Jos etsitään yhtä kaikkien aikojen tulisinta jääkiekko-ottelua, katse kääntyy tammikuun 4. päivään ja vuoteen 1987. Tuona päivänä Kanada ja Neuvostoliitto varmistivat joukkotappelemalla Suomelle sen historian ensimmäisen nuorten maailmanmestaruuden.
Päävalmentaja Hannu Jortikka oli johtanut Suomen loistavaan iskuun vuoden 1987 nuorten MM-kisoissa. Ei ole missään nimessä liioiteltua puhua todellisista unelmakisoista. Niin komeita päänahkoja Suomi otti, kun esimerkiksi Neuvostoliitto kaatui lukemin 5-4 ja Kanadankin kanssa syntyi upea 6-6-tasapeli.
Ainoa tahra tuli Ruotsi-pelistä, kun Suomi kärsi ihmeellisen 0-5-tappion.
Nämä kisat eivät kuitenkaan ole jääneet historiaan pelkästään Suomen menestyksen vuoksi. Koska tuolloin pelattiin vielä sarjamuotoista turnausta, oli Kanadalla kisojen päätösottelussa mahdollisuus kammeta Suomen ohi ja nousta maailmanmestaruuteen.
Tämä olisi vaatinut Kanadalta Neuvostoliiton voittoa vähintään viidellä osumalla. Ottelua ei kuitenkaan koskaan pelattu edes loppuun asti.
Mitä ihmettä tapahtui?
Kun Kanadan ja Neuvostoliiton välisen ottelun toista erää oli pelaamatta reilut kuusi minuuttia, tunteet karkasivat täysin käsistä. Neuvostoliiton Pavel Kostichkin huitoi voimalla Theoren Fleurya – ja pian kaksikko tappeli keskenään.
Muut eivät jääneet toimettomiksi. Neuvostoliiton Evgeny Davydov hyppäsi penkiltä jäälle mukaan tappeluun Valeri Zelepukin tueksi. Zelepukin tarvitsi apua, sillä hän oli aiemmin satuttanut olkapäänsä. Ja kenties Davydov ajatteli, ettei Zelepukin selviä Mike Keanen käsittelystä ilman apuja.
Lieneekö se ollut Davydovin hyppääminen jäälle vai kävivätkö tunteet muuten vain liian kuumina, mutta alkoi varsinainen ketjureaktio. Jos kipinät olivat lentäneet pitkin ottelua, nyt tuli roihusi valtoimenaan.
Ei mennyt kauaa, kun penkit olivat tyhjänä ja kaikki olivat nuijimassa toisiaan. Tuomarit olivat epätoivoisia ja poistuivat lopulta jäältä kokonaan. Jopa jäähallin valot sammutettiin, mutta nujakointi vain jatkui jatkumistaan. Lopulta toimitsijoille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin diskata joukkueet.
Kanada olisi tappiollakin saanut pronssiset mitalit. Lisäksi Kanada johti ottelua 4-2, joten jopa maailmanmestaruustaistelu oli edelleen auki. Diskauksen takia Kanada pudotettiin kokonaan mitaleilta. Neuvostoliitolle ottelu oli merkityksetön, mutta diskaus jätti tietysti senkin urheiluhistoriaan tahran.
Mitä tästä opimme?
Kanadan hyökkääjä Pierre Turgeon ja maalivahti Jimmy Waite olivat ainoat pelaajat, jotka eivät osallistuneet tappeluun. Steve Nemeth oli niin ikään jäällä, mutta hän ei halunnut lyödä ketään.
Kanadan joukkueessa oli siis muutama pelaaja, jotka halusivat vain pelin jatkuvan nopeasti. Olihan kyseessä maailmanmestaruuden ratkaiseva ottelu, joten keskittyminen olisi täytynyt pystyä pitämään olennaisessa.
– Se ei ollut työni. Ei minun tarvinnut tapella, sanoi Turgeon The Globe and Mailin mukaan.
Joukkuetoverit eivät olleet ihan samaa mieltä. Turgeon sai paljon kritiikkiä siitä, ettei hän ollut talkoissa mukana. Esimerkiksi Everett Sanipass nimitti Turgeonia median mukaan ”koiraksi”, koska hän ei tullut hätiin vaan istua kyhnötti penkillä. Sanipass toisin sanoen nimitti joukkuetoveriaan pelkuriksi.
Oli miten oli, aikamoinen päätösmatsi MM-kisoille. Ja tämähän kelpasi Suomelle.
Lue myös nämä jutut:
– Futismatsi jossa haluttiin tehdä omia maaleja – ”Sääntöjen laatija kuuluisi hullujenhuoneeseen”
– Uskomatonta mutta totta: jalkapallomatsi joka päättyi 149-0
– Kun Sir Alex Fergusonia heitetttiin pizzalla – ja heittäjä oli Arsenalin pelaaja
–Broidi
