26.5.2024. Dallas Starsin ja Edmonton Oilersin välinen läntisen konferenssin finaalisarja on ollut kahden ensimmäisen ottelun perusteella äärettömän tiukka, kahden todella syvän NHL-joukkueen vähämaalinen puolustuskamppailu. Ottelut on ratkaistu periaatteessa yhdellä maalilla (tyhjiä maaleja ei lasketa). Tässä muutama, sekalainen, umpimähkään valittu, kommentti.
Game 2
Dallas Starsin ja Edmonton Oilersin välinen lännen finaali on tulossa Edmontoniin. Maanantaina ja keskiviikkona pelataan Rogers Placessa Game 3 ja Game 4, ja koko kaupunki odottaa näitä jääkiekkojuhlia lämpenevässä keväässä innolla.
Otteluvoittojen tasatilanne 1-1 on jotain, josta molemmat joukkueet voivat olla tyytyväisiä. Edmonton Oilers pelasi kakkospelin alussa etenkin todella hyvin, se dominoi ensimmäistä erää, sen jälkeen Dallas alkoi vastata toisessa, ja oli parempi kolmannessa.
Taklaukset eivät ole kaikki kaikessa edes Stanley Cup-jääkiekossa. Pelaaja voi pelata itsensä ulos tilanteesta ja haitata joukkuettaan liiallisella taklausten hakemisella. Mutta silti, Edmonton Oilersin tilastoja tutkiessa huomaa nopeasti, että seitsemän pelaajaa ei rekisteröinyt yhtään ainoaa taklausta koko pelissä. Viisi heistä puolustajia.
Pelaajan voi ottaa tilanteesta ulos taklaamatta, mutta kun kyseessä on Game 2, Stanley Cupin konferenssifinaalissa, taklaaminen on hyvä vaihtoehto.
Oilersin leirissä voidaan ajatella, että nyt menetettiin hieno mahdollisuus päästä 2-0 johtoon. Ensimmäisessä erässä etenkin olisi ollut tilaisuus päästä kunnolla karkuun. Laukauset olivat 16-4 Edmontonin hyväksi. Maalit silti tasan 1-1 ensimmäisen lopussa.
Toisaalta, Stanley Cupin playoffeissa on kyse hyvästä energiasta. Menneitä ei voida jäädä murehtimaan kuin 20 minuutiksi (Teemu Selänne Rule).
Marginaalit voittamisen ja häviämisen välillä näissä peleissä ovat pieniä. Helvetin pieniä. Etenkin viidellä viittä-vastaan. Molemmat joukkueet peluuttavat neljää ketjua, kaikilla on oma rooli, kuten hyvässä joukkueessa aina on.
Tilastojen mukaan Oilers vietti lauantaina enemmän aikaa hyökkäysalueella, ajoi kontrolloidusti sisään useammin, ja sillä oli enemmän paikkoja, mutta maalit ratkaisevat silti. Toisella puolella Dallas Stars käytti hyväkseen Oilersin virheet maaleilla.
Syvät joukkueet
Dallas Starsia pidetään ehkä NHL:n syvimpänä joukkueena. Taso ei pahemmin putoa ketjusta toiseen, tai kentällisestä toiseen. Puolustus kaipaa Jani Hakanpäätä, mutta on huomioitava, miten hyvin Alexander Petrovic on pelannut puolustuksessa. Ei isoja minuutteja, ei kovimmissa paikoissa, mutta hän hoitaa tonttinsa. Kuinka moni muisti, että hän edes vielä pelaa ammattilaisena?
Samalla tavalla esimerkiksi Tyler Dellandrea tuli kokoonpanoon, ja pelasi heti hyvin. Ei isoja minuutteja. Sam Steel on pelaamassa NHL-uransa parasta jääkiekkoa. Entinen ykköskierroksen varaus, U20 maailmanmestari, Anaheimin ja Minnesotan kautta Dallasiin pienellä sopimuksella tullut hyökkääjä, joka on tässä vaiheessa uraansa onnistunut keksimään uusia tapoja pelata NHL:ssä.
Edmonton Oilers pudotti Vancouver Canucksin alivoimallaan ja syvyydellään, ja samat tekijät olivat Dallasia vastaan pelatun ensimmäisen pelin voiton takana. Stanley Cupin playoffeissa tähtipelaajat ovat erityisvalvonnassa. Silloin on voittaakseen löydyttävä tehoja muualta.
