10.2.2022. Kirjoittaessani tätä tekstiä toivoin olleeni aivan liian ennenaikaisesti liikenteessä; uutinen Tuukka Raskin pelaajauran päättymisestä tuli nimittäin julki vasta siinä vaiheessa, kun olin saanut blogitekstini valmiiksi ja sen myötä olen sitä tässä hieman hiomassa.
Tekstiä kirjoittaessani totesin olleeni mukana ”NHL-piireissä” niin pitkään, etten uskonut Raskiin liittyvien puheiden olleen missään nimessä tuulesta temmattuja.
Tokikaan sataprosenttista varmuutta minulla ei ollut asiasta, mutta melkoisen voimakas ”hunch” joka tapauksessa.
Tiesin myös Raskin mahdollisesta ja jopa todennäköisestä lopettamisesta ensimmäisenä uutisoineen The Athleticin olevan melkoisen luotettava lähde, jonka lonkerot ulottuvat lukuisiin sisäpiireihin.
Myös Boston Bruinsin päävalmentajana toimivan Bruce Cassidyn kommenteista oli, ainakin rivien väliin tuijotellessa, havaittavissa epäsuora viittaus Raskin uran päättymiseen; hän, kun ei kiistänyt asiaa.
”Nähdäkseni Tuukka on oikea henkilö kommentoimaan tilannettaan. Minulle kerrottiin, että hän ei harjoittele tällä viikolla. Jos hänellä on jotain kerrottavaa, jätän sen hänelle.”
Mutta nyt siis asialla ei tarvitse enää valitettavasti jossitella: Raskin ura on virallisesti ohi, sillä hän kertoi asiasta Boston Bruinsin julkaisemassa tiedotteessa:
”Tänään on se päivä, jota en toivonut koskaan saapuvaksi, mutta nyt kun se on täällä, koen velvollisuudekseni sen, että kuulette sen minun suustani. Viimeisten parin viikon aikana olen ymmärtänyt, ettei kroppani vastaa enää sillä tavalla, että pystyisin pelaamaan tasolla, jota odotan itseltäni ja jonka sekä joukkuekaverini että Bruins-fanit ansaitsevat. Siitä syystä joudun raskain sydämin ilmoittamaan jääkiekkourani olevan ohitse.
Vaikka olen surullinen jättäessäni jäähyväiset tälle rakastamalleni pelille, olen samaan aikaan todella kiitollinen näistä upeista 15 vuodesta, jotka jaoin parhaiden joukkuekavereiden ja fanien kanssa, pelaten urheilumaailman parhaassa kaupungissa. Vaikka kaikki kokemukseni olivat uskomattomia, parhaiten mieleeni jää se yhteys joukkuekavereideni, valmentajien ja seuran henkilökunnan kanssa, yhteisistä muistoista ja ikuisista ystävyyssuhteista puhumattakaan.”
Millaisen perinnön Rask jättää suomalaiselle jääkiekolle?
Jokaisen urheilun, ja tässä tapauksessa jääkiekon ystävän kohdalle tulee hetkiä, jolloin sitä meinaa mennä ämpärillinen roskia silmään.
Itse voin todeta muuan Pekka Rinteen ja Tuukka Raskin NHL-uria alusta loppuun saakka lähietäisyydeltä seuranneena, että viime ajat ovat olleet rankkoja. Itselleni kyse ei ole entisenä maalivahtina pelkästään siitä, että kaksi kenties kaikkien aikojen parasta suomalaismaalivahtia ovat lopettamassa pelaajauransa, vaan kyse on myös kahden kertakaikkisen loistavan persoonan ja ihmisen poistumisesta takavasemmalle. Pointtina ei ole tässä hehkuttaa millään tavalla sitä, että olen päässyt tapaamaan heistä molemmat ja keskustelemaan molempien kanssa jääkiekosta ja vähän myös muustakin; sen sijaan nostan asian esille siksi, että olen päässyt näkemään lähietäisyydeltä sen, miten mahtavia ihmisiä he molemmat ovat.
Vaan, millaisen perinnön Rask sitten jättää suomalaiselle jääkiekolle nyt, kun hänen pelaajauransa on ohitse?
Kuten todettua, kyseessä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaismaalivahdeista.
Rask on voittanut NHL-urallaan Stanley Cupin, ja päässyt ylipäätään nauttimaan finaalihuumasta peräti kolme kertaa pelaajaurallaan; se on saavutus, johon ihan jokainen ”sälli” tässä maailmassa ei ole yltänyt. Lisäksi palkintokaapista löytyy mestaruussormuksen lisäksi olympiapronssia ja nuorten MM-pronssia.
Joukkuemenestyksen lisäksi Rask on voittanut myös henkilökohtaisella tasolla. Hän on ollut yli vuosikymmenen ajan yksi maailman parhaista maalivahdeista, mistä osoituksena toimii kaudella 2013-14 voitettu Vezina Trophy, joka siis ojennetaan NHL:n parhaalle maalivahdille. Tämän lisäksi Rask on voittanut kertaalleen Jennings Trophyn (2019-2020), joka on NHL:n alhaisimman päästettyjen maalien keskiarvon omaavan joukkueen maalivahdeille osoitettava kunnianosoitus.
