8.6.2024. Stanley Cupin finaalissa kohtaavat NHL:n kaksi parasta joukkuetta. Idän Florida Panthers ja läntisen konferenssin mestari Edmonton Oilers. NHL-kauden huipentuma on täällä. Perjantaina pidettiin perinteinen mediapäivä Sunrisessa, Floridassa. Tänään lauantaina pelataan ensimmäinen ottelu. Tässä pieni ennakko.
Huippujoukkueet
Florida Panthers lähtee Stanley Cupin finaaliin ennakkosuosikkina.
Itäisen konferenssin paras, ja etenkin fyysisin joukkue. Pohjoisamerikkalaisten asiantuntijoitten papereissa Panthers tuntuu olevan hienoinen suosikki. Maailman onnellisimpien ihmisten maasta näkemieni ennakoitten perusteella Florida vie sarjan kolmessa ottelussa, jos se sallitaan. Ei kannata edes pelata neljättä.
Miten oikeasti tulee tapahtumaan?
Olemme paljon viisaampia viikon tai noin kymmenen päivän päästä.
Panthers pelasi vuosi sitten playoffeissa jonkinlainen hurmio päällä. Se voitti pelejä jatkoaikamaaleilla, ja pääsi lopulta finaaliin. Vegasia vastaan bensa loppui, ja loukkaantumiset veivät osansa. Matthew Tkachukilta murtui rintalasta. Aaron Ekblad oli pelannut playoffeja läpi jalka murtuneena.
Vaikuttaa siltä, että Florida Panthersin menossa on jotain erilaista tällä kertaa. Joukkue uskoo voittavansa, ei mitään hurmiota. Kylmän rauhallinen ja kova meno päällä. Viime vuoden kokemus auttaa motivoimaan tänä vuonna. Samaan tilanteeseen on vaikea nousta, todella vaikeaa nousta uudelleen.
Florida Panthers on tehnyt vastakarvasta taidetta näissä playoffeissa. Vastustaja ajetaan kiinni jo sen puolustusalueella. Ja jos joku onnistuu pääsemään keskialueelle, hänet tullaan vielä kerran torppaamaan ja häntä häiritään mailalla niin, että Panthersin päätyyn on lähes mahdotonta päästä.
Paul Mauricen viimeisen kahden vuoden ajan sisäänajamia puolustusvoittoisia pelisysteemejä noudattavaa Floridaa vastaan on äärimmäisen vaikeaa vastakkainpeluuttaa minkä joukkueen tahansa, pelasi vastustaja millä tavalla tahansa.
Edmonton Oilers on ollut NHL:n paras joukkue – runkosarja ja playoffit yhteenlaskien – viime marraskuun 12. päivästä saakka. Paras joukkue sen voittotilaston perusteella. Valmentaja vaihtui tuona marraskuun päivänä, ja Oilers alkoi laittaa peliään kuntoon pala palalta.
Viimeisen viiden vuoden aikana GM Ken Hollandin kokoama joukkue on juuri nyt noussut pelaamaan parasta peliään. Palaset ovat asettuneet kohdalleen. Kris Knoblauchin valmentama Edmonton Oilers pelaa puolustus ensin-periaatteella.
Vastakkainpeluutukset
Tässä finaalisarjassa on paljon näkökulmia ja sivujuonia, mitkä tekevät aiheesta huippujännittävän ja mielenkiintoisen.
Kuten NHL-jääkiekossa aina, vastakkainpeluutukset, eli “match-up”:it nousevat esiin ensimmäisenä. Connor McDavidin, NHL-jääkiekon “edistyneimmän pelaajan” ensimmäinen kerta Stanley Cupin finaalissa on ehkä suurin tarina seuraavien viikkojen aikana.
McDavid voisi lopettaa pelaamisen tänään 27-vuotiaana, ja tulla aateloiduksi Hockey Hall of Fameen. Mutta hän janoaa vielä Stanley Cup-mestaruutta. Samanlaiset kerran sukupolvessa koetut pelaajat – Sidney Crosby, Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Bobby Orr – pelasivat kaikki itselleen Stanley Cup-sormuksen jo nuorempina kuin mitä Connor nyt on.
Playoffien pistepörssin ykkössija (31 pistettä; viisi maalia, 26 syöttöpistettä ennen finaalia 18 ottelussa) ei riitä.
Ja tästä pääsemme match-uppiin numero yksi: McDavid vastaan Selke-voittaja Aleksander Barkov. Sasha Barkov on paras sentteri, jota vastaan #97 tulee näissä playoffeissa pelaamaan. Iso, vahva, hyvä kiekon kanssa, ja osaa liikkua hyvin. Osaa pitää pelin vastustajan päässä.
Toinen tapa katsoa tätä match-uppia on muistaa, etteivät Mika Zibanejad tai David Pastrnak ole samalla tasolla kuin Connor McDavid. On totta, ettei McDavid ole vielä nähnyt playoffeissa sellaista vastustajaa kuin Aleksander Barkov. On myös totta, ettei Barkov ole vielä nähnyt ketään, joka olisi kuin Connor McDavid.
