4.4.2024. Pat Burns oli menestynyt NHL-valmentaja ja elämää suurempi hahmo. Hän olisi tänään viettänyt 72-vuotispäiväänsä. Tässä NHL-blogin arkistoista pieni henkilökuva tästä vuonna 2010 syöpään menehtyneestä miehestä.
”Wayne Gretzky oli oikeassa..”
“Kun astuin ensimmäistä kertaa pelaajapenkin taakse ja katsoin Forumin kattoon”, kertoi Pat Burns kerran jääkiekkojournalisti Stan Fischlerille.
“Näin kaikki Stanley Cup-viirit, ja sitten tutkin katseellani koko rakennuksen päästä päähän. Tiesin vihdoinkin saapuneeni tavoitteeseeni. Olin saavuttanut unelmani. Wayne Gretzky oli oikeassa, Pat Burnsistä oli tullut NHL-valmentaja.”
Suru-uutinen keskeytti jääkiekkoillan
Suru-uutinen keskeytti kanadalaisen jääkiekkoillan heti alkuunsa marraskuun 19. päivänä, vuonna 2010. Entinen NHL-valmentaja Pat Burns oli kuollut kotonaan Quebecin Sherbrookissa 58-vuotiaana.
Burns muistetaan aina kovapintaisena taistelijana. Vain 62 päivää aikaisemmin koettiin uuden sosiaalisen median varjopuolia, kun raportti hänen kuolemastaan kiersi twitterin kautta läpi maailman ensimmäisen kerran.
Burns joutui silloin puuttumaan huhuihin itse soittamalla TSN:n NHL-Insider Bob McKenzielle. “Kerro heille, etten ole kuollut. He ovat yrittäneet tappaa minua jo vuosia. Olen #”#&% elossa”, sanoi Burns.
“Hän eli huomattavan elämän, kaikkine saavutuksineen “, totesi McKenzie TSN:n studiolla, kun virallinen uutinen Pat Burnsin kuolemasta vihdoinkin oli saatu. “Minulle hän opetti viimeisen kuuden vuoden aikana miten mies kuolee tyylillä, arvokkuudella ja rohkeudella, jos se on ylipäätään mahdollista”.
Hän määräsi, mitä tehdään
Jokaisella jääkiekkovalmentajalla on omat vahvuutensa. Toiset ovat oivia taktikkoja ja pelikirjamiehiä. Toiset osaavat motivoida. Pat Burnsillä oli taito tuoda hänen oma suurella intohimolla jääkiekkoa elänyt olemuksensa peliin ja saada koko joukkue elämään samalla tavalla.
Entinen poliisikonstaapeli eläytyi aina täydellä tunteella pelaajapenkin takana.
Pat Burnsillä oli 16 vuotta poliisina vietetyn ajan jälkeen katu-uskottavuutta, ja kovilla kaduilla hankittua järkeä. Hän oli pomo, hän käyttäytyi kuin pomo, ja hän määräsi, mitä tehdään.
Roolittaja
Burns osasi peluuttaa niin tähtipelaajia kuin roolipelaajia heidän omissa rooleissaan. Burnsia vastaan NHL:ssä valmentanut Pierre McGuire antoi kolme esimerkkiä.
Hän osasi antaa tähtipelaajien olla tähtiä. Doug Gilmour oli toisena Hart-palkintoäänestyksessä heti Mario Lemieuxin jälkeen vuonna 1993. Pat Burnsillä oli taito antaa tähdille tilaa loistaa, mutta hän osasi vaatia heiltä myös tarvittaessa.
Burns oli valmentaja, joka sai parhaan irti Wendel Clarkista. Hän osasi rajoittaa Wendelin roolin mahdollisimman tehokkaaksi. “Hän luuli, että hänen oli ajettava kaikki vastustajat laitoihin, tehtävä voittomaalit ja hakattava vastustajan kovimmat pelaajat tappelussa”, sanoi Burns.
“Minun näkökulmani oli erilainen. Istuin hänen kanssaan päiväkausia, halusin hänen kontrolloivan peliään paremmin. En halunnut hänen luistelevan laidalta toiselle, ja loukkaantuvan koko ajan.”
