4.1.2024. Philadelphia Flyers – kauden ehkä suurin positiivinen yllättäjä NHL:ssä – kävi Edmontonissa. Legendaarinen amerikkalaisvalmentaja John Tortorella toimi taas omalla tutulla tavallaan. Flyersin puolustaja Rasmus Ristolainen on pelaamassa hyvää kautta.
On vain yksi John Tortorella
NHL-valmentajien ammattikuntaan kuuluu, kuten tiedämme, luojan kiitos, hyvin taustoiltaan erilaisia, ja omalla tavallaan todella mielenkiintoisia miehiä.
Jon Cooper, 56 vuotta. Lacrosse-stipendillä New Yorkissa opiskellut, Brittiläisen Kolumbian pohjoisesta alunperin tullut juristi, joka aloitti jääkiekkovalmentamisen harrastusmielessä. Voitettuaan mestaruuksia toistensa jälkeen hän jätti juristin hommat. Nyt ihmettelemme, että hänen täytyy olla todella hyvä, koska pelaajat eivät ole kyllästyneet yhdentoista samassa seurassa vietetyn vuoden jälkeen.
Kohtelee jokaista tapaamaansa ihmistä kuin parasta kaveriaan, kaikesta menestyksestä huolimatta.
Paul Maurice, samanikäinen kuin Cooper ja sama koulutus. Älykkyys paistaa läpi niin, että jokainen haluaisi lukea hänen kirjoittamansa kirjan NHL-valmentajan elämästä. Kolmas lakimies NHL-valmentajien kerhossa on Mauricen vanha kämppäkaveri Peter DeBoer.
Todd McLellan. Uskomattoman syvällisiä pohdintoja tulee yksinkertaisiin kysymyksiin. Darryl Sutter, hän oli nerokas omalla maalaisjärkisellä tavallaan. Rick Bowness, historian pisin ura ja kokemus. Jared Bednar. Joskus tekisi mieli kaivaa esiin, mitä hän kertoi NHL-blogille vuosia sitten Mikko Rantasesta. Rick Tocchet.
Allekirjoittanut ajattelee NHL-valmentajista itsekkäästi toimittajan näkökulmasta. Toimittajat edustavat NHL-hallien käytävillä faneja. Useimmat valmentajat antavat runsaasti aikaa ja kertovat hyvinkin mielellään pelaajistaan. Barry Trotz oli hyvä esimerkki. Gerard Gallant. Rod Brind`Amour. Jim Montgomery. Martin St. Louis. Tämä kuuluu heidän ammattiinsa. Pelin myyminen ja tekeminen mielenkiintoiseksi.
Ja sitten on John Tortorella.
16 sekunnin pressi
“Tiedän, että teillä on työnne tehtävänänne, mutta en ala käymään tätä peliä läpi”, sanoi John Tortorella kerran Edmontonin vanhan Coliseumin uumenissa käydessään valmentamassa New York Rangersiä.
Ja sitten hän häipyi.
Pidin tuota 16 sekunnin mediatilaisuutta nauhurissani pitkät ajat, koska se huvitti. Tortorellalla on omat periaatteensa, mitä mediasuhteisiin tulee.
John Tortorella ei pidä mediasta, eikä sen edustajista. Hän ei halua kertoa ulkopuolisille yhtään mitään valmennuksestaan, pelaajistaan, ja pelien läpikäyminen on hänelle äärimmäisen vastenmielistä.
Vielä vähemmän hän haluaa kertoa itsestään.
Voisimme tietenkin sanoa, että 65-vuotiaan amerikkalaislegendan tulisi viimeistään tässä vaiheessa ymmärtää, että puhuessaan medialle hän puhuu faneille. Ja nuo fanit maksavat hänen raporttien mukaan noin neljän miljoonan dollarin vuosipalkkansa. Ainoa syy, miksi hänen palkkansa maksavat ihmiset eivät itse ole kysymässä kysymyksiä on se, ettei 18 tuhatta ihmistä mahdu hallin käytävälle. Monet pelaajat ymmärtävät tämän. Teemu Selänne on todennut asian aika kuuluisilla tavoilla.