Todennäköisesti näemme myös Connor McDavid vastaan Gustav Forsling – Aaron Ekblad– match-upin. Parhaita hyökkääjiä vastaan vastakkainpeluutetaan aina myös puolustajia käyttäen. Forsling on pelaaja, joka on pelannut todella isoja minuutteja vastustajan parhaita vastaan tänä keväänä. Paul Maurice pystyy, varsinkin kotiotteluissa, heittämään ykkösparinsa jäälle Oilersin ykköstä vastaan aina halutessaan.
McDavid voitti juuri Dallas Starsin parhaat pakit vastakkainpeluutuksissa. Onko Forsling – Ekblad parempi kuin jo kesäviettoon lähetetty Esa Lindell – Miro Heiskanen? Ei ole.
Panthersin kapteeni on pelaaja, joka pystyy puolustamaan McDavidin nopeutta ja kekseliäisyyttä vastaan. Barkov nähtiin idän konferenssifinaalissa paljon puolustamassa New York Rangersin ykkösen ollessa jäällä.
Yleisesti, tulemme näkemään pelisarjan, jossa Florida Panthers tulee taklaamaan kovaa aina, kun siihen tulee tilaisuus. Edmontonin parhaat pelaajat saavat tuntea erilaista kohtelua kuin tähän saakka on nähty.
Yksi kysymys on se, miten kaiken tämän hyvin etukäteen tietävä Oilers tulee vastaamaan. Paras vastaushan on aina iskeä ensin. “Initiate, don`t retaliate” – jääkiekon tärkeimpiä viisauksia. Edmonton on läntisen konferenssin fyysisin joukkue, isompi ja painavampi itse asiassa kuin Florida on.
Kannattaa katsoa ihan ensimmäiset vaihdot, jolloin aletaan asettaa suuntaa molemmilta puolilta. Kuka määrää fyysisen pelin alusta saakka? Mitä jos Oilersin pelaajat aloittavat kaverin seinälle nostamisen ensimmäisenä? Ei olisi yllätys oikeastaan.
Floridan kovuus, vastakarva
Yksi finaalin pääteemoista on se, miten Edmonton Oilers pystyy vastaamaan Florida Panthersin kovuuteen ja fyysisyyteen. Panthers on niittänyt vastustajiaan pois edestä kovalla vastakarvapelillä. Sen jokainen pelaaja, puolustaja tai hyökkääjä, taklaa satuttaakseen ja rangaistakseen. Jokaisessa vaihdossa, jokaisessa tilanteessa.
Boston Bruinsin kapteeni lyötiin sarjasta kovalla nyrkiniskulla. Brad Marchand yritti nousta ylös ensin, ja sitten putosi jäähän kuin nyrkkeilijä, joka on juuri saanut viimeisen koukun suoraan leukaansa. Sam Bennett ei saanut pelikieltoa. Bennett on tärkeä pelaaja tänään alkavassa finaalissa. Hänen taklauksensa tuntuvat.
Mielenkiintoisesti, Sam Bennett ja Connor McDavid – eli sentterit, jotka saattavat hyvinkin pelata toisiaan vastakkain monissa vaihdoissa Stanley Cupista seuraavien päivien aikana – pelasivat poikavuosinaan samassa joukkueessa.
New York Rangersin Jimmy Veseyn kausi päättyi Ryan Lombergin iskuun suoraan päähän. Ei pelikieltoa.
Nyt pelataan Stanley Cupista. Kukaan ei edes katsonut tuomareihin päin. Valitus ei auta.
Florida Panthers on ilkeä ja fyysinen joukkue. Tämän kirjoittanut on alkanut jotenkin salaa ihailemaan sen pelaamaa chriospronger-tyyppistä jääkiekkoa. Jokaisessa vaihdossa tehdään joku ilkeys. Jokaisestä ilkeydestä ei mitenkään voi saada jäähyä.
Finaalissa nähdään NHL:n parhaat seeprapaidat. Jossain on sanottu, että heidän niskoillaan on kova paine, koska Edmonton Oilersin NHL-historian kovin ylivoima on niin hyvä. Jäähyjä ei ehkä uskalleta viheltää sen takia. Tämän ei pitäisi olla edes puheenaihe, sääntökirja on olemassa. Mutta sitä on tässä tilanteessa turha odottaa.
Edmontonin leirissä tietenkin toivotaan ja odotetaan, että seeprapaidat tekevät tehtävänsä. Vanhoilla tilastoilla ei nyt ole mitään merkitystä, mutta kevään 2003 finaalissa Vegas pääsi 17 kertaa ylivoimalle, Florida 12 kertaa.
Florida Panthersin kova vastakarvapeli on tehokasta ilmankin ilkeyksiä ja koiruuksia. New York Rangersin – NHL:n runkosarjan mestarin – hyökkäyspeli ei koskaan päässyt käyntiin idän finaalissa, koska tilaa ja aikaa ei ollut.
Mitä fyysiseen peliin tulee, näillä seuduilla otetaan esimerkiksi helposti juuri pelattu Dallas vs. Edmonton-sarja läntisen konferenssin mestaruudesta. Ero on se, ettei Stars ollut, eikä ole kovin fyysinen joukkue. Florida on taklannut 739 kertaa ennen finaalia. Keskimäärin Panthers taklaa vähän yli kymmenen taklausta enemmän per ottelu kuin Oilers mitä tekee.
