23.12.2023. Hyvää jouluaaton aattoa kaikille NHL-blogin lukijoille! Tässä juhlan kunniaksi tuttu vanha tarina siitä, miten lämpimiin joulun tunnelmiin päästiin Madison Square Gardenissa, vuonna 1979.
Joulunalustunnelmaa Gardenilla
Siitä on kulunut jo 44 pitkää vuotta. Se näytettiin tuoreeltaan Suomen television Urheiluruudussa. Joulunkellot soivat ja paljon lapsia oli katsomossa tuona iltana amerikkalaisten maailman kuuluisimmaksi urheilupyhätöksi kutsumassa paikassa, mutta aito ja rauhallinen joulun tunnelma ei ollut ihan vielä läsnä. Amerikassa ei ole lakia joulurauhasta, kuten kaukaisessa maassa, jossa tilastojen mukaan maailman onnellisimmat ihmiset asuvat.
Lähes kaikki Boston Bruinsin pelaajat hyppäsivät pleksilaidan yli New Yorkin legendaarisella Madison Square Gardenilla, ja tappelivat katsojien kanssa. Koko tapaus kesti noin viitisen minuuttia, jonka jälkeen New Yorkin poliisit ja Madison Square Gardenin turvamiehet onnistuivat rauhoittamaan tilanteen.
Tapaukselle ei koskaan ole annettu omaa nimeä tyyliin ”The Piestany Punch-Up”, tai ”Le Bataille du Vendredi Saint”, mutta se tunnetaan aina yhtenä ammattilaisurheilun kuuluisimmista katsojien ja urheilijoitten välisistä yhteenotoista.
NHL-jääkiekko oli erilaista vielä 1970-luvun lopussa. Boston Bruins oli yksi liigan kovaotteisimmista joukkueista. Sen yhteenotot verivihollisten, kuten New York Rangersin ja Montreal Canadiensin kanssa olivat aina tappelujen täytteisiä.
Turhautumista pelin lopussa
Festivus-juhla pääsi kunnolla alkuun kotijoukkue New York Rangersin hävittyä tiukka ottelu Boston Bruinsille maalein 4-3, heti pelin loputtua.
Rangers oli lähtenyt kolmanteen erään vielä kahden maalin johdossa, mutta tuo johto kääntyi nopeasti tappioksi Bruinsin Terry O`Reillyn, Stan Jonathanin ja Bobby Lalonden tehtyä maalit.
Rangersin Phil Esposito pääsi aivan viime sekunneilla yksinläpiajoon, muttei onnistunut tasoittamaan ottelua. Espo löi puisen Northland-mailansa säpäleiksi Gardenin jäähän, ja luisteli pois kaukalosta turhautuneena. Summeri soi, ja Bruinsin Al Secord laittoi vielä suolaa haavaan. Peliuransa jälkeen lentokapteeniksi ryhtynyt Secord kamppasi ja sitten pudotti Ulf Nilssonin yllättävällä lyönnillä päähän.
Tämä voidaan tietenkin nähdä puhtoisten eurooppalaispelaajien sikamaisena kohteluna. Tai sitten voidaan kuunnella, miksi kosto tuli.
”Muistin sucker punchin, joka sain häneltä aikaisemmin pelissä, joten ajattelin, että silmä silmästä. Niinpä löin häntä takaisin”, sanoi Secord.
Rangersin pelaajien turhautumiselle saattoi olla ainakin yksi syy ottelun tuominneen erotuomari Greg Madillin löysä linja. Big Bad Bruins sai rauhassa pelata juuri sitä peliä, mitä halusi. ”Se, mikä itseäni eniten harmittaa”, sanoi tyylikäs New Yorkin hyökkääjä Anders Hedberg pelin jälkeen Daily Newsille; ”on se, että tuomarit antavat koukata, estää ja pitää kiinni, ja siten etu annetaan tällaisille kavereille, jotka eivät edes osaa luistella. Onko se reilua?”
Rangersin maalivahti – noitten kolmen kolmannen erän maalin uhriksi joutunut – John Davidson luisteli koko matkan kaukalon toisesta päästä saadakseen audienssin Al Secordin kanssa, mutta Bruinsin John Wensink piteli hänestä kiinni. Bruinsin leiri syyttikin tapahtuneesta nykyisin Columbus Blue Jacketsin presidenttinä toimivaa J.D:tä.
Torikokous kahdeksannen Avenuen lähellä
Syntyi iso torikokous Bruinsin maalin puolelle kaukaloa, niin sanottuun kahdeksannen Avenuen puoleiseen päätyyn. Pelaajilla oli sanottavaa toisilleen, eikä kyse ollut hyvän joulun toivotuksista.
