21.10.2023. NHL-runkosarjaa on nyt pelattu täydet kymmenen päivää. Tässä joitakin kommentteja.
Taklauksia
Olemme saaneet nähdä joitakin hienoja, vanhanaikaisia taklauksia tällä nuorella kaudella.
Jättimäisen, kahdeksan vuoden, $88M jatkosopimuksen joitakin päiviä sitten allekirjoittanut Rasmus Dahlin teki “lallipartiset” New York Rangersin Filip Chytilille. Todella lähetti hänet “ass over tea kettle”, kuten täällä preerian laidalla niin hienosti sanotaan.
Dahlin on Sabresin omaisuutta kevääseen 2032 saakka näillä näkymin.
Radko Leonpoika Gudas on jakanut lonkkataklauksia vuosia. Mieleen muistuu useita, Kirby Dach, Mikko Rantanen, ja niin edelleen. Tässä hän ottaa Brendan Pepenpoika Lemieuxn kohdalle.
Kuuntelin automatkalla Jeff Marek Showta Sportsnetistä. Jeff pyysi kuuntelijoilta heidän mielestään parhaita lonkkataklaajia NHL:n historiasta ja lähihistoriasta. Paras nykyisen sukupolven muistama on ehdottomasti Rob Blake. Blake oli hyvä kaikessa, ja hänen lonkkataklauksensa oli tuhoisa. Vaikka vastustaja näki ja tiesi sen tulevan, alta ei päässyt.
Allekirjoittaneelle tuli erikoinen nimi mieleen: St. Louis Bluesin Jack Brownschidle. Tässä mennään jo aika pitkälle menneisyyteen. Jack teki joitakin todella tyylipuhtaita lonkkataklauksia kauan aikaa sitten.
Miro Heiskanen. Texasin taivaan alla tämä on nimeltään “Brenden Morrow Reverse Hit”
Tappelut nousussa
Oikein tai väärin, tällä palstalla ei paranneta maailmaa eikä neuvota ammattilaisia, raportoidaan vain:
tappelut, siis nyrkkitappelut kahden halukkaan ammattilaispelaajan välillä paljain nyrkein, ovat nousussa.
Montrealista käsin operoivan Sportlogiqin (@Sportlogiq) mukaan ihan pari päivää sitten oli käyty 38 tappelua 91 ensimmäisessä ottelussa. Vuosi sitten vastaava luku oli vain kaksikymmentä 94. pelatussa ottelussa lähes samaan aikaan. Eli lähes puolet enemmän pugilismia.
Tämä on ollut helposti huomattavissa NHL-pelejä seuratessa. Onko tähän syynä vanha teoria NHL:n olemisesta niin sanottu “copycat league”? Koska Stanley Cup-mestari pelaa kovalla tyylillä, sitä matkitaan?
Pari kommenttia Logan O`Connorin aloittamasta tappelusta Jordan Eberleä vastaan. Kyseessä oli vasta Ebelen uran kolmas tappelu. Hän osasi lyödä alakoukkuja välttääkseen O`Connorin visiirin.
Andrew Cogliano ja Jordan Eberle ovat hyviä ystäviä, ja tiedämme Eberlen olleen todella pahoillaan taklauksesta, joka mursi Coglianon niskan. Silti se ei kelvannut Colorado Avalanchelle, tilit oli saatava tasoihin. Tämä teki asiasta jotenkin monimutkaisen.
Penkin päätyyn, popcornikoneen viereen!
Pelaajan laittaminen Pressboxiin, etenkin näin aikaisin kaudella, saattaa olla valmentajan keino herätellä syystä tai toisesta standardien alapuolelle pelannutta pelaajaa. Jotkut pitävät tätä huonon valmentajan keinona, koska kukaan ei ole koskaan kehittynyt mihinkään syömällä popcornia puku päällä.
Ehkä asia on eri, koska ollaan vasta lokakuun puolivälin paikkeilla. Koutsi haluaa saada koko joukkueen samalle aaltopituudelle.
Oli miten oli, Columbus Blue Jacketsin uusi valmentaja Vincent Pascal laittoi heti avauksessa nuoren Kent Johnsonin sivuun, ja sitten kolmannessa pelissä Detroitia vastaan kesällä isolla tiketillä Ohioon muuttanut konkaripuolustaja Damon Severson sai istua penkin päähän kolmannessa erässä.