Tasan kuukauden päästä niin sanottuun ikämiehen ikään (35 vuotta) pääsevä Rask on voittanut kahdesti myös NHL:n nollapelitilaston (2012-13 ja 2013-14), hänen torjuntaprosenttinsa on ollut kertaalleen koko NHL:n paras (2009-2010), All Star -tapahtumaan hänet on valittu kahdesti (2016-17 ja 2019-2020), hän on kuulunut kertaalleen NHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen (2013-14) ja niin ikään kertaalleen NHL:n toiseen tähdistökentälliseen (2019-2020).
Kaikkein parhaimmin Raskin huimaa pelaajauraa kuvaa ennen kaikkea se, että Rask on ollut lähestulkoon koko NHL-uransa ajan yksi maailman parhaista maalivahdeista. Tämän konkretisoi se, että Rask voitti Vezinan kaudella 2013-14 ja vielä kuusi vuotta myöhemmin hän sijoittui kyseisessä kilvassa toiseksi.
Myös Raskin tilastot ovat melkoisen komeaa luettavaa.
- NHL:n historian kaikkien aikojen kolmanneksi korkein ja suomalaismaalivahtien osalta korkein torjuntaprosentti koko uran osalta: 92,10
- NHL:n historian kaikkien aikojen 12:nneksi alhaisin ja suomalaismaalivahtien osalta kaikkien aikojen alhaisin päästettyjen maalien keskiarvo: 2.28
- NHL:n pudotuspelien historian kaikkien aikojen kymmenenneksi korkein ja suomalaismaalivahtien osalta korkein torjuntaprosentti koko uran osalta: 92,50
- Kaikkien aikojen toiseksi eniten nollapelejä suomalaisvahdeista: 52
Vastatakseni siis edellä olevassa väliotsikossa esittämääni kysymykseen omatoimisesti: sellaisen perinnön, että siihen ei ihan äkkiä toinen suomalaismaalivahti yllä – Rask nimittäin on kaikkien aikojen menestynein suomalainen maalivahti NHL:n historiassa.
Paita kattoon?
Siinä, missä Pekka Rinteestä tulee Nashville Predatorsin historiassa ensimmäinen pelaaja, jonka pelinumero jäädytetään, Tuukka Rask olisi vastaavan kunnian saadessaan Boston Bruinsin 12:s vastaavan kunnianosoituksen saava pelaaja.
Se, että näitä jäädytettyjä pelinumeroita on Bruinsin seurahistoriassa selkeästi enemmän kuin Predatorsin, ei kerro kuitenkaan siitä, että se olisi jotenkin helpompaa; itse asiassa tilanne on jopa päinvastainen, sillä Bruins on Original Six -seura eli yksi NHL:n historian vanhimmista seuroista.
Mutta onko Raskin pelinumeron jäädyttäminen sitten mahdollista? Ehdottomasti on, ja hän ansaitsisi eittämättä yhtälailla tämän kyseisen kunnianosoituksen kuin Rinne.
Rask on esimerkiksi pelannut historian saatossa kaikista Bruins-maalivahdeista eniten otteluita (564) ja napannut myös eniten voittoja (308).
Hänellä on yhdessä entisen joukkuekaverinsa, Tim Thomasin, kanssa Bruinsin seurahistorian paras torjuntaprosentti koko uran ajalta. Päästettyjen maalien keskiarvossa edellä on puolestaan vain vuonna 1903 syntynyt maalivahtilegenda Tiny Thompson, ja samat sanat pätevät myös nollapelitilastoon.
Merkkipaalut Bruins-paidassa ovat melkoisia, eikä sitä sovi väheksyä missään nimessä, että Rask on edustanut koko NHL-uransa ajan yhtä ja samaa seuraa; mikäli hän ei olisi viime kauden jälkeen tehdyn lonkkaleikkauksen jälkeen saanut Bruinsilta mahdollisuutta pelata, olisi Rask päättänyt pelaajauransa.
Se ei tietenkään ole allekirjoittaneen käsissä, tullaanko Raskin pelinumeroa jäädyttämään, mutta mikäli tämän suomalaislegendan pelinumero ei nouse TD Gardenin kakkoon, niin sitten tuskin nousee koskaan kenenkään muunkaan maalivahdin.
Mutta sitten siihen aivan liian lopulliselta tuntuvaan viimeiseen lauseeseen.
Olen omalla urallani kirjoittanut Raskista väistämättä satoja uutisia ja artikkeleita. Rask on tarjonnut minulle henkilökohtaisesti unohtumattomia hetkiä ja unohtumattomia torjuntoja, kuten varmasti myös niin monelle muulle suomalaisille. Ja, kun nyt sitten on koittanut se unohtumaton hetki, jossa joudun toteamaan Raskin pelaajauran olevan paketissa, haluan päättää tämän viimeisen hänestä kirjoittamani artikkelin samaan lauseeseen, jolla tämä teksti polkaistiin otsikon osalta käyntiin:
Kiitos, Tuukka!
–Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa urheilun merkeissä kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
