6.2.2024. Palkkakattoajan NHL:ssä viisaimmat tekevät tärkeimmät pelaajasiirrot jo hyvissä ajoin ennen siirtotakarajaa. Vancouver Canucksin presidentti Jim Rutherford avasi taas pelin tällä osastolla. Elias Lindholm muuttaa vuoriston yli preerian laidalta rannikolle. Toinen iso nimi otettiin pois listalta, kun Sean Monahan vaihtoi La Metropolen Manitoban aroihin. Tässä muutama kommentti.
Mihin katosi Cowtownin huippuketju?
Siitä ei ole kovin pitkää aikaa, kun NHL:n paras ketju pelasi vielä Calgaryssä. Matthew Tkachuk – Elias Lindholm – Johnny Gaudreau saattoi jonkin aikaa olla todellakin koko liigan paras, kaikella kunnioituksella Boston Bruinsin suuntaan. Ja pariin muuhun suuntaan.
Nyt, kun tämän kirjoittanut pitää vieläkin samoja housuja, samaa haalistunutta hupparia, ja ajelee samalla vanhalla autolla, kaikki kolme huippuketjun jäsentä on karistanut Etelä-Albertan pölyt buutseistaan. Mihin he hävisivät?
Elias Lindholm, 29-vuotias Brynäsin kasvatti Valkoisen leivän maasta, jäi kolmikosta viimeisenä Cowtowniin, ja tuntui siltä kuin hän olisi eniten kärsinyt kavereitten katoamisesta molemmilta puoliltaan.
Vielä kaudella 2021-22 Lindholm oli pelannut uransa parasta jääkiekkoa huippuketjun keskellä ja ylimpänä kärkenä. Johnny Hockeyn nappisyötöt tulivat suoraan lapaan, ja Chucky hoiti likaiset työt laidoilla ja ruuhkissa. Seurauksena 42 maalin ja 82 pisteen kausi, ja toinen sija Frank Selke-palkinnon äänestyksessä, heti Patrice Bergeronin jälkeen, Aleksander Barkovin ja Ryan O`Reillyn edellä.
Elias Lindholm – jonka isä Mikael Lindholm pelasi 18 NHL-ottelua kauden 1989-90 Los Angeles Kingsissä, ja joka on Calle Järnkrogin serkku – alkoi todella lunastaa lupaustaan kesän 2013 NHL Draftin viidentenä varattuna pelaajana. Carolina Hurricanes ja GM Jim Rutherford teki varauksen New Jerseyn Prudential Centerissä.
Mutta viiden vuoden jälkeen kärsivällisyys saattoi loppua Raleighssa, minkä seurauksena silloin 24-vuotias ruotsalainen treidattiin kesän 2018 jättikaupassa Calgaryyn. Mukana tuli puolustaja Noah Hanifin; Carolina sai Dougie Hamiltonin, Micheal Ferlandin, sekä oikeudet Adam Foxiin. Cowtownissa ollaan vieläkin katkeria Foxille, silloiselle Harvardin yliopistojoukkueen pelaajalle, joka ei suostunut tulemaan Kanadan puolelle hänet varanneeseen joukkueeseen.
Lindholmin pelin vahvuudet löytyvät pääasiassa hänen pelissään ilman kiekkoa. Hän on monipuolinen, rightin puolen sentteri, jolla ei ole oikeastaan heikkouksia. Peliälykäs, peräänantamaton ja kekseliäs pelaaja. Erittäin hyvä hakemaan tai kamppailemaan irtokiekot omille. Vaarallinen myös kiekon kanssa luovana pelintekijänä, ja todella kovaa ranteella laukovana hyökkääjänä.
Erinomainen luistelija, kevyt meno luistimillaan, ja nopea käänteissään ja lähdöissään. Rightin puolen sentteri, erittäin hyvä aloituksissa, hyvä alivoimapelaaja.
Kaikki nämä syitä, miksi Elias Lindholmia pidettiin kevään 2023 siirtotakarajan halutuimpana pelaajana. Näin silti, vaikka hänen 49 otteluaan tällä kaudella Flamesin paidassa eivät ole olleet hänen parastaan (9 maalia, 32 pistettä).
Paljon kiinnostusta
Calgary Flames GM Craig Conroy sai paljon puhelinsoittoja Elias Lindholmia havitelleilta NHL-seuroilta, mutta sopivin diili syntyi lopulta Vancouver Canucksin kanssa. Viimeiset kaksi viikkoa hiottiin diiliä vielä molemmin puolin.
