28.10.2021. Kirjoitin viime viikolla ensimmäisen blogitekstini Broidi.com:lle. Tuossa tekstissäni kritisoin erityisesti NHL:ssä vallitsevaa vaikenemisen kulttuuria ja maailman kovimman jääkiekkoliigan tapaa hoitaa vakavia asioita.
Tuon viime viikon tekstin kirjoitettuani minulla oli vakaa aikomus kirjoittaa tällä viikolla jotain positiivista NHL:stä. Olin katsonut jo valmiiksi sellaisia hyvän mielen aiheita, joilla ilahduttaa jokaisen lukijan viikkoa.
Valitettavasti en voi kuitenkaan näin tehdä, siis kirjoittaa jotain positiivista.
Ja se ei ole valitettavaa minun tai NHL:n näkökulmasta, vaan se on valitettavaa sen NHL:ssä vallitsevan kulttuurin ja sen aiheuttamien uhrien näkökulmasta. Osaattekin jo varmasti ennakoida, mihin tämä teksti on menossa.
Chicago Blackhawksin toimistolta kumpuava irvokas haju
10. kesäkuuta 2010.
Patrick Kane on juuri ratkaissut jatkoerämaalillaan Chicago Blackhawksille seuran ensimmäisen Stanley Cup -voiton lähes 50 vuoteen. Yleisö Philadelphiassa on tyynen hiljaa, mestaruuden karattua käsistä, ja kaukalosta kuuluu lähinnä vain Blackhawks-pelaajien kirkuminen.
Seuraavina päivinä ja viikkoina koko tuulinen kaupunki on sekaisin. Pelaajat juhlivat, fanit juhlivat. Pelaajien ohella sekä seuran valmennusjohto että johtoporras pitävät puheitaan ja lietsovat yleisöä entisestään.
Kaikki vaikuttaa olevan juuri, kuten pitää.
Chicago Blackhawksin toimiston suunnalta kumpuaa kuitenkin irvokas haju, ja tuo haju on ollut läsnä jo useamman viikon ajan. Mestaruusjuhlista se on saatu pidettyä poissa, sillä Blackhawksin valmennusjohto ja toimistoväki ovat tehneet näiltä osin melkoisen mestarillista työtä (tämä ei ole kehu).
26. lokakuuta 2021.
Aikaa on vierähtänyt näistä edellä mainituista mestaruusjuhlista yli 11 vuotta. Tuolloin GM:nä toimineet Stan Bowman ja urheilupuolen päällikkö Al MacIsaac ovat juuri saaneet lähtöpassit.
Miksi? Koska se Blackhawksin toimistolla kytenyt haju on vihdoin levinnyt jokaisen jääkiekkoa enemmän tai vähemmän seuraavan sieraimiin.
Because It’s The Cup!
Mitä, missä ja milloin?
Toukokuussa 2021 Chicago Blackhawksin organisaatiossa kaudella 2009-2010 kiekkoillut ja nykyisin Saksassa pelaava Kyle Beach päätti haastaa entisen seuransa oikeuteen. Hän syytti silloista Blackhawksin videovalmentajaa, Brad Aldrichia, seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Beachin mukaan Aldrich oli pakottanut hänet seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan, uhaten pelaajan tulevaisuutta jääkiekkoilijana. Viesti tapahtuneesta oltiin viety eteenpäin, mutta asiaan ei reagoitu mitenkään – olihan Blackhawksin mestaruusjuna puksuttamassa vihdoin ja viimein, pitkän odotuksen päätteeksi, kohti maalia.
Ja ymmärtäähän sen (lue: sarkasmi): kuuluuhan NHL:n pudotuspelien aikana viljelemä slogan muodossa ”Because It’s The Cup!”
Vihdoin ja viimein, kun mestaruus oli varmistunut, asia otettiin käsittelyyn uudelleen. Aldrichille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko hän irtisanoutuu tai vaihtoehtoisesti tapahtuneesta aloitetaan sisäinen tutkinta. Luonnollisesti Aldrich valitsi vaihtoehdoista ensimmäisen – olihan hän ehtinyt pakottaa myös 22-vuotiaan toimistoharjoittelijan seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan.
Kiitoksena Aldrich sai tästä kaikesta suosittelukirjeen Blackhawksin johtoportaalta, ja kolme vuotta myöhemmin hän käytti uudessa työpaikassaan hyväkseen 16-vuotiasta lukiolaisurheilijaa.
Asiasta ei puhuttu kesän 2010 jälkeen, muuta kuin vasta nyt, kun oli pakko – hyväksikäytön uhriksi joutuneen Beachin nostettua kanteen entistä seuraansa vastaan.
Blackhawks-organisaatio palkkasi ulkopuolisen ja täysin puolueettomaan asianajofirman (Jenner & Block) tutkimaan tapausta. Tämän viikon tiistaina tutkimus saatettiin lopullisesti päätökseen, kun Jenner & Blockin julkaisema raportti paljasti kaikkine järkyttävine yksityiskohtineen, mitä oli tapahtunut.
Tuon raportin mukaan kahdeksan johto- ja/tai valmennusportaan jäsentä, kaudelta 2009-2010, olivat olleet täysin tietoisia tapahtuneesta. Bowman sai lähteä, ja niin sai myös MacIsaac – molempien työskenneltyä edelleen illinoislaisseuralle. Tuossa raportissa olivat myös nykyisin Florida Panthersin päävalmentajana toimivan Joel Quennevillen ja Winnipeg Jetsin GM:nä työskentelevän Kevin Cheveldayoffin nimet, vaikka kaksikko kiisti kovasti vielä viime kesän aikana osallisuutensa.
