24.1.2024. Brendan Shanahan täytti tiistaina 55 vuotta. Tässä NHL-blogin arkistoista postaus, joka julkaistiin marraskuussa, vuonna 2009, välittömästi hänen pelaajauransa päättymisen jälkeen. Se, mitä on tapahtunut sittemmin, on kokonaan toisenlainen aihe toiselle päivälle. Tämä Evergreen-sarjan henkilökuva kertoo vain jääkiekkoilijasta nimeltään Brendan Shanahan.
Palomiehen poika
Irlantilaisen palomiehen poika Brendan Shanahan pelasi jääkiekkoa juuri niin kuin irlantilaisen palomiehen pojan voi odottaakin pelaavan. Hän oli ainakin 15 vuoden ajan yksi NHL:n parhaista voimahyökkääjistä aikana, jolloin tuota termiä “Power Forward” vielä osattiin käyttää oikein.
Shanahan ilmoitti lopettavansa pelaamisen NHL:ssä 21 vuoden, 1,524 pelatun ottelun, 656 tehdyn maalin ja 1,354 pisteen jälkeen. NHL on köyhempi ja varmasti tylsempi ilman yhtä suosituimmista pelaajistaan.
Pidin Brendan Shanahania aina jotenkin yksiulotteisena jääkiekkoilijana. Luistelu oli aina yksi hänen heikkouksistaan. Hän ei ollut nopea eikä ketterä, joskus hän näytti peräti kömpelöltä luistellessaan kiekko lavassaan.
Detroitissa valmentaja Scotty Bowman siirsi Shanahanin välillä vakiopaikaltaan vasemmalta laidalta keskelle, koska hän ei osannut luistella tarpeeksi hyvin takaperin pelatakseen Wingsin kuuluisaa “left-wing lock”-puolustusta.
Pelin johtamisen sijasta Shanahan oli parhaimmillaan, kun hän oli se pelaaja, joka haki taklauksen, otti kiekon pois vastustajalta, syötti sen heti joukkuekavereille, ja sitten luisteli kohti vapaata paikkaa.
Brendan Shanahan oli ehkä yksiulotteinen, mutta tuon ulottuvuuden alaisuuteen kuului hänen laukauksensa. Hän pystyi ampumaan kiekon maaliin mistä tahansa. Hän pystyi ampumaan kiekon ohi NHL-maalivahtien kaukaa kovilla ja tarkoilla laukauksillaan.
Shanahanillä ei ollut sellaista näyttävää kanuunakutia kuin Brett Hullilla esimerkiksi. Hän käytti pelisilmäänsä ja osasi lukea miten maalintekotilanteisiin pääsi. Sitten kova laukaus tuli.
Ylivoimapelissä Shannyn tehtävänä oli aina roikkua eikenenkään maalla vähän maalinedustan ulkopuolella ja sitten tulla paikalle oikea-aikaisesti laukauksen tultua tekemään maskia, ohjaamaan kiekkoa tai pistämään maalivahdin torjuman kiekon tämän taakse.
Brendan Shanahan oli iso mies, yli 190-senttinen, jolla oli hämmästyttävän pehmeät kädet. Laukaus lähti nopeasti ja voimalla mistä asennosta tahansa, suoraan syötöstä, luistimista, huonostakin syötöstä.
Fyysisessä pelissä Shanahan loisti. Vastustajajoukkueilla oli aina ongelma: jos pelaat Shanahania vastaan kovaa ja aggressiivisesti, hän innostuu ja pelaa parasta peliään. Jos taas annat hänen olla ja annat hänelle tilaa, hän tuhoaa joukkueesi mailataidoillaan.
Maaleja ja kovuutta
Uransa alkuaikoina NHL:ssä Brendan Shanahan vietti muutaman kauden vakiinnuttaen mainettaan pudottamalla hanskat kenen kanssa tahansa. Myöhemmin hän osasi pelata järkevämmin ja valikoivammin menettämättä silti kovaa särmäänsä.
Shanahan oli harvinainen pelaaja, joka teki 656 maalia ja otti samalla 2489 jäähyminuuttia. Hän tappeli lähes sata kertaa ilman hanskoja. Hän teki 109 voittomaalia ja 237 ylivoimamaalia – kumpikin oikeuttaa NHL:n historian viidennelle sijalle.
Shanny teki 20 maalia tai yli 19 kautta peräkkäin – vain muuan Gordie Howe teki saman vielä useampana vuonna.