Voimme vain kuvitella, keitä nuo muut kiinnostuneet olivat. Boston Bruins? Edmonton Oilers? Colorado Avalanche? Carolina Hurricanes? Winnipeg Jets ehkä? Ja tietenkin Vegas Golden Knights?
Sapluunana ja esimerkkinä neuvotteluissa `Nucks GM Patrik Allvinin kanssa pidettiin Conroyn pyynnöstä tasan vuosi aikaisemmin tehtyä kauppaa, jossa Vancouverin kapteeni Bo Horvat siirrettiin New York Islandersiin. Sitä kauppaa pidettiin joillain tahoilla vain vuosi sitten vääränä valintana, koska periaatteessa Canucks valitsi J.T. Millerin Horvatin sijasta.
Ei pidetä enää. Miller on ollut loistava.
Hyvä pelaajakauppa, josta molemmat osapuolet hyötyvät
Paras jääkiekkotreidi on sellainen, jossa molemmat osapuolet saavat haluamansa. Vanhojen hyvien aikojen treidit, joissa joku “Silver Fox” Cliff Fletcher tai Glen “Slats” Sather armottomasti nylkivät toisen seuran paljaaksi, niitten aika on ohi.
Vancouver Canucks oli jo valmiiksi todella kova joukkue. Elias Lindholmin tuominen mukaan antaa Rick Tocchetille mieluista valinnanvaraa. Lindholm on harvinainen rightin sentteri, joka voi hyvinkin pelata Elias Petterssonin vieressä laidalla, tai keskellä.
Kolmossentteriksi Lindholmia on ehkä hankala ajatella – se paikka kuuluu Teddy Bluegerille, joka oli jälleen yksi hyvä hankinta joukkueeseen.
Yksi teoria on se, että Elias Lindholm tuo Canucksiin joitakin niitä ominaisuuksia, joita joukkue menetti tasan vuosi aikaisemmin Horvat-kaupassa. Toinen sivujuoni, jota saa uskoa jos haluaa, on se, että Lindholm hankittiin varalle, jos neuvottelut Elias Petterssonin seuraavasta megadiilistä jostain syystä epäonnistuvat.
Palkkakattomatemaatikot eli Capologistit voivat laskea eri laskelmia, miten Canucks voi mahduttaa Eliakset ja muut katon alle ensi kaudella ja siitä eteenpäin. Neljäsosasuomalainen on RFA, joten seuralla on kontrollia, numerosta tulee varmasti todella iso.
Ja vielä, Elias Lindholm tulee Canucksissa pelaamaan numerolla 23. Hänen numeronsa Calgaryssä oli 28, joka Vancouverissa on jäädytetty epävirallisesti, koska kesällä 2008 traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa kuollut puolustaja Luc Bourdon pelasi sillä, ja hänen muistoaan halutaan kunnioittaa.
Samanlainen kuvio kuin Wayne Mäen numerolla 11, jota kunnioitettiin aikansa, kunnes yksi pelaaja ei enää kunnioittanut. Mutta tämä tapaus on jo käsitelty blogilla muutamaankin kertaan.
Brzustewicz ja helpompia nimiä
Calgary Flames sai kaupassa ykköskierroksen varausoikeuden, joka tullee olemaan kierroksen viimeisiä vuoroja tulevana kesänä, sekä varauksellisen neljännen kierroksen oikeuden samaan NHL Draftiin. Jos Vancouver Canucks selvittää tiensä läntisen konferenssin finaaliin, oikeus muuttuu kolmannen kierroksen varausoikeudeksi.
Tämän lisäksi Calgary sai kaksi prospektipelaajaa; Jokereitten kasvatin, puolustaja Joni Jurmon neljä vuotta NHL-varauksensa jälkeen, sekä OHL-junnuliigan Kitchener Rangersin puolustajan Hunter Brzustewiczin.
Brzustewicz johtaa kovatasoisen OHL:n pakkien pistepörssiä tätä kirjoitettaessa 69 pisteellä 59 ottelussa. Hän on sarjan kärjessä syöttöpisteissä 61 syötöllään ja puolustajan paikalta koko liigan pistepörssin viidennellä sijalla. Nämä numerot kertovat taitavasta pelaajasta.
