18.5.2024. Edmonton Oilers pelasi selkä seinää vasten tänään kotihallissaan Rogers Placessa, mutta onnistui viemään taistelun pääsystä edustamaan Kanadaa maanantaina Vancouverissa pelattavaan seitsemänteen otteluun. Game Seven tulossa. Tässä muutama kommentti Edmontonista.
Vakuuttava voitto
Edmonton Oilers otti vakuuttavan voiton Vancouver Canucksista maalein 5-1. Ottelun ykköstähdeksi valittiin maalin ja kaksi syöttöpistettä merkkauttanut Ryan Nugent-Hopkins. Pelisarjassa, jossa kaikki ottelut on ratkaistu yhdellä maalilla, otettiin voitto tänään selvästi.
Ratkaisua ei tehty viimeisellä minuutilla tai ihan lopussa, kuten kahdessa aikaisemmassa pelissä.
“He voittivat tänään”, sanoi Elias Pettersson pelin jälkeen Rogers Placen NHL:n hienoimmassa vieraskopissa. “Kyseessä on seitsemän ottelun pelisarja syystä. Olen innoissani siitä. Tiedän, että lato tulee olemaan kovaääninen, fanit tulevat olemaan innoissaan, ja nuo ovat sen tyyppisiä pelejä joita haluat pelata.”
Neljäsosasuomalainen puhui jo maanantaista, jolloin kaikki ratkaistaan Canucksin kotiladossa seitsemännessä pelissä.
“Olemme hieman pettyneitä, mutta tiedät, että meidän joukkueemme on joukkue, joka pystyy toipumaan nopeasti”, sanoi Rick Tocchet pressissään. “Meidän tehtävämme on huuhtoa tämä peli mielestä. Jotkut kaverit tietävät, että heidän on pelattava paremmin, ja meillä on 48 tuntia aikaa saada energiamme takaisin.”
“Me pelasimme aika vahvan pelin”, sanoi Kris Knoblauch. “Meidän avauspelimme oli paljon parempaa. Meidän vastakarvamme oli paljon parempaa. Kiekonhallinta, ja puolustukselliset yksityiskohdat olivat kunnossa.”
“Kiekko oli meidän hallussamme paljon enemmän kuin Vancouverissa, koska pystyimme tekemään tilanteita. Emme istuneet aloillamme”.
Hermostunutta energiaa
Tunnelma loppuunmyydyssä Edmontonin Rogers Placessa oli pelin alussa hieman erilainen kuin aikaisemmissa playoffotteluissa. Hermostunutta energiaa oli ilmassa, vaikka loppuunmyyty Rogers Place ja hallin välittömässä läheisyydessä riehuneet noin kolmekymmentä tuhatta jääkiekon ystävää olivat juhlatuulella alusta saakka.
Jos Edmonton Oilers häviäisi tänään, sen kausi päättyisi tähän otteluun. Lopullisuuden tuntua. Ja samalla on elettävä hetkessä, niin katsojien kuin itse otteluun osallistuvien pelaajien ja valmentajien.
Itse ottelu alkoi varovaisella ja tarkalla pelillä molemmilta joukkueilta. Kahdeksan minuutin kohdalla peli aukesi huikealla yksilösuorituksella.
Dylan Holloway vei kiekon oman siniviivan alta Canucksin maaliin saakka. Matkalla hän ohitti tai harhautti ensin Elias Petterssonin, ja sitten Vancouverin ykkösparin Filip Hronekin ja Quinn Hughesin, ja vielä maalivahti Arturs Silovsin.
Calgarystä kotoisin oleva, amerikkalaisesta yliopistokiekosta kesällä 2020 varattu (14.) Holloway on 22-vuotiaana vieläkin hakemassa paikkaansa NHL-joukkueesta. Hänen kuuluu saada pelata Top-6 roolissa, kuten tänään hänen saatua ylennyksen ketjuun Leon Draisaitlin ja Evander Kanen vierelle.
Oilers lähetti Hollowayn vielä farmiin siirtotakarajalla hakemaan vauhtia.
Tässä tilanteessa harhautetuksi tuli $11.6 miljoonan supertähti, tämän kauden Norris-voittaja, plus 33 runkosarjassa pelannut erinomainen pakki, ja vielä ihmemies Latviasta, joka on lähes koko pelisarjan ollut kentän paras maalivahti.
Iso maali isolla hetkellä, hieno syöttö Leon Draisaitlilta. Joskus peli voidaan saada näyttämään helpolta. “Hollywoodin” itseluottamuksella tekemä maali näytti saavan koko muun joukkueen rauhoittumaan ja mukaan peliin.