Sitten 30-vuotias John Kaptain-niminen, liikeyritysten johtohenkilöitten head hunter-yritystä vetänyt mies New Jerseystä löi lasin takaa pahaa-aavistamatonta Bruinsin Stan Jonathania päähän otteluohjelmallaan. Jonathan kärsi verisen haavan iskusta jo muutenkin kovia kokeneeseen klyyvariinsa. Heti perään Kaptain nappasi kovaluontoisen Bruins-hyökkääjän mailan käteensä ja alkoi lyödä sillä.
”Hän nousi laidan yli ja löi minua käsiohjelmallaan”, sanoi Stan Jonathan reporttereille pelin jälkeen. ”Se tuntui aika hyvin, enkä tiedä mistä se tuli. Nostin mailani ylös suojellakseni itseäni, ja hän otti sen. Minä en voi lyödä katsojaa mailallani, joten annoin hänen viedä sen.”
Bruinsin hyökkääjä Terry O`Reilly lähti ensimmäisenä laidan yli.
Hän luuli fanin lyöneen Jonathania. Hän näki miten Kaptain huitoi tämän mailalla, ja nousi yli pleksin. Peter McNab lähti perään ketjukaverinsa avuksi. O`Reillyn lempinimi oli Tasmanian Tuholainen, tai ”Taz”. Hän osasi sekä pelata, että tapella. Hän otteli samalla kaudella 22 kertaa ilman hanskoja. McNab taas oli pasifisti jäällä, vain neljä minuuttia jäähyjä edellisellä kaudella. Stan Jonathan sanoi McNabin olleen yleensä se pelaaja, joka kävi keräämässä kavereittensa hanskat jäältä tappelujen jälkeen.
John Kaptain väitti myöhemmin oikeudessa lyöneensä Jonathania, koska joku Bruinsin pelaajista oli lyönyt hänen veljeään ensin. Tuomari ei tähän tarinaan uskonut.
Terry O`Reilly oli kunnian mies, joka sanoi nousseensa katsomon puolelle pitämään järjestystä yllä, ja ottamaan kiinni hänen joukkuekaveriaan lyöneen miehen. ”En hyväksynyt sitä, että hän saisi lyödä yhtä joukkuekavereistani, varastaisi tämän mailan, heiluttaisi sitä kuin asetta, ja sitten katoaisi katsojamereen ja ilmestyisi jonnekin paikalliseen baariin muistoksi ottamansa mailan kanssa kertomaan tarinoita. Ei mitään mahdollisuutta, että antaisin sen tapahtua”, sanoi Bruinsin suosittu hyökkääjä #24.
”Heti saatuani hänet syleilyyni tunsin miten useat ihmiset alkoivat lyödä minua. En voinut tehdä muuta kuin suojautua.”
Peräti 18 Boston Bruinsin pelaajaa nousi katsomoon.
”Niin moni katsoja hyppäsi Terryn kimppuun, että meidän muitten oli pakko nousta sinne”, sanoi Peter McNab myöhemmin New York Daily Newsille. ”En ole siitä erityisemmin ylpeä – oli joulunaika, ja katsomossa oli paljon pieniä lapsia – he näkivät idoliensa katsomossa tappelemassa ja kiroilemassa. Mutta emme voineet jättää Terryä yksin. Kaverilla oli maila ja hän heilutti sitä lyödäkseen.”
Kengällä päähän
Bruinsin maalivahti Gerry Cheevers ja puolustaja Mike Milbury olivat jo ehtineet poistua pukuhuoneeseen saakka, kun O`Reilly ja McNab lähtivät katsomon puolelle. Cheevers oli rento mies, jolla ei ollut mitään halua osallistua tappeluun kenenkään kanssa. ”Olin jo ehtinyt avata toisen kaljan”, hän vitsaili.
Mutta Milburyn mieliala muuttui joulunodotuksesta täydelliseksi sotavalmiudeksi noin 20 sekunnissa.
John Kaptain onnistui vapautumaan O`Reillyn karhumaisesta syleilystä ja nousemaan useamman rivin ylöspäin katsomossa. Peter McNab ja nopeasti katsomoon tullut Mike Milbury ottivat hänet kiinni ja pakottivat istumaan aloilleen. Sitten Milbury teki jotain, josta hän on saanut kuulla aivan varmasti lähes joka päivä viimeisten 44 vuoden ajan.
Mike Milbury otti Kaptainin kengän ja löi tätä sillä muutaman kerran. Ja sitten hän heitti kengän kaukaloon!