Edmonton Oilers pelasi finaaliin päästäkseen kaksi fyysisempää sarjaa; Los Angeles Kings ensimmäisellä kierroksella, ja etenkin Vancouver Canucks toisella. Kummatkin yrittivät taklata öljyduunarit ulos hallista. Ero on se, että esimerkiksi Canucksilla oli fyysisiä otteita jakava puolustus, alakerta. Florida Panthers on fyysinen joukkue, sekä puolustajillaan, että hyökkääjillään.
Oilersin alivoima, erikoistilannepelaaminen
Stanley Cup-mestaruus voidaan ratkaista erikoistilanteissa.
Alla tulevat kokoonpanot ja yhdistelmät eivät ehkä pidä sataprosenttisesti paikkaansa.
Oilersin ykkösylivoima
Zach Hyman – Ryan Nugent-Hopkins – Leon Draisaitl
Connor McDavid – Evan Bouchard
Oilersin ykkösalivoima
Derek Ryan – Ryan Nugent-Hopkins
Mattias Ekholm – Cody Ceci
Panthersin ykkösylivoima:
Sam Reinhart – Aleksander Barkov – Carter Verhaeghe
Brandon Montour – Matthew Tkachuk
Panthersin ykkösalivoima
Aleksander Barkov – Sam Reinhart
Niko Mikkola – Dimitri Kulikov
Edmonton Oilersin alivoima on tuonut koko joukkueen Stanley Cupin finaaliin, voidaan rehellisesti sanoa. Stanley Cup-historian tehokkain alivoima; jo 28 kakkosta hoidettu peräkkäin. Täysin uskomaton tilasto.
On huomattavaa, että Florida Panthersin alivoima on toiseksi paras playoffeissa. Hyvin lähelle yhtä hyvä kuin Oilersin. Floridan alivoima päästi yhden maalin koko pelisarjassaan New York Rangersiä vastaan, ja vain yhden sitä ennen Boston Bruinsia vastaan.
Mielenkiintoista, että Florida käyttää kahta tähtipelaajaa, Barkovia ja Reinhartia, alivoimassaan.
Ylivoimapelissä etu on selkeästi Edmonton Oilersin. Florida Panthersin pelaajapenkin sisällä, laidassa, jonka pelaajat vain näkevät, on ollut kyltti, jossa on tuomareitten ja linjatuomareitten kuvat, sekä kirjaimet “STFU”. Muistuttamassa siitä, että on parempi olla valittamatta seeprapaidoille näitten viheltämisistä tai viheltämättä jättämisistä. Kurinalaisuus on tärkeämpää.
Tuleeko Florida Panthers pelaamaan eri tavalla kuin vaikka Bostonia tai New York Rangersiä vastaan nyt, kun on vaara joutua NHL-historian tehokkaimman ylivoimaryhmän raatelemaksi? Tässä voi etu olla Edmonton Oilersin. Sam Bennett ei ehkä annakaan ylimääräistä koukkua tai kyynärpäätä jonkun leukaan, koska siitä voi tulla kakkonen?
Ryan Lomberg – joka on ollut sivussa loukkaantumisen takia, mutta palannee finaaliin – ei ehkä ole yhtä tehokas, jos hän ei saa pelata omaa, dynaamisen energistä peliään?
Joutuuko Matthew Tkachuk siistimään hyvin tarkasti suunniteltuja “gamesmanship”-osaston temppujaan, koska ylimääräisestä iskusta kesken torikokouksen voi tulla rangaistus?
Floridan ylivoima on playoffien kuudenneksi tehokkain. Jos Edmontonin kuuluisa, pelätty ylivoima pääsee ratkaisemaan pelejä, ja jos Oilersin toistaiseksi lähes täydellinen alivoima jatkaa samalla tavalla, Stanley Cup-mestaruus voidaan ratkaista tässä, erikoistilannepelissä.
Hyvä ylivoimapeli tuo momentumia ja itseluottamusta joukkueelle, jolla selllainen on.
Maalivahdit
Sergei Bobrovski ja Anthony Stolarz ovat Floridan maalivahdit; Stuart Skinner ja Calvin Pickard Edmontonin.
Bob on viimevuotiseen tapaan pelannut huippuluokan playoffit. 35-vuotiaaksi ehtineen konkarin piti olla nyt pelaamassa kesällä 2019 allekirjoitetun seitsemän vuoden, $70 miljoonan sopimuksen viimeisiä vuosia. Ehkä yllättäen Bob on osoittautumassa jättidiilinsä arvoiseksi nyt sen loppuvuosina.
Vuosia playoffepäonnistujana pidetty Bobrovski vaihtoi täysin uuden vaihteen päälle keväällä 2023, ja hän on jatkanut samalla tavalla tänä keväänä. Florida Panthersin ykkösvahti on yhä notkea, jännittävä ja dramaattisesti pelaava gardien. Nopeat kädet ja uskomaton yhdistelmä alavartalon notkeutta ja vahvuutta. Yhä yksi NHL:n parhaiten liikkuvista maalivahdeista.
