Argentiinan kolmanneksi korkein sarjataso on yllättävän laadukas. Se muodostuu kahdesta ammattilaissarjasta: Primera B Metropolitanasta sekä Torneo Federal A:sta. Erona sarjoilla on, että jälkimmäisessä seuroilla on epäsuora jäsenyys Argentiinan jalkapalloliittoon liigaa organisoivan liitto-osaston kautta. Ensin mainitussa seurat puolestaan kuuluvat suoraan liiton piiriin virallisina jäseninä.
Vaikka suurkaupungin lähialueilla pelaavat joukkueet operoivat suoralla liiton lisenssillä, molemmista sarjoista voi nousta kakkostasolle täysin samalla tavalla. Ne on kuitenkin jaoteltu fiksusti joukkueiden pakkautumisen perusteella. Kivikautinen Argentiinan sarjasysteemi otti ainakin kolmostason osalta harppauksia modernimpaan suuntaan 2010-luvun puolivälin paikkeilla.
Tällä kertaa en kuitenkaan ole aikeissa pitkästyttää teitä enempää sarjalätinöillä, vaikka erilaisiin systeemeihin globaalissa jalkapallomaailmassa on aina kiehtovaa tutustua. Tällä kertaa fokusoidaan katseet tarkemmin Torneo Federal A:ssa syyskaudella 2018 pelanneisiin Juventud Unida de Gualeguaychúun sekä Club Atlético y Social Defensores de Belgranoon.
Gualeguaychún karvainen ihme
Joukkueet saavat suurimman osan tuloistaan pääsylipuilla ja televisiosopimuksilla, joista ne pystyvät maksamaan pelaajilleen palkkioita sekä kattamaan kulut – toisin sanoen pitämään toimintansa ammattimaisena. Karvainen ihme, josta aion teille kertoa, ei kuitenkaan saanut palkkaa – ei ensimmäistäkään promillea tai sen puolikasta televisiotuloista. Ehkä olisi pitänyt, sillä tämä erikoiseläin nosti hetkellisesti argentiinalaisen kolmosdivarifutiksen koko kansainvälisen jalkapalloyhteisön silmien alle.
Kotijoukkue, jonka pitkähkössä nimessä on mainittu sen kotikaupunki Gualeguaychú, johti ottelua Social Defensoresia vastaan jo maalein 3–0, mutta lisämaalit tekisivät aina nannaa. Tällä kertaa sellainen jäi kuitenkin haaveeksi. Juventud Unidan hyökkääjä pääsi laukomaan maalivahdin karmean maalipotkuhassin jälkeen tyhjänä ammottanutta Social Defensoresin maalia kohti, mutta sitten tapahtui jotain ennennäkemätöntä.
Katsomon lehtereiltä syöksyi nähdäkseni sekarotuinen, mutta kohtalaisen merkittävästä koostaan huolimatta huomattavan vikkelästi liikkuva koira. Tämä nelijalkainen pikakiituri torjui liikkeellään Gualeguaychún varman maalin kuin Roberto Abbondanzieri huippuvuosinaan. Ilman yllättävää viuhahtajaa pallo olisi satavarmasti löytänyt tiensä verkkoon.
Toivottavasti vierasjoukkueen veräjänvartija tajusi edes tarjota karvakaverille tukevan illallisen – kuten vaikkapa kilpikonnaburgerin – palkinnoksi tämän uroteosta. Kenties hauvalla oli underia lapulla. Mene ja tiedä!
–Broidi
