11.11.2021. Mestis-tason pelaaja. Palaa maitojunalla kotiin, eikä hänestä tule koskaan NHL-tasolla laadukasta pelaajaa. Liian hidas, liian heikko laitojen lähellä, uskallus hakeutua maalinedustalle puuttuu.
Kuulostaako tutulta?
Muistan ne monet väittelyt, jotka kävin eri ihmisten kanssa – muun muassa sosiaalisessa mediassa – Jesse Puljujärveen liittyen.
Vaan, miten suut pannaan nyt?
Mihin ovat kadonneet kaikki ne jääkiekon ystävät, jotka olivat valmiita lynkkaamaan tämän suomalaisnuorukaisen hänen NHL-mahdollisuuksiensa osalta?
No, ehkä katseet on suunnattu sitten toisaalle, sillä nyt tämä sama lynkkauskulttuuri on vireillä New York Rangersissa pelanneen Kaapo Kakon kohdalla, niin kotimaassa kuin Pohjois-Amerikassa. Ihmiset huutelevat esimerkiksi, miten Milan Lucicilla on enemmän tehopisteitä kuin suomalaisnuorukaisella.
Paniikkinappula on pohjassa ja oikein huolella.
Ei selityksiä, vaan faktoja!
Sitä voi katsella koronapandemian aikana onnistuneita nuoria NHL-pelaajia ja heidän pistemääriään. Heidän joukostaan löytyy pohjoisamerikkalaisia pelaajia ja Euroopasta lähtöisin olevia pelaajia.
Heihin, tai heidän kehityskäyräänsä, ei koronaviruspandemia ole vaikuttanut.
Samaan aikaan on kuitenkin syytä muistaa, ettei jokainen pelaaja ole suinkaan samasta puusta veistetty. Toisiin samanlaiset olosuhteet vaikuttavat eri tavalla kuin toisiin.
Kun otetaan huomioon se, että Kakolla todettiin viime kaudella koronavirus, siis sen jälkeen, kun hän oli antanut vain hetkeä aiemmin virheellisen positiivisen koronavirusnäytteen, montaakaan näistä onnistuneista nuorista pelaajista ei voikaan enää iskeä samaan laariin.
Ja, miten moni heistä pelaa New York Rangersin kaltaisessa Original Six -seurassa, jossa paineet ovat valtavat ja useampi nuori pelaaja on epäonnistunut viime vuosina kuin onnistunut? Ja, miten moni nämä määreet täyttävistä pelaajista on siirtynyt isosta kaukalosta pieneen kaukaloon sekä myös totaalisen vieraaseen kulttuuriin?
On totta, ettei Kaapo Kakko ole ainakaan vielä toistaiseksi täyttänyt häneen kohdistettuja kovia odotuksia, vaikka viime kauden osalta edistyneet tilastomenetelmät osoittivatkin melkoisen tasonnoston tapahtuneen. Sopeutuminen Pohjois-Amerikkaan ja pienen kaukalon peliin on siis ottanut pidempään kuin moni odotti ja esimerkiksi Rangers-organisaatiossa toivottiin.
Mutta pitäisikö tässä sitten olla huolissaan?
Mikäli kukaan on kuunnellut Kakon joukkuekavereiden tai päävalmentaja Gerard Gallantin kommentteja, ei tarvitse.
Mikäli olette katsoneet Kakon pelejä, ei tarvitse.
Sitä ei tokikaan käy kiistäminen, että ajoittain Kakko on ollut kuluvalla kaudella niin sanotusti pelin ulkopuolella, ainakin sen hyökkäyspään pelaamisen suhteen. Toisaalta jokainen voi kuitenkin miettiä, miten hän pelasi kauden ensimmäiset pelinsä ja miltä hänen pelaamisensa on näyttänyt heti alkukaudesta tulleen loukkaantumisen jälkeen: näissä on ollut eroa.
Moni huutelee tällä hetkellä, että Kakko pääsee pelaamaan Artemi Panarinin kaltaisen supertähden rinnalla ja tehopisteitä pitäisi tulla. Ja niin pitäisikin, mutta ei se supertähti siinä rinnalla mikään automaatio pisteille ole.
Ei etenkään, kun kaksikon pelityylit eivät vain yksinkertaisesti näytä istuvan yksi yhteen.
Merkkejä on jo ilmassa
Palaan nyt takaisin edellä esittämääni kysymykseen, ja kohdistan tämän kritisoijien suuntaan: miten monta kertaa te olette nähneet Kaapo Kakon pelaavan tällä kaudella ja miten yksityiskohtaisesti te olette seuranneet hänen tekemistään?
Vai oletteko sittenkin keskittyneet tarkastelemaan vain pyöreätä nollaa osoittavaa pistesaraketta tai olemattomia laukaisumääriä?
Kakko itse ymmärsi NHL-kauden 2020-21 jälkeen, että muutoksia täytyy tehdä, ennen kaikkea fyysisellä puolella. Niitä muutoksia myös nähtiin, ja hänen muuttunut olemuksensa aiheutti melkoista kohinaa sekä rapakon tällä että tuolla puolen.
Ne muutokset ovat myös näkyneet Kakon tekemisessä. Hän ei kaihda mennä maalinedustalle ja hän on huomattavasti aiempaa vahvempi laitojen lähellä tapahtuvissa kamppailutilanteissa. Ja ne kiekolliset taidot, ne ovat olleet jo pitkään tiedossa.