Stuart Skinner on todistanut tänä keväänä pystyvänsä voittamaan playoffotteluja, joita hänen ei odotettu voittavan. Dallas Starsin golf-kentille lähettänyt Game 6 saattoi olla isokokoisen viiksivallun paras peli koskaan. Dallas Stars saattaisi olla finaalissa ilman Skinnerin loistoiltaa.
Suurin ero Stanley Cup-finaalin maalivahtien kaksintaistelussa on kokemus. Bob on jo läpikäynyt kovat kokemukset ja epäonnistumiset, joitten kautta hänestä on kasvanut playoffmaalivahti. Stu Skinnerillä ei ole oikeastaan paljoa historiaa, seuraamme hänen kehittymistään playoffmaalivahdiksi livenä silmiemme edessä.
Edmontonissa ajatellaan, että tulevaisuuden kannalta on hyvä, että Stu oppii nyt pelaamaan isoja pelejä, hallitsemaan isoja hetkiä. Mutta nyt ollaan Stanley Cupin finaalissa! Tulevaisuutta ei ole enempää kuin seuraavat kymmenisen päivää.
Skinner on hyvin liikkuva vahti isoksi mieheksi, mutta hän ei ole mikään dominikhasek. Rauhallinen, ja henkisesti vahva, vaikka hän menetti maalinsa aiemmin muutaman pelin ajaksi Calvin Pickardille. Palattuaan kotikaupungissaan Edmontonissa pelaava maalivahti on ollut loistava.
Etukäteisarvioinneissa maalivahtiosastolla etu Floridan, vaikka paperilla eroa ei juuri ole. Stu Skinnerillä on potentiaalia olla finaalin sankari. Maalivahtiosastosta tuskin silti tulee finaalin merkittävä tarina.
On huomattavaa, että niin hyvä kuin Bob on ollutkin, häntä ei ole vielä kunnolla haastettu. Hän ei ole vielä joutunut vastaamaan ihan parhaalla torjuntapelillään. Bobrovskilla on varmasti vielä yksi taso, jolle hän voi tarvittaessa nousta. Nyt hänet tullaan haastamaan.
Molemmilta maalivahdeilta odotetaan pelejä, joissa he tekevät torjuntoja, joita ei pitäisi voida tehdä.
Puolustukset
Puolustuksessa Floridan kolme paria näyttävät vahvemmilta kuin Edmontonin kolme paria. Mutta ero ei ole niin suuri, kuin monet tuntuvat uskovan.
Pari Forsling – Ekblad on pelannut loistavat playoffit tähän saakka. Pari on pelannut isoja minuutteja, loistanut puolustuksessa, ja etenkin Forsling on ajoittain noussut tekemään tehoja hyökkäyksessä, jopa yllättävästi.
Oilersin pakisto ei ole yhtä syvä kuin Panthersin, mutta sen huippukärki on parempi NHL-blogin silmissä. Ekholm – Bouchard on parempi pari kuin Forsling – Ekblad. Evan Bouchard on noussut hieman alle Cale Makar-luokkaa tänä keväänä hyökkäävänä puolustajana. Hänen laukauksensa on todella kova ase Albertan toivoille.
Oilers:
Mattias Ekholm – Evan Bouchard
Darnell Nurse – Brett Kulak
Philip Broberg – Cody Ceci
Panthers
Gustav Forsling – Aaron Ekblad
Niko Mikkola – Brandon Montour
Oliver Ekman-Larsson – Dimitry Kulikov
Hyökkäysketjut
Oilers:
Ryan Nugent-Hopkins – Connor McDavid – Zach Hyman
Dylan Holloway – Leon Draisaitl – Warren Foegele/Evander Kane
Mattias Jänmark – Adam Henrique – Connor Brown
Ryan McLeod – Derek Ryan/Sam Carrick – Corey Perry
Panthers:
Carter Verhaeghe – Aleksander Barkov – Sam Reinhart
Matthew Tkachuk – Sam Bennett – Evan Rodrigues
Eetu Luostarinen – Anton Lundell – Vladimir Tarasenko
Ryan Lomberg – Kevin Stenlund – Kyle Okposo
Jos katsomme keskikenttää, molempien joukkueitten senttereitä ykkösestä neloseen, kuten playoffeissa on tapana tehdä, etu on Florida Panthersin.
Jos katsomme kolmosketjuja, kuiten playoffeissa usein teemme, etu on Floridan, mutta ei kannata aliarvioida Edmontonin kolmosta. Eetu Luostarinen ja Anton Lundell ovat pelaamassa loistavaa kevättä. Kaksi nuorta suomalaispelaajaa, jotka ovat valmentajansa luottomiehiä todella kovissa paikoissa.
Vladimir Tarasenko tuo peliin kokemuksensa Stanley Cup-mestarina. Kun ajattelemme Tarasenkoa, näemme hänet aina pelaajana, joka pelaa pääasiassa toisella puolella kenttää. Hän pelaa nyt missä roolissa Maurice pyytää, mutta kovan maalitykin taidot voivat tulla esiin tarvittaessa.
