29.8.2024. Loun säännöt. Oikein, väärin, vai ei mitään väliä? Pelaajakauppa, jossa pelaaja sai haluamansa. Mitä ihmettä? Mitä vikaa on muka Winnipegissä? Kaikki, minkä luemme, ei aina ole totta. Businesstä opiskeleva maalivahti?! Tässä muutama kommentti kesän kallistuessa pikkuhiljaa kohti syksyä.
What Lou says, goes
Rogers Placen pressboxin hissi eräänä iltana viime marraskuussa. Vanhempi, pienikokoinen herrasmies hymyilee vieressä ja sanoo, että mene sinä ensin. Pientä Amerikan itärannikon korostusta jopa parissa sanassa. Vaikka olin kohteliaasti tarjonnut hänelle tietä. Menin sitten ensin.
Lou Lamoriello.
Lou on ollut NHL:ssä jo vuodesta 1987. Alunperin lukion matematiikan opettaja. Hänen saavutuksensa amerikkalaisessa yliopistokiekossa, USA Hockeyn johtotehtävissä kansainvälisessä jääkiekossa (1996 World Cup), ja tietenkin kolme Stanley Cupia NHL:ssä ovat kiistattomat. Hockey Hall of Famessa rakentajien siivessä jo vuodesta 2009. New Jersey Devils, Toronto Maple Leafs ja nyt vielä New York Islanders.
Yksi vaikutusvaltaisimmista ja menestyneimmistä general managereista NHL:ssä. Analyyttinen lähestymistapa kauan ennen edistyneitten tilastojen tuloa. Erinomaista pelaajien varaustoimintaa. Tunnettu samalla kovapintaisena neuvottelijana, mitä pelaajien sopimuksiin tulee. Lou Lamoriellolla on systemaattinen lähestymistapa joukkueittensa johtamiseen. Se on kuin jonkinlainen firmakulttuuri menestyneimmissä yrityksissä. Tulokset puhuvat puolestaan.
Mutta Loun toiminnassa on joitakin yksityiskohtia, jotka aina silloin tällöin nousevat esille.
29-vuotias Anthony Duclair on hyvä, tosin “hyvin matkustellut” NHL-laituri, joka juuri allekirjoitti uuden, neljän vuoden, $14 miljoonan sopimuksen Lou Lamoriellon New York Islandersin kanssa. The Duke on hyvä pelaaja, 563 runkosarjapeliä jo NHL:ssä. Entinen junnuvalmentaja Quebec Rempartista, Patrick Roy, saattaa olla vaikuttanut siihen, että tämä mies hankittiin Islandille.
Duclair oli hyvä pelaaja Florida Panthersissä 2020-22, usein ketjussa Jonathan Huberdeaun ja Sam Bennettin kanssa. Hän teki kaudella 2021-22 31 maalia Floridassa. Sen jälkeen viime kausi pääosin San Josessa ja kauden loppu ja playoffit Tampassa. The Duken vahvuus on todella hyvä luistelunopeus, ja tarkat laukaukset. Taitava pelaaja, joka puhaltaa puolustajien ohi kuin tuuli. Ihan uran alussa hän sai etsiä sopivaa paikkaa; viisi eri joukkuetta ennen 25. vuotissyntymäpäivää.
Loun muinaisaikaiset säännöt
Lamoriellon joukkueissa on tietyt, hyvin tunnetut säännöt. Yksi niistä koskee hiuksia ja partaa. Niitä ei hyväksytä Loun joukkueissa. Siksi The Duke laittoi ylläolevan kuvan Instagrammiinsa. Tämä herätti paljon keskustelua.
Onko Loun sääntö naurettava ja muinaisaikainen? Viekö se pelaajilta – siis miljoonia ansaitsevilta ammattilaisilta – pois osan heidän kulttuuriaan? Mitä tämä kulttuuri sitten onkaan? Joutuvatko he uhraamaan tärkeän osan identiteettiään vanhan (Lou täyttää kohta 82 vuotta) miehen sääntöjen vuoksi?
Onko oikein, että yksityinen firma vaatii työntekijöiltään, ettei saa olla pitkää tukkaa, partaa, eikä isoja kaulakoruja?
Vai onko kaikki tämä vain osa tiettyä yrityskulttuuria? Jos olet töissä pankissa, sinne ei mennä housut puolipersauksissa ja lippis väärinpäin. Onko ihan eri asia kyseessä? Armeijassa me jouduimme leikkaamaan hiukset! Tämän kirjoittaneellakin oli komea tukka vielä siihen aikaan.
Loun säännöt tulevat alunperin erittäin menestyksekkään New York Yankeesin kulttuurista, jonka loi sen vanha omistaja George Steinbrenner aikoinaan.
The Duke tulee siis saamaan 14 miljoonaa Amerikan taalaa tililleen, miinus verot. Mitä helvettiä hän valittaa siis? Menköön Bentleyn takapenkille vaikka itkemään, ja nuuhkimaan nahkapenkkejä! Onneksi Anthonyllä on hyvä huumorintaju tämän asian suhteen.