Toisaalla tärkeät sivuosien esittäjät, kuten Boston Bruinsissa pelannut loistava shutdown-ketju Rob DiMaio – Tim Taylor – P.J. Axelson pääsi loistamaan Burnsin valmennuksessa.
Ja kolmanneksi, Pat Burns osasi olla maalivahdin paras ystävä. Maalivahti nousi aina ratkaisevaksi pelaajaksi hänen joukkueissaan. Patrick Roy Montrealissa, Felix Potvin Torontossa, Byron Dafoe Bostonissa, ja tietenkin Martin Brodeur vuonna 2003 New Jerseyssä.
Jotkut Pat Burnsin aikalaisista tunnettiin erittäin taitavina vastakkainpeluuttajina. Roger Neilson tietenkin. Scotty Bowman kaikkien aikojen mestarina. Myös Pat Burns loisti vastakkainpeluuttajana ja penkkivalmentajana. Hän osasi sekoittaa pakkaa kesken pelin tilanteen mukaan.
Saavutuksia
Burns valmensi joitakin aikansa NHL:n merkittäviä joukkueita hienoihin saavutuksiin.
Hän onnistui aina vaikuttamaan uuden joukkueensa suorituksiin nopeasti. Heti ensimmäisellä NHL-kaudellaan 1988-89 hän toi Montreal Canadiensin Stanley Cup-finaaliin saakka, vaikka Calgary Flames lopulta onnistuikin voittamaan Kannun, ja lopussa juhli sitä historian ainoana vastustajajoukkueena koskaan Montreal Forumin jäällä.
Heti ensimmäisellä kaudella Torontossa Pat Burns johti Leafsit 44 voittoon, ja 99 pisteeseen runkosarjassa. Vuoden 1993 Toronto Maple Leafs oli päästä finaaliin saakka, mutta sen joukkueen pysäytti Wayne Gretzky loisteliaan uransa parhaalla esityksellä Maple Leaf Gardenissa.
Tuosta pelisarjasta on tullut yksi todellisista klassikoista. Heti ensimmäisessä ottelussa tapahtui kuuluisa Marty McSorleyn ja Wendel Clarkin tappelu, ja Pat Burnsin hermostuminen Kings valmentaja Barry Melroselle.
Burns antoi ottelun jälkeen tulikivenkatkuisia lausuntoja Kingsin pelityylistä viimeisten neljän minuutin aikana.
Kolme Original Six-joukkuetta
Neljä vuotta päävalmentajana Montrealissa, neljä vuotta Torontossa ja vähän yli kolme vuotta Bostonissa. Päälle vielä New Jerseyn aika, ja uran kruunaus Stanlyy Cupilla.
Vain Dick Irvin Sr. on Burnsin ohella valmentanut sekä Montrealissa että Torontossa. Nämä kaksi kanadalaisen jääkiekon suurinta kulttuurikehtoa ovat hyvin erilaisia toisistaan.
Monikulttuurisessa maassa rajat ovat vuosien kuluessa haalistuneet, mutta alunperin Montreal Canadiens oli ranskankielisten katolisten joukkue, ja Toronto Maple Leafs englanninkielisten protestanttien joukkue.
Montreal on eurooppalaistyylinen metropoli, jossa juhlitaan tyylikkäästi aamuun saakka. Toronto taas tiukkapipoinen amerikkalaistyylinen businesskaupunki, jonka asukkaat laittavat ylimmänkin paidannapin kiinni. Näin ainakin kärjistetysti voidaan todeta.
Sujuvasti kaksikielisenä, ja molemmissa kulttuureissa kasvaneena Pat Burns pystyi kävelemään molempiin pukukoppeihin, ja ottamaan joukkueen valmennusvastuun käsiinsä kovalla itsevarmuudella.
Burns vietti lapsuutensa Montrealin Saint Henri-nimisessä kaupunginosassa, vain kävelymatkan päässä legendaarisesta Montreal Forumista.
Hän asui umpiranskalaisen kaupunginosan keskelle tiputetussa irlantilaiskorttelissa, jonka asukkaisiin kuuluivat mm. entisen Pittsburgh Penguinsin valmentajan Eddie Johnstonin ja Burnsin serkun ja myöhemmin agenttina toimineen Robin Burnsin perheet.
Robin Burns tuli myöhemmin tunnetuksi myös yhdenä ensimmäisistä jääkiekkokypäriin kiinnitettävien visiirien valmistajista.
