NHL-urallaan kovanaamana tunnettu Daniel Carcillo on uransa jälkeen kertonut, miten hän vaihtaisi kaksi voittamaansa Stanley Cupia minä päivänä tahansa siihen, että hän saisi terveytensä takaisin. Toistuvat aivotärähdykset ovat näet vaatineet veronsa ja aiheuttaneet hänelle muun muassa raivokohtauksia, itsetuhoisia ajatuksia, perheongelmia ja paljon muuta.
Daniel Carcillo on kuitenkin edelleen hengissä.
Sen sijaan hänen hyvä ystävänsä Steve Montador ei ole. Tai Derek Boogaard. Tai Jimmy Hayes.
NHL-kauden 2021-22 alla jääkiekkoileva maailma otti vastaan suru-uutisia, kun NHL-urallaan yhteensä 336 NHL-ottelua pelanneen Jimmy Hayesin kerrottiin menehtyneen vain 31 vuoden iässä. Uutisen kantautuessa julkisuuteen hänen kuolinsyystään ei ollut tietoa.
Vaan nyt on.
Jimmy Hayes kuoli jäätyään jääkiekossa kokemansa loukkaantumisen jälkeen koukkuun kipulääkkeisiin.
Hänen kehostaan löytyi ruumiinavauksessa sekä kokaiinia että fentanyylia. Näistä ensimmäistä tuskin tarvitsee kenellekään esitellä, mutta fentanyylin kohdalla tilanne saattaa sen sijaan olla toinen: kyseessä on lyhytvaikutteinen ja erittäin voimakas opioidi, jota määrätään erilaisten kiputilojen hoitoon.
”Isä, olen koukussa näihin pillereihin – loukkaannuin, aloin syömään niitä, enkä päässyt niistä missään vaiheessa irti”
Oletko koskaan painanut tykkää-nappulaa Facebookissa tai uudelleentwiitannut twiittiä Twitterissä, missä hehkutetaan erilaisia loukkaantumisia jumaloimalla, millaisia teräsmiehiä jääkiekkoilijat ovat vaikkapa jalkapalloilijoihin verrattuna? Puhun nyt siis niistä postauksista, jotka kertovat pelaajien käsittämättömistä loukkaantumisista, joista huolimatta he jatkoivat pelaamista – vieläpä usein samassa ottelussa.
Minä olen painanut ja minä olen uudelleentwiitannut.
Ja tämä on juuri yksi iso osa tätä ongelmaa.
Jääkiekkoilijat, valmentajat, NHL-seurojen henkilökunta ja sen myötä jääkiekkofanit ovat kasvaneet kulttuuriin, jossa pelaajan tulee olla lähestulkoon kirjaimellisesti soturi, joka on valmis laittamaan pahimmassa tapauksessa koko elämänsä peliin. Vain ja ainoastaan viihteen takia, sillä sitähän urheilu viime kädessä on.
Moni saattaa todeta tässä vaiheessa, että siksi pelaajille maksetaan miljoonia.
Ja näinhän se asian laita on sen rahan osalta: osa NHL-pelaajista tienaa sellaisia summia, ettei heidän tarvitse uransa päätteeksi murehtia elannostaan. Todennäköisesti Jimmy Hayesin ei olisi tarvinnut myöskään murehtia, sillä CapFriendly-sivuston mukaan hänen uratienestinsä olivat reippaat 9 miljoonaa dollaria eli nykykurssilla mitattuna noin 7,8 miljoonaa euroa.
Mutta, kun sillä rahalla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä.
Jos olisi, eikö Jimmy Hayes olisi kaiken järjen mukaan edelleen keskuudessamme?
NHL:ssä on vallinnut pitkään täysin väärä ja vaarallinen kulttuuri, eikä yhdenkään pelaajan kuolema ole tuonut tuohon muutosta. Toki jokaisen entisen pelaajan kuoleman jälkeen, kun siis se on tapahtunut näissä samoissa merkeissä, asioista keskustellaan julkisesti hetken aikaa, mutta ennemmin tai myöhemmin se asiasta muistuttaminen jää vain yksittäisten yksilöiden varaan.
Ja niin pitkään, kun tämä kulttuuri on tällainen, pelaajia tulee kuolemaan.
Jimmy Hayes ei siis ole todellakaan ensimmäinen, eikä viimeinen pelaaja, joka jää loukkaantumisensa jälkeen koukkuun kipulääkkeisiin – menettäen lopulta henkensä.
”Noin 16-17 kuukautta sitten huomasin hänen käytöksessään pieniä muutoksia. Menin hänen luokseen ja sanoin, että sinulla taitaa olla ongelma pillereiden kanssa. Mutta hän oli yli kolmekymppinen, joten en minä voinut pakottaa häntä hakemaan apua. Sen sijaan sanoin olevani täällä häntä varten sitten, kun hän on valmis hakemaan apua. Kolme viikkoa myöhemmin hän soitti minulle ja sanoi: ”Isä, olen koukussa näihin pillereihin. Loukkaannuin, aloin syömään niitä, enkä päässyt niistä missään vaiheessa irti.” Sen jälkeen päätimme hakea apua ja hän sai apua. Hän oli oikealla tiellä, tai niin ainakin luulin. Mutta tämä p*ska on niin voimakas.”
