10.5.2024. Jääkiekkokuume Kanadan länsirannikolla jatkuu tänään perjantaina, kun Edmonton Oilers luistelee Vancouver Canucksin vieraaksi Stanley Cupin toisen kierroksen pelisarjan toiseen otteluun. Rogers Arena-hallissa joukkueet toivotetaan tervetulleeksi tuhansien valkoisten pyyhkeitten heiluessa. Tämä muissa NHL-halleissa ja muissa urheilulajeissakin käytetty “towel power”-ilmiö syntyi Vancouverin ja Chicago Blackhawksin välisessä pelisarjassa 42 vuotta sitten.
1982
Tässä siis pieni historiapläjäys Chicago Blackhawksin ja Vancouver Canucksin vanhaan playoffsarjaan, koska lukijoilta on tullut kyselyjä ja pyyntöjä asiasta. Kiitos niistä kaikille.
Läntisen konferenssin, eli vanhalta ”Original-21” NHL:n nimeltään Campbell konferenssin finaali keväällä 1982. Game 1 Chicagon vanhalla Stadiumilla oli päättynyt Vancouver Canucksin voittoon jatkoajalla Jim Nillin maalilla. Vankalla itseluottamuksella pelanneen Vancouverin tavoite oli ottaa toinenkin ottelu Chicagossa ennen pelisarjan siirtymistä Tyynenmeren rannalle.
Joukkueilla oli jonkin verran yhteistä historiaa. Hawksin hävittyä saman kauden helmikuussa Canucksille 4-1, GM Bob Pulford oli siirtänyt itsensä valmentajaksi penkin taakse, ja siirtänyt Keith Magnusonin pois. Pulford ei pitänyt valmentamisesta, mikä näkyi hänen käytöksessään mediatilaisuuksissa.
Pulford ja Canucksin GM Jake Milford olivat neljä vuotta aikaisemmin tehneet kaupat pelaajasta, joka oli nyt palannut takaisin vainoamaan Chicagoa. Pulford oli tuolloin päättänyt, ettei Hawksilla ollut käyttöä nuorelle Tukholman AIK:sta varatulle Thomas Gradinille.
Milford tarjosi Gradinista toisen kierroksen varausoikeuden ja vikkelästä ruotsalaisesta tuli sittemmin yksi Vancouverin parhaista pelaajista. Milford ei koskaan hukannut tilaisuutta muistuttaa kaveriaan tästä pelaajakaupasta.
“Pully käyttäytyy kuin hiekkapaperialustalta paskaa syövä bulldoggi aina kun mainitsen Gradinin nimen”, naureskeli Milford.
Harry Nealen toimitsijakielto johti Roger Neilsonin aikaan
Vancouver Canucks oli myös joutunut vaihtamaan päävalmentajaansa aikaisemmin samalla runkosarjakaudella. Asiasta mainittiin lokakuussa, vuonna 2008 NHL-blogilla ilmestyneessä postauksessa, jonka otsikko oli “Tappelu joukkuehengen luojana”.
Quebec Cityssä pelatussa runkosarjaottelussa Canucksin valmentaja Harry Neale hyppäsi katsomoon puolustamaan Tiger Williamsia, jota joku innokas fani oli lyönyt kaukalon laidan takaa.
Tapauksen seurauksena NHL langetti Nealen toimitsijakieltoon. Apulaisvalmentaja Roger Neilson sai ottaa joukkueen haltuunsa.
Roger Neilson oli yksi todellisista jääkiekon originelleista. Hän toimi valmentajauransa aikana kahdeksan eri NHL-joukkueen päävalmentajana. Ottawa Senators nosti hänet uran lopussa apulaisesta ykköseksi, jotta hänestä tulisi yhdeksäs tuhat ottelua valmentanut NHL-valmentaja.
Rogerin jättämä perintö NHL-jääkiekolle ulottuu paljon tilastonumeroita pitemmälle. Hän oli yksi historian kekseliäimmistä valmentajista. Hän oli ensimmäinen, joka käytti mikrofoneja ja kuulokkeita kommunikoidakseen ylhäällä pressboxissa istuvien apulaistensa kanssa ottelujen aikana.
Neilson oli tunnettu ensimmäisenä NHL-valmentajana, joka käytti videonauhaa pelaajien ja ottelujen analysoimiseen. Lempinimi “Captain Video” tuli tästä syystä. 1982 konferenssifinaalin Game 1:n venyttyä pitkälle jatkoajalle yleinen vitsi olikin, että Canucksin oli tehtävä maali ennenkuin Rogerin videonauha loppuisi.