Tämä nuori rightin pakki voi olla koko kauden suurimman NHL-treidin musta hevonen. Tilastot ovat parempia kuin mitä viime kesän NHL Draftin kolmannen kierroksen (75.) varaukselta voisi ehkä odottaa. Luistelua ja samantyyppisten pelaajien paljoutta pidettiin syinä, miksei häntä nähty Team USA:n joukkueessa U20 MM-kisoissa muutama viikko sitten.
Calgary Flames saa kaupassa hyvän maalintekijän laituri Andrei Kuzmenkossa. Kuzmenko ei sopinut Rick Tocchetin joukkueeseen, mutta hänellä saattaa olla annettavaa Flamesin ylivoimassa ja kärkiketjuissa. Mies oli yhtä hymyä ensimmäisessä tapaamisessaan median kanssa Calgaryssä.
Huomattavaa tässä kaupassa on vielä se, ettei Vancouver luopunut kahden viime kesän ykköskierroksen varauksistaan, eli aivan huippuprospekteistaan Jonathan Lekkerimäestä (2022, 15.) tai puolustaja Tom Willanderista (2023, 11.). Näitä pelaajia varmasti haluttiin mukaan pakettiin.
Herrasmiessopimus NHL:ssä?
Toinen iso nimi siirtyi perjantaina, helmikuun toisen päivän aamuna, kun Montreal Canadiens lähetti hyökkääjä Sean Monahanin Winnipeg Jetsiin.
Vaihdossa Les Habitants ja GM Kent Hughes vastaanotti ensimmäisen kierroksen varausoikeuden ensi kesän NHL Draftissä, sekä varauksellisen kolmannen kierroksen varausoikeuden kesän 2027 varaustilaisuuteen (varauksellinen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kolmannen kierroksen oikeus menee Montrealiin vain, jos Jets voittaa Stanley Cupin tällä kaudella).
Monahan tuli Montrealiin kesällä 2022, koska Calgary Flames halusi päästä eroon tämän isosta Cap Hitistä ($6.375M). Kaksi lonkkaleikkausta, ensimmäinen vuonna 2021 ja toinen vuonna 2022, olivat vieneet parhaan terän Elias Lindholmin kanssa samassa 2013 NHL Draftissä kuudentena varatun sentterin pelistä. Sitä ennen kausi 2019-2020 oli katkennut jo joulukuun alussa nivusleikkauksen vuoksi. Canadiensin Directeur General Kent Hughes otti miljoonat katon alle ykköskierroksen varausoikeutta vastaan.
Kun iso sopimus oli pelattu loppuun, tarina kertoo, että Monahan allekirjoitti seuraavaksi yhden vuoden diilin, vain $1.95M Cap Hitillä, ja teki samalla herrasmiessopimuksen siitä, että hänet tultaisiin, tapahtuisi mitä tahansa, lähettämään hänen itse hyväksymäänsä, hyvään joukkueeseen.
Hyvä kausi (13 maalia ja 35 pistettä 49 ottelussa) sekä edullinen hintalappu tekivät Sean Monahanista markkinoitten toiseksi halutuimman keskushyökkääjän, heti Elias Lindholmin jälkeen.
Winnipeg Jets on kova joukkue, jolla on kaikki mahdollisuudet vaikka seistä viimeisenä jäällä, ennenkuin kauden 2023-24 jäät sulavat. Jets tarvitsi apua keskikentälle, ja Monahan sopii hyvin kakkosketjun sentteriksi Cole Perfettin ja Nikolaj Ehlersin väliin. Kuten Rick Bowness jo ilmoitti.
Ehlers on yksi NHL:n nopeimpia, Perfettin vahvuus on peliäly.
Vlad Namestnikov oli ennen tätä pelannut kakkosen keskellä Jetsissä, mikä ei ole hänelle sopiva rooli. Mark Scheifele on kärsinyt loukkaantumisista. Cole Perfetti täytti juuri 22 vuotta kuukausi sitten. Hänestä tulee mahdollisesti kakkosen sentteri, mutta aika ei ole vielä kypsä.
Kent Hughes saa kunniaa siitä, että hän siis ensin hommasi ykköskierroksen varausoikeuden Calgarystä Sean Monahania vastaan ja sitten hankki vielä toisen, kun hän kauppasi saman Monahanin Winnipegiin. Hyvää työtä.
