Niin painajaismaista mokaa ei osaa edes kuvitella. Jos se vain olisi mahdollista, suomalaismaalivahti Peter Enckelman haluaisi pelata sen Valioliigan ottelun uudestaan – tai ainakin sen kohtalokkaan rajaheiton.
Syyskuussa 2002 Enckelman oli nuori, mutta pitkälti kannuksensa jo ansainnut maalivahti. Enckelman oli siinä vaiheessa uraa, että hän oli todenteolla taistelemassa ykkösmaalivahdin paikasta Valioliigassa. Takana oli huippusiirto TPS:stä Aston Villaan, pari erinomaista vuotta Englannissa ja kaikki näytti kulkevan suunnitelmien mukaan.
Jussi Jääskeläisen ja Antti Niemen ohella Enckelman oli kolmas erinomainen suomalainen veräjänvartija Englannissa. Ajatella, että oli aika, jolloin Valioliigassa oli peräti kolme suomalaista ykkösmaalivahtia.
Birminghamin ja Aston Villan välinen Valioliigan ottelu syyskuussa 2002 kirjoitti uuden luvun Enckelmanin uraan. Palataan hetkessä ajaksi parikymmentä vuotta taaksepäin siihen yhteen kohtalokkaaseen tilanteen. Sen piti olla vaaraton haltuunotto, joita tulee ottelussa kymmeniä.
Kun Aston Villa saa rajaheiton, ruotsalainen Olof Mellberg heittää pallon rivakasti Enckelmania kohti. Enckelman on valppaana ja mietti varmaan jo seuraava siirtoa, mutta pallo ei jääkään nappulakenkiin mukaan vaan lipuu maalivahdin jalan alta.
Vaikka itse Usain Bolt olisi pinkaissut pallon perään, oli se jo myöhäistä. Pallo lirui vastustamattomasti verkkoon. Näin syntyi yksi kiusallisimmista omista maaleista Valioliigan historiassa.
Maalia ei olisi edes pitänyt hyväksyä
Jotta tilanne olisi entistä karmeampi, maalia ei olisi pitänyt edes hyväksyä. Sivurajaheitosta ei voi tehdä suoraa maalia, eikä pallo näyttänyt osuvan suomalaisen jalkaan missään vaiheessa.
Koska Enckelman nosti kätensä pystyyn ikään kuin virheen merkiksi heti maalin jälkeen, tulkitsi tuomari David Elleray ehkä tilannetta niin, että Enckelman olisi osunut palloon. Voi myös olla, että tuomari olisi tilanteesta maalin tuominnut joka tapauksessa – olisi Enckelman sitten nostanut kättään, protestoinut voimakkaasti tai tehnyt mitä hyvänsä.
”Sen olisi pitänyt olla maailman helpoin tilanne kontrolloida, mutta seuraavaksi huomasin missanneeni pallon ja sitten se olikin verkossa”, Enckelman kertoi jo reilut 21 vuotta sitten The Guardian -lehdelle.
”Tiedän kyllä säännöt – sivurajaheitosta ei voi tehdä suoraan maalia”. Enckelman jatkoi.
Fani hyppi silmille
Tilanteesta teki entistä karmeamman se, että heti maalin jälkeen yksi Birminghamin faneista hyppi suomalaisen edessä ja rikkoi siten pelaajan koskemattomuutta. Tämä on asia, jota ei saisi koskaan tapahtua.
”Valitettavasti yksi faneista tuli ja läpsäisi minua korvien alueelle”, Enckelman harmitteli.
Birmingham otti tilanteen vakavasti ja lupasi etsiä fanin, joka lähestyi Enckelmania uhkaavasti. Ainakin tuolloin sanottiin, että toiminnan seurauksena olisi ikuinen porttikielto peleihin.
Enckelman sai myös tukea toiselta huippuvahdilta Peter Schmeicheliltä ja laajemmin joukkueeltaan. Ikävää oli se, että tapauksesta revittiin pitkään otsikoita. Isoja virheitä sattuu kaikille veskareille uran varrella, mutta ihan kuin tähän tapaukseen olisi tartuttu aivan liikaakin.
Enckelman loi kaikkiaan hienon monivuotisen uran Englannissa. Enckelmanin yksi uran kohokohdista oli FA Cupin finaali vuonna 2008. Ironista on se, että ottelu päättyi 0-1 tappioon ja pelin ainoa maali syntyi suomalaisen pienoisen virheen seurauksena.
Broidin loppukaneetti:
Jokaiselle futisfanille Enckelmanin rajaheitto on jäänyt mieleen ja kieltämättä, se on yksi Valioliigan historian kiusallisimmista hetkistä. Mutta juuri tällaiset tilanteet tekevät huippupelaajista ihmisiä. Virheitä sattuu kaikille, mutta vain harva pystyy jatkamaan uraansa yhtä kunnialla kuin Enckelman: FA Cupin finaali, vuosia Englannin kentillä ja paikka suomalaisten maalivahtilegendojen joukossa. Elämässä – ja futiksessa – tärkeintä ei ole yksi moka, vaan se, miten siitä noustaan. Se on broidin mielestä todellista urheiluhenkeä.
–Broidi