Tämän pelisarjan voitosta tullaan kamppailemaan kolmosketjujen välillä. Allekirjoittaneen mielestä kaksi ensimmäistä ketjua ovat suhteellisen tasoissa.
Oilersin kakkosketjun Holloway-Draisaitl-Kane/Foegele laittaminen yhteen kertoo siitä, että Kris Knoblauch haluaa vastata Panthersin fyysisen kakkosen antamaan haasteeseen. Edmontonin kakkonen näyttää ilkeältä ja kovalta, oikeastaan.
Me katutappelujen (positiivisessa mielessä siis) ystävät odotamme näitten kakkosketjujen näkemistä samaan aikaan jäällä.
Floridan nelosketju voi olla vaarallinen. Kyle Okpososta – Buffalosta siirtorajalla hankittu – ei puhuta paljoa, mutta hän ja nelosessa pelannut Steven Lorenz tekivät ensimmäisellä kierroksella Tampaa vastaan pari tosi tärkeää maalia. Nick Cousins on nähty myös Panthersin alimmassa ketjussa. Kaikissa tapauksissa vaarallinen ketju.
Valmentajat, Valkosipuli
Marraskuun 12. päivä on päivämäärä, josta Edmontonissa aina puhutaan. Oilers oli juuri pari päivää ennen hävinnyt San Josessa, NHL:n huonoimmalle joukkueelle. Tilanne oli synkkä.
Jay Woodcroft oli hyvä valmentaja, mutta jostain syystä Edmontonilla oli 13 pelin jälkeen kolme voittoa, 9 tappiota ja yksi tappio, josta tuli piste. Joukkue oli sarjataulukossa 31. sijalla, ja playoffpaikka oli vaarassa jäädä haaveeksi. Jotain oli tehtävä.
Kris Knoblauch tuotiin sisään, Woodcroft sai potkut. Mark Stuartille annettiin hoidettavaksi alivoiman valmennus, Paul Coffey kutsuttiin valmentamaan puolustajia. Coffey on toisaalta old school-valmentaja ja mies – hän laittoi heti ensi töikseen pakit istumaan vierekkäin Oilersin kopissa.
Toisaalta, ne ketkä näkivät Pauli Kahvin pelejä 1980-luvun alusta lähtien, muistavat, että puolustajana hän oli aikaansa edellä. Hän oli yksi jääkiekon historian kolmesta parhaasta luistelevasta puolustajasta. Pyhä kolminaisuus on siis: Bobby Orr – Reijo Ruotsalainen – Paul Coffey. Laitetaan Cale Makar uusimpana mukaan tuohon ryhmään.
Coffey on saanut Oilers-pakit luottamaan itseensä ja yksi pääteemoista on ollut se, että älä huitaise kiekkoa pois ränniin tai mitään sellaista. Ole rauhassa ja tee kunnon syöttö, pidä kiekkoa vähän pitempään. Tämä on perus 1980-luvun Oilers kiekkoa. Joukkueesta, jota kutsutaan lempinimellä “Boys on the Bus” loistavan heistä tehdyn dokumenttifilmin mukaan (Suomessa nimellä “Kurrin kolmas”).
Knoblauch otti joukkueen rauhallisesti ja luottavaisesti haltuunsa. Runkosarjan rekordiksi tuli 46-18-5. Oilers päätyi toiselle sijalle Tyynenmeren divisioonassa. Eli 97 pistettä 69 pelissä Knoblauchin valmentamana.
Voittoprosentti 70.3%, mikä oli NHL:n paras. Edmonton Oilers on ollut Kris Knoblauchin palkkaamisen jälkeen NHL:n ykkösjoukkue pisteissä, sekä runkosarja että playoffit yhteenlaskien.
Jos Oilers pelaisi samalla keskiarvolla kokonaisen kauden kuin se pelasi nuo 69 viimeistä ottelua, se saisi kokoon noin 120 pistettä, voittaisi runkosarjan, ja tekisi seuraennätyksen.
Mark Stuart – tuttu entisenä NHL-pakkina, etenkin Winnipegistä – ei ollut koskaan valmentanut alivoimaa. Hänen juttunsa taisi olla se, että alivoimaa pelaamaan ei käytetä koko joukkuetta, vain kuutta pelaajaa pääasiassa. Hän on vaatinut alivoimapelaajilta erittäin yksityiskohtaista pelaamista; sijoittumiset, mailanasennot.
Knoblauch on rauhallisuuden perikuva. Kun katsoo, miten hän valittaa tuomareille, esimerkiksi, hän esittää asiansa herrasmiesmäisesti ihan rauhassa. Ehkä hän on rauhallinen vain ulospäin. Rauhallisen ulkokuoren sisällä asuu todella kova, voitonhaluinen tulisielu.
Allekirjoittanut näki Kris Knoblauchin pelejä niin A-junioreissa kuin etenkin Albertan yliopiston Golden Bears-joukkueessa. Hän merkkautti Edmonton Ice WHL-joukkueessa 193 jäähyminuuttia yhdellä kaudella isokokoisena laiturina.