Allekirjoittanut ei osaa oikein päättää, mitä kaikkea tästä tulisi ajatella. En pidä Loun sääntöjä niin omaa kulttuuriani rajoittavina, eikä identiteettiäni tai ihmisoikeuksiani olisi loukattu, jos joutuisin niitä noudattamaan, helvetin hyvällä korvauksella.
Toisista en pysty sanomaan. Connor McDavidille esimerkiksi sopii hyvin hänen omaksumansa Uuno Turhapuro-look. Hän siisti sitä hieman häitään varten.
Mitä vikaa Winnipegissä?
Winnipeg. Tuo kaupunki, todella kova jääkiekkokaupunki, keskellä Manitoban hyistä preeriaa. Ei ehkä maailman kaunein eikä lämpimin kaupunki, mutta ihmiset ovat lämpimiä ja ystävällisiä.
Winnipeg menetti NHL-joukkueensa vuonna 1996, kun se muutti Phoenixiin, Arizonaan. Me kaikki tiedämme, mitä Kojooteille kävi.
Vuonna 2011 Winnipeg Jets 2.0 palasi kaupunkiin. NHL:n ylivoimaisesti rikkaimmat omistajat, mitä moni ei heti ajattele ehkä. Toki toimivat budjetilla. Jets ei pelaa NHL:n hienoimmassa, eikä uusimmassa hallissa; Canada Life Centre valmistui vuonna 2004. Sinne mahtuu 15,225 katsojaa. Ensimmäiset kaudet paluun jälkeen Jets myi jokaikisen pelin jokaikisen lipun loppuun. Kausikortit myytiin vuosikausiksi eteenpäin.
Nyt kausikorttien lunastajia on vain noin 9,500. Vielä jokin aika sitten heitä oli yli 13 tuhatta. Kanadan dollarin arvo ei ole parhaimmillaan. Joukkue on ihan hyvä, mutta Manitobassa ei ole samalla tavalla satoja tuhansia ansaitsevia duunareita kuten vaikkapa täällä Albertassa, jossa kadutkin on päällystetty kullalla.
Entisaikoina amerikkalaiset pelaajat pelasivat mieluusti Winnipegissä. Tkachukin klaanin patriarkka Keith Tkachuk. Eddie Olczyk. Nuo kaksi jenkkiä ylistävät yhä Winnipegiä. Ja muutama muu. Teemu Selänne ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa kaupungista, eikä tule sanomaan.
Ironisesti, tälläkin hetkellä kaksi Jetsin parasta pelaajaa, ehkä maailman paras maalivahti Connor Hellebuyck ja nopea hyökkääjä Kyle Connor, ovat molemmat kotoisin vihaisennäköisen linnun maasta, Michiganin osavaltiosta. Kapteeni Adam Lowry on syntynyt Missourissa, kanadalaisen NHL-pelaajan poikana, ja kasvanut toki Länsi-Kanadassa.
Tapaus Rutger McGroarty on hyvä esimerkki siitä, miten nuoret pelaajat yhä enemmän näyttävät saavan tahtonsa läpi NHL:ssä. Michiganin yliopistossa kaksi kautta pelannut, Jetsin USA:n kansallisesta kehitysjoukkueesta USNDTCCCP:stä kesällä 2022 varaama hyökkääjä ei halunnut aloittaa ammattilaisuraansa Manitoban aroilla.
McGroarty jätti useimmille hyvän muiston junnujen MM-kisoissa. Team USA:n kapteeni.
Hän on scouttien unelma. Monipuolinen pelaaja, joka pystyy tekemään pisteitä, ja on tehokas ilman kiekkoa. Nopeutta, kokoa ja intoa. Pystyy pelaamaan NHL:ssä heti.
Jets sai järjestettyä hyvän treidin Pittsburgh Penguinsin kanssa. Kaksi NHL Draftissä numerolla 14 varattua pelaajaa vaihdettiin päittäin. Winnipeg sai sentteri Brayden Yagerin, miehen Saskatchewanista, jolle Winnipeg ei ole ongelma varmasti. Oikeastaan erinomainen pelaaja, Pensin varaus kesältä 2023. Yager ei ihan vielä ole NHL-valmis.
Hyvä kauppa WInnipegin GM Kevin Cheveldayoffilta. Ei kannata pitää mukana pelaajaa, joka ei halua seurassa olla. Oli syy mikä tahansa. Jäämme seuraamaan, kumpi joukkue sai tässä paremman pelaajan. Odottelemme ensin muutaman vuoden.
Ei totta
Tätä on vähän hankala kirjoittaa, mutta kirjoitetaan silti. Etenkin, koska yleensä arvostan ja kunnioitan Columbuksessa vaikuttavaa The Athleticin Aaron Portzlinea. Tapana ei ole arvostella, eikä kommentoida toisten zuurnalistien tekemisiä. Tässä ei oikeastaan arvostella, pakko vain todeta, että nyt ei puhuttu totta. En tiedä miksi, enkä ala sillä päätäni vaivaamaan. Yleensähän tälläkin palstalla usein todetaan, että “ei anneta totuuden tulla sotkemaan hyvää tarinaa”.