Severson allekirjoitti kesällä kahdeksan vuoden, $50M sopimuksen Jacketsin kanssa. Red Wings teki neljä maalia ottelussa, yksi tuli hänen virheestään. Severson yritti antaa omasta päästä syötön Patrik Laineelle, mutta J.T. Compher keskeytti syötön, ja seurasi Michael Rasmussenin maali.
En ole ihan varma, oppiiko hän yhtään mitään tästä 650 NHL-ottelun kohdalla. Ehkä Ohiossa uusi valmentaja haluaa näyttää, että vaatimustaso on nyt noussut hänen päästyään ykköseksi.
Severson on todella hyvä NHL-pakki, yksi kuulun Kelowna Rocketsin puolustajatehtaan helmistä (Tyson Barrie, Shea Weber, Luke Schenn, Tyler Myers, Josh Gorges, ja tietenkin Duncan Keith).
Uuden diilin allekirjoittanut New Jersey Devilsin päävalmentaja Lindy Ruff laittoi myös joukkueen uuden, isolla paperilla kaupunkiin tulleen Timo Meierin penkin päähän kolmannessa erässä ottelussa Florida Panthersia vastaan.
Meier tuli San Josesta Jerseyn suolle viime kauden siirtotajarajalla, ja sitten teki kahdeksan vuoden sopimuksen (AAV $8.8M) Devilsin kanssa. Hän otti kaksi kakkosta aikaisemmin ottelussa, mikä ei auttanut asiaa.
Lindy yritti ilmeisesti herätellä hitaasti kauden aloittanutta joukkuettaan. Mutta onko 40 maalin mies oikea kohde tälle “opetukselle”?
Vai onko joukkueen tähtipelaajan penkitys juuri oikea viesti?
Kaikki ovat vastuussa.
Loukkaantumisia
Loukkaantumiset ovat osa jääkiekkoa, halusimme tai emme. Ainoa tapa välttyä loukkaantumisilta on jättää pelaamatta. Ainoa tapa suhtautua loukkaantumisiin on nähdä ne mahdollisuuksina. Mahdollisuuksina kehittyä, vaikka se tuntuu hankalalta.
Kirby Dach on vanhan kotikaupunkini poikana aina kuulunut suosikkeihin. Nuori pelaaja on joutunut sairastuvalle aivan liikaa huonon onnen takia. Ranne meni poikki aikaisemmin juuri ennen U20-turnausta. Nyt todella vaativa polvileikkaus ja pitkä toipumisjakso edessä.
Los Angelesista Winnipegiin suuressa PLD-kaupassa tullut Gabe Vilardi ehti juuri kehua uutta NHL-kaupunkiaan, sen hienoa kulttuuria ja sanoa miten hauskaa on pelata. Gabriel väänsi polvensa suomalaisen sotalapsen tyttärenpojan Blake Lizotten ajaessa laidalla päin. Maila taisi jäädä jalkoihin.
Neljä-kuusi viikkoa sivussa polvivamman takia.
Rick Bowness teki tyylikkäästi, kun hän laittoi Kings-pelin ensimmäiseen aloitukseen yleensä kolmessa eri ketjussa pelaavat Alexander Iafallon, Gabriel Vilardin ja Rasmus Kuparin. Yksi näistä pelaajista ei ole italialainen, samantyyppisestä nimestä huolimatta.
Puolustaja Nate Schmidtin joutuminen pukuosastolle Vegasia vastaan ihmetyttää. Loukkaantunut?
PL ja Fiala
Pierre-Luc Dubois ja Kevin Fiala ovat löytäneet yhteisen sävelen hienolla tavalla Los Angeles Kingsissä. Joukkueen GM Rob Blake on todella pätevä kaikessa, molemmat pelaajat ovat Kingsin sopimuksilla ainakin kevääseen 2029 saakka.
Vastustajien on hankala vastakkainpeluuttaa Kingsiä vastaan, koska PLD:n ketju on vasta joukkueen kakkonen.
Onko Kevin Fiala julistettava NHL:n aliarvostetuimmaksi pelaajaksi? Fiala on todella vikkelä liikkeissään. Hän osaa ennakoida tilanteita ja järjestää paikkoja. Monipuolinen pelaaja.
The Cat
Oli jotenkin selvää, ettei NHL:n aliarvostetuimmaksi pelaajaksi tällä palstalla pari vuotta sitten valittu Alex DeBrincat koskaan sopeutunut Ottawa Senatorsin ja valmentaja D.J. Smithin pelityyliin, syystä tai toisesta.
“The Cat” pääsi kotiseudulleen Michiganiin