Oli jotenkin tähtiin kirjoitettu, että tästä miehestä tulisi joskus hyvä NHL-valmentaja. Golden Bears-tausta tuo jälleen kerran Clare Draken vaikutuksen kanadalaiseen jääkiekkoon. Knoblauchin nimi voidaan lisätä pitkän listan uusimmaksi.
On jo vuosia tiedetty, että Kris Knoblauch on hyvä valmentaja. Hän on ollut parin vuoden ajan Edmontonin radiossa “Oilers Now”-nimisen ohjelman juontajan Bob Staufferin vakiovieras. Häntä ei tuotu Edmontoniin vain siksi, että hän sattui valmentamaan teini-ikäistä Connor McDavidiä OHL:n Erie Ottersissa.
New York Rangers antoi luvan Oilersille napata seuran AHL-valmentaja Hartfordista. Yksi huomattava hänen peluutusmielessä tekemänsä muutos oli peluuttaa koko joukkuetta. Ei enää tähtipelaajien peluuttamista tärkeissä paikoissa, ja sitten nollanollaa muilta.
Jokaiselle löytyi rooli Knoblauchin joukkueessa. Jokainen pelaaja on tärkeä. Kun katsoo hänen peluutuksiaan, viimeisillä minuuteilla voi jäällä olla pelaajia, jotka eivät loista pistepörssissä, mutta jotka ovat ansainneet valmentajan luottamuksen. Näin valmennetaan itseluottamusta jokaiseen pelaajaan, ja näin valmennetaan voittajia.
Knoblauch on tehnyt tulokasvalmentajaksi pitkin playoffeja todella rohkeutta ja pokkaa vaativia ratkaisuja.
Kun Stu Skinnerillä oli huonompi jakso Canucks-sarjassa, hän teki vaihdon Calvin Pickardiin, joka todella hyvällä pelillä osti vähän aikaa, jotta Stu sai pelinsä ja pääkoppansa kuntoon. Paluun jälkeen Skinner pelannut loistavasti. Oilersin mukana on George Mumford-niminen urheilupsykologi, joka on aikaisemmin tehnyt töitä Michael Jordanin ja Kobe Bryantin kanssa.
Palattuaan tolppien väliin Stu Skinnerin torjuntaprosentti kahdeksassa ottelussa on 92.0%. Jos hän pelaa yhtä hyvin nyt alkavassa finaalissa, Edmonton Oilers voittaa Stanley Cupin.
Yli kahdensadan playoffottelun Corey Perryn ottaminen välillä pois kokoonpanosta, ja Sam Carrickin laittaminen tilalle ei varmasti ollut helppoa toteuttaa. Knoblauch sanoi, että oli kovaa mennä kertomaan asia Perrylle – joka joukkuepelaajana otti sen hyvällä asenteella vastaan. Mutta oli myös ollut hankalaa pitää Carrickin kaltainen vahva roolipelaaja sivussa.
Allekirjoittaneen leuka putosi lattialle, kun näin ennen ottelua jaettavasta paperista, miten seuraavaan otteluun Perry ja Ryan McLeod oli merkattu huippuketjuun Leon Draisaitlin vierelle. Kummallaakaan ei ollut pistettäkään playoffeissa sitä ennen. Ja he tekivät heti ensimmäsenn maalin – suoraan tuleen popcornikoneen vierestä.
Corey Perry pelaa viidettä kertaa Stanley Cupin finaalissa, viiden eri joukkueen paidassa. Stanley Cup-ennätys. Luistin ei enää kulje kuten ennen, mutta hän pystyy yhä pelaamaan tehokkaasti vastustajan päässä, oikeilla sijoittumisilla ja peliälyllään.
Philip Brobergin tuominen peliin kesken Dallas sarjan oli taas yksi onnistunut veto. Jotenkin Knoblauch ehkä näki että todella hyvänä luistelijana Broberg pystyy pelaamaan hyvin Dallas Starsin peliä levittävää tyyliä vastaan. Kaiken huipuksi Broberg teki seuraavassa pelissä voittomaalin. Ei paljoa enempää voi pyytää pelaajilta, joista muutaman ei pitänyt olla edes koko NHL:ssä.
Valmentajat, Paul Maurice
Paul Maurice on ollut NHL-valmentaja jo nuoresta pitäen. 25 NHL-kauden veteraani ykkösvalmentajana. Aloittaessaan Hartford Whalersissä kaudella 1995-96 hän oli siihenastisen NHL-historian nuorin päävalmentaja koskaan.
Hän on valmentanut hyviä joukkueita, ollut kaksi kertaa aikaisemmin finaalissa, häviämässä. Hän on valmentanut huonoja joukkueita, ja kaikkea siltä väliltä. Yksi NHL:n älykkäimmistä valmentajista, jonka jokaista haastattelua kuuntelemalla tuntee oppivansa jotain uutta jääkiekosta.
Paul Maurice tuli Floridaan juuri, kun Panthers oli voittanut runkosarjan ja voittanut Presidents` Trophyn, mutta lentänyt laulukuoroon Stanley Cupin playoffeista heti ensimmäisellä kierroksella suoraan neljässä ottelussa Tampa Bay Lightningin toimesta.
