23.12.2021. Koronaviruspandemia teki sen taas – nimittäin aiheutti yhden valtaisan pettymyksen lisää urheilun saralla.
Tällä kertaa kyse on siitä, että me emme pääse näkemään NHL-pelaajia olympialaisissa. Tämän ymmärrettävän ratkaisun myötä aikaväli viimeisimpien NHL-pelaajien värittämien olympialaisten ja kenties seuraavien osalta venyy 12 vuoteen.
Itse olin 26-vuotias, kun maailman parhaat jääkiekkoilijat hyppäsivät edellisen kerran olympiakaukaloon ja seuraavan kerran tulen olemaan 38-vuotias.
Ehkä kaikkein parhaimmin tilannetta kuvaa se, että viimeksi NHL:n ollessa mukana olympiajäillä nähtiin muuan Teemu Selänne, ja esimerkiksi Kaapo Kakkoa ei tuolloin löytynyt vielä jokaisen jääkiekkofanin tuntemalta Eliteprospects-sivustolta.
Seuraavien olympialaisten aikaan Selänne tulee olemaan 55-vuotias ja Kakko 25-vuotias.
Lisäjännitystä NHL-vetoihin?
Monien pelaajien vuosikymmenten unelma olympialaisista kuoli
Varmasti moni meistä faneista on jo mielikuvissaan fantasioinut siitä, miten Leijonat tulisi juhlimaan Pekingissä olympiakultaa.
Tuo fantasiointi ei ole itse asiassa ollut kuitenkaan mitään fantasiointia, vaan ihan täysin realistinen mahdollisuus; joku voisi väittää, että Suomen olympiajoukkue olisi ollut jo pelkästään paperilla Kanadan ykköshaastaja.
On siis täysin ”okei” olla allapäin näiden uutisten myötä.
Mutta tässä blogikirjoituksessani päällimmäisenä mielessäni eivät ole fanit, jääkiekon rakastajat, vaan pelaajat.
Pelaajat, jotka ovat mitä todennäköisimmin meidän muiden tavoin ovat unelmoineet pienestä pitäen olympialaisissa pelaamisesta, ja päässeet siihen pisteeseen, että se on ollut aidosti mahdollista – toisin kuin meidän fanien kohdalla.
Joillekin se ei nimittäin ole enää mahdollista neljän vuoden päästä ja tällainen 12 vuoden mittainen tauko tarkoittaa monille NHL:ssä pitkää uraa luoville sitä, etteivät he ole koskaan saaneet, eivätkä tule koskaan saamaan tuota mahdollisuutta.
Se, jos jokin on surullista.
Seuraavassa aion nostaa esille muutaman suomalaisnimen, ja sitten perään ulkomaalaisen nimen, joiden kohdalla tästä surullisuudesta uhkaa tulla konkretiaa.
Joel Armia on tänä päivänä, 28-vuotiaana, niin sanotussa primessa eli parhaassa iässään oleva jääkiekkoilija. Hän on yksi NHL:n aliarvostetuimmista pelaajista, ja samaan aikaan joukkueelleen niin äärimmäisen tärkeä palanen. Kun vuoden 2026 olympialaiset käynnistyvät, ja mikäli NHL on mukana, Armialla on ikää lähes 33 vuotta. Mahdotonta NHL:ssä ja olympialaisissa pelaaminen ei tuolla ikää missään nimessä ole, mutta viimeksi Leijonissa vuonna 2013 (alle 20-vuotiaiden MM-kisat) nähdyllä Armialla on tuossa vaiheessa melkoinen määrä nuorempia haastajia edessään.
Erik Haula, joka olisi ollut mukana taistelussa olympiapaikoista, on tuolloin kuukautta vaille 35-vuotias eli pelipassi ikämiessarjoihin on lähestulkoon jo kourassa. Joonas Donskoi on tuolloin kaksi kuukautta vajaat 34-vuotias.
Ja entäpä sitten esimerkiksi sellaiset supertähdet kuin seuraavien olympialaisten aikaan 33-vuotias Mark Stone ja 35-vuotias Victor Hedman – voidaanko heidät nähdä olympialaisissa vuonna 2026? Pääsevätkö he koskaan pelaamaan olympialaisissa?
Mahdollista se on, mutta kysymysmerkit ovat melkoisia: kun ikää tulee, uhkakuvien määrä vain kasvaa.
Ja vielä…
Edellä olevien pelaajien kohdalla käytiin läpi se skenaario heidän kenties ainoasta ja viimeisestä mahdollisuudesta edustaa omaa maataan olympialaisissa.
Mutta ajatelkaapa sitten tätä: meidän tämä uusi kultainen sukupolvi, joka pitää sisällään useita suomalaisia supertähtiä, saattaa saada ainoastaan yhden mahdollisuuden pukea Leijonien pelipaidan ylleen olympiajäillä.
Kun olympiakiekko pudotetaan ensimmäistä kertaa jäähän Italiassa alkuvuodesta 2026, olettaen NHL:n olevan mukana, Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi ovat 27-vuotiaita, Sebastian Aho 28-vuotias, Mikko Rantanen ja Roope Hintz 29-vuotiaita, Aleksander Barkov ja Juuse Saros 30-vuotiaita ja sekä Teuvo Teräväinen, Esa Lindell että Rasmus Ristolainen 31-vuotiaita.
Kyllä, melkoisen prime-ikäinen joukkue, mutta tuosta joukkueesta monille tarjoutuu mitä todennäköisimmin tasan tarkkaan vain ja ainoastaan yksi mahdollisuus taistella olympiakullasta – ainakin niistä parhaista pelivuosista nauttiessaan.
Mikael Granlund on puolestaan tuolloin jo joitain päiviä vajaa 34-vuotias, ja hänen kohdallaan Sotshin vuoden 2014 olympialaiset uhkaavat jäädä hänen ainoaksi olympiakokemuksekseen.
Onneksi Mikko Koskinen pääsi mukaan vuonna 2018, kun hän kiekkoili vielä KHL:ssä ja NHL-pelaajia ei ollut mukana, sillä Pekingin olympialaisiin hän olisi ollut tyrkyllä ykkösvahdiksi, mutta mitä todennäköisimmin Milanoon 37 vuoden iässä enää ei.
Surullista on myös se, että Tuukka Raskia me emme tule enää koskaan näkemään olympiajäillä ja tuskinpa ylipäätään Leijonien pelipaita yllään; en varmastikaan ole ainoa, joka haaveili näkevänsä yhden kaikkien aikojen parhaista suomalaisvahdeista Pekingissä, vaikka lähtökohdat olivatkin sen toteutumista vastaan.
Myös sellaiset kansainväliset supertähdet kuin vaikkapa Sidney Crosby ja Patrice Bergeron ovat jättäneet suurella todennäköisyydellä viimeiset luistimenpiirtonsa olympiajäille.
Connor McDavidia ei olla vielä koskaan nähty viiden renkaan kisoissa.
Ei kai tässä siis auta muu kuin Sami Jauhojärven sanoin painaa leuka rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä.
Katsellaan sitten näissä merkeissä uudemman kerran, kun allekirjoittanut on keski-ikäinen, ja niin moni NHL-pelaaja on päättänyt pelaajauransa.
–Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa urheilun merkeissä kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
Lisäjännitystä NHL-vetoihin?
