Reijo Ståhlbergin pukkaus 21,69 metriä vuodelta 1979 on niin kova, että sen olisi pitänyt säilyä kuulantyönnön Suomen ennätyksenä ainakin sata vuotta. Toisin kuitenkin kävi, sillä SUL päätti muuttaa sääntöjä.
Ståhlberg nakkasi ennätystyöntönsä lämpoisessä Fresnossa, Kaliforniassa. Ilmeisesti kisassa olikin loistavat olosuhteet, jotka siten avittivat ennätyksen syntymistä. Ottamatta nyt yhtään kunniaa pois Ståhlbergilta.
Ståhlbergin ennätyksen arvoa nostaa sekin, ettei kuulaa työnnetty 1970-luvulla juurikaan pyörähdystyylillä. Kuulantyönnössä puhutaan pyörähtäjistä ja pakittajista. Näitä termejä ainakin vanhat parrat ovat käyttäneet, kun Broidi on joskus istunut kentän laidalla.
Ståhlberg kuului näistä jälkimmäisiin eli pakittajiin. Tulos on siis todella ainutlaatuinen tuolla tyylillä ja tuohon maailmanaikaan.
Tänä päivänä suomalaiset eivät pääse edes 20 metrin yli
Väliotsikko on taas hiukan provosoiva, mutta se on myös raaka fakta. Kuulantyöntö ei lajina kerää enää Suomessa suuria massoja sen pariin. Samaan aikaan laji vaatii paljon luonnollista lahjakkuutta, suurta kokoa ja toistoja toiston perään, jolloin moni kärsimätön nuori ei jaksa hioa lajitaitoja riittämiin päästäkseen ikinä yli 20 metrin mieheksi.
Ståhlbergin ennätys pysyi rikkoutumattomana noin 45 vuotta. On yksinkertaisesti vaikea nähdä yksilöä, joka tulee ja rikkoisi tämän metrimäärän edes ihan seuraavien muutaman kymmenen vuoden aikana. Silti tämä Suomen ennätys painui hiljattain historiaan, kun urheiluliiton (SUL) kilpailuvaliokunta muutti sääntöjä.
Uuden linjauksen mukaisesti ulko- ja sisäratojen tuloksia ei enää eritellä, jolloin Mika Halvarin Tampereella hallissa vuonna 2000 pukkaama 22,09 on uusi Suomen ennätystulos.
Tavallaan surullista, että Suomen ennätyksiä syntyy kuulassa enää tällä tavoin. Ja tämä siis yhtään vähättelemättä Halvaria, joka on niin tyylikäs jätkä, että tekisi mieli suudella körilään jalkoja.
–Broidi