Poliisit ja Gardenin turvamiehet tulivat lopulta paikalle ja erottivat tappelupukarit toisistaan.
Juhlat eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän. MSG:n ulkopuolella joukkuetta odotellut tyhjä Boston Bruinsin bussi joutui hyökkäyksen kohteeksi. Noin 300 Rangers-fania ryhtyi keikuttamaan bussia, kunnes kahdeksan ratsupoliisia rauhoitti tilanteen. Bussi ajettiin sisälle Gardenin suojiin.
Pelikieltoja ja oikeusjuttuja
Gardenin joulutapaus, tai oikeastaan Festivus-tapaus johti kolmen pelaajan pelikieltoon, muutamaan oikeusjuttuun, sekä NHL:n päätökseen asentaa korkeammat pleksit kaukaloitten laitoihin.
John Kaptain, ja tämän veli James, veljesten isä Manny Kaptain, sekä mukana ollut ystävä Jack Guttenplan saivat syytteen sopimattomasta käytöksestä. Tasan kuukautta myöhemmin he vastasivat omalla syytteellään. ”Halusimme suuren yleisön tietävän, että me emme olleet eläimiä”, sanoi John Kaptain. Mies, joka tuona kylmänä New Yorkin iltana sai kävellä Gardenista ulos kenkä vain toisessa jalassa.
Veljesten syyte heitettiin oikeudesta ulos. Loppujen lopuksi kaikista Kaptainin perheenjäsenten ja Guttenplanin saamista syytteistä luovuttiin. Manhattanin yleinen syyttäjä kieltäytyi laittamasta syytettä yhdellekään pelaajista. Yksi hyvä asia koko tässä tarinassa oli se, ettei kukaan loukkaantunut vakavasti.
NHL:n presidentti (Gary Bettmanin aikana otettiin käyttöön termi komissaari) John Ziegler antoi Terry O`Reillylle kahdeksan ottelun, sekä Peter McNabille ja Mike Milburylle kuuden ottelun pelikiellot heidän osuudestaan tapahtumiin. Kaikki Bruinsin pelaajat Gerry Cheeversiä lukuunottamatta saivat vielä $500 sakot.
Boston Bruinsin joukkueenjohto ei sulattanut rangaistuksia hyvällä. Bruinsin presidentti Paul Mooney laittoi julkisuuteen lausunnon, jossa hän ilmoitti, ettei Bruinsin organisaatio hyväksy pelikieltoja eikä sakkoja. ”Me olemme hyvin ylpeitä pelaajistamme, ja tavasta jolla he käyttäytyivät todella vaikeissa olosuhteissa”, kirjoitti Mooney.
Gardenin joulujuhla ei jäänyt historiaan ainakaan siihen osallistuneitten pelaajien elämän mustanneeksi tapahtumaksi. Yhdeksän katsomoon nousseista pelaajista valmensi myöhemmin NHL:ssä, useat muut toimivat liigassa scoutteina tai selostajina.
”En usko, että minä pystyisin kahlaamaan läpi sääntöjen ja lakien ja laillisten seurausten prosessia samankaltaisissa olosuhteissa”, sanoi kaukalon ulkopuolella aina hienona herrasmiehenä tunnettu Terry O`Reilly tapahtuneesta. ”Hyppäisin pleksin yli ja repäisisin saman kaverin käsiini uudelleen.”
Musta silmä jääkiekon maineelle
Gardenin joulujuhla oli musta silmä jääkiekolle. Niin sanottu suuri, jääkiekon ulkopuolinen yleisö ei varmasti muuttanut näkemystään jääkiekkoilijoista hampaattomina neandertaaleina. Tapaus ei ole hauska, eikä naurata ketään muita kuin niin sanottuja jääkiekkoihmisiä. ”Suuren yleisön silmissä tapaus vain vahvisti stereotypioita jääkiekkoilijoista”, sanoi Milbury itsekin.
Big Bad Boston Bruinsin kannattajat muistavat tapausta tietenkin hyvällä.
Näyttelijä Denis Leary – yksi tunnetuimmista Bruins-faneista – antoi oman mielipiteensä New York Timesille joitakin vuosia sitten.
”Jokainen joka luulee, että kahdella pääsylipulla ja neljällä muovimukilla kaljaa saa oikeuden fyysisesti ärsyttää miehiä, jotka tienaavat jo muutenkin leipänsä hakkaamalla valot pois toisiltaan, ansaitseekin saada turpaansa”, kirjoitti Leary NYT:lle sähköpostissaan.
Tämän lämpimän joulutarinan myötä toivotan hyvää jouluaaton aattoa kaikille NHL-blogin lukijoille.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
