3.11.2024. Jack Edwards oli Boston Bruinsin virallinen ääni yhdeksäntoista hienon kauden ajan (2005-2024). Jack ei koskaan jättänyt ketään kylmäksi. Hän selosti omalla tavallaan. Hän ei pelännyt sanoa mielipidettään. Hän teki virheitä. Hän eli täydellisesti tunteella alkuperäisenä ja ikuisena Bruinsin fanina. Sunnuntaina Boston Bruins kunnioitti selostajalegendaa hienolla juhlalla.
Selostajat tärkeitä jääkiekkokulttuurissa
Meillä kaikilla on omat suosikkiselostajamme NHL-jääkiekossa. Allekirjoittanut ei pääse kuulemaan suomenkielisiä NHL-pelejä juuri koskaan, mutta innostuu aina saadessaan kuulla Jani Alkion tai Antti Mäkisen ääntä.
Kanadassa suosikkini oli aina Vancouver Canucksin Jim Robson. Läntisimmän Kanadan asukkaat eivät ikinä unohda, miten Robson vakuutti kuuntelijoille, että Trevor Linden tulee pelaamaan seitsemännen pelin Madison Square Gardenissa. Vaikka kainalosauvoilla.
Pohjois-Amerikassa monet NHL-selostajat ovat aivan yhtä suuria legendoja kuin pelaajat tai valmentajatkin. Studioissa pelejä analysoivat ja mielipiteitään jakavat analyytikot voivat olla suuria nimiä myös – Don Cherry tulee mieleen, John Davidson New Yorkissa aikanaan, Ray Ferraro, Mickey Redmond Detroitin peleissä, Kevin Bieksa nykyisin Hockey Night in Canadassa.
Mutta keskitytään tässä itse selostajiin. Yksi legendaarisimmista oli Bob Cole, josta tehtiin vaatimaton muistokirjoitus blogille huhtikuussa: https://broidi.com/2024/04/26/onside-with-jouni-kanadan-kuuluisin-maalari/
Buffalo Sabresin Rick Jeanneret oli mies, jonka kuuluisimpia selostuksia ei koskaan unohdeta. New Yorkissa Rangersin hoviselostaja Sam Rosen saa tämän kauden läpi kunnianosoituksia ympäri NHL-kaupunkeja, koska tämä jää 77-vuotiaan Samin viimeiseksi kaudeksi.
Pittsburgh Penguinsin Mike Langen useat huikeat lauseet jäivät elämään Pingviinien seuraloreen. Taas yksi, joka teki otteluista parempia ihan omalla tavallaan ja panoksellaan.
Michael “Doc” Emrick oli amerikkalainen selostaja, jonka selostuksista oppi aina parempaa englantia. Doc oli tarinankertoja ja todellinen äidinkielensä taitaja. Hän sanoi sanavaraston kertyneen, kun hän nuorempana luki niin paljon hyvää kirjallisuutta.
The Big Lead-urheilusivuston Stephen Douglas teki vuonna 2014 pelatusta USA vs. Kanada-pelistä raportin: Doc Emrick käytti yhdessä ottelussa yhteensä 153 eri sanaa ilmaisemaan kiekon liikkumista jäällä.
Yksi kanadalaisista vanhan ajan selostajaikoneista oli Danny Gallivan, joka käytti itse keksimiään sanontoja, kuten esimerkiksi “cannonading shot” lyöntilaukauksista. Gallivan sai kerran harmistuneelta äidinkielen opettajalta kirjeen, jossa tämä valitti, ettei englanninkielessä ole sellaista sanaa kuin “cannonading”.
“Nyt on”, vastasi Danny Gallivan muuten erittäin kohteliaasti muotoillussa vastauskirjeessään.
Jack
NHL-seurojen omien selostajien tehtävään kuuluu oikeastaan olla jonkinverran “homer”, eli puolueellinen kotiinpäin vetäjä. Selostaja, joka on avoimesti oman joukkueensa puolella. Rod Phillips oli sellainen Edmontonissa. Hänen paitalippunsa roikkuu Rogers Placen katossa, vaikka hän ei koskaan luistellut Oilersin paidassa.