Oilersin nelosketju on pelannut loistavasti (Jänmark – Carrick – Brown). Ongelma on oikeastaan ollut kolmosen (Foegele – McLeod – Ryan) jättämä musta aukko. Muutoksia ja hienosäätöjä odotettavissa tällä osastolla ennen maanantaita.
Pelin taso, ja etenkin luistelunopeus on noussut konferenssifinaalissa uudelle tasolle toiseen kierrokseen verrattuna. Näytti siltä, että Edmonton oli ensimmäisessä ottelussa nopeampi. Corey Perryn jalka ei ehkä enää riitä tässä tilanteessa, ja siksi yli 200 playoffottelun kokemus on jouduttu jättämään press boxiin. Perry loistaa hyökkäyspäässä sijoittumisellaan, mutta hänestä ei ole tarvittavaa apua keskialuetta ylitettäessä.
Loistavat maalivahdit
Jokaiselle maalivahdille sattuu erehdyksiä, helpompi maali menee sisään joskus, välissä on heikompia ajanjaksoja, mutta kokonaisuudessaan myös tässä pelisarjassa on nähty aivan loistavaa maalivahtipeliä Jake Oettingerilta ja Stuart Skinneriltä.
Hyvällä maalivahdilla on myös hyvää onnea. Oettinger torjui Mattias Ekholmin laukauksen maalivahdinmailansa tupella. Peliä oli jäljellä neljä minuuttia. Jos viikinki olisi onnistunut, tilanne olisi ollut tasan 2-2.
Maalivahtien kaksinkamppailussa Skinner voitti ensimmäisessä pelissä, Oettinger oli parempi toisessa. Molemmat tarvitsivat molemmissa otteluissa apua kenttäpelaajiltaan. On odotettavissa, että Edmonton yrittää päästä enemmän “Jaken keittiöön” maanantaina. Saada hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi, haitata hänen näkyvyyttään kentälle.
Dylan Holloway ajoi lauantain pelin alkupuolella päin Oettingeria. Mikä voidaan laskea toisaalta hänen hyväkseen, tai ehkä hänet ajettiin päin maalivahtia. Tuomarit eivät antaneet kakkosta. Starsin pelaajat eivät reagoineet mitenkään, kurinalaisesti. Ei mitään syytä herätellä tuomareita peliin mukaan.
Game 1
Pari sanaa torstaina pelatusta Game 1stä.
Connor McDavid teki voittomaalin toisella jatkoajalla, ja oli muutenkin paljon esillä läntisen konferenssin ensimmäisen finaaliottelun aikana Dallasissa. Mutta todellinen tarina ja ratkaisevin tekijä Edmonton Oilersin 3-2 voitossa Dallas Starsista löytyy kokoonpanon niin sanotuista sivuosan esittäjistä.
McDavid sai heti jatkoajan alussa kaksi plus kaksi, kun hänen mailansa nousi Matt Duchenen klyyvariin. Connor protestoi, koska hän oli tasavahvassa mailanväännössä Duchenen kanssa. Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Mutta maila nousi, ja nelonen tuli.
Oilersin huippuhyvä alivoima tappoi koko neljäminuuttisen, mitä oli varmasti McDavidin uran pisin neljä minuuttia. Hän meni jäähyn päätyttyä heittämään yläviitosia joukkuekavereilleen, etenkin alivoiman sankareille.
“It was long, really long, miserable, I hated every second of it”, hän sanoi pelin jälkeen neljän minuutin istunnostaan.
Connor McDavid teki voittomaalin, mikä päästi hänet pälkähästä tavallaan. Mutta hän ei ollut game 1:n ykköstarina. Edmonton Oilersin alivoima ja alempien ketjujen pelaajat, etenkin nelosen, olivat.
Kahden miehen joukkue ja tiukkaa puolustuspeliä
Edmonton Oilersia on haukuttu kahden miehen joukkueeksi, yleensä sellaisten toimesta, jotka eivät katso pelejä. Kris Knobauch laittaa kaksikon Connor McDavid & Leon Draisaitl yhteen ajoittain. Yksi nähdyistä keinoista on heittää supertähdet yhtä aikaa jäälle aina juuri päättyneen alivoiman jälkeen, hyvin levänneinä, koska kumpikaan ei juuri pelaa alivoimia.
