Nick ”Pelaamalla kuntoon” Ritchie oli tämän kaverin rinnalla pullantuoksuinen nallekarhu. HIFK pestasi riveihinsä kaudelle 2013–2014 sellaisen herran, joka ei osannut kunnolla luistella. Meno näytti vähän siltä, että herra toisinaan unohti jään olevan liukasta.
Aiemmin olen kuvaillut esimerkiksi Kärpissä kaudella 2011–2012 esiintyneen puumailamaakarin Jozef Stümpelin hankintaa (lue tästä) ”yhdeksi modernin Suomi-jääkiekon nerokkaimmista ja idioottimaisimmista samaan aikaan”. Tässä HIFK:n hankinnassa ei ollut mitään nerokasta – tämä oli ehdottomasti idioottimaisin hankinta Liigassa 2010-luvulla. Itse asiassa se oli sitä ehkä koko Suomen pääsarjan historiassa.
Mistä tämä päähänpisto tuli?
Tietysti hankinnalla oli NHL-kokemusta noin 57 ottelua, mutta niissä hän pelasi keskimäärin kolme minuuttia ja 14 sekuntia päälle. Yhteensä hän pelasi siis noin 180 minuuttia taalaliigassa. Suhteessa peliminuutteihinsa hän otti noin kertoimella 1,5 kaakelia – huimat 261 jäähyminuuttia. Tom Nybondas näki tilaisuutensa tulleen ja laittoi ostohousut jalkaan.
Olihan tässä varmasti PR-tempun haistelua ilmassa, mutta järkyttävää puuhastelua silti. Eihän kukaan täysissä sielun ja ruumiin voimissaan oleva – itseään arvostava – urheilujohtaja sorru tällaiseen. Eivätkö pelaajatarkkailijat erota korkeintaan kutosdivariin soveltuvaa nyrkkisankaria oikeasta kiekkoilijasta? Varsinaisia gooneja SM-Liigan historiassa oli toki pelannut aiemmin, mutta yksikään heistä ei ollut vastaavalla tasolla farssin ruumiillistuma ja kankea katastrofi.
Pelasi kolmessa ottelussa – laittoi jäähyennätykset uusiksi
Herran nimi on tietysti Trevor Gillies, ja mies oli jäällä kuin peura ajovaloissa. HIFK löysi luistelukyvyttömän sotanorsunsa itänaapurista Vitjazista, jossa hän oli tuottanut edellisellä kaudella maltilliset 95 jäähyminuuttia, tehopisteet 0+0=0 ja tehotilastossa vain viisi pykälää pakkasta pelattuaan huimat 24 ottelua. Aikanaan ei pidetty soveliaana edes kysyä, mitä helsinkiläisten urheilujohto ja pelaajatarkkailupuoli tässä näki – totta kai ostettiin: maistuu, maistuu. Näytöt puhuivat puolestaan.
Nykyisin 45-vuotias entinen kiekkoilija oli aiemmalla urallaan nyrkkeillyt NHL-statuksella Mighty Ducks of Anaheimissa sekä New York Islandersissa. Pelaajana mies oli kuitenkin täysi paisti – maanantaikappale. Se oli tajuttu Pohjois-Amerikassa jo ennen siirtoa Vitjaziin ja HIFK:hon, sillä hänet oli alennettu Orlando Solar Bearsiin ECHL:ään turpaanvetämisen ammattimieheksi.
Ura HIFK:ssa jäi lopulta Gilliesin osalta kolmen ottelun mittaiseksi, mutta tämä ehti aiheuttaa merkittävää pahennusta. Jääkiekkoilijan irvikuva ja Nybondasin talismaani keräsi Liiga-urallaan Vitjazista tutut tehopisteet 0+0=0 sekä kolme pykälää pakkasta tehotilastossa. Keskimäärin Gillies sai 18 jäähyminuuttia per ottelu – olisi varmasti saanut enemmänkin, mutta surkean luistelutaitonsa vuoksi ei kyennyt edes hyökkäämään vastustajien nopeimpien taiturien kimppuun.
Gillies tinttasi Jarkko Ruutua turpaan ja keihästi Eetu Pöystin
Otsikoita HIFK sai aikaiseksi nyrkkisankarin hankkimisella. Positiivisessa valossa hankintaa tai joukkuetta usein esiteltiin. Erinomainen näyttelijä ja varsinainen artisti itsekin, eli Jarkko Ruutu, sai maistaa nyrkkiä Stadin paikalliskamppailussa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Gillies päätti leipaista Jokerit-hyökkääjältä klyyvarin uuteen uskoon – ehkä pari hammastakin.
Possulätkän ammattilaisen toinen temppu oli vielä järjettömämpi. Keihästäminen tarkoittaa, että maila työnnetään vastustajan jalkoväliin ja nykäistään ylöspäin. Omasta mielestäni raukkamaisin teko, mitä jääkiekossa voi edes tehdä.
Pelkästään vahingoittamistarkoituksessa Gillies keihästi Blues-hyökkääjä Eetu Pöystiä yhdessä harvoista otteluistaan. HIFK:n suunnalta kehdattiin vielä puolustella hankintaa, kunnes ilmoitettiin Nybondasin suulla:
– Meillä oli kauteen lähdettäessä tietty suunnitelma, jota lähdettiin hakemaan. Tämä ratkaisu ei osoittautunut toimivaksi ja päädyimme siihen, että on parempi purkaa sopimus.
Kappas. Kommenttien taso ei seuran tiedotteessa päässyt kohoamaan liiaksi.
– Trevor on ollut hyvä joukkuetoveri ja toivomme hänelle kaikkea hyvää jatkossa, Nybondas kehui.
Gilliesin ura päättyi South Carolina Stingraysin ECHL-joukkueessa kauteen 2017–2018. HIFK:sta lähtemisen jälkeen turhake pelasi pääasiassa AHL:n farmisarjassa vielä 134 runkosarjaottelua, joissa hän teki muhkeat 1+2=3 tehopistettä, keräsi 23 pykälää pakkasta ja rohmusi 349 jäähyminuuttia. Gillies osasi yhden tavan pelata jääkiekkoa, ja sitä arvostettiin HIFK:ssa.
Lopuksi (kauniisti & lyhyesti)
Miten voikaan olla, että HIFK ei ole saavuttanut minkäänlaista menestystä noin 14 vuotta kestäneellä ajanjaksolla? Nybondas toki on väistynyt aikoja sitten… tai no niin, väistynyt on tietyllä tapaa väärä ilmaus, koska hän toimii tätä nykyä seurajohtajana HIFK Ishockey rf:ssä. Se vastaa helsinkiläisseurassa kaikesta muusta kuin miesten edustusjoukkueesta – ja toki omistaa pääosan myös HIFK:n liigayhtiöstä.
Mitä Helsingin puuhakerhossa – harmi, että HPK-niminen joukkue on jo olemassa – pitäisi tapahtua, jotta toimintaa oikeasti uudistettaisiin? Tästä saisi enemmänkin tarinaa revittyä, mutta tällä haavaa:
Ugh! Olen puhunut!
–Broidi