Roger Neilson oli myös innokas NHL:n sääntökirjan tutkija, jonka hyväksikäyttämät porsaanreiät pakottivat liigan muuttamaan sääntöjä muutamankin kerran. Roger esimerkiksi keksi, ettei ollut mitään sääntöä, joka estäisi rangaistuslaukaustilanteessa maalivahdin korvaamista puolustajalla.
Niinpä Neilson heitti ison puolustajansa vastustajan ihmetykseksi rankkariin. Pakki luisteli suoraan päin vastustajan ampujaa, täysin yllättäen tämän.
Toinen Rogerin neronleimauksista oli heittää tahallaan neljäs mies jäälle joka kymmenes sekunti, kun hänen joukkueensa oli pelaamassa kahden miehen alivoimalla. Tämä antoi kolmen miehen alivoimaryhmälle apua, eikä tempusta voinut joutua vielä suurempaan alivoimaan.
NHL:n seuraajat pystyvät kertomaan satoja tarinoita todella pidetystä Roger Neilsonista.
Rogerin kuuluisin temppu
Mutta Roger Neilsonin uran kuuluisin ja muistetuin temppu tuli konferenssifinaalisarjassa Chicagoa vastaan keväällä 1982. Pelisarjan toisen ottelun alussa päätuomari Bob Myers antoi Canucksille kolme perättäistä kakkosta, mutta Vancouver ei päästänyt maalia niitten aikana etenkin loistavasti pelanneen maalivahdin Richard Brodeurin ansiosta.
Chicagon Glen Sharpley teki avausmaalin ottelun ensimmäisessä erässä. Toisessa erässä Dave Feamster teki Chicagolle jo 2-0 johtomaalin. Myers antoi Canucksille lisää jäähyjä; toisen erän jälkeen Vancouver oli saanut viisi kakkosta, Hawks vain kaksi.
NHL:n silloinen erotuomareitten pomo Frank Udvari kuvasi tätä historiallista ja molempien joukkueitten ilkeää yhteenottoa myöhemmin “otteluksi, jota jumalakaan ei olisi voinut tuomita.”
Ottelussa oli paljon käsirysyjä ja torikokouksia, joitten seurauksena Canucksin mielestä aina jäähyaitioon lähetettiin Vancouverin pelaaja. Kolmannessa erässä Canucksin Curt Fraser ohjasi siniviivalaukauksen maaliin, ja kavensi tilanteen 3-2:een Mutta linjatuomari tuomitsi tilanteen paitsioksi, hyläten maalin samantien.
Vancouverin pelaajat olivat jyrkästi eri mieltä tästä paitsiosta. Tilanteen jälkeen Hawksin maalivahti Murray Bannerman kävi Fraserin kimppuun heiluttaen maalivahdin mailaansa hurjan näköisesti. Jälleen seurauksena oli kunnon torikokous, jonka jälkeen Vancouverin pelaaja laitettiin jälleen ainoana jäähypenkille.
Denis Savard teki seuranneesta ylivoimapelistä tilanteeksi jo 4-1 Chicagon hyväksi.
Roger Neilson oli saanut tarpeekseen.
Suuri tapahtuma pyyheliinojen historiassa oli valmis alkamaan.
Antautuminen
Ottelu oli tässä vaiheessa menetetty. Kukaan valmentaja tai pelaaja ei pysty kääntämään kolmen maalin tappioasemaa kolmannen erän lopussa. Mutta oli vielä aikaa järjestää protesti, ja saada siten psykologiset pisteet ja viesti lähetettyä ennen seuraavaa peliä.
Kaikki alkoi istumalakolla. Neilson määräsi pelaajansa pysymään pelaajapenkillä. Kukaan ei mennyt aloitukseen.
Chicagon vanhalla Stadiumilla oli molempien pelaajapenkkien takana pieni tila, johon oli vedetty pyykkinaru, jolle joukkueitten huoltajat olivat ripustaneet valkoisia pyyheliinoja.
Canucksin ja todennäköisesti koko NHL:n historian värikkäin pelaaja Tiger Williams kysyi pelaajapenkillä Neilsonilta: “Miksemme heitä kaikkia mailoja jäälle?”.
Neilson sanoi heitelleensä mailoja aikaisemminkin. “Antaudutaan”, ehdotti Roger. Tuomarin tuodessa kiekkoa keskiympyrään aloitusta varten, Neilson otti yhden valkoisista pyyheliinoista, laittoi sen jääkiekkomailan päähän, ja nosti sen ilmaan antautumisen merkiksi.
Roger piti mailaa ilmassa antautumisen merkiksi, mutta ei onnistunut saamaan erotuomari Myersia huomaamaan.
Noin 40 sekuntia myöhemmin Neilsonin vieressä pelaajapenkillä olleet pelaajat tekivät saman. Tiger Williams, Gerry Minor ja Lars Molin nostivat pyyhkeet ilmaan mailoillaan ja heiluttivat niitä.
