18.8.2024. Tänään on kulunut tasan neljä vuotta sitten, kun Winnipeg Jetsin sentteri, ja 1980-luvun NHL:n huomaamattomin supertähti Dale Hawerchuk menehtyi vatsasyöpään. Tässä vaatimaton muistokirjoitus NHL-blogin arkistoista.
Viimeinen aloitus
Syksyn 1987 Canada Cupin finaalisarja Neuvostoliiton ja Team Canadan välillä muistetaan yhtenä parhaista pelisarjoista kansainvälisessä jääkiekossa. Ratkaisevan ottelun kolmatta erää oli vain runsas minuutti jäljellä, kun Mark Messier tuli vaihtoon, ja valmentaja Mike Keenan lähetti Dale Hawerchukin jäälle. Hawerchuk ei ollut päässyt joukkueeseen ensimmäisten joukossa, mutta hän oli vakuuttanut valmentajansa turnauksen edetessä. Ratkaisevassa ottelussakin hän oli tehnyt yhden maalin loistavalla tavalla.
Seuraava aloitus oli Kanadan puolustusalueella. Vaahterapaitojen hyökkäysketju oli Wayne Gretzky, Mario Lemieux ja Dale Hawerchuk.
“Emme tienneet, kuka ottaisi aloituksen, joten menin ensin Waynen luo”, sanoi Hawerchuk Hockey Night in Canadan haastattelussa. “Ei mitään mahdollisuuksia”, sanoi Wayne. Sitten kysyin Mariolta. “Ei, ei, tuo on minun heikko puoleni”, sanoi Mario ranskalaisesti korostaen. Joten minun oli otettava se aloitus”, nauroi numerolla kymmenen pelannut Winnipeg Jetsin keskushyökkääjä.
Dale Hawerchuk ilmoitti Mariolle sitovansa punakoneen sentterin Vjatseslav Bykovin, mikä tarkoitti sitä, että #66:n tehtäväksi tuli ottaa kiekko ja viedä se ylös. Hawerchuk voitti aloituksen, ja seurasi tilanne, josta Wayne Gretzky ja Mario Lemieux jäivät ikuisesti historiaan. Loistava Lemieuxn maali, kun aikaa oli jäljellä 1:26.
Tyypillisesti, pelaaja, joka koko tilanteen aloitti, jäi taka-alalle.
NHL:n vähiten huomiota kaivannut supertähti
Dale Hawerchukia kutsuttiin usein termillä “NHL`s Lowest Maintenance Superstar”. Hän oli paras pelaaja Winnipeg Jetsin seurahistoriassa – oikeastaan mies, joka nosti WHA:sta tulleen seuran parin todella surkean vuoden jälkeen todelliseksi NHL-joukkueeksi. Hän oli kesän 1981 NHL Draftin ykkösvaraus, joka vastasi suuriin ennakko-odotuksiin uransa jokaisena päivänä. 103 pistettä kaudella 1981-82 ja Calder-palkinto.
Vain 18-vuotias Hawerchuk teki 16 pistettä heti ensimmäisen kuukautensa aikana NHL:ssä kymmenessä ottelussa (kaksi kahden maalin peliä, ja hattutemppu). Vain yhdeksän ottelua edellisellä kaudella voittanut Jets paransi Dalen johdolla 48 pisteellä. Guy Lafleurin vanhat ennätykset Quebecin PeeWee-turnauksessa rikkonut ja kaksi Memorial Cupia A-junnuna voittanut nuori, alle 80-kiloa painanut mies toi yksin voittajan asenteen Winnipegiin.
Hän oli hyvin samantyylinen pelaaja kuin Wayne Gretzky. 45 maalia heti ensimmäisellä kaudella. Kuusi sadan pisteen kautta ensimmäisistä seitsemästä. Hän pelasi yhdeksän kautta Winnipegissä, tehden keskimäärin 42 maalia per kausi.
NHL:ssä pelattiin kovaa 1980-luvulla. Jokaikisen vastustajan isot pakit ottivat nuoren taiturin silmätikukseen. Coloradon Rob Ramage taklasi ilmat pois yhdessä ottelussa. Dale Hawerchuk otti kaikki iskut vastaan ja tuli takaisin vain entistä kovempaa ja rohkeammin. Sillä tavalla sen ajan NHL:ssä sai vastustajien kunnioituksen.
99 ja 66 varjossa
Loistavan Dale Hawerchukin taidot jäivät 1980-luvun ja 1990-luvun alun NHL:ssä valitettavasti Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieuxin varjoon. Saman kohtalon samalla aikakaudella kokivat muutkin erinomaiset sentterit, kuten Steve Yzerman ja Peter Stastny. Winnipeg Jets ei koskaan päässyt kovin pitkälle playoffeissa, koska sen kohtaloksi tuli jäädä Smythe-divisioonan sisäisissä pelisarjoissa ensin Edmonton Oilersin ja myöhemmin vielä Calgary Flamesin ruoaksi.