Montreal Canadiensin tilanteen kannalta suuressa kuvassa hyvä siirto siis. Seuralla on tulevissa varaustilaisuuksissa nyt paljon valtteja, joilla hankkia pelaajia haluttaessa. Habitantsilla on hallussaan kaksitoista varausoikeutta tulevan kesän NHL Draftin seitsemällä ensimmäiselle kierrokselle, ja se omistaa kahdeksan varausoikeutta kesän 2025 NHL Draftin neljälle ensimmäiselle kierrokselle.
Sentteriosasto on toki heikentynyt, koska Kirby Dach missaa koko loppukauden polvivamman takia ja Alex Newhook on ollut nilkkavamman takia sivussa. Newhook on pian palaamassa kokoonpanoon.
Canadiensin pelaajien kannalta tällainen kauppa voi saada jotkut huolestumaan, koska tämä voidaan tulkita joukkueenjohdon merkiksi siitä, että tämä kausi on taputeltu Montrealissa. Se ei ole koskaan oikein pelaajílle, jotka eivät heitä pyyhettä kehään kuin aivan lopussa.
Siinä mielessä kokoonpanopelaajan tuominen tässä treidissä olisi ollut hyvä idea. Pelaajat haluavat pelata pelejä, joilla on merkitystä.
Samanlaiseen tapaan kuin Vancouver Canucks, myös Winnipeg Jets ei luopunut huippuprospekteistaan, U20 MM-kisoista tuttu hyökkääjä Rutger McGroarty – kesän 2022 ykköskierroksen varaus (14.) Michiganin yliopistosta – ei sisältynyt kauppaan.
Peli on avattu
Kaksi isoa vonkaletta on jo kadonnut tämän kevättalven siirtomarkkinoilta. Viisaimmat toimivat nopeasti, hankkivat haluamansa pelaajan riveihinsä ajoissa. Näin tällä on paljon aikaa sopeutua, hankkia asunto, tuoda perheensä paikkakunnalle, ja Stanley Cupin playoffien alkaessa elämä on jo jokseenkin tuttua.
Canucksin presidentti Jim Rutherford kirjoitti oppaan palkkakattoajan Trade Deadline-toiminnasta. Sen tärkein opetus on juuri, ettei odoteta viimeiseen päivään. Ensimmäinen kausi palkkakattoaikakaudella oli 2005-06. Kuka oli sen kevään Stanley Cup-mestarin GM?
Vancouver Canucks lähetti Elias Lindholm-kaupalla viestin siitä, että se aikoo tosissaan yrittää tuoda Loordi Stanleyn lahjoittaman kannun takaisin kaupunkiin 109 vuoden jälkeen (Vancouver Millionaires oli Stanley Cup-mestari vuonna 1915).
Voimme ehkä odottaa, että Jim Rutherford ja Patrik Allvin tekevät vielä jotain samanlaista kuin he tekivät Pittsburghissä Penguinsin Stanley Cup-vuosina. He lisäsivät puolustajia. Ensimmäisenä keväänä takalinjoille ilmestyi Justin Schultz ja Trevor Daley. Puolustajia Pensissä valmentanut Sergei Gonchar sai paljon kunniaa Schultzin pelin parantamisesta (tsekatkaa, kuka valmentaa Canucksin pakkeja nyt). Toisena keväänä Penguins hankki konkarit Mark Streitin ja Ron Hainseyn.
Puolustajia ei koskaan ole liikaa, kun Stanley Cup-pelit alkavat. Emme koskaan unohda, mitä tapahtui Buffalo Sabresille vuonna 2006. Pakit loppuivat kesken.
Kaikkia todella hyviä pelaajia ei ole vielä kaupattu. Maaliskuun kahdeksannen Trade Deadline Day ei välttämättä jää tyngäksi päiväksi, jolloin mitään ei tapahdu, ja ajan kuluttamiseksi alamme miettimään, mitkä olivat Spice Girlsin jäsenten nimet.
Hyviä pelaajia ja jännittäviä nimiä on vielä listalla, kuvitteellisella Trade Boardilla. Adam Henrique. Chris Tanev. Jake Allen. Vladimir Tarasenko. Sean Walker. Noah Hanifin. Anthony Duclair. Kaapo Kähkönen. Jake Guentzel. Kaapo Kakko. Elvis Merzlikins. Pat Maroon.
Kaikki tämä on spekulaatiota, mutta peli on avattu.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