Runsaslukuinen media – Leafsin pudottua Edmontoniin on matkustanut huomattava määrä kansallista mediaa seuraamaan tätä sarjaa – ryntäsi ensimmäisenä nuoren Dylan Hollowayn luo ottelun päätyttyä.
“He fuskasivat tavallaan”, kuvaili herkästi hymyilevä “Hollywood” maaliaan. “He luulivat, että Leon ottaa kiekon, ja niin hän teki. Minä sain otettua vähän vauhtia, ja hän järkkäsi hienosti kiekon minulle. Sain yllätettyä heidän puolustuksensa paikaltaan.”
“Olin iloinen, että se meni sisään. Se tuntui aika hyvältä.”
“Pojat olivat valmiina alusta saakka. Tiesimme, mitä oli pelissä tänä iltana. Alussa oli vähän hermostuneisuutta, mutta kun saimme rauhoituttua, ja aloimme pelata omaa peliämme, rullasimme kaikilla neljällä ketjulla, emme enää katsoneet taaksemme.”
“Olen ollut hänen kimpussaan viimeiset kaksi tai kolme peliä; sanonut, että hän tulee tekemään maalin”, sanoi isokokoinen Vincent Desharnais, seisten lähellä Hollowayta, pienenpieni ranskalainen korostus puheessaan. Isosta Vinnystä on tullut jonkinlainen henkinen tsemppijohtaja Oilersille.
“Mutta en voi valehdella, en uskonut, että siitä tulisi noin hieno maali. Ajattelin, että se tulisi pienestä laukauksesta, tai jotain sellaista.”
“Mutta hän on niin loistava pelaaja. Hän on niin lahjakas. Hän tekee niin kovasti töitä. En ole yllättynyt, että hän tekee noin hienon maalin, enkä usko, että se jää viimeiseksi.”
Isot pojat ilmoittautuivat mukaan
Yksi ottelun ratkaisevista tekijöistä oli Edmonton Oilersin parhaitten pelaajien peli. Vancouverissa torstaina pelatussa Game 6ssa ratkaisevassa osassa olivat olleet Vancouver Canucksin parhaat pelaajat voimahyökkääjä J.T. Millerin johdolla.
Tänään Edmonton Oilersin parhaat, eli Connor McDavid, Leon Draisaitl, Ryan Nugent-Hopkins, Zach Hyman ja Evan Bouchard olivat kentän parhaat pelaajat. He dominoivat peliä, ja varmistivat voiton joukkueelleen.
Voimme aina puhua kolmannen ketjun pelistä, maalivahtipelistä, mutta Oilersilla on paras mahdollisuus selviytyä peleistä voittajana, kun sen parhaat pelaajat ovat kentän parhaita, kuluneen vanhan kliseen mukaisesti.
McDavid oli merkkauttanut yhden pisteen edellisissä kolmessa ottelussa (tämä oli viimeksi tapahtunut playoffsarjassa San Jose Sharksia vastaan seitsemän vuotta sitten), ja Hyman ei yhtään pistettä. On mahdollista, että kummatkin pelaavat enemmän tai vähemmän loukkaantuneina.
Connor McDavid saattaa runkosarjassa pelata viisikin ottelua peräkkäin ottamatta vastaan yhtään kovaa taklausta. Vancouver-sarjassa hän on löytänyt itsensä jään pinnasta viisi kertaa jokaisessa ottelussa. Niinkuin pitääkin. Maailman edistyneimmäksi jääkiekkoilijaksi kutsutun pelaajan pysäyttäminen on oltava tärkeä asia vastustajan taktiikassa.
Lauantai-iltana Rogers Placella #97 pelasi tuttuun tapaansa. Hän haki kiekkoja omille. Häntä oli lähes mahdoton pysäyttää. Hän antoi ykkössyötöt Oilersin toiseen (Hyman), kolmanteen (Bouchard) ja neljänteen (Nugent-Hopkins) maaliin.
Tämä ei yllättänyt valmentajaa.
“Olen nähnyt sen niin usein, mutta se tekee silti vaikutuksen”, sanoi Kris Knoblauch. “Se työmoraali, peräänantamattomuus, tilanteitten järkkääminen. Ylivoimatilanteessa näytti siltä, että tilanne oli jo menetetty, ja hän meni ja ryösti kiekon takaisin.”