MAINOS – ARTIKKELI JATKUU ALLA
Toivottavasti polvenne tutisevat!
Jääkiekko on peli ja NHL sarja, jota monet meistä suomalaisista rakastavat. Jääkiekko on ollut lajina aina enemmän tai vähemmän lähellä tämän kansakunnan sydäntä: jääkiekolla on niin voimaannuttava vaikutus, että pelkästään maailmanmestaruus saattaa auttaa ihmiset jopa läpi pahimman lama-ajan.
Mutta jääkiekossa vallitseva kulttuuri on monilta osin sairas. Pahasti sairas.
Eikä tässä ole kyse mistään tietystä ajanjaksosta, vaan se on ollut sitä aina; taustalla on tapahtunut asioita, jotka eivät todellakaan kestä päivänvaloa.
On kuitenkin niin, että osa näistä asioista on tuotu päivänvaloon rohkeiden yksilöiden toimesta. Moni muistanee Calgary Flamesin entisen päävalmentajan Bill Petersin, joka sai potkut, kun hänen entisistä pelaajistaan tummaihoinen Akim Aliu kertoi Petersin rasistisesta käytöksestä. Ja kaikki nyt tietävät Stanley Cup- ja olympiavoittaja Mike Babcockin, jonka häikäilemättömyys pelaajiaan kohtaan nousi pinnalle niin ikään pari vuotta sitten.
Nyt olemme kuitenkin NHL:n modernin aikakauden kuvottavimman tapauksen äärellä. Kyse ei nimittäin ole pelkästään seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaan sen hiljaisesta hyväksymisestä yhden NHL:n perinteikkäimmän seuran koko valmennus- ja johtoportaan toimesta.
Jos joku luki viime viikon blogitekstini, taisinpa tosiaan kirjoittaa jotain nimenomaan näistä NHL:ssä vallitsevista kulttuurillisista ongelmista.
Itse yritän aina löytää jokaisesta asiasta jotain positiivista, ja niin aion tehdä tässäkin tapauksessa, vaikka se tuntuukin lähtökohtaisesti mahdottomalta.
Toistaiseksi tekosistaan ovat joutuneet tämän nyt pinnalla olevan tapauksen myötä työpaikkansa osalta vastuuseen Bowman ja MacIsaac. Seuraavana vuorossa lienevät Quenneville ja Cheveldayoff, kunhan he ensiksi käyvät keskustelunsa aiheesta NHL:n komissaari Gary Bettmanin kanssa. Myös mentaalipuolen valmentaja Jim Gary on ulkona kuvioista. Seuran varapresidentti Jay Blunk sai puolestaan lähteä viime kauden jälkeen ”kaukalon ulkopuolisista syistä johtuen”, ja vuotta aiemmin presidentti John McDonoughin ura Blackhawks-organisaatiossa päättyi. Asiasta tietäneistä ainoastaan luisteluvalmentaja Paul Vincent, jolle Beach kertoi ensimmäisenä tapahtuneesta, yritti parhaansa mukaan auttaa häntä, vieden muun muassa tuolloin viestin eteenpäin.
Aldrich on puolestaan istunut vankilassa, joskin vain yhdeksän kuukautta, mikä on aivan liian vähän.
Mutta pikkuhiljaa se hetki koittaa jokaiselle osalliselle, kun he joutuvat täysin oikeutetusti maksumiehiksi tekosistaan.
Samaan aikaan on kuitenkin välittömästi kuulutettava, että älkää vain missään nimessä luulko, että kaikki on hyvin, kun tämä vyyhti on ohitse. Jääkiekon kulttuurilliset ongelmat ovat nimittäin läsnä nyt, ja ne ovat olleet läsnä aina.
Karu tosiasia onkin se, että maailmasta löytyy aivan takuuvarmasti kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia jääkiekon parissa työskennelleitä valmentajia ja johtotason henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet tähän samaan p*skaan.
Mutta nyt siihen positiiviseen asiaan, jonka yritin tapahtuneesta löytää: toivottavasti myös näiden kaikkien muiden polvet tutisevat pahemman kerran, kun he paniikissa miettivät, milloin joku avaa heidän toimiensa osalta suunsa. Näin he joutuvat, vaikka he eivät koskaan joutuisikaan todelliseen vastuuseen teoistaan, viettämään enemmän tai vähemmän koko loppuelämänsä pelon ympäröimänä. Se on toki pieni hinta maksettavaksi peruuttamattomasta toisille ihmisille aiheutetusta vahingosta, mutta ainakaan he eivät pääse täysin kuin koira veräjästä.
Ja vielä…
Joel Quennevillen annettiin täysin käsittämättömällä tavalla valmentaa Florida Panthersia viime yön NHL-kierroksella Boston Bruinsia vastaan, vaikka tutkimustulokset ovat selvillä ja häntä odottaa Gary Bettmanin kuuleminen tänään.
Ja yön kierroksen jälkeen Blackhawks-kapteeni Jonathan Toews, joka siis toimi seuran kipparina myös kaudella 2009-2010, päätti kertoa julkisesti lehdistölle, miten ”hyviä ihmisiä” Bowman ja MacIsaac ovat. Toki tämä tuskin yllättää ketään, sillä Beach paljasti viime yönä Suomen aikaa antamassaan haastattelussa, miten Blackhawks-pelaajat alkoivat heitellä pukukopissa ja jäällä homofobisia kommentteja hänen suuntaan. Että näin.
–Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa NHL-kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