Jack Edwards tuli Boston Bruinsin selostajaksi vuonna 2005. Aikana, jolloin Bruins-fanien itseluottamus ja luotto omaan joukkueeseen oli pahemmin pohjalla kuin koskaan. Jackin selostukset olivat aina täynnä intohimoa, tunnetta ja innostusta joukkueeseen ja jääkiekkoon. Sellainen on pahuksen tarttuvaa. Hänen selostuksensa olivat erilaisia. Ne olivat omalla tavallaan omituisia ja aivan huikeita. Jack veti aina kotiinpäin täysin häpeämättömästi. Bruins-fanit rakastivat Jack Edwardsia.
“From High Above The Ice”, oli yksi Jackin kuuluisimmista lauseista. Sunnuntaina Boston Bruins kutsui hänet juhlaan, jossa TD Gardenin selostajakopin päälle oli laitettu nuo legendaariset sanat hänen kunniakseen.
Värikkäitä lauseita
“The Bruins win! They not only shake the maple tree, they chop the maple tree down”!, kuvasi Jack Edwards yhtä Bostonin voittoa Toronto Maple Leafsistä.
Vuonna 2011 – yksi vuosi sen jälkeen, kun Philadelphia Flyers oli pudottanut uskomattoman nousun jälkeen Bruinsin, vieläkin mietimme, mitä ihmettä Laviolette sanoi joukkueelleen – Boston pudotti Montrealin seitsemännen pelin jatkoajalla, hävittyään pelisarjan kaksi ensimmäistä. Yksi Jack Edwardsin kuuluisimmista, ja lisää tuli pelin jälkeen. Siitä enemmän postauksen lopussa.
“Strip the blubber from the whale and burn it!”, kun Bruins voitti Hartford Whalersin paitoihin pukeutuneen Carolina Hurricanesin Raleighssa.
Jack ei pitänyt siitä, että Hurricanesin Dougie Hamiltonin annettiin pelata paidalla #19, joka oli John “Pie” McKenzien Hartfordissa jäädytetty pelinumero. Hamilton piti paidan pitämistä edes yhdessä pelissä pyhän perinteen häpäisemisenä. Hamilton ei todennäköisesti edes tiennyt asiasta.
“Throw the cat off the cliff!”, kun Florida Panthers kaatui jatkoajalla Bostonissa.
Jack oli aina Bruinsin pelaajien puolella, hyvässä ja pahassa. Brad Marchand – NHL-historian eniten pelikieltoja saanut pelaaja – oli sunnuntaina kiitollinen.
Erotuomari Steve Kozari ei jäänyt kaukaloon selittämään Bruinsin Charlie MacAvoylle tuomitsemaansa – kuten on tapana – ja sai kuulla kunniansa. Jack kutsui seeprapaitaa pelkuriksi.
Big Rig-tapaus
Tapaus, josta Jack Edwards ei ollut ylpeä, jossa mentiin liian pitkälle, oli Pat Maroonin elopainolle vitsaileminen vuonna 2022. Big Rig on iso mies, mutta tässä mentiin mauttomuuden puolelle.
Vaikka Edwards mainitsi, että Maroon on kolmen Stanley Cupin mestari, tapauksesta nousi iso haloo. Big Rig otti pisteet kotiin pyytämällä katsojia lahjoittamaan rahaa mielenterveysorganisaatiolle Jack Edwardsin nimissä.
Kun Tampa Bay Lightning seuraavan kerran pelasi Bostonia vastaan, Edwards meni aamujäille pyytämään anteeksi.
Amerikan itsenäisyyssota
Amerikan itsenäisyyssota käytiin vuosina 1775-1783. Siinä osassa Amerikkaa, jossa Jack Edwards on syntynyt, ja jossa Boston Bruins pelaa, tuo kahakka on ja pysyy tärkeänä historiallisena tapahtumana, koska sen tapahtumapaikkoja on kaikkialla ympärillä muistuttamassa Yhdysvaltojen synnystä.
Kun Boston Bruins oli pudottanut Montreal Canadiensin 27. huhtikuuta, vuonna 2011, tuli Jack Edwardsin hulluin ja mielenkiintoisin ja yllättävin puhe pelin jälkeen. Uskomatonta draamaa. On täysin kahjoa verrata ammattilaisjääkiekkoa ja itsenäisyyssotaa toisiinsa. Vaikka Montreal Canadiens pelasi punaisissa, kuten Englannin armeija satoja vuosia sitten, ja vaikka sekin edusti jonkinlaista vanhaa kuninkaallista maailmaa, ainakin jääkiekossa, ja tuli Kanadan puolelta. NHL:n pääkonttori sijaitsi aikoinaan Montrealissa.