Mutta emme sitä tee. Antaa yhden NHL-valmentajan toimia omalla tavallaan. Kunnioittakaamme tätä erikoista, mutta todistetusti briljanttia jääkiekkovalmentajaa.
Edmontonin Rogers Placen uumenissa tiistain aamujäitten jälkeen Tortorellalta kysyttiin edesmenneestä John Mucklerista. “Muck” on legenda Edmontonissa. Viimeisen Oilersin Stanley Cupin voittanut valmentaja.
John Muckler oli yksi niistä, jotka antoivat nuorelle John Tortorellalle mahdollisuuden valmentaa maailman parhaassa jääkiekkoliigassa. Niin Buffalossa kuin myöhemmin New Yorkissakin. “Torts” sai hyvää neuvoa uransa alussa sellaisilta legendoilta kuten John Muckler, Rick Dudley, ja Jim Schoenfield.
Tortorella vastasi hienosti kysymykseen Mucklerista. Sanoi oppineensa tältä, miten parhaita pelaajia tulee kohdella. “Luoja siunatkoon hänen sieluaan, olin todella onnekas saadessani työskennellä hänen kansaan”, hän vastasi Edmonton Journalin Jim Mathesonin kysymykseen.
Kun häneltä kysyttiin, mistä hän valmentamisessa eniten tykkää. hän laittoi nyrkkinsä kanadalaisen, todella isot rahasummat NHL-oikeuksistaan maksaneen mediatalon edustajan mikrofonin päälle, ja sanoi: “tästä en tykkää yhtään.”
Sitten hän myönsi pitävänsä pelaajien opettamisesta. Hän sanoi viihtyvänsä pukukopissa pelaajiensa kanssa. Mutta inhoavansa median kanssa toimimista.
Ja vielä illalla, pelin jälkeen, jossa viiden pisteen Connor McDavid, kahden maalin Ryan Nugent-Hopkins, ja kumppanit tuhosivat Philadelphia Flyersin, John Tortorella kieltäytyi kommentoimasta McDavidin iltaa.
“Minä en puhu toisesta joukkueesta, puhun omasta joukkueestani”, vastasi “Torts”.
Hän kertoi pelistä philadelphialaistoimittajille, mutta kun yksi päivittäin Flyersin vaiheita kronikoiva toimittaja kysyi, mitä tästä pelikiertueesta opittiin – Tortorella itse käyttää teemaa “mitä tästä opittiin” jatkuvasti -, hän vastasi:
“Pyydät minua jaottelemaan asioita. En ala jaottelemaan asioita sinulle.”
Kuten todettua, antaa yhden NHL-valmentajan toimia tällä tavalla. John Tortorella ei edes yritä peittää tunteitaan. Hän ei vältä riitatilanteita. Hän on oma itsensä.
Ozzie, Roberto ja muita tapauksia
Pitkän uran varrelle mahtuu useampia, tunnettuja tapauksia.
Manhattanilla Tortorella ei tullut toimeen New York Postin konkaritoimittaja Larry Brooksin kanssa.
Kun Brooks kutsuttiin Hockey Hall of Famen mediasiipeen, Tortorellalta pyydettiin kommenttia. Oikein arvattu! Sitä ei tullut.
Vancouverissa, kun Canucks pelasi vuoden 2014 Heritage Classicin, Tortorella valitsi täysin yllättäen aloittavaksi maalivahdiksi tähän erityistapahtumaan Eddie Läckin, ei siis Roberto Luongoa. Roberto oli avoimesti pettynyt. Hänet treidattiin kaksi päivää myöhemmin.
Ehkä kuuluisin tapaus tuli tammikuussa, 2014, kun Calgary Flamesin valmentaja Bob Hartley laittoi aloitusviisikkoon tahallaan pelaajia, jotka tulisivat varmasti pudottamaan hanskansa heti kiekon pudottua ensimmäiseen aloitukseen.