Lopulta Hawerchuk pyysi siirtoa pois Winnipegistä, ja ura jatkui Buffalo Sabresissä. Dominik Hasekista huolimatta sielläkään ei playoffmenestystä tullut. Tuhat ottelua mittarissa jo 31-vuotiaana. Uran lopussa hän pelasi vielä St. Louis Bluesissa, missä hän liittyi 500-maalin kerhoon, ja Philadelphia Flyersissa. Kaudella 1996-97 Dale Hawerchuk pääsi pelaamaan ensimmäisen ja ainoan kerran Stanley Cupin finaaleissa, mutta Flyers hävisi Detroit Red Wingsille.
Hawerchuk pelasi kuuluisimmalla numerollaan kymmenen Winnipegissä ja Buffalossa. St. Louisissa hän oli numero 12, ja Philadelphiassa numero 18.
Huonoksi käynyt lonkka pakotti jättämään kaukalot, mutta sitä ennen Dale Hawerchuk oli saavuttanut kaikki mahdolliset henkilökohtaiset merkkipaalut. Hän pelasi 1,188 ottelua ja teki 518 maalia, 1,409 pistettä. Hän ei Calderin jälkeen voittanut enää yhtään henkilökohtaista isoa palkintoa, mutta hän edusti Kanadaa MM-kisoissa kolme kertaa – ensimmäisen kerran Helsingissä ja Tampereella keväällä 1982, jossa Gretzky taas sai kaiken huomion – ja oli erittäin tärkeä pelaaja Canada Cupeissa vuosina 1987 ja 1991.
Dale Hawerchuk aateloitiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2001, samassa juhlatilaisuudessa Jari Kurrin, Slava Fetisovin, ja Mike Gartnerin kanssa. Jopa HHOF aliarvioi jääkiekon huomaamattominta supertähteä, koska edellisenä vuonna hän ei saanut kutsua, vaikka sen sai paljon huonompi Joe Mullen (toki hyvä pelaaja, mutta ei samalla planeetalla koskaan Dale Hawerchukin kanssa).
Surun päivä
Tuo tiistai tasan neljä vuotta sitten oli surullinen päivä NHL-maailmassa, Kanadassa, ja koko jääkiekkomaailmassa. Dale Hawerchuk hävisi viimeisen aloituksensa, jonka hän oli ottanut viimeisen vuoden ajan vatsasyöpää vastaan. Mies, jota ystävät kutsuivat nimellä “Ducky” oli vain 57-vuotias. Hän jätti jälkeensä vaimonsa Crystalin, sekä kolme lastaan, Ericin, Alexisin ja Benin.
Eric ilmoitti isänsä poismenosta twitterissä.
Toivon kello
Dale Hawerchuk näytti jo selättäneen vuoden verran sairastamansa vatsasyövän, kun hän vuoden 2020 huhtikuussa soitti Barrien kaupungin Royal Victoria-sairaalan “toivon kelloa” (Bell of Hope) lähtiessään kotiin viimeisen kemoterapiahoitonsa jälkeen.
Vielä toukokuun alussa hän esiintyi Hockey Night in Canadan “After Hours”-ohjelmassa suoraan hevostilaltaan, ohjelman isäntien Scott Oaken ja Louie DeBruskin kanssa. Hawerchuk oli täynnä intoa kovien hoitojen jäätyä taakse, ja kiitollinen sairaalan henkilökunnalle. Hän oli joutunut ottamaan ravintonsa vatsaan johdetun tuubin kautta kolmen kuukauden ajan.
Hän vertasi rankkoja hoitoja NHL:n rangaistusluisteluihin. “Jos sinulle sanottaisiin, että joudut luistelemaan kuukauden päivät putkeen, mutta sen jälkeen pääset NHL:ään, tekisit sen, vai mitä?”, sanoi Hawerchuk, joka rohkeasti taisteli sairauttaan vastaan aivan loppuun saakka.
“Otan päivän kerrrallaan. Joka aamu herään aikaisin, ja katson miten aurinko nousee tuon mäen takaa”, hän sanoi. Jotkut kysymykset esimerkiksi perheen merkityksestä syöpätaistelussa saivat pipo päässä esiintyneen miehen liikuttumaan.
Edmontonissa samaan aikaan pelatuissa kuplaplayoffeissa Dallas Starsin valmentajalta Rick Bownessilta kysyttiin Calgary Flames-ottelun jälkeisessä mediatilaisuudessa Hawerchukista, jota Bowness valmensi muutaman kauden ajan 1980-luvulla Winnipegissä.
“Minulla oli onnea olla ensin Dalen joukkuekaveri”, sanoi Bones. “En ollut hääppöinen pelaaja itse, ja ihailin aina suuresti hänen taitojaan. Me (Winnipeg Jets) varasimme hänet vuonna 1981, ja minä olin vain eri sarjoja kierrellyt rivimies. Vuokrasimme jäitä ennen harjoitusleirin alkua, ja hän tuli mukaan. Jo silloin näimme, että “Vau! Tuo kaveri on vasta 18-vuotias, hän on jo nyt todella hyvä.”
