NHL-pugilisteja.
Odjick otteli heti tulokaskaudellaan 22 kertaa 45 ottelussa. Hän teki yhden maalin. Vastustajien joukosta löytyy erittäin pelottava Edmonton Oilersin Dave Brown viisi kertaa ja St. Louis Bluesin tyrmääjä Tony Twist kahdesti.
Viidennen kierroksen varauksen nousu Showhun 19-vuotiaana ei ole tavallista. Odjick pääsi vielä Stanley Cupin playoffeissa pukemaan kuuteen otteluun. Kaudella 1991-92 hän pelasi koko kauden Canucksissa. Neljä maalia, kuusi syöttöpistettä, 348 jäähyminuuttia.
Kaudella 1992-93 Vancouver nousi Smythe-divisioonan kärkeen. Odjickin roolilla oli oma osuutensa joukkueen menestyksessä.
Vancouverissa Ginon henkilökohtaiseksi neuvonantajaksi tuli entinen Canucks-pelaaja Ron Delorme. Delorme näytti, miten harjoitella lyöntinopeutta käsipainojen avulla. Viisikymmentä iskua viiden paunan paino kädessä vasemmalla. Sitten toiset viisikymmentä iskua oikealla. Joka päivä.
Ginon 68:sta maalista ehkä kuuluisin tuli Vancouverissa 19. lokakuuta, vuonna 1991 vihattua Calgary Flamesia vastaan. Odjick pääsi laukomaan rankkarin, eikä erehtynyt maalivahti Mike Vernonia vastaan. Canucksin paljon kärsineet fanit huusivat suoraa huutoa riemusta onnellisina.
Vancouverin yleisö huusi “GINO! GINO!” aina, kun Gino Odjick teki raskasta työtään. Hän oli huippusuosittu pelaaja. Kerran yksi fani toi isokokoisen lakanan, jossa luki “EVEN SADDAM WOULDNT MESS WITH GINO”, viitaten hirmuhallitsija Saddam Husseiniin.
Canucks-kapteeni Trevor Linden ja Odjick seisoivat kansallislaulujen ajan vierekkäin, tuijottaen tätä isoa lakanaa. “Kun kansallislaulut oli laulettu, ajattelin että hmm okei”, muisteli Linden myöhemmin. “Sitten Gino nykäisi minua hihasta, ja kysyi: “Hei Linden, millä numerolla tuo Saddam pelaa?”
Odd Couple
Gino Odjickin toisella NHL-kaudella Vancouver Canucksin joukkueeseen ilmestyi mystinen mies, kuin toisesta maailmasta. Pavel Bure, The Russian Rocket.
Pavel oli 20-vuotias, kuten Ginokin. Vain 19-vuotias Petr Nedved oli nuorempi koko joukkueessa.
Pavel Bure ei osannut puhua englantia kuin muutaman sanan Vancouverissa aloittaessaan. Vuonna 1991 venäläispelaajat eivät vielä olleet yleinen näky NHL:ssä, eivätkä NHL-pukuhuoneet muutenkaan ehkä olleet yhteiskunnan valistuneimpia paikkoja.
Gino Odjick oli pelaaja, joka tunsi jostain syystä olevansa hengenheimolainen erilaisen tulokkaan kanssa. Nopeasti pienikokoisesta teini-idolin näköisestä Buresta ja pelottavan isosta Odjickista tuli läheiset ystävät, koko elämänsä ajaksi.
.
Ehkä miehiä yhdisti se, että Vancouverissa he kumpikin olivat kulttuurillisesti täysin ulkopuolisia, kaukana kanadalaisesta valtavirrasta.
Gino piti Pavelin rehellisyyttä virkistävänä. “Hän on toisesta maasta, hän on yksinäinen. Hänellä ei ole ketään”, kertoi Odjick kirjassa “The Home Team”.
“Hän kertoo asiat niinkuin ne ovat, ja sillä siisti. Hän ei teeskentele. Hän ei ole kenenkään kaveri ellei toinen ole rehellinen ja vilpitön.”
Gino Odjick osallistui Pavelin isän Vladimir Buren johtamiin kesäharjoituksiin, ja oli täysin ihmeissään. Pavel saattoi rykäistä 250 etunojapunnerrusta peräkkäin. Hän juoksi 20 sadan metrin spurttia, pitäen vain 10 sekunnin tauon spurttien välissä.
Yksi huvittavimmista Gino/Pavel-tarinoista tuli itseltään Pavel Burelta toimittaja Thomas Drancen haastattelussa. “Paras Gino-tarinani on se, kun hän tuli tapaamaan minua Venäjälle”, kertoi The Russian Rocket. “Hän tuli Moskovaan, ja halusi yllättää minut. Kukaan ei ollut häntä vastassa lentokentällä.”
“Niinpä hän otti taksin ja ajoi KGB:n talolle. Hän alkoi koputtelemaan KGB-talon ovia, ja sanoi:”Minä olen Gino Odjick, olen täällä tavatakseni Pavelin!.” Noin tuntia myöhemmin hänet tuotiin luokseni. Se oli aika huvittavaa.”
“He olivat aika yllättyneitä, kun noin satakiloinen, pelottavan näköinen, arpinaamainen, parransänkinen mies oli koputtelemassa KGB:n ovea! He tulivat vastaan konekiväärit käsissään!”
Soturi on poissa
Gino Odjick oli soturi, lempeämielinen soturi, joka aina ajatteli muita ja toimi aina ensin muitten hyväksi, oli kyseessä oma jääkiekkojoukkue tai joku muu.
Hän sairastui jo noin kahdeksan vuotta sitten suhteellisen harvinaiseen amyloidoosiin. Sairaus hyökkää kudoksiin ja elimiin, mukaanlukien sydämeen. Jo vuosia sitten Ginolle annettiin vain lyhyt aika elää lääkäreitten toimesta, mutta iso sydän kesti vielä pitkään, kunnes sunnuntaina se lopullisesti petti.
Peliuransa jälkeen Gino Odjick oli paljon Vancouverissa nähty hyväntekijä. Hän kävi lahjoittamassa eri organisaatioitten nimissä jääkiekkovarusteita vähäosaisille lapsille. Hänen lämmin ja luonnollinen tapansa toimia lasten kanssa, hänen jatkuva huumorinsa ja hänen vaatimattomuutensa jäi hyvin monen ihmisen muistoihin.
Hän oli monessa mukana. Sympaattinen ihminen kaikesta päätellen. Aktiivinen sosiaalisessa mediassa.
Yksi NHL-jääkiekon paradokseista, eli se, miten etenkin “vanhan” NHL:n pelaajat ovat sitä pehmeämpiä ja mukavimpia kaukalon ulkopuolella, mitä kovempia he olivat kaukalossa, piti jälleen kerran todellakin paikkansa Gino Odjickin tapauksessa.
Se rakkaus, jota Vancouver osoitti Ginoa kohtaan on jotain poikkeuksellista. Eikä se rakkaus koskaan kuollut, mikä on jo aikamoinen ihme.
Syvimmät osanotot täältäkin Gino Odjickin perheelle – hänellä on kahdeksan jälkeläistä – ja kaikille hänen ystävilleen ja ihailijoilleen.
Gino Odjick forever.
Rest in peace.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
