Hoidetaan tämä kysymys heti pois alta. Padel on vasta maailman toiseksi turhin laji, sillä ykköspaikan vie tietenkin frisbeegolf (lue lisää).
Padel sopii hyvin ihmisille, joilla on hyvä itsetunto, mutta kärsinyt itseluottamus. Padel vaatii tietynlaista tatsia – jonkinlaista kunnioitusta pallopelejä kohtaan.
Padelin pelaaminen on pallopelinä vähän sama kuin kalastus mökillä mato-ongella – ei mitään ammattilaisten puuhaa, mutta kivaa ajanvietettä yhtä kaikki.
Lajina padel ei ole pallopelien aatelia, vaan enemmänkin pallopelien hovinarri. Padelin harrastelijoille nauretaan suljettujen ovien takana. Ei pahantahtoisuutta, vaan enemmänkin sillä lailla kuin nauretaan jollekin kaverille, joka hurahtaa milloin mihinkin.
Padelin pelaaja on vähän niin kuin maalaisserkku, joka tulee ensimmäistä kertaa kaupungille ja alkaa kutsua itseään stadilaiseksi heti Keskuskadun kohdalla.
Miksi padelia pelataan?
Padelia pelataan samasta syystä kuin joku tyytyy pornon katseluun oikean seksin sijasta. Samasta syystä kuin joku veivaa turhautumistaan kotona eikä rakastele intohimoisesti oikean naaraan tai miekkosen kanssa.
Padelin pelaajissa ei silti ole mitään vikaa – pelaahan Broidi itsekin, ja varsin innokkaasti. Padel sopii ihmiselle, joka on jossain määrin hyväksynyt elämän realiteetit ja tunnustaa ylpeästi oman keskinkertaisuutensa tässä elämän yksitoikkoisessa turhuudessa.
Elämän iltapäivässä elävä pallopelaaja ei välttämättä pääse kyykkyyn, ponnistus ei välttämättä ole hyppy ollenkaan ja verkkopeli on harhainen muisto lapsuuden mökkikesästä, kun isoveljen kanssa piirrettiin kuvioita sormella saunan huurteiseen ikkunaan.
Ei rakkautta voi sammuttaa – squashista tennikseen, siitä sulkapallon kautta padeliin. Se on elämän kiertokulkua. Kun peleille mennään, toivotaan, ettei loukkaantumisia tule. Samalla tavalla kuin kakalle mennään toivoen, että paketti pysyisi kiinteänä.
Siitä padelissa on kyse.
Padelinpelaajat eivät kuole sukupuuttoon
Suurin osa padelpelaajista on henkisesti tasapainossa. Koska padelpelaajien keski-ikä on jossain keski-iän liepeillä, tietty hätäisyys on poistunut ja tilalle on tullut ajan patinan esiin rapsuttamaa karismaa.
Padelinpelaajat saavat usein naista joka lauantai saunan jälkeen. Heillä on vaimot, oma auto ja asuntolainat. Suurin osa padelinpelaajista on käynyt armeijan – toisin kuin esimerkiksi frisbeegolfaajat.
Padelissa on sekin hieno puoli, että pelinä se houkuttelee paikalle myös kauniita nuoria naisia. Varttuneempi pelaaja voi hetken elätellä toiveita, mutta nämä rehvakkaat aatokset hiljenevät jo ensimmäisen oluen jälkeen, kun vaimo soittaa kiukkuisena kotoa ja muistuttaa ostamaan ”sitä laktoositonta maitoa”.
Eläinkunnasta padelinpelaaja muistuttaa todella paljon eläintarhassa näytillä olevaa gorillaa. Jossain vaiheessa luultiin, että laji on sukupuuton partaalla. Sitten gorilloja alkoi löytyä ties mistä.
Ajan myötä alkaa puheet lasikoppien sukupuutosta, mutta gorilla, perheenisä ja padel ovat pyhä kolminaisuus, jota ei tästä maailmasta pois pyyhitä. Ei kannata soittaa suutaan miehelle, joka rakastaa olla suljetussa tilassa.
Siitäkin padelissa on kyse.
–Broidi