“Näemme uskomattomat syötöt, ylöstuonnit, asiat, joita hän pystyy tekemään kiekon kanssa. Mutta nuo pienet yksityiskohdat ovat todella tärkeitä. Ne tekevät hänestä spesiaalin pelaajan.”
“Ensimmäisestä miehestä viimeiseen, jokainen pelasi todella hyvin”, sanoi Connor McDavid. “Yksityiskohtien huomioiminen oli erinomaista ja niin sen pitääkin olla tähän aikaan vuodesta ja tässä osaa pelisarjaa. Sen on pakko olla. Jokainen pieni pelitilanne merkitsee.”
Kaikki Edmontonin viisi maalia tehtiin viidellä viittä vastaan eli tasakentällisin. Oilers ei tukeutunut ylivoimapeliinsä tällä kertaa, mutta Vancouver onnistui taas pitämään sen nollilla joistakin uusista kuvioista huolimatta, mikä tulee olemaan yksi seitsemännen pelin seuratuimmista sivujuonista. Edmonton pääsee aina juuri niin pitkälle kuin sen parhaat pelaajat joukkueen vievät.
Kaksi maalia Leon Draisaitlin ketjulta ja kaksi Connor McDavidin ketjulta. Vancouver Canucksin kärkiketjut jäivät jumiin omaan päähän.
Pelin käännekohtia ja muita huomioita
Pelin käännekohta saattoi olla Canucksin 5-3 ylivoimatilanne toisen erän lopussa ja kolmannen alussa, jonka aikana Vancouverin ylivoimapeli ei saanut oikeastaan yhtään vaarallista laukausta aikaan. Yksi ainoa laukaus tuli sekin siniviivalta.
Vancouverilla oli siinä mahdollisuus päästä peliin mukaan, jonka se menetti ylivoiman tehottomuuden takia.
Jos Game 5 ratkaistiin Canucksin alivoiman avulla – viisi Oilersin ylivoimaa nollille – tänään Oilersin alivoima oli suuressa roolissa. Neljä Canucksin ylivoimatilannetta, nolla maalia. Vincent Desharnais, Derek Ryan, Mattias Jänmark, Mattias Ekholm. Ryan Nugent-Hopkins voitti kaksi tärkeää aloitusta alivoimalla, heikommalta puoleltaan. Kiekko heitettiin Canucksin päätyyn pari kertaa.
Vancouver oli edellisessä ottelussa torstaina fyysisempi joukkue. Tänään Edmonton käänsi pöydän ympäri, voitti viralliset taklaukset numeroin 49-39. Sellaiset nimet, kuten Dakota Joshua, Nikita Zadorov, ja J.T. Miller, jotka olivat dominoineet tässä kategoriassa aikaisemmissa peleissä, olivat tänään suhteellisen näkymättömiä.
Puolustaja Evan Bouchard pelasi torstaina Vancouverissa sarjan huonoimman pelinsä, mutta lauantaina Edmontonissa hän pelasi parhaansa. Maali ja kaksi syöttöpistettä.
Stuart Skinner tuli maalille oltuaan sivussa kaksi edellistä ja yhden erän niitä edeltävästä pelistä. Calvin Pickard pelasi erinomaisesti sinä aikana, antoi Oilersille mahdollisuuden voittaa, mutta Skinner on Edmonton Oilersin ykkösvahti, johon on luotettu koko kauden ajan.
Stu Skinner ei vakuuttanut aikaisemmin Canucks-sarjassa. Hän päästi 12 maalia 58 laukauksesta. Torjuntaprosentti 79.3%.
Oilersilla on käytössään urheilupsykologi, joka toimi aikaisemmin Kobe Bryantin kanssa. Hän on viettänyt aikaa joukkueen mukana myös näissä pudotuspeleissä. Emme ole aivan varmoja käyttikö Skinner viime päivinä juuri tämän tohtorin apua.
Samalla Stu Skinner sai harjoiteltua fyysisen maalivahtipelinsä rauhassa kuntoon muutaman päivän aikana. Hän ei joutunut todella koville koko ottelussa, mutta onnistunut päätös Kris Knoblauchilta vaihtaa taas maalivahtia, vaikka Calvin Pickard oli pelannut paremmin kuin Skinner pelasi aikaisemmissa peleissä Vancouveria vastaan.
Ja vaikka oltiin ratkaisupelissä, kesäloma yhden tappion päässä.
Hän pelasi varmasti, ja rauhallisesti. Canucks laukoi vain 15 laukausta. Canucksin maali, Nils Höglander jätettiin yksin maalin eteen, ja pääsi tekemään maalin omasta reboundistaan, oli sellainen, jossa hänellä ei ollut mahdollisuuksia.