Nämä edellä mainitut sanat tulivat Jimmy Hayesin isän, Kevin Hayesin, suusta. Hän oli ainoa, joka oli alun alkaen tunnistanut tilanteen vakavuuden – vain, koska hän on itse entinen addikti.
Missä on NHLPA eli NHL:n pelaajayhdistys?
Kun tässä on seurannut kotoisen Liigan osalta sitä, miten Turun Palloseura on kohdellut omaa kasvattiaan ja nykyisin entistä kapteeniaan, Lauri Korpikoskea, sitä on tullut mietittyä: missä on Liigan pelaajayhdistys? Itse asiassa kävin juuri hiljattain asiasta keskustelun, jossa peräänkuulutin sitä, miten esimerkillinen on NHL:n pelaajayhdistys ja miten se pitää pelaajistaan huolen.
Sitten luin riipaisevat sanat Jimmy Hayesin vaimolta Kristeniltä, jonka kanssa hän oli juhlinut juuri heidän kaksivuotiaan pojan synttäreitä, vastasyntyneen pikkuveljen ihmetellessä vieressä. Kristen Hayes ei nimittäin osannut edes aavistaa miehensä menehtyneen kipulääkkeiden ja kokaiinin yhteisvaikutuksesta. Miksi ei? Koska NHL:ssä vallitsee näiltä osin vaikenemisen kulttuuri, joka on juurtunut niin syvälle, etteivät pelaajat avaudu asioistaan tai ongelmistaan edes heidän perheenjäsenilleen. Eikä se ulospäin näyttävästi toimiva NHLPA sitten näköjään kuitenkaan toimi; olisihan tähän pitkään vallinneeseen ongelmaan jo muutoin puututtu.
”Olin totaalisen shokissa. Olin niin varma, ettei hänen kuolemallaan ollut mitään tekemistä lääkkeiden kanssa. Minä todella uskoin kyseessä olleen sydänkohtaus tai jotain muuta, millä ei ollut mitään tekemistä lääkkeiden kanssa. Sen uutisen kuuleminen ei tuntunut todelliselta, joten tämä on ollut todella raskasta. Toivoin totaalisen erilaista puhelua, kun minulle soitettiin. Toivoin saavani tapahtuneeseen jotain selvyyttä, ja olin shokissa kuullessani, että kyse oli… Hän ei koskaan näyttänyt minkäänlaisia merkkejä kamppailustaan kotona.”
Toki Kristen tiesi, että hänen miehensä oli ollut lääkekoukussa, kuten tiesivät myös Hayesin monet ystävät, mutta kaikki olivat yllättyneitä, sillä he olettivat näiden ongelmien olleen osa taakse jäänyttä elämää.
Miksi? Koska vaikenemisen kulttuuri.
Eikä vain vaikenemisen kulttuuri, vaan tämä jääkiekkokulttuuri ylipäätään. Se nimittäin vei jälleen kerran yhden ihmishengen. Eikä vain yhtä ihmishenkeä, vaan ihanan pojan, aviomiehen ja kahden lapsen isän.
Täysin turhaan.
Miten ja miksi Jimmy Hayesin kuolema ei ole ensimmäinen, eikä myöskään viimeinen?
Tietenkin sitä toivoisi, että tilanne muuttuisi parempaan, mutta ainakin allekirjoittaneella usko tähän muutokseen on pyöreä nolla.
Vai oletteko te kuulleet enää hetkeen mitään Vegas Golden Knightsin ruotsalaismaalivahti Robin Lehnerin puheista, kun hän avautui tästä nimenomaisesta asiasta aivan hiljattain – siis ennen vahvistusta Jimmy Hayesin kuolinsyystä?
Niinpä.
Tulevina päivinä tästä nimenomaisesta ongelmasta tullaan käymään Jimmy Hayesin kuolinsyyn varmistuttua, ja varmasti myös Lehnerin puheiden myötä, kohtalaisen laaja keskustelu.
Pohjoisamerikkalaistoimittajat älähtävät.
Nykyiset pelaajat twiittaavat sydän-emojeita, osan ex-pelaajista yrittäessä nostaa samaan aikaan kissaa isommin pöydälle.
Tämä keskustelu kuitenkin hiljenee yhtä nopeasti kuin se alkoi – niin se on aina mennyt.
Sen jälkeen tätä keskustelua yrittävät ylläpitää kaikin voimin ne aiemmin mainitut muutamat yksilöt, kuten Daniel Carcillo.
Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, sillä historia toistaa itseään: NHL lakaisee jälleen kerran ongelman maton alle, kunnes sama oravanpyörä käynnistyy seuraavan entisen NHL-kiekkoilijan menettäessä henkensä tismalleen samaisesta syystä.
–Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa NHL-kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