Itse asiassa maanantain ja tiistain välisenä yönä pelatulla NHL-kierroksella siitä, mihin Kakko nykymuotissaan pystyy, nähtiin konkreettinen esimerkki. Kakko haisteli laukaisumahdollisuutta, mutta sitä ei tullut. Matka jatkui maalin taakse, Panarin löytyi B-pisteen tuntumasta, passi laitettiin liikenteeseen ja kiekko päätyi maaliin.
Mutta tilastoja yksinomaan tuijottavat eivät tätä tienneet, elleivät he sitten lukeneet sitä jonkin naurettavan klikkiotsikon takaa. Miksi eivät? Koska tuo maali hylättiin Ryan Stromen hölmöiltyä tilanteessa.
Kakko itse totesi viime viikolla uskovansa vakaasti siihen, että kun se ensimmäinen tehopiste sieltä tulee, sen jälkeen ketsuppipullo aukeaa. Tuo syöttöpiste olisi siis ollut tärkeä, mutta vaikka sitä ei sitten lopulta tullut, itseluottamus nousi satavarmasti.
Ja siitä se tällä hetkellä kiikastaa.
Kakolla on ollut niin valtava määrä erilaisia haasteita NHL-uransa alkutaipaleella, ettei se itseluottamus ole päässyt koskaan nousemaan sille tasolle, mitä se oli esimerkiksi vuoden 2019 MM-kisojen aikaan.
Ja kyllä, on täysin totta, ettei MM-kisoja ja NHL:ää voi verrata keskenään, mutta kun puhutaan henkilökohtaisesta taitotasosta ja itseluottamuksesta, niin silloin voidaan.
Eikä teidän tarvitse minun sanojani tässä ostaa, mikäli se tuntuu haasteelliselta; sen sijaan Jesse Puljujärven pelilliset sanat teidän tulee ostaa.
Nyt joku saattaa miettiä, että pitäisikö Kakon sitten tehdä sama tempaus, minkä Puljujärvi teki ja lähteä kenties vuodeksi tai pariksi pelaamaan takaisin Suomeen. Vastaus: ei todellakaan tarvitse.
Vaikka Kakko tuotiin samalla tavalla hätiköiden NHL:ään kuin Puljujärvi eli näin jälkiviisaana todeten liian aikaisin, Kakko on huomattavasti Puljujärveä valmiimpi taalajäille. Ainoa asia, jonka Kakko voisi kotoisesta Liigasta saada, olisi itseluottamus, mutta se on löydettävissä myös NHL-jäiltä.
Ja vielä…
Itse en ole koskaan pitänyt sen kummemmin kahden keskenään erilaisen pelaajan vertaamisesta, mutta sen sijaan hyvin pitkälti samasta muotista valettujen pelaajien kohdalla se on järkevää – a’la Kaapo Kakko & Jesse Puljujärvi.
Mutta nyt aion poiketa tuosta säännöstä ja heittää tähän muutaman esimerkin pelaajista, joilla oli samankaltaisia haasteita nimenomaan hyökkäyspään tehojen osalta kuin Kakolla, jotka tulivat Pohjois-Amerikkaan Euroopasta ja joista sitten tulikin melkoisia tekijöitä maailman kovimmassa kiekkoliigassa.
Kakko on siis toistaiseksi pelannut NHL:ssä 123 runkosarjaottelua ja tehnyt niissä tehopisteet 19+21=40.
- Olli Jokinen: 124 ottelua, tehot 12+17=29
- Henrik Sedin: 123 ottelua, tehot 17+29=46
- Daniel Sedin: 123 ottelua, tehot 27+26=53
Entäpä sitten, kun katsotaan nykypäivän NHL-pelaajia, heidän synnyinpaikastaan riippumatta eli millaisia esimerkkejä heidän joukostaan löytyy?
- William Karlsson: 123 ottelua, tehot 16+18=34
- Jesse Puljujärvi: 123 ottelua, 17+20=37
- J.T. Miller: 123 ottelua, tehot 16+22=38
- Sean Couturier: 123 ottelua, tehot 17+25=42
- Brayden Schenn: 123 ottelua, tehot 20+26=46
- Teuvo Teräväinen: 123 ottelua, tehot 19+28=47
- Elias Lindholm: 123 ottelua, tehot 23+31=54
- Phil Kessel: 123 ottelua, tehot 25+31=56
- Aleksander Barkov: 123 ottelua, 23+35=58
Niinpä niin.
Mitäpä, jos siis suhtauduttaisiin tähän Kakon tekemiseen kuin alan ammattilaiset ja tässä tapauksessa Rangers-päävalmentaja Gerard Gallant, joka antoi aivan hiljattain haastattelun New York Postille suomalaissuojattiinsa liittyen?
”Hän on vasta nuori poika. Hän pelaa hyvin ja olen tyytyväinen hänen tekemiseensä. En minä aseta odotuksia pelaajilleni – haluan vain heidän hyppäävän jäälle ja tekevän parhaansa jääkiekko-ottelun voittamisen eteen. Se on se asia, joka on meidän päämäärämme joka päivä.”
– Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa urheilun merkeissä kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