Panthers teki eniten maaleja runkosarjassa, ja oli loistava hyökkäyspäässä, mutta se ei pelannut voittavaa playoffkiekkoa. GM Bill Zito teki tässä tilanteessa ratkaisevan päätöksen. Hän olisi voinut jatkaa Jack Adams-finalistin Andrew Brunetten sopimusta Floridassa.
Mutta joukkueen tarpeet pitkällä tähtäimellä Stanley Cupin voittamiseksi sanoivat muuta. Paul Maurice oli edellisellä kaudella väsynyt NHL-valmentamiseen Winnipegin vuosien jälkeen ja jättänyt kauden kesken. Hän oli lähes siirtynyt nauttimaan eläkepäivistään.
Floridasta löytyi oikea sytyke uran jatkamiseen. Maurice toi puolustusvoittoisen tyylinsä Panthersiin. Hän itse vitsailee pilanneensa 122 pisteen joukkueen ja tehneen siitä 92 pisteen joukkueen. Ero oli siinä, että tuo 92 pisteen joukkue pääsi kolmen voiton päähän Stanley Cupista.
Maurice on nauttinyt silminnähden tähtiroolistaan mediatilaisuuksissaan. Älykkäät vitsit tulevat hienosti. Penkin takana kokenut NHL-luotsi on intensiivisyyden perikuva. Aina jokaisessa tilanteessa mukana elävä valmentaja, jonka joukkuetta ei ole helppoa voittaa.
Nyt 57-vuotias Maurice sanoo, että hän on ollut mukana kolmekymmentä vuotta. Olisi hienoa saada voittaa edes yksi Stanley Cup. Kaikkien aikojen voittotilaston (runkosarja) jaetulla neljännellä sijalla Ken Hitchcockin ja Lindy Ruffin kanssa 935 voitolla. Edellä vain Barry Trotz (997), Joel Quenneville (1090) ja tietenkin Scotty Bowman (1467).
Floridan penkin takana on siis yksi kaikkien aikojen NHL-valmentajista. Mies, joka on valmentaa 10 vapaana agenttina markkinoilta hankitun, seitsemän pelaajakauppojen kautta Floridaan tuodun, ja vain kolmen seuran oman varauksen cocktailia, nyt neljän voiton päässä Stanley Cupin mestaruudesta. Valmentaja ansaitsee kunniaa tästä.
GM Bill Zito – jonka filosofiaa kannattaa kuunnella – sanoo, että Paul Mauricen hyväntahtoisuus, vilpittömyys, ja miten hän oikeasti välittää niin paljon pelaajistaan, mahdollistaa sen, että tiukan paikan tullessa Maurice voi olla myös kova pelaajiaan kohtaan. Pelaajat luottavat valmentajaansa, ja tietävät tämän vain haluavan voittaa.
Kuten Zito sanoo, on olemassa määräävässä asemassa olevia ihmisiä, joitten käskyjä on pakko totella, ja sitten on ihmisiä, joitten luottamusta et halua koskaan pettää.
Myös Mauricen valmennusryhmä ansaitsee huomota ja kunniaa. Jamie Compon, joka on aikaisemmin auttanut Joel Quennevilleä Chicagossa ja Darryl Sutteria Los Angelesissa, on esitelty aikaisemmin blogilla. Kunniaa Tuomo Ruutulle, joka on yksi Paul Mauricen seitsemän miehen valmennusryhmän jäsenistä.
“X-Factors” – tärkeimmät vähemmän mainostetut pelaajat
Stanley Cupin ottelusarjoissa on aina pelaajia, jotka eivät ehkä ole joukkueittensa suurimpia tähtiä, mutta joitten esitys on nyt tärkeimmässä asemassa kuin ehkä muitten. Tietäen finaalin ehkä pääteeman – Florida yrittää horjuttaa Edmontonin fyysisesti – tiettyjen Oilers-pelaajien merkitys nousee.
Edmonton Oilersin puolella tuo pelaaja on Evander Kane. Kane on todella kovaluontoinen ja fyysinen pelaaja, johon englanninkielinen termi “drags everyone into the fight” sopii mitä parhaiten. Kane haastaa vastustajan samanlaiset aina mukaansa kovaan peliin, ja saa omansa tekemään samoin esimerkillään. Harvinainen yhdistelmä kovuutta ja taitoa, jolla hän tekee 25-30 maalia kaudessa.
Samalla tavalla Oilers tarvitsee nyt parasta mahdollista esitystä Darnell Nurseltä. Plus/miinustilastoista viis, aiemmista virheistä viis. Edmonton tarvitsee Nurselta parasta peliä, mihin hän pystyy.
Florida Panthersin puolella pelaaja, jota ei pysty olemaan huomaamatta on Matthew Tkachuk. Sekoittaja/hämmentäjä, joka osaa “gamesmanship”-osan jääkiekosta. “Chucky” on tärkeä osa Floridan vastakarvaa. Jos tulee mahdollisuus ajaa joku Oilersin tähdistä seinään, Tkachuk tekee sen aivan varmasti.