“Meitä irlantilaisia oli paljon sillä alueella ja me kaikki pelasimme jääkiekkoa”, kertoi Pat Burns Stan Fischlerin kirjassa “Coaches”. “Pelasin sentterinä, olin isokokoinen ja tappelin paljon”.
Myöhemmin Burnsin isän kuoltua perhe muutti pienemmälle paikkakunnalle.
Suuri, kovaääninen hahmo
Pat Burns oli ulospäin kovapintainen, vaativa ja kovaääninen suuri hahmo. 16 vuotta poliisina näkyi ulkoisessa olemuksessa. Hänen kerrotaan viettäneen kerran kuukausia Quebeciläisessä vankilassa vankina operaatiossa, jonka avulla yritettiin saada kiinni suuri huumejärjestö.
Tuollaisia poliisitehtäviä tehnyt mies ei saa osoittaa pelkoa. Valmentajana, joka itse ei koskaan ollut pelannut NHL:ssä, Pat Burnsin oli käveltävä Montrealin ja Toronton klassisten jääkiekkojoukkueitten pukuhuoneisiin valmentajana samalla asenteella. Älä näytä pelkoa.
Hän oli kova pelaajiaan kohtaan. Joe Thornton kertoo mielellään miten kovaa Burns luistelutti häntä joka päivä uran alussa Bostonissa.
Burnsin persoonallisuutta kuvaillaan miehenä, joka oli pelaajilleen kuin poikiaan ankaran vanhanaikaisen kotikasvatuksen metodeilla kasvattanut isä. Hän oli kova poikiaan kohtaan, tarkoituksena valmistaa heitä vielä kovempaa maailmaa varten.
Samalla hän oli lämmin ja välittävä ihminen sisältäpäin kovan ulkokuoren alla.
Montrealissa hän otti heti ensimmäisellä kaudellaan yhteen pahapoika John Kordicin kanssa. Burnsin kerrotaan heittäneen kerran vihaisena tuhkaruukun päin Edmontonista kotoisin ollutta kovanaamaa.
Kordicilla oli pahoja ongelmia, joita kukaan ei vielä osannut oikein arvioida tai joista ei vielä tiedetty. Torontossa hänen oli annettu toimia omalla tavallaan. Montrealissa Pat Burns ei pelännyt tätä pelottavanoloista pelaajaa ollenkaan.
Nyt toimittiin Pat Burnsin tavalla.
Poliisi paikalle
Dick Irwin nuorempi sanoi, ettei Montreal Canadiens koskaan nostanut viiriä kattoon runkosarjamenestyksiä juhlistaakseen jos menestystä ei tullut playoffeissa. Näin tapahtui keväällä 1988. Habs keräsi Jean Perronin valmennuksessa 103 pistettä.
Tappio Boston Bruinsille toisella kierroksella, ja valmentaja sai potkut. Sitten Canadiensin johto soitti poliisin paikalle.
Pat Burns lopetti 16 vuoden uran poliisina Quebecin junnuliigan Hull Olympicsin omistaja Wayne Gretzkyn luvattua maksaa hänelle parempaa palkkaa jääkiekkovalmentajana kuin mitä poliisilaitos maksoi.
“Sinä olet hyvä valmentaja”, sanoi Gretzky Burnsille lennätettyään tämän Edmontoniin. “Jätä poliisilaitos. Maksan sinulle saman tai enemmän jos haluat. Valmenna kolme vuotta, ja takaan, että jonain päivänä sinä valmennat NHL:ssä. Sinä olet hyvä valmentaja.”
Burns oli sitä ennen työssään poliisina jättänyt lounastauot väliin ehtiäkseen jääkiekkoharjoituksiin ajoissa. Vierasotteluja varten hän käytti lomapäivänsä yhden tai kahden päivän osissa, ei 2-3 viikon lomina kuten muut.
Gretzkyn ostettua joukkue hänen odotettiin tuovan omat valmentajansa mukanaan. Mutta Wayne halusi pitää Pat Burnsin. Hän järjesti asiat poliisilaitoksen kanssa jotenkin niin, että Pat Burns sai vuoden virkavapaata virkaansa menettämättä. Wayne Gretzkyn vaikutusvalta on rajaton..