Tortorella, joka sai kotijoukkueen valmentajana vieraitten aloitusviisikon tuntia ennen peliä tietoonsa, vastasi omilla koviksillaan.
John Tortorella yritti ensimmäisellä erätauolla mennä Flamesin pukuhuoneeseen kohtaamaan Hartleyn henkilökohtaisesti, mutta hän ei päässyt ovea pidemmälle. Calgaryn huoltaja Corey Osmak eli Ozzie ja muutama pelaaja onnistui työntämään hänet takaisin käytävän puolelle.
Amerikkalainen valmentajalegenda
Olemme viime vuosina joutuneet näkemään, miten NHL-valmentajia on potkittu parkkipaikalle erilaisten kaukalon ulkopuolisten asioitten, yleensä sopimattoman käytöksen takia. Mike Babcock on kuuluisa tapaus. Entinen ehdoton ykkösmies NHL-valmentajista. Bill Peters. Marc Crawford.
John Tortorellan voidaan katsoa kuuluvan samaan Old School-koutsien kerhoon, ja hän on takuulla kuuluisin räjähdysherkistä toimistaan, vihaisesta olemuksestaan, pelaajien arvostelemisesta, ja todella jyrkästä filosofiastaan, mutta yksi asia on selvä.
Tortorella ei ole koskaan mennyt edes raivopäissään tietyn rajan yli. Hän on ollut eri mieltä, ja sanonut mielipiteensä, muttei koskaan fyysisesti eikä verbaalisesti väärin toimien. Useita pelaajia, joitten kanssa käydyt kahakat ovat kuuluisia, ovat myöhemmin todenneet kunnioittavansa Tortorellaa yhä edelleen.
Tämä on huomattavaa, koska kyseessä on todella kauan ja todella useita pelaajia tuona aikana valmentanut henkilö.
Tortorella arvostelee pelaajia vain ja ainoastaan siitä, miten he ovat toimineet jääkiekkoammattilaisina kaukalossa. Hän ei koskaan puutu kenenkään yksityiselämään sanallakaan. Ja nuo hyvin mainostetut tapaukset, joissa pinna palaa penkin takana – hän on aina puolustamassa pelaajiaan astuessaan esiin.
Pari viikkoa sitten blogilla kerrottu Stanley Cup-finaalissa viisi kertaa tullut vastaus “My goalie needs to make a fucking save”, ei ollut henkilökohtainen arvostelu Nikolai Habibulinia kohtaan.
John Tortorellan persoonassa on toinen puoli. Hänet tunnetaan hyvin aktiivisena koirien ja hevosten ystävänä. Hän kuuluu siis meihin, jotka pidämme enemmän koirista kuin ihmisistä. Tunnetaan tapauksia, joissa pelaajilla on ollut rankkaa henkilökohtaisessa elämässä. Tortorella on osoittanut välittävänsä, antanut vapaata niin kauan kuin tarvitaan.
Hän kohtelee NHL-halleissa toimivia ihmisiä hyvin, bussikuskit tuntevat etunimeltä. Edmontonissakin mediahissiä kuljettava rouva tuntee hänet vain lämpimästi nimellä John.
Mitä itse jääkiekkoon tulee, Tortorellan valmentamassa pelitavassa ei ole mitään Old Schoolia. Hänen joukkueensa pelaavat kovaa, vauhdikkaasti, ja kurinalaisesti. Hän on jatkuvasti kehittänyt pelikirjaansa (jos näin voidaan sanoa) pelin muuttuessa. Ehkä vaatimus laukausten blokkaamisesta, mikä on tyypillistä Tortorellaa, voidaan laskea vanhan koulun kiekoksi.
Bostonin alueelta alunperin kotoisin oleva amerikanitalialainen on valmentamassa jo 23. kauttaan NHL:ssä. Hän on saanut Philadelphia Flyersin pelaamaan todella hyvin, kaikki pelaajat “ostamaan”, mitä hän valmennuksellaan myy. Flyers on playoffpaikalla.