Tämän ottelun jälkeen kaikki paine maalivahtiosastolla saattaa ollakin Vancouverin puolella. Tähän saakka etu on ollut Silovsin, joka on ajoittain näyttänyt jopa onnekkaalta. Nyt hän päästi viisi. Oilersin toinen ja kolmas maali tulivat laukauksista, jotka maalivahdin on otettava kiinni (Zach Hyman ja Evan Bouchard).
Asiat voivat muuttua nopeasti Stanley Cupin playoffeissa.
Sam Garrick hankittiin siirtotakarajalla Oilersiin Ankkalinnasta tuomaan santapaperia, särmää ja syvyyttä keskikentälle. Hän taklasi kuusi kertaa, ja voitti 58 prosenttia aloituksistaan (12). Peliaikaa noin kymmenen ja puoli minuuttia, jotka hän käytti tehokkaasti.
Kris Knoblauch myönsi pelin jälkeen, ettei ollut helppoa mennä kertomaan yli 200 playoffottelua pelanneelle Corey Perrylle, että hän sai antaa Sam Garrickin pelata tällä kertaa ja jäädä sivuun. Eikä ollut ollut helppoa pitää Garrickin kaltaista pelaajaa sivussa näin pitkään.
Tärkeitä pelaajia kokoonpanon alapäässä, molemmat omalla tavallaan. Corey Perryn merkitys pelialueen ulkopuolella on ollut merkittävää joukkueelle.
`Berta Beef
Ottelun lopussa nähtiin muistoja Edmonton Oilersin kevään 2006 Stanley Cup-marssin tapahtumista. Silloin Oilers otti paikan Suuresta tanssista runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa, ja sai ensimmäisellä kierroksella kahdeksannesta ruudusta vastaansa ykkösruudun Detroit Red Wingsin, joka oli ylivoimainen ennakkosuosikki.
Detroit on kuuluisa mustekaloistaan, joita nähtiin siinäkin pelisarjassa. Albertassa fanit keksivät oman vastineensa, kuuluisan albertalaisen pihvin heittämisen jäälle aina kansallislaulujen laulamisen lopussa.
Edmontonin alueelta kotoisin ollut Carolina Hurricanesin puolustaja Mike Commodore otti tehtäväkseen finaalissa hakea pihvin pois jäältä mailallaan.
Lauantain pelin lopussa nähtiin peräti kaksi pihviä jäällä. Mieluummin olisin laittanut tuonkin grilliin.
Mikä helvetti on maalivahdin estämis-sääntö?
Jo useamman vuoden ajan NHL-jääkiekon seuraajat ovat olleet aivan pihalla siitä, mikä ihme on maalivahdin estäminen. Koko sääntö oli ennen niin yksinkertainen: pelaaja istuu maalivahdin päälle, ja toinen tekee maalin. Maali hylätään. Simppeliä.
Sittemmin asia ei ole ollut niin yksinkertainen. Sääntömuutosten ja tulkintamuutosten myötä asia on muuttunut tieteeksi, jota kukaan – asiantuntija, itse NHL-pelaaja, satunnainen katsoja – ei enää ymmärrä.
Tässäkin ottelussa nähtiin yksi erikoinen maalivahdin estämistilanne.
Teddy Blueger työnsi Connor McDavidin päin Arturs Silovsia. Silovs, joka ilmeisesti on opiskellut hyvin vanhat Carey Price-videonsa, koska tämä oli yksi Pricen bravuureista, otti tässä tilanteessa kontaktia päin McDavidiä ja sitten – aivan samalla tavalla kuin Carey Price – putosi jäähän selälleen käpälät kohti kattoa kuin tämän kirjoittaneen koira halutessaan jonkun tulevan rapsuttamaan.
Tuomarit ostivat tämän vielä vuonna 2024.
Kris Knoblauchilta kysyttiin mediatilaisuuden lopussa, miksi hän päätti olla haastamatta tilannetta. Vakavana koko pressin ajan pysynyt nuori valmentaja hymyili, ja sanoi katsoneensa edellisen illan Dallas vs. Colorado ottelun.
Hän tiesi, ettei kannattaisi haastaa. Oli sataprosenttinen mahdollisuus, ettei maalia hyväksyttäisi.
Game Seven
Game Seven. Kaksi suosikkisanaamme englanninkielellä. Pelataan siis maanantaina paikallista aikaa Vancouverissa.
