Tällä kerralla vuorossa ovat teräsmiesosasto, historian pisin tappioputki sekä pienin mestaruuden ratkaissut ero. Erityisen uskomaton on jälkimmäinen, mutta samaa voi sanoa perättäisten ottelujen pelaajaennätyksestä. Voin kertoa, että kolminumeroinen luku on kyseessä, mutta arvaatteko ensimmäistä numeroa?
Valioliiga-ennätykset: osa 1/5
Valioliiga-ennätykset: osa 2/5
Valioliiga-ennätykset: osa 3/5
Valioliiga-ennätykset: osa 4/5
Valioliiga-ennätykset: osa 5/5
Jo aiemmin esille on nostettu kuusi kiinnostavaa ennätystä, joita voi olla melko vaikeaa uusia. Mahdotonta se ei tietenkään ole – varsinkaan tuoreimpien pelaajaennätysten osalta. Valioliigassa on näinä päivinä Erling Haalandin ja Cole Palmerin kaltaisia veijareita, jotka voivat survoa muutamassa ottelussa vaikka kymmenen maalia ilman ongelmaa. Taannoisena viikonloppuna jälkimmäinen tarvitsi neljän osuman tekemiseen alle parikymmentä… minuuttia.
Teräsmies vailla vertaa pelasi kahdeksan kautta putkeen
Vaikka kyseessä on maalivahti, lukema on posketon, 310. Brad Friedel pelasi kaikissa itselleen mahdollisissa Valioliigan otteluissa 14.8.2004–29.9.2012. Kahdeksan täyttä kautta kolmessa seurassa takasivat uskomattoman ennätyksen. Blackburn Rovers, Aston Villa ja Tottenham Hotspur pääsivät kaikki vuorollaan nauttimaan teräsmiehen palveluksista, eikä ensimmäistäkään matsia jäänyt välistä.
Ei loukkaantumisia, ei pelikieltoja, ei sairastumisia, ei lapsen syntymää eikä muitakaan henkilökohtaisia syitä. Miksi olla pois, jos kynnelle kykenee? Täysin poikkeuksellista – pelipaikasta viis – ottaen huomioon, että puhutaan kuitenkin verrattain tuoreesta ennätyksestä.
Kenttäpelaajista eniten otteluita on kasassa menestyksekkään ja pitkän uran Chelseassa luoneella Frank Lampardilla. Legendaarinen keskikenttäpelaaja pysyi urallaan hyvin kasassa ja pystyi aloittamaan 164 ottelua peräkkäin Valioliigassa. Edes tuo ennätys tuskin koskaan rikkoituu – saati sitten Friedelin täysin päätön lukema. Kun ottelumäärän kasvaminen ja pelaajien ylikuormitus ovat näinä aikoina paljon tapetilla, ovat tällaiset putket yksinkertaisesti mahdoton ajatus.
Valon stadion muuttui pimeyden alttariksi
Kotiottelunsa Stadium of Lightilla pelaavalla Sunderlandilla on yksi Valioliiga-historian kyseenalaisimmista ennätyksistä. Käsittämättömän surkea putki jakautuu kahdelle kaudelle – välissä ryhmä kävi jäähdyttelemässä vuoden mestaruussarjassa. Kaudella 2002–2003 joukkue hävisi 15 viimeistä otteluaan. Vaikka Sunderland oli muutenkin vaikeuksissa, ja sen materiaali oli sarjan heikoimpia, käsittämätön konttaus ottelusta toiseen oli häpeällistä.
Kokonaisuudessaan Sunderlandin tappiollisten otteluiden sarja kesti lopulta 20 vääntöä, mikä on pisin tappioputki Valioliigan historiassa. Pelkkää pökälettä oli joukkueen paluu sarjaan vuonna 2005, kun se hävisi viisi ensimmäistä kamppailuaan täydentäen edellä mainitun häviöiden sarjan.
Nykyään tämän tason heittopusseja ei sarjassa ole, kun myös alemmissa ryhmissä on laatua. Ei siitä kauaa ole, kun esimerkiksi Nottingham Forest kairasi Liverpoolia vastaan voiton Anfieldilla. Toki voitto tuli pitkästä aikaa, sillä edellisestä oli aikaa vierähtänyt mukiinmenevät 69 vuotta.
Kun Agüero maalasi ratkaisevasti
Yksi modernin ajan legendaarisimmista mestaruustaisteluista – saattoi olla jopa kaikista sykähdyttävin – nähtiin kaudella 2011–2012. Manchester City nousi kuilun partaalta mestaruuteen – kahdeksan maalin erolla. Se on pienin ero, millä Valioliigan mestaruus on ikinä ratkennut. Astetta kutkuttavamman asetelmasta teki se, että Sir Alex Fergusonin luotsaama Manchester United luuli jo voittaneensa paikallisvastustajansa – oli niin sanotusti nuolaistu ennen tipahdusta.
Punaiset paholaiset olivat voittaneet oman ottelunsa Sunderlandin kustannuksella maalein 1–0. Manchester City puolestaan oli viimeisessä kamppailussaan ollut tappiolla maalein 2–1, mutta Edin Džeko tasoitti loppuhetkillä. Kun Agüero maalasi ratkaisevasti, oli mestaruus Cityn. Kyseessä oli samalla taivaansinisten seurahistorian ensimmäinen ykköstila Valioliigassa.
–Broidi
