Suomen urheiluhistoria on täynnä ikimuistoisia hetkiä – mutta harva niistä kilpailee viihdearvoltaan Iku Viitasen legendaarisen humalaisen selostuksen kanssa. Oli helmikuu 2003, ja Auran Aallot valmistautui tuttuun tapaan lähettämään suoran selostuksen jääkiekon SM-liigaottelusta Kärpät–TPS. Kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa, että kyseinen lähetys jäisi historiaan aivan muista syistä kuin pelitapahtumien vuoksi.
Iku Viitanen, pitkän linjan radioselostaja, tunnettiin intohimoisesta tyylistään ja paikallisväriä tihkuvista selostuksistaan. Mutta tällä kertaa selostuskoppiin saapunut Viitanen oli ottamassa omaa osaansa suomalaisesta jääkiekkohistoriasta. Jo ensimmäisistä sekunneista lähtien oli selvää, että Viitanen oli ottanut muutamia rohkaisuryyppyjä – mikä näkyi ja kuului.
Ottelu käynnistyi kuten tavallista, mutta pian kuulijat huomasivat jotain outoa. Iku Viitasen ääni oli normaalia sammaltelevampi, ja lauseet sekoittuivat toisiinsa kuin kuuluisat Jokisen eväät. Pelitapahtumat jäivät toissijaisiksi Viitasen shown rinnalla – jota kukaan ei olisi osannut ennakoida.
Katsomosta saattoi kuulla naurua, kun Viitanen onnistui sekoilemaan tilanteiden kanssa, kommentoiden välillä täysin epäsopivia asioita ja unohtaen, kuka teki mitä ja missä. Sekava tilanne vain paheni, kun Viitanen alkoi tehdä selostuskopista toistuvia pistoja kohti vessaa. Kerran, kaksi, kolme – ei laskuissa pysynyt kukaan. Joku saattoi jo kuvitella, että ottelu oli muuttunut maratoniksi selostajan ja WC:n välillä.
Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, että selostus meni enemmän janoon kuin peliin. Ja vaikka peli itsessään saattoi jäädä monelta kuuntelijalta sivuun, tämä lähetys jäi historiaan juuri sellaisena sotkuna, jota jälkipolvet kertovat ja kuuntelevat Youtubesta toistuvasti kavereiden kanssa kaljatuopin äärellä.
Kun aamulla uutisotsikoissa komeili tieto selostuksen katkeamisesta ja Viitasen väliaikaisesta tauolle asettamisesta, moni hymähti: ”No, tulipa ainakin matsi selostettua omalla tyylillä!” Vaikka tämä episodi ei ollut Viitasen uran kirkkaimpia hetkiä, se lisäsi hänen legendaarisuuttaan suomalaisten urheiluselostusten historiassa.
Tämä tapaus on sittemmin saanut legendan aseman. Se muistuttaa, että joskus elämässä kannattaa ottaa hommat vakavasti – mutta ei ehkä ihan niin vakavasti, että unohtaisi heittää sekaan hieman viihdettä. Viitasen humalainen selostus on tästä erinomainen esimerkki. Se on tarina, joka naurattaa yhä uudelleen ja muistuttaa, että myös ammattilaisilta voi joskus lipsahtaa. Ja kun lipsahdus tapahtuu suorassa lähetyksessä, se voi nousta legendaksi niin urheilu- kuin radiohistoriassa.
–Broidi