Jos joku tarvitaan yrittämään horjuttamaan Stu Skinnerin keskittyneisyyttä vaikka kaatumalla “vahingossa” tämän jalan päälle, tiedämme jo etukäteen kuka sen tekee mielellään.
Yksi finaalin hauskoista sivujuonista, etenkin kun tullaan pelaamaan Albertaan ensi viikon torstaina ja lauantaina: entisinä Calgary Flamesin pelaajina Tkachuk ja Sam Bennett eivät ole kansansuosikkeja Pohjois-Albertassa.
Conn Smythe ehdokkaat finaalin aattona
Stanley Cupin arvokkaimmaille pelaajalle annettava Conn Smythe Trophy on nimetty Toronto Maple Leafsin perustajan mukaan. Se on yksi arvostetuimmista NHL-palkinnoista. Voittaja tulee yleensä mestaruuden voittaneesta joukkueesta. Palkinto on annettu 47 kertaa. Viisi kertaa voittaja on tullut hävinneestä joukkueesta. Viimeinen finaalin hävinneesta joukkueesta Conn Smythen voittanut pelaaja oli Anaheim Mighty Ducksin maalivahti Jean-Sebastien Giguere vuonna 2003.
Pohjois-Amerikan ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistyksen jäsenet äänestävät voittajan. Tarkoitus on valita pelaaja tämän kaikkien neljän ottelusarjan esitysten perusteella, ei vain finaalin. Voittajaa ei ole koskaan valittu finaalin ulkopuolelta.
Tässä NHL-blogin oma lista ennen ensimmäistä aloitusta:
1. Connor McDavid
2. Aleksander Barkov
3. Evan Bouchard
4. Sergei Bobrovski
5. Matthew Tkachuk
6. Leon Draisaitl
7. Gustav Forsling
8. Zach Hyman
9. Carter Verhaeghe
10. Ryan Nugent-Hopkins
Ei-suosittu ennustus
Todella jännittävä Stanley Cup-finaali tulossa. Kaksi kovaa, syvää, kokenutta, taitavaa, ja nälkäistä joukkuetta vastakkain. Katutappeluja (positiivisessa mielessä) ja taitojääkiekkoa. Kaikkea kaikille.
Tämän pelisarjan saattaa hävitä joukkue, jonka jokaikinen pelaaja pelaa elämänsä parasta jääkiekkoa jokaikisen ottelun jokaikisessä vaihdossa.
Mahdollisuus useampaan suomalaiseen Stanley Cup-juhlaan. Mahdollisuus loordi Stanleyn paluuseen kotimaahansa Kanadaan. Mahdollisuus NHL-historian edistyneimmän (kömpelö käännös Bob Staufferin lanseeraamasta “most advanced hockey player”-termistä) jääkiekkoilijan ensimmäiseen mestaruuteen, ja sen kautta nousuun virallisesti yhdeksi kaikkien aikojen parhaista.
Kaksi hienoa tarinaa joukkueitten rakentamisesta. Yksi kokenut, neljän Stanley Cupin voittanut GM Ken Holland, joka on jo Hockey Hall of Famessa. Toinen tulokasGM Bill Zito, joka on rakentanut huippujoukkueen nopeasti. Erikoinen sivujuoni on se, että molemmat hakivat Edmontonin managerin paikkaa viisi vuotta sitten, kummatkin kävivät haastatteluissa.
Yksi NHLn kaikkien aikojen kokeneimmista valmentajista vastaan valmentaja, joka aloitti vasta marraskuussa.
Nauttikaa Stanley Cupin finaalista, joka saadaan päätökseen vasta päivien alettua taas lyhentyä.
Florida Panthers on ehkä parempi joukkue paperilla. Aivan kuten Dallas Stars oli parempi paperilla ennen läntisen konferenssin finaalia. Veikataan tässä, että juuri nyt parasta jääkiekkoaan pelaava Edmonton Oilers on parempi jäällä. Ei paljoa parempi, mutta tarpeeksi parempi.
Yksi teoria, johon tässä nojataan, on se, että tasaisessa tilanteessa voittaa se, jolla on paras pelaaja. Edmonton Oilersilla on maailman paras pelaaja. Tämän kirjoittanut ei tiedä mitään hienompaa kuin seurata loordi Stanleyn seikkailuja Suomen kesässä. Siksi tämän veikkauksen antaminen tekee kipeää, mutta on pakko olla rehellinen.
En tee tätä veikkausta, koska jotenkin fanittaisin Edmonton Oilersia – jokainen blogia vähän pitempään lukenut tietää, ettei siitä ole koskaan ollut kysymys. Tai siksi, että satun asumaan samassa kaupungissa. On pakko olla rehellinen, sen perusteella, minkä olen nähnyt tähän mennessä.
Jos Edmonton saa riittävästi torjuntoja maalivahdeiltaan, jos se pystyy vastaamaan Panthersin kovaan vastakarvapeliin, ja jos se voittaa erikoistilannepeliosaston, Oilers voi voittaa Stanley Cupin.
Oilers in Six! (4-2)
Veikkauksia?
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