Muuten he pelaavat omissa ketjuissaan.
Yksi huomattava tilasto lauantain Game 2:sta oli se, että Oilersin ykkösketju Ryan Nugent-Hopkins – McDavid – Zach Hyman sai aikaan vain kolme laukausta maalivahtia kohti koko ottelussa. Tämä on varmasti asia, johon mietitään ratkaisua Oilersin palavereissa.
Leon Draisaitl jätettiin ilman pisteen pistettä lauantaina ensimmäisen kerran koko näissä playoffeissa. Dallas Stars ei ole kovin fyysinen joukkue, jos jätetään Jamie Benn ja Mason Marchment pois laskuista – sen vahvuudet ovat toisenlaisessa pelissä.
Stallion
Tässä kohtaa on mainittava Dallasin puolustaja numero neljä. Pete DeBoer on vastakkainpeluuttanut Miro Heiskasta Connor McDavidin ketjua vastaan paljon. Tilastojen mukaan 90 prosenttia kaikista vaihdoistaan McDavidin ketjua vastaan lauantain ottelun kolmannessa erässä.
Heiskanen ja Christopher Tanev ovat onnistuneet loistavasti hidastamaan McDavidin kuuluisia ylöskuljetuksia keskialueen läpi. Connor ei ole nähnyt edessään tilaa samalla tavalla kuin yleensä, hänen ei ole annettu ajaa suoraan maalille. Tilaa ei ole. Syöttölinjat on pidetty, laukausten eteen mennään pelottomasti.
Connor McDavidin on ehkä alettava laukomaan enemmän, vaikka kauempaa. Syöttö ensin-ajattelu ei enää riitä. Numero 97 ei voi kuljettaa kaikkia kiekkoja maalille saakka.
Uskomaton tilasto: Heiskanen on pelannut viimeisten seitsemän timantinkovan Stanley Cup-ottelun aikana 201:45 olematta jäällä yhdenkään vastustajan maalin aikana. Hänen puolustuspelistään ei puhuta tarpeeksi. Pian puhutaan.
Edellinen maali, jonka aikana Heiskanen oli jäällä oli se Miles Woodin jatkoaikamaali Coloradoa vastaan pelatun sarjan ensimmäisen pelin jatkoajalla, jossa hän Miro jäi hopealle luistelukisassa erittäin harvinaisesti. Jotkut eivät tienneet, että Miles Wood on salamannopea luistelija suoraan eteenpäin. Alempien ketjujen pelaajille annetaan harvoin kuuden vuoden sopimuksia.
Samalla Miro Heiskanen on 14 pisteellään (viisi maalia) Dallas Starsin paras pistemies playoffeissa. Keskimääräinen peliaika per ottelu 28:15.
Heiskanen ja Tanev ovat kaksi pelaajaa, joitten voisi kuvitella olevan Oilersin taklausten kohteena jatkossa. Edmonton on yksi ilkeimmistä ja fyysisimmistä joukkueista lännessä. Ei Florida Panthers-ilkeä, mutta se pystyy iskemään taklauspelillä Dallasin kaltaisen joukkueen sisimpään, jos kaikki sitoutuvat siihen tyyliin.
Sama standardi?
Dallas Stars on ottanut yhteensä kolme kahden minuutin jäähyä kahdessa ensimmäisessä pelisarjan ottelussa. Yksi niistä tuli väärästä vaihdosta. Edmonton Oilersin leirissä – faneista puhumattakaan – tätä pidetään omituisena, ottaen huomioon pelin kiihkeyden jokaisessa vaihdossa. Kolme kakkosta? Se ei voi mitenkään olla tarpeeksi joittenkin mielestä.
Yksi Oilersin vahvuuksista on sen ylivoimapeli, mikä ei näissä olosuhteissa ole päässyt loistamaan. Jotkut sanovat, ettei tämä ole reilua.
Kris Knoblauchilta kysyttiin asiasta pelin jälkeen, ja hän vastasi todella tarkasti sanojaan varoen. “Valkosipuli” (pitkä saksa kannatti, vihdoinkin!) ei ole valmentaja, joka tahallaan pelaa mediapeliä, mutta hän tuli sanoneeksi, etteivät standardit ole samoja kuin runkosarjassa mitä jäähyvihellyksiin tulee.