Brendan Shanahanin tilastoissa on peräti 17 Gordie Howe Hat Trickiä, eli maali, syöttö ja tappeluviitonen hankittuna samassa ottelussa. Gordie itse teki tempun vain kerran tai kaksi. Wayne Gretzky yhden kerran.
Shanahan ei epäröinyt ottaa kovia taklauksia vastaan jos se merkitsi sitä, että hän sai syötettyä kiekon omilleen. Mutta mieluiten hän käytti kokoaan ja voimaansa taistellakseen itsensä läpi maalintekopaikkoihin.
Brendan Shanahan oli aina halukas tappelija ja taklaaja. Hänen laukauksensa oli maailmanluokkaa. Millään muulla jääkiekon osa-alueella hän ei loistanut. Hän oli aina se pelaaja, joka osasi tehdä tärkeän maalin tai tilanteen kun paineet olivat kovimmillaan. Hän eli ratkaisuottelujen ilmapiiristä.
Johtaja
Shanahan oli yksi NHL:n lähimenneisyyden tärkeimmistä johtajista. Detroitissa sanottiin usein, että juuri hän johti joukkueen sen kolmeen ensimmäiseen Stanley Cup-mestaruuteen (vuodesta 1997 lähtien), ei vähäsanainen kapteeni Steve Yzerman. Kun Shanahan loukkaantui keväällä 2001 ja missasi loput pudotuspelit, Wings putosi heti ensimmäisellä kierroksella.
New Jersey Devils varasi Brendan Shanahanin vuoden 1987 varaustilaisuudessa ensimmäisellä vuorollaan, koko draftin toisella varauksella, heti huipputaitavan Pierre Turgeonin jälkeen.
Vain kesällä 2007 uransa lopettaneella Joe Sakicillä on enemmän tehopisteitä tilastoissaan tuon kesän varausvuosikerrasta.
A-junnukiekossa Shanahan edusti kaksi kautta OHL:n London Knightsia. Hän oli mukana edustamassa Kanadaa surullisenkuuluisassa Piestanyn joukkotappelussa Neuvostoliittoavastaan vuonna 1987.
Mimico, Ontario
Brendan Shanahan kasvoi Mimicossa, joka nykyisin lasketaan Toronton kaupungin alueeseen. Hän pelasi päivät pitkät kolmen itseään vanhemman veljensä, Dannyn, Brianin, ja Shaunin kanssa. Kovuus lienee tullut noista pihapeleistä.
Brendanista ei tullut välittömästi tähteä NHL:ssä. Kypsymisprosessi Meadowlandsin hallissa oli hidas ja joskus kivuliaan hidas. Joskus näytti siltä, ettei pitkänhuiskea, lupaava ja aina haastatteluissa huvittava vasen laituri ehkä koskaan täyttäisi suurta lupaustaan.
Ajan mittaan kuitenkin Shanahanista tuli luotettava voimahyökkääjä ja hänelle voitiin povata pitkää ja menestyksekästä uraa Byrne Arenan jäällä.
Kaiken muutti kesän 1991 sopimuskiista. St. Louis Blues rikkoi kirjoittamatonta sääntöä kevinlowemaisesti ja teki ison tarjouksen rajoitettuna vapaana agenttina olleelle Brendan Shanahanille.
St. Louis Blues sai Shanahanin, ja korvaukseksi Devils sai puolustaja Scott Stevensin. St. Louisissa Shanahanista tuli tähti ja NHL:n eturivin voimahyökkääjä Rick Tocchetin, Cam Neelyn ja Kevin Stevensin luokassa. Hän teki yli 50 maalia kahdesti, harvinainen yhdistelmä taitoa ja kovuutta.
Shanahanistä tuli St.Louisissa yksi kaupungin suosituimmista urheilijoista, aivan kuten Brett Hullista.
Kaikki muuttui Mike Keenanin tultua Bluesin valmentajaksi. Kesällä 1995 Shanahan siirtyi Hartfordiin vaihdossa puolustaja Chris Prongeriin.
Olin sattumalta St. Louisissa samana päivänä, kun Brendan Shanahan myytiin. Paikallinen televisio haastatteli harrastelijakiekkoilijoita jäähallilla, ja sporttibaarin tiskillä istuvia kiekkofaneja. Pelaajakaupan saama vastaanotto oli tyrmistynyt.
Seuraavan päivän lehdistötilaisuudessa Mike Keenan sai todella vastata parhaillaan median ryöpytykseen. Ajan kanssa kaupasta tuli onnistunut Bluesin kannalta, mutta ensimmäisen päivän shokin pystyi tuntemaan ilmassa.