Tämän kirjoittaneen tiedot Amerikan itsenäisyyssodasta perustuvat suosikkikirjailijani David McCulloughin teoksiin, sekä Mel Gibsonin elokuvaan. Olen siis asiantuntija!
Tässä Jack Edwardsin uskomaton puhe alkuperäiskielellä:
“4-3 the final at TD Garden. Well, as I was driving from the former seat of all NHL power–Montreal–through the free and independent states of Vermont, New Hampshire, and Massachusetts, today, it struck me what an odd thing royalty is.”
“Royalty in modern times is something that is perpetuated by those who didn’t actually make those great conquering achievements and establish their reigns, but rather those who find themselves, because of a certain location in history and an accident of birth, to be in a position to ”carry on a tradition”. Yet, those ”royals” sit there on their shiny thrones, and primp in their hand mirrors, and try to dictate morality according to them about how you can dive, or how you should play, or how you shouldn’t run a player into the center glass.”
“And the rest of us, those poor, filthy masses, are just supposed to take it. Well, a couple of hundred years ago a bunch of rowdy radicals charged down to some Boston bars, went down to the dock and dumped the King’s tea into the salty sea. And in doing that, it struck a chord, that ring true even today: that when confronted with imperious conceit, fighting the good fight is not only the right thing to do; it can be a heck of a lot of fun. And who has more fun than us?”
“For Andy Brickley, Naoko Funayama, and our NESN Production Crew, I’m Jack Edwards at TD Garden in Boston. The Boston Bruins prevail in sudden death in Game 7 against the Montreal Canadiens, and send them to summertime. Ole, ole ole.”
Huh, huh.
Elefantti huoneessa
“Olen kiitollinen ja täynnä kiitollisuutta”, sanoi Jack Edwards sunnuntaina. “Olen elänyt fantasiaelämää 45 vuoden ajan”.
Hän kiitti vaimoaan Lisaa uhrauksista, kun hän kävi jääkiekkomatseissa perheensä elättääkseen.
Samalla hän nosti esiin “elefantin huoneessa”, eli sen, että 67-vuotiaan selostajalegendan puhe on katkonaista. Lääkärit eivät ole vielä löytäneet syytä siihen, miksi Edwardsin aivojen ja suun välinen yhteistyö ei enää toimi vanhalla tavalla.
Hän vitsaili aivojen pelaavan yhä normaalisti, vaikka Toronton jääkiekkofanit saattavatkin olla asiasta eri mieltä.
Kenellä on hauskinta?
Boston Bruins otti puhtaan 2-0 voiton Seattle Krakenista Jack Edwardsin kunniaksi sunnuntaina.
Jack Edwards jää muistoihin yhtenä legendoista, kaikkine virheineenkin ja kaikkine hullutuksineenkin. Boston Bruins antoi myös hänelle oman Stanley Cup-sormuksen vuoden 2011 mestaruuden jälkeen, jota hän esitteli ylpeänä.
“Who´s had more fun than us?”
Kaikki eivät koskaan pitäneet Jack Edwardsista. Noista tosikoista ei kannata välittää. Jack teki jääkiekosta paljon hauskempaa ja viihdyttävämpää, joka ikinen kerta. Hän ei ollut kansallisen kanavan selostaja, vaan Boston Bruinsin oma mies. Siksi hän sai olla puolueellinen, ja hän sai sanoa mitä ajatteli.
“Olin oma itseni, ja olen läpeensä Bruinsin fani. En yrittänyt teeskennellä, ja olen sitä mieltä, ettei ole olemassa Original-6:sta, jos olet kasvanut Uudessa Englannissa”, sanoi Edwards sunnuntaina. “On vain Original-1. Ja Bruins oli minulle se joukkue ensimmäisestä päivästä lähtien.”
“Olen spontaani, ja elän tunteella, ja on liian myöhäistä enää muuttua”, sanoi Edwards selostettuaan viimeisen pelinsä viime keväänä.
Kiitos Jack.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