“Tiesimme, että hän tulisi kääntämään koko Jetsin organisaation toiseen suuntaan, ja sen hän teki. Ja sitten, kun sait tutustua itse Daleen ihmisenä – on olemassa eliittiluokan urheilijoita, ja eliittiluokan ihmisiä – Dale oli molempia. Minulla oli onnea pelata hänen kanssaan ja valmentaa häntä myöhemmin. Ja minä pelasin hänen kanssaan vain vähän, koska en ollut tarpeeksi hyvä.”
Kunnianosoituksia
Sosiaalinen media täyttyi kunnianosoituksista ja muistoista, kun tieto Dale Hawerchukin kuolemasta oli tullut julki. Lähes jokaisessa niistä mainittiin, miten hieno ihminen Hawerchuk oli, jääkiekosta huolimatta. Hän oli mies, joka jätti ison jäljen sinänsä pieneen jääkiekkomaailmaan. Hän kohteli kaikkia tapaamiaan ihmisiä hyvin, ja auttoi monia. Kukaan ei tiedä ketään, joka ei olisi pitänyt Dale Hawerchukista (paitsi ehkä Winnipeg Jetsin vanha GM Mike “Venäjä” Smith, joka ei arvostanut seuransa kaikkien aikojen parasta pelaajaa. Mutta se on hänen ongelmansa)
Vaatimaton, hyvä mies, joka eli perheelleen, ja vietti mieluummin aikaansa hevostilallaan kuin kaupungin valoissa. “Hänelle ei merkinnyt mitään, jos olit huoltaja, nelosketjun pelaaja, tai joukkueen tähti”, sanoi Dallas Starsin GM Jim Nill. “Hän kohteli kaikkia samalla tavalla. Minusta yksi ihmisen parhaista luonteenomaisuuksista on nöyryys, ja sitä hänellä oli. Hän oli vaatimaton supertähti.”
Teemu Selänne esitti surunvalittelunsa twitterissä Duckyn poismenon johdosta. Teemu oli kiitollinen, että oli vielä edellisenä päivänä saanut sanoa hyvästit ystävälleen. Doug Gilmour muisteli ystäväänsä, jota vastaan hän pelasi ensimmäisen kerran jo 7-vuotiaana.
Winnipegissä Dale Hawerchukin paitalippu tuotiin hallista keskustassa sijaitsevalle aukiolle, jotta kaupunkilaiset voivat käydä osoittamassa kunnioituksensa.
Ennen kuplaplayoff-pelejä Torontossa ja Edmontonissa näytettiin tribuuttifilmi ja pidettiin hiljainen hetki Dale Hawerchukin muistolle.
Edmontonin myöhäisottelussa oli useampi henkilö, joilla oli yhteyksiä “Ducky”:yn. Golden Knightsin Ryan Reaves, Zach Whitecloud, Mark Stone, sekä Hawksin kapteeni Jonathan Toews ovat kaikki kotoisin Manitobasta. Chicagon apulaisvalmentaja Marc Crawford oli Dalen joukkuekaveri Cornwallissa, Vegasin maalivahtivalmentaja Mike Rosati taas kuului Hawerchukin valmennusryhmään Barriessä (lähde: Gary Lawlessin twiitti).
Dale Hawerchuk jätti sekä valmentajana, että pelaajana ison jäljen pieneen jääkiekkomaailmaan. Hän valmensi Barrie Coltsin A-junnujoukkuetta yhdeksän vuoden ajan. Hän ei tarvinnut enää työpaikkaa tai rahaa, ja olisi hyvin voinut hoitaa hevosiaan loppuelämänsä ajan, mutta rakkaus jääkiekkoon toi hänet penkin taakse. Ainakin tusinan verran hänen valmentamiaan pelaa nykyisin maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa, kourallista heistä voidaan pitää todella hyvinä NHL-pelaajina.
Sellaiset nimet, kuin Mark Scheifele, Tanner Pearson, Aaron Ekblad, Andreas Athanasiou, Rasmus Andersson, Kevin Labanc, Andrew Mangiapane, Mackenzie Blackwood, Brendan Lemieux ja Andrei Svechnikov ovat kiitollisia. Scheifele oli ensimmäisellä kierroksella varattu junnutähti, joka kahdesti lähetettiin takaisin junnuihin Winnipeg Jetsin leiriltä. NHL-mediassa hänet ehdittiin haukkua jo pettymykseksi.
Sanoivat, että Scheifele luisteli oudon näköisesti. Ironisesti, hänen valmentajansa oli saanut kuuluisan “Ducky” lempinimensä A-junnuissa, koska myös hänen sanottiin luistelevan erikoisesti. Dale Hawerchuk uskoi suojattiinsa, joka tarvitsi vain vähän enemmän kokemusta.
“Sinun on voitettava vielä yksi aloitus”, ilmoitti Mike Keenan Dale Hawerchukille viimeisessä tekstiviestissään (lähde: TSN). Iron Mike oli valmentanut 15-vuotiasta Hawerchukia jo junnuissa kaudella 1978-79, ja oli penkin takana silloin vuonna 1987, kun #10 voitti kuuluisimman aloituksensa.
Dale Hawerchuk, yksi kaikkien aikojen parhaista NHL-pelaajista, ei onnistunut voittamaan viimeistä aloitustaan.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