Odotettavissa on, että Vancouver Canucks tulee seiskapeliin lentäen ja kovaa heti alusta saakka. Länsirannikon ylpeys pelasi loistavan runkosarjan saadakseen pelata juuri tämän ottelun kotihallissaan.
Yksi sivujuoni tulee olemaan nolla maalia viimeisistä 8 tilaisuudestaan tehnyt Oilersin ylivoima. Oilersin ylivoima on pelannut 40 prosentin tehoilla playoffeissa, tähän saakka. Se on ollut NHL-historian tehokkain viimeiset viisi vuotta runkosarjassa. Siinä pelaa kaksi maailman parasta pelaajaa, kaksi playoffien pistepörssin top-kolme pelaajaa.
Seitsemännestä pelistä tulee todella vähämaalinen ottelu, kuten Game 7 aina on. Rick Tocchet tulee valmistamaan joukkueensa pelaamaan. Vancouver Canucksin ylivoimalla on toki omat ongelmansa.
“Meillä ei ole mitään syytä olla tyytyväisiä tai innostuneita”, sanoi Connor McDavid Rogers Placen hulppeassa Hall of Fame-huoneessa pidetyssä ottelun jälkeisessä pressissä lauantaina.
“Ostimme itsellemme juuri yhden päivän lisää, ja odotan saman tason kiirettä ja epätoivoa ryhmältämme jatkossa. Odotan Vancouverin pelaavan myös paremman pelin ja odotan, että näemme todella korkealla tasolla kilpailtavan seitsemännen pelin.”
Koko NHL-maailma tulee seuraamaan juuri tätä ottelua. Mitään muita uutisia ei tule päälle, eikä muita pelejä ole pelattavana. Toronto Maple Leafs on palkannut valmentajan. Kaikki muut kolme toisen kierroksen pelisarjaa on jo pelattu.
Dallas Starsin pelaajat katsovat tarkasti, kenet tulevat saamaan vastaansa heti keskiviikkona Texasissa alkavaan läntisen konferenssin finaaliin.
Seitsemännessä pelissä on aina erilainen tunnelma. Jokainen pienikin yksityiskohta on otettava huomioon, mutta samalla on valmistauduttava samalla tavalla ja pelattava suunnilleen samalla tavalla kuin on valmistauduttu ja pelattu viimeiset 90 ottelua tällä kaudella.
Erä kerrallaan, vaihto kerrallaan.
Kummalla on suuremmat paineet niskassaan maanantaina? Vancouver Canucksilla vai Edmonton Oilersilla?
Oilers on jo pelannut yhden pelin selkä seinää vasten, tai veitsi kurkulla, tai katsoen suoraan kiväärin piippuun, ja voittanut. Siksi voimme sanoa, että Canucksilla on suuremmat paineet, koska sillä on selkä seinää vasten.
Toisaalta, Vancouverilla on ottelussa kotikenttäetu. Omat todella täysillä pelissä mukanaelävät fanit, oma halli, oma kaukalo, viimeinen vaihto-oikeus, ja peliin saa valmistautua nukkumalla omassa sängyssä.
Game Seven on ottelu, jossa jostakin pelaajasta voi tulla suuri sankari pitkiksi ajoiksi. Voittajien ja häviäjien ero on todella suuri pelin päätyttyä. Armoton tapa saada voittaja selville, ja samalla paras tapa. Kuten tässä pelisarjassa, jossa lähes kaikki ottelut ovat olleet todella tasaisia, eikä kumpikaan ole onnistunut voittamaan kahta ottelua peräkkäin.
Seitsemäs peli, yksi ainoa ottelu kuuden pelatun ottelun jälkeen, kertoo meille, kumpi on parempi. Mitään sijaa jossitteluun ei enää jää.
Jokaisen jääkiekkoilijan unelma on saada pelata Game 7ssä, Stanley Cupin playoffeissa. Katsojille mikään ei voi olla jännittävämpää. Kahden kanadalaisen NHL-joukkueen yhteenotto. Kaikki rahat pöydällä. Kaikki pelissä.
“Tämä on valtava tilaisuus meille kaikille”, sanoi Rick Tocchet. “Moni ihminen haluaisi tämän. Minusta me pelaamme, pelaajina, saadaksemme päästä tälle näyttämölle. Pelaa kuin haluaisit olla sankari.”
Seuraavat 48 tuntia saattavat olla raskaimmat kaikille.
Kun itse peli alkaa, peli on vain peliä.
Voiko olla mitään parempaa, kuin Game Seven länsikanadalaisten joukkueitten kesken?
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