Kun Jack Adams-palkinto ensi kesänä jaetaan, Tortorella voi hyvinkin käydä hakemassa jo kolmannen kerran vuoden valmentajan pystin. Rick Tocchet on toinen tässä vaiheessa parhaista ehdokkaista.
Viime viikolla, kun Flyers kävi Seattlessa, Tortorella valmensi kolmantena amerikkalaisena 1,500. NHL-ottelunsa. Vain kahdeksan valmentajaa on päässyt yhtä pitkälle yhteensä.
Kun tästä merkittävästä saavutuksesta kysyttiin Edmontonissa, Tortorella ilmoitti, ettei hän vastaa enää kysymyksiin siitä. Thank you.
RR55
Kun Philadelphia Flyers saa tänään torstaina vieraakseen Columbus Blue Jacketsin, puolustaja Rasmus Ristolainen pelaa NHL-uransa 700. ottelun. Merkittävä, kunnioitettava saavutus.
Flyersin yllättävä menestys ei ole ollut oikeastaan yllätys 29-vuotiaalle turkulaiselle.
“Ehkä me itse tiedettiin, että meillä on hyvä joukkue”, Ristolainen sanoi NHL-blogille Edmontonissa. “Ja sitten kun tuli voittoja, itseluottamus joukkueessa kasvoi. Lumipallo lähti rullaamaan.”
“Meillä on hyvä joukkue, ollaan pelattu hyvin yhteen. Tämä reissu on ollut vähän vaikea, mutta nyt kun päästään kotiin, on käännettävä homma taas ylöspäin, ja saada voittoja.”
Alkukauden syrjässä ollut RR55 on pelannut 17 ottelua, ja saanut paljon kiitosta pelistään.
“En ikinä ole tyytyväinen itseeni, aina voi parantaa. Oli harmi, että alkukausi jäi väliin. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti menemään. Ajoittain on ollut hyvää, mutta aina on yritettävä parantaa.”
Yhtenä syynä Ristolaisen hyviin peleihin on pidetty vähän pienempää roolia kuin aikaisemmin. Buffalossa 193-senttinen pakkiroikale joutui jo teini-ikäisenä pelaamaan NHL:n kovimpia pelaajia vastaan joka vaihdossa, ja jääajat olivat hirmuisia.
Nyt kakkos- tai kolmosparissa minuutteja tulee 14-16 per ottelu suunnilleen.
“Ei sillä oikeastaan ole väliä”, sanoi Ristolainen. “Rooli kuin rooli, kunhan pääsee pelaamaan, ja pystyy auttamaan joukkuetta voittamaan. Ihan sama, mikä se rooli on, kunhan tulee voittoja. Se on se tavoite, että olisi kauden lopussa siellä tosipeleissä.”
Rasmus Ristolainen ei ole syksyllä 2013 alkaneella urallaan koskaan päässyt pelaamaan Stanley Cupin playoffeissa.
“Sitä tässä on odoteltu, ja mietitty, ja kaiken näköistä. Uskotaan, ja painetaan hommia, ja katsotaan sitten missä ollaan.”
Ja vielä. Mitä Rasmus Ristolainen ajattelee valmentajastaan John Tortorellasta?
“Loistava. Ehkä aika monessa paikkaa väärinymmärretty tietyillä tavoin.”
“Hän on todella rehellinen. Saa pelaajista paljon irti ja hyvä taktisesti; kaikki pelisysteemit ja muut.”
“Minä tykkään. Palaute tulee rehellisesti. Jos homma ei toimi, niin siitä tulee palaute. Ja jos homma toimii, siitäkin tulee palaute.”
“Se on sellaista miesten rehtiä meininkiä.”
“Ainoa mitä toivoisin vain, olisi, että silloin kun 18-vuotiaana tulin liigaan, olisin päässyt heti hänen alaisuuteen. Se on ainoa toiveeni. Kyllä tässä on oppinut paljon vuoden, puolentoista aikaan. Hyvä näin. Parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan.”
“On hyvä valmentaja.”
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