Mutta tämä ei ollut hyvä tarina. Tämä oli paskapuhetta, kuten me Pohjois-Helsingin huudeilla sanoisimme. En uskonut siihen ollenkaan, enkä usko. Olen ilmaissut mielipiteeni tämän radiossa sanoneelle. En ole tässä asiassa, kuten en missään muussakaan, kenenkään “leirissä”. Asun aina omassa leirissäni, omassa teltassani, jossa on aina lämmin ja kalja aina kylmää.
Jokin aika sitten Aaron heitti “Bishop & Friends” radio-ohjelmassa väitteen, koskien Blue Jacketsin kautta 2020-21, eli Patrik Laineen ensimmäistä kautta Ohiossa. Hän väitti CBJ:n johdon kysyneen veteraanipelaajilta, kenestä joukkueen tulisi hankkiutua eroon. Tähän väitettyyn palaveriin osallistuneista mainittiin ainakin Nick Foligno, Cam Atkinson, Zach Werenski, Gustav Nyquist, ja Seth Jones.
Veteraanipelaajat olivat ilmoittaneet, että CBJ:n tulisi hankkiutua eroon Patrik Laineesta ja Elvis Mertzlikinsistä. Portzline epäili, että kaikki paitsi Werenski kaupattiin pois joukkueesta tämän palaverin vuoksi.
Jokainen, joka on viettänyt aikaa minkään jääkiekkojoukkueen kanssa elämässään, tietää, että pelaajat ovat kuin veljiä keskenään. Kaveria ei missään tapauksessa suolata, ei koskaan kenellekään ulkopuoliselle. Ja valmentajat, joukkueenjohtajat ja muut ovat ulkopuolisia. Mieluummin kehoitetaan kysyjiä lisääntymään ja täyttämään maa.
Kukaan ei näyttänyt miettineen tuon väitetyn palaverin pitämisen ajankohtaa?
Ainoa mahdollisuus on mainittu kausi, joka oli Seth Jonesin viimeinen ja Patrik Laineen ensimmäinen Columbuksessa. Laine pelasi tuolla kaudella vain 45 ottelua vammojen ja pandemiakaranteenin takia. Hänen isänsä kuoli, ja poika kävi hautaamassa isän Suomessa.
Elvis Merzlikins oli joukkueensa paras maalivahti. Torjuntaprosentti 91.6%, GAA 2.77. Kakkosvahdin luvut 89.4% ja 2.30. Ja taas, jokainen jääkiekkoa pelannut, tai jääkiekkojoukkueen kanssa aikaansa viettänyt tietää, että mitä maalivahteihin tulee, ketään ei kiinnosta mikään muu kuin torjunnat.
Palaveriin osallistuneita pelaajia ei treidattu, koska he eivät muka pitäneet Laineesta tai Elviksestä. Nämä pelaajat olivat tulossa rajoittamattomiksi vapaiksi agenteiksi useammassa tapauksessa. Seth Jones ei halunnut jatkaa Columbuksessa, mikä on täysin yleistä tietoa. Blackhawks hankki tähtipakin, jolle seura yritti sitä ennen tarjota jatkosopimusta. Nick Foligno lähti matkaan kannujahtiin. Kolmikantakauppa, joka toi Nickin Torontoon. Hänestä oli tulossa UFA, kaikki odottivat hänen tulevan treidatuksi.
Useimmat NHL-jääkiekkoa seuraavat ymmärtävät tässä vaiheessa, minkälainen persoona Nick mikenpoika Foligno on. Etenkään hän ei ikimaailmassa suostuisi palaveriin, jossa suolattaisiin omia. Koutsista voi sanoa jonkin hyvin valitun sanan ehkä, pelikavereista ei koskaan.
Useampi media osti tämän käsittämättömän iltasadun täytenä totuutena. Jopa entinen “jääkiekkoraamattu” The Hockey News. En edelleenkään käsitä, miksi. Noloa. Tässä tilanteessa on kohtuullista odotella julkista anteeksipyyntöä sadun sepittäjiltä, koska se ei ole totta. Ja sitten jatketaan eteenpäin.
Vielä odotamme
Kaikki NHL-pelaajat eivät vielä ole rustanneet nimeään sopimuspapereihin.
Suurin draama on kehittymässä Bostonissa. Vanha, haalistunut Bruins-huppari päällään pientä koiraansa Edmontonin kaduilla ulkoiluttava mies alkaa jo hermostua.
Boston Bruinsilla on ollut tuuria maalivahtien kanssa. Tuukka Raskista Linus Ullmarkiin ja Jeremy Swaymaniin.
Jeremy on opiskellut ja opiskelee yhä liiketaloutta yliopistossa. Stanfordissa. Hän osaa markkinat, eikä aio sotkea muitten maalivahtien markkinoita tulevaisuudessa. Oikein.
Swayman on viettänyt kesäänsä näkyvästi Bostonissa, mutta paperi odottaa yhä pöydällä. Training camp lähestyy. Ykkösmaalivahti on RFA ilman sopimusta.
Pitäisikö luottaa prosessiin, mikä se sitten onkaan?
Sway Day tulossa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