Kummallakin pelaajalla oli ollut kyseenalaisia tempauksia kaukalon ulkopuolella. Shanahan pidätettiin floridalaisessa baarissa maaliskuun alussa 1995 osallistumisesta kapakkatappeluun. Vasta teini-ikäinen Pronger oli myös joutunut vaikeuksiin virkavallan kanssa Hartfordissa.
Detroit
Syksyllä 1996 Detroit Red Wingsin legendaarinen valmentaja Scotty Bowman halusi Shanahanin punasiipien joukkueeseen. Wings joutui luopumaan Paul Coffeysta ja Keith Primeausta vaihdossa. En koskaan ymmärtänyt, miksei Scotty pitänyt Coffeysta.
Tuo pelaajakauppa nosti Detroitin seuraavalle tasolle. Shanahanin avulla joukkue voitti kolme Stanley Cupia seuraavan kuuden vuoden aikana. Shanny oli parhaimmillaan ylivoimapelissä, pelaten rightin laukojana vasemmalta, käyttäen kovaa laukaustaan.
Steve Yzerman kertoi ESPN:lle, miten tärkeä Shanahanin pelin toinen ulottuvuus oli Detroitissa. Jos Shanahan näki vastustajan ottavan erivapauksia Wings-pelaajan kanssa, hän meni asettamaan vastustajan vastuuseen.
“Hänellä oli tapana haastaa vastustajan isoimmat ja kovimmat pelaajat”, muisteli Yzerman.
Uransa loppupuolella Brendan Shanahan pelasi vielä New York Rangersissä, ja viimeisen kauden New Jersey Devilsissä.
Calgaryssä, vuonna 2001, tappelu Jarome Iginlan kanssa jätti Flamesin pelaajan todella pahannäköiseksi ja veriseksi. Iginla sanoi ottelun jälkeen, että oli kunnia tapella yhtä nuoruusvuosien sankariaan vastaan. Kuultuaan tämän, Shanahan vastasi: ”Kunnia on minun puolellani. Hänestä tulee yksi jääkiekon parhaista voimahyökkääjistä.”
Toiseksi viimeisellä kaudellaan hän otteli Donald Brashearin kanssa Madison Square Gardenin keskiympyrässä. Yli 600 maalin mies, kaiken mahdollisen jääkiekossa voittanut, takuuvarma HHOF – Shanahanin ei olisi tarvinnut tapella tätä tappelua. Mutta hän halusi puolustaa joukkuekaveriaan, Brashear oli lyönyt Jaromir Jagria kyynärpäällä.
Ei ihme, että Madison Square Gardenin lehterit täyttävät roistot, mafiamiehet, narkkarit, superjulkkikset ja seitsemännumeroista palkkaa Wall Streetillä tekevät pukuveijarit rakastivat Shannyä.
Hän ehti vielä viettää 38. vuotispäiväänsä NHL:n All Star-pelissä, jossa hänen ketjuunsa pääsivät kaksi nuorempaa NHL-pelaajaa – Alexander Ovechkin ja Sidney Crosby.
Johtava rooli kaukalon ulkopuolella
Brendan Shanahan otti johtavan roolin myös kaukalon ulkopuolella, kun hän johti NHL-sääntömuutoksia rukannutta kilpailukomiteaa. Hän oli tavallaan oman NHL-sukupolvensa puhemies. Hän edusti tuota “kuolleen kiekon” aikakautta, jolloin maalien lukumäärät laskivat, ja pelityyli oli tukahduttaa lajin alkuperäisen vauhdin.
Suurimpia syyllisiä näihin suuntauksiin oli tietenkin Shanahanin ensimmäisen ja viimeisen NHL-seuran New Jersey Devilsin menestyksellä sisäänajama pelityyli.
Kun NHL ja sen pelaajat kävivät katkeria neuvotteluja rahasta, Brendan Shanahan tuli paikalle ehdottamaan, että olisi aika kehittää myös tuotetta jäällä.
Shanahanin tekemä sääntöuudistuspaketti sai mediassa lempinimen “The Shanahan Planahan”. NHL:n pelaajayhdistyksen avulla järjestettiin “Shanahan Summit”-nimellä tunnetuksi tullut kokous, jossa NHL-kiekosta vastaavat kokoontuivat keskustelemaan pelin tilasta. Työsulun jälkeen tuodut uudistukset saivat alkunsa tuossa huippukokouksessa.
