4.11.2021. Nuoret jalkapalloilijoiden alut ovat innoissaan.
Pihapeleissä alkaa olla vähintään sama määrä ”teemupukkeja” kuin ”lionelmessejä”.
Eikä tuo ole ihme – toteutuihan se sukupolvien unelma arvokisapaikasta vihdoin ja viimein, kun Huuhkajat asteli EM-kisanäyttämölle kesän aikana, ja takana on kaikkien aikojen suomalainen jalkapallokesä.
Tämä oli se hetki, jota jalkapalloileva kansa oli odottanut ja josta oli pitkään ja hartaasti puhuttu.
Olimme vihdoin löytäneet sen puuttuvan palasen, jota ilman meille ei ollut voinut koskaan kasvaa samanlaista jalkapallokulttuuria kuin esimerkiksi muihin useita arvokisapaikkoja miesten tasolla saavuttaneisiin Pohjoismaihin.
Tai ainakin sen piti olla sitä.
On toki hienoa, että Veikkausliigan mestaruuden ratkaissut ottelu KuPSin ja HJK:n välillä veti kuopiolaisille lehtereille ennätysyleisön – lähes 8 000 katsojaa.
8 000 on kuitenkin isossa kuvassa melkoisen pieni määrä, ja tällä siis viittaan siihen, että loppujen lopuksi kovinkaan monella suomalaisella ei olisi ollut edes mahdollisuutta mennä katsomaan tuota ottelua paikan päälle, koska Väre Areenan kapasiteetti on rajallinen.
Pelkästään kaikista kuopiolaisista ainoastaan 6,6 % olisi mahtunut katsomoon.
No, miten sitä jalkapallokulttuuria sitten voitaisiin oikein kasvattaa Suomessa, kun stadionit ovat isoilta osin niin pieniä? Tietenkin sitä voisi ajatella, että tällaisen pelin voisi pelata esimerkiksi uudistetulla Olympiastadionilla, mutta se ei olisi ollut reilua KuPSia tai seuran paikallisia faneja kohtaan. Vastaus edellä mainittuun kysymykseen kuuluukin kaikessa yksinkertaisuudessaan: television välityksellä.
Lisäjännitystä vetoihin?
”Toki Mies ja Alaston Ase on huvittava elokuva ja Ville Haapasalon reissaamista on mukavata seurata”
Veikkausliigan ja Sanoman välinen sopimus on ollut voimassa vuodesta 2015 lähtien.
Katsojamäärät Ruudun kautta näytettävien lähetysten osalta ovat kasvaneet kausi kaudelta.
Itse asiassa Sanoman mukaan Veikkausliigan Ruutu-lähetykset ovat tavoittaneet ratkaisupelien osalta samanlaiset määrät katsojia kuin muutama vuosi takaperin Liigan ratkaisupelit – siis silloin, kun jääkiekkoa näytettiin Ruudussa.
Ja tämä edellä mainittu tieto on siis Sanomalta itseltään.
Potentiaalia on siis kyllä olemassa, siitä homma ei jää kiinni. Toki joku voi mutista siitä, ettei Veikkausliiga kiinnosta suomalaisia, vaikka sitä olisi tarjolla ilmaiseksi, mutta jännästi niitä Tokmannin ämpäreitäkin jonotellaan tuntikaupalla.
Jotenkin sitä olisi siis voinut olettaa, että Sanoma olisi ottanut maksimaalisen hyödyn irti tästä Suomessa viime vuosina ja etenkin tänä kuluvana kalenterivuotena kasvaneesta huumasta myös tulevaisuuden osalta; se, kun olisi saattanut sataa tulevaisuuden osalta myös heidän tilipussiinsa.
Mutta mitäpä vielä.
Uskallankin väittää itse olleeni yksi lukuisista suomalaisista, jotka lähtivät tavalla tai toisella selvittämään miltä TV-kanavalta tuo KuPS-HJK-huippuottelu tulee, vain pettyäkseen.
Toki Mies ja Alaston Ase 33 1/3 on erittäin huvittava elokuva, Leslie Nielsen on melkoinen legenda komedian saralla, Ville Haapasalon reissaamista on aina mukavata seurata ja Australian rajalla voi sattua vaikka ja mitä.
Mutta olisiko nyt voinut kuitenkin ajatella, että tässä oltaisiin ennen kaikkea tehty Sanoman toimesta palvelus suomalaiselle jalkapallokulttuurille, ja näyttää tuo KuPS-HJK-ottelu jonkun näiden edellä mainittujen ohjelmien sijaan?
Nähtävästi ei. Ei, vaikka KuPS hurmasi kesän aikana myös eurokentillä ja HJK selviytyi Konferenssiliigan lohkovaiheeseen.
Myös seurat epäonnistuivat pahemman kerran
Kun katsotaan tällä hetkellä jääkiekon pääsarjana Suomessa toimivan Liigan tilaa, jalkapallolle olisi ollut tarjolla nyt ja tässä melkoiset apajat.
Liigan suosio ei nimittäin ole ollut kenties koskaan näin alhaalla.
Katsomot ammottavat tyhjyyttään, eikä yleisö yksinkertaisesti löydä enää entiseen malliin lehtereille – ei ole löytänyt enää hetkeen aikaan.
Jalkapallolle, ja ennen kaikkea Veikkausliigalle, tarjoutui tämän huimaa vauhtia voimistuneen Huuhkajat-huuman myötä siis kaikkien aikojen mahdollisuus.
Se jäi kuitenkin käyttämättä.
Yhtälailla siis Veikkausliiga-seuroilla on isosti peiliin katsomisen paikka, sillä eipä suomalaisseuroja näkynyt millään tavalla katukuvassa EM-kisojen alla, niiden aikana tai niiden jälkeen.
Ja itse asiassa tässä ei hukattu vain yhtä kesää: tuota huumaa olisi voinut nimittäin hyödyntää lähes kahden vuoden ajan – vallitsevasta maailmantilanteesta huolimatta ja samalla siitä johtuen.
Suomalaisen jalkapallokulttuurin puutteesta voi siis syyttää suoranaisesti myös Veikkausliiga-seuroja.
Mutta.
Samaan aikaan tilanne on joka tapauksessa täysin toivoton, jos Veikkausliigan TV-oikeuksia hallinnoivan Sanoman kokoisen jättimäisen mediatalon kiinnostus kotoista jalkapalloa kohtaan on tätä tasoa, eikä näkyvyyttä edes yritetä parantaa.
-Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa urheilun merkeissä kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
Lisäjännitystä vetoihin?