Mutta kaikkien ihmetykseksi Bob Myers ei huomannut koko episodia vieläkään. Hän seisoi aloitusympyrässä selkä Canucksin pelaajapenkille päin. Niinpä Roger lähetti puolustaja Lars Lindgrenin jäälle kertomaan tuomarille mitä oli tekeillä.
Myers kääntyi ympäri ja näki Vancouverin antautuneen. Hän näytti kokonaan menettävän hermonsa heittäen samantien ulos Neilsonin, Williamsin ja Minorin. Tyypillisesti hän taas unohti yhden, valkoista pyyhettä heiluttaneen ruotsalaisen, Lars Molinin.
Hetken mielijohde
Myöhemmin Roger Neilson sanoi toimineensa hetken mielijohteesta. Hänellä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, eikä aavistustakaan mitä hän oli tullut aloittaneeksi.
Chicagon valmentaja Bob Pulford taas ei ollut tyytyväinen pelkästään voittoon. Hän tuli pelaajapenkit erottavan pleksin taakse huutamaan törkeyksiä Vancouverin pelaajille.
“En tiennyt hänen osaavan puhua noin paljon”, ihmetteli Thomas Gradin Pulfordin käytöstä ottelun jälkeen. “Kun hän tuli minua katsomaan Ruotsiin, hän ei koskaan sanonut kerrallaan kahta sanaa enempää.”
Pulford tuomitsi pyyhkeitten heiluttamisen törkeäksi ja tyylittömäksi teoksi. NHL:n johto oli samaa mieltä. Neilson sai liigalta $1,000 sakon ja Canucks $10,000.
Roger ei suostunut kommentoimaan tapahtumia ottelun jälkeen, ja kehoitti pelaajiaan tekemään saman. Gerry Minor ei voinut vastustaa kiusausta murjaisten: ”Sain kympin antautumisesta”.
Roger Neilsonilla ja Vancouver Canucksin pelaajilla ei ollut todellakaan minkäänlaista aavistusta siitä mitä he olivat aloittaneet Chicagossa.
YVR
Pieni esimaku tästä tuli joukkuetta tuoneen United Airlinesin koneen laskeuduttua Vancouverin kansainväliselle lentokentälle seuraavana päivänä. Canucksin pelaajat katsoivat koneen ikkunoista ulos Air Canadan 747:n ajaessa ohitse: koneen pilotit heiluttivat valkoisia pyyhkeitä ohjaamon ikkunoista innokkaasti.
Joukkueen astuessa jääkiekon kotimaan kamaralle, kaikki lentokentän työntekijät heiluttivat valkoisia pyykeitään. Odottaessaan laukkujaan pelaajat näkivät, miten lasin takana sadat ja taas sadat kannattajat tekivät saman.
Vancouver Canucks luisteli Game 3:n alkuun kotonaan Pacific Coliseumilla 17 tuhannen valkoisen pyyhkeen heiluessa villisti. Tällä kertaa valkoiset pyyhkeet eivät enää heiluneet protestiksi. Tällä kertaa ei enää antauduttu.
Tarinan loppu on niin sanotusti historiaa. Vancouver kaatoi Chicagon ja pääsi Stanley Cup-finaaliin.
New York Islanders oli vahvempi finaalissa, mutta valkoiset pyyhkeet heiluivat läpi koko kevään aina joukkueelle järjestettyyn paraatiin saakka.
Roger
Roger Neilson tuli tehneeksi taas yhden keksinnön jääkiekkoon. Valkoisten pyyhkeitten heiluttelun.
Nykyisin jokainen NHL-seura järjestää jossain vaiheessa kautta pyyhkeitten illan kannattajilleen. Jotkut jakavat niitä ilmaiseksi joka kevät playoffseissa. Näin saadaan katsomoon tunnelmaa.
Joku saattaa muistaa miten Winnipeg Jets lähti jäältä viimeistä kertaa Winnipegin vanhalta areenalta valkoisten pyyhkeitten heiluessa. ”White-Out” ilmiö heräsi uudelleen henkiin Jets 2.0:n palattua.
Ja kun Roger Neilson valmensi ottelun numero 1,000 Ottawan Corel Centressä, Senators antoi kaikille katsojille valkoiset pyyhkeet jo ovella Rogerin suurta juhlaa varten.
Towel Powerin syntyhetket, ainakin jääkiekossa, tapahtuivat siis kauan sitten Kanadan länsirannikolla.
Kun joukkueet luistelevat jäälle tänään Vancouverissa tuhansien pyyhkeitten heiluessa, on hyvä muistaa miten tämä kaikki sai alkunsa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