Shanahanille voidaan antaa sekä kiitosta että risuja rankkarikisasta, kolmella-kolmea-vastaan jatkoajoista ja muutamasta muusta uudistuksesta. Pelistä tuli kuitenkin kokonaisuudessaan parempi ja viihdyttävämpi kiitos Shannyn ajamien uudistusten.
The Globe and Mailin HHOF-kiekkojournalisti Eric Duhatschek kirjoitti kolumnissaan hyvin, että nykypäivän NHL-tähtisukupolven, Alexander Ovechkinista ja Sidney Crosbystä, Steven Stamkosiin ja John Tavaresiin, on ollut helpompaa pelata NHL:ssä ja esittää taitojaan Brendan Shanahanin kaukonäköisyyden ansiosta.
Tulemme todennäköisesti näkemään Brendan Shanahanin jossain tärkeässä roolissa NHL:ssä kaukalon ulkopuolella nyt peliuran päätyttyä, toivottavasti (tämä tapahtui).
Renessanssimies
Me mediapassit kaulassa pitkin jäähallien käytäviä vipeltävät NHL-fanien edustajat pidimme tietysti aina Brendan Shanahanista, kuten fanitkin pitivät. Shanahanin paikalle pukuhuoneeseen oli aina tungosta. Hän sanoi aina jotain virkistävää, eikä hän pelännyt myös sanoa mitä ajatteli. Hän kohteli median edustajia aina hyvin. Hänellä oli laaja kiinnostus myös elämää kohtaan kaukalon ulkopuolella, ja se todella näkyi.
Shanahan on älykäs ja huumorintajuinen mies. Hän antoi täysin tuulesta temmattuja tietoja mediaoppaitten sivuille, ja jujutti niillä lehdistöä. Milloin hän oli muka juossut härkien kanssa Pamplonassa, milloin opetellut soittamaan saksofonia.
Keväällä 1999 Colorado Avalanchen Peter Forsberg taklasi Shanahanin selästä päin laitaa. Shannyn vasen silmä otti pahimman iskun vastaan, sen ympärille ommeltiin 40 tikkiä. Seuraavana päivänä Shanahaniltä kysyttiin, aikooko hän käyttää visiiriä silmiensä suojana siitä lähtien.
“En aio”, tuli vastaus. “Don Cherry tulee olemaan siitä onnellinen, mutta minun vaimoni ei”.
New Yorkissa Shanny teki pilaa Ottawa Senatorsin kuntopyörähaastatteluista ottelujen jälkeen. Hän antoi haastatteluja muka hengästyneenä pyörän selästä. Kamera ei aina näyttänyt hänen jalkojaan.
Brendan Shanahan ei koskaan voittanut yhtään suurista NHL-palkinnoista. King Clancyn muistopalkinnon 2003, se tuli ahkerasta työstä hyväntekeväisyysprojekteissa, ei pelaamisesta.
Mutta todella vakuuttavien tehopisteitten, kolmen Stanley Cup-mestaruuden, Canada Cup-mestaruuden, olympiakullan ja maailmanmestaruuden ansiosta hänet tullaan aivan varmasti kutsumaan Hockey Hall of Famen jäseneksi heti kolmen vuoden kuluttua (tämä tapahtui).
Vancouverin olympialaisissa hänelle tullaan antamaan kansainvälisen jääkiekkoliiton kunnianosoitus, “Triple Gold Club”:in jäsenyys. Shanahan on yksi vain 22 kiekkoiijasta, joka on voittanut sekä Stanley Cupin, olympiakullan että maailmanmestaruuden (myös tämä tapahtui).
Harvalla ammattilaisjääkiekkoilijalla oli samassa paketissa Brendan Shanahanin joy-de-vivre, omistautuminen joukkueelle, maalintekotaidot, ja halu taistella fyysisesti ketä vastaan tahansa. Shanny oli voittaja. Hän oli suuri persoonallisuus lajissa, jossa ei sellaisia liian montaa ole. En ole koskaan tavannut ketään NHL-jääkiekon ystävää, jonka suosikkeihin hän ei olisi kuulunut.
“Hän on juuri sellainen kaveri, jollaisen haluaisimme kaikkien pelaajiemme olevan”, sanoi Brian Burke ESPN:lle.
Brendan Shanahan oli jääkiekkoilijana kuin tuulahdus vanhasta NHL:stä tappeluineen, kaukalon ulkopuolella taas eräänlainen renessanssimies kaikkine kiinnostuksen kohteineen.
NHL on köyhempi ja tylsempi ilman häntä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