HHOF teki virheen
Hockey Hall of Fame menetti mielestäni oivan tilaisuuden kunnioittaa Pat Burnsin uraa jättäessään hänet valitsematta hänen eläessään. Vahinko korjattiin vuonna 2014.
Burns voitti Jack Adams-palkinnon NHL:n vuoden valmentajana kolme kertaa kolmessa eri joukkueessa, kolmessa eri Original Six-joukkueessa vielä kaiken lisäksi. Hän on ainoa kolme kertaa Adams-palkinnon vastaanottanut NHL-valmentaja.
Hän voitti Stanley Cupin New Jersey Devilsin kanssa. Voitettujen ottelujen määrässä hän ei pääse Top-10 listalle, mutta voidaan arvioida, että hän olisi päässyt jos olisi saanut valmentaa vielä viimeiset kuusi vuotta parhaassa valmennusiässään.
NHL-valmentaja Pat Burnsin uratilastot: 1,019 ottelua, 501 voittoa, 353 tappiota, 151 tasapeliä ja 14 tappiota jatkoajalla. 149 playoffottelussa 78 voittoa ja 71 tappiota.
Kolme erää syöpää vastaan
Pat Burns tasteli kolme erää syöpää vastaan. Ensimmäisen kerran hänellä todettiin olevan paksusuolisyöpä vuona 2004. Hän voitti ottamalla kovia kemoterapiahoitoja. Toisella kertaa hän sai maksasyövän, jonka hän myös voitti.
Mutta vuonna 2009 diagnosoitu parantumatonta luokkaa ollut keuhkosyöpä onnistui lopulta kaatamaan tämän kovan miehen. Tällä kertaa Pat Burns päätti viettää viimeiset päivänsä rauhassa, hän ei enää halunnut käydä läpi kovia hoitoja.
Hän pyysi, etteivät ihmiset tuntisi sääliä häntä kohtaan. Hän jatkoi pro scoutin tehtäviään Floridasta käsin niin pitkään kuin se oli mahdollista.
Viimeiseksi jäänyt julkinen esiintyminen tuli lokakuussa vuonna 2010, kun Pat Burns kävi juhlistamassa hänen mukaansa nimetyn jäähallin rakennustöitten aloittamista Stanstead-nimisessä kylässä Quebecissä. Jääkiekkomiehenä tunnettu Kanadan silloinen pääministeri Stephen Harper oli mukana juhlallisuuksissa.
Burns antoi Hockey Night in Canadalle lausunnon kotoaan Floridasta hallihankkeesta kuultuaan.
Pat Burnsiä kaipaamaan jäivät vaimo Lynn, tytät Maureen, poika Jason, Lynnin lapset Stephanie ja Max sekä lapsenlapsi Samuel.
Kovapintainen irlantilaispoliisi
Pat Burns oli kovapintainen irlantilaispoliisi Montrealin kaduilta. Hän ajoi Harlikalla, käyttäytyi karkealla tavalla, ja joittenkin arvostelijoitten mielestä otti joskus itsensä ja jääkiekon liiankin vakavasti. Hän oli brutaalisen rehellinen ja avoin julkisissa esiintymisissään ja haastatteluissa.
Hän oli kova ja lempeä pelaajiaan kohtaan samanaikaisesti. Hänen harjoituksensa ja pelitapansa olivat kovia pelaajille.
Useimmat jääkiekkovalmentajat kertovat hävittyjen ottelujen jälkeen, mitä pelaajat tekivät väärin hävitessään. Tai mitä tuomarit olivat tehneet väärin. Pat Burns otti aina syyt omille niskoilleen, ja päästi pelaajat vastuusta.
Emme koskaan saa tietää, mitä kaikkea Burns olisi vielä saavuttanut NHL-valmentajana, jos hän olisi saanut valmentaa 10 vuotta tai 15 vuotta lisää.
New Jersey Devilsin GM Lou Lamoriello järjesti yksityiskoneen, ja lennätti koko Devilsin joukkueen Montrealiin Pat Burnsin hautajaisiin. Maalivahtilegendat Martin Brodeur ja Patrick Roy kävelivät tilaisuuteen yhdessä. Tyylikäs teko Loulta.
NHL-jääkiekko menetti elämää suuremman hahmon liian aikaisin.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