Me kaikki tiedämme, etteivät sääntötulkinnat ole lähellekään samat Stanley Cupin playoffeissa kuin NHL-runkosarjassa. Ei mitään uutta. “Let the boys play” on useimpien hyväksymä linja.
Tilastot kertovat oman tarinansa: runkosarjassa Oilers pääsi ylivoimalle keskimäärin 4:26 per ottelu. Dallasia vastaan nyt kahdessa ottelussa keskiarvo on 2:21 per ottelu.
Knoblauch ei valittanut mistään. Ei väittänyt, että juuri hänen joukkueensa kärsii sääntötulkinnoista. Hän ei itkenyt, eikä mussuttanut. Knoblauch on tulokasvalmentaja, aloitti NHL:ssä marraskuun 13. Todella rauhalliseen tapaan asiansa esittävä valmentaja. Tulokas siis NHL:ssä, ei muuten. Hän ei ole mikään John Tortorella.
Tämä oli silti pieni piikki NHLn suuntaan. Pieni, rystypuolelta heitetty syöttö sinne verkon yli, jonka liiga aivan varmasti huomasi. Tuleeko se vaikuttamaan seeprapaitoihin jatkossa?
Pieleen mennyt yritys kuudella kenttäpelaajalla
Edmonton Oilers yritti pari minuuttia ennen pelin loppua päästä tasoihin kuudella kenttäpelaajalla, eli periaatteessa päästä ylivoimaan. Knoblauch veti maalivahdin pois. Taktiikka epäonnistui.
Maalivahdin voi yleensä näissä tilanteissa ottaa pois, kun kiekko on omilla. Ja kun omia on kiekonhaltijan lisäksi oikeissa paikoissa. Tässä tilanteessa oli vain yksi Oilers-pelaaja hyökkäysalueella kiekon kanssa, Evander Kane. Tanev tilttasi Kanen laitaan samantien, Jamie Benn otti kiekon, ja syötti sen Esa Lindellille.
Lindell iski kiekon omalta siniviivalta tyhjään Oilersin maaliin. Aikaa oli vaikka kuinka, ketään ei ollut lähelläkään.
Paha virhe. Knoblauchin olisi ehkä kannattanut odotella muutama hetki ennen yrittämistä kuudella.
Kaikki Dallasin maalit syntyivät Oilers-pelaajien virheistä, voimme jälkeenpäin todeta. Ensimmäisessä Derek Ryan ei saanut kiekkoa pois puolustusalueelta. Ryan Suterilla oli aikaa laukoa, ja Mason Marchmentilla oli aikaa valmistautua ohjaukseen.
Toisessa maalissa Cody Ceci lähti vastaan kohtalokkaasti, eikä Dylan Holloway ottanut hänen paikkaansa kuten olisi pitänyt. Tällä tasolla, näin tiukassa ottelussa, jokaisesta pienestä virheestä saa maksaa kalliisti. Isoista virheistä puhumattakaan.
Game 3
Erittäin jännittävä lännen finaali jatkuu maanantaina Edmontonissa.
Kaksi erittäin korkeatasoista peliä on pelattu, kahden erittäin hyvän joukkueen välillä. Kummatkin olisivat voineet voittaa kummatkin pelit aivan yhtä hyvin. Tilanne voisi olla 2-0 Dallasin, tai 2-0 Edmontonin hyväksi. Kummatkin olisivat ansainneet sellaisenkin tilanteen.
Onko momentum jomman kumman puolella? (tiedämme, ettei se kanna pelistä toiseen)
Millaisia hienosäätöjä ja/tai muutoksia erittäin taitavat valmentajat (lue: valmennusryhmät) tekevät?
Pelaako Roope Hintz? Dallas Starsin ehkä tärkein pelaaja monipuolisuudellaan. Pelaako Adam Henrique? Kokenut, erittäin peliälykäs siirtotakarajavahvistus, joka löysi hyvän kemian McDavidin ketjussa ennen loukkaantumistaan. Ehkä hän voisi auttaa Oilersin tehotonta kolmosketjua, Dylan McLeodin tilalla.
Voiko Dallas Stars nostaa peliään seuraavalle tasolle?
Onko Edmonton Oilersilla vielä se yksi vaihde, mitä ei olla saatu päälle? Siitä on ollut puhetta. Seuratkaa nuorta Dylan Hollowayta, ja miten hän yrittää kovasti ja tuo kiekkoja ylös.
Tuo kaikki nähdään maanantaina.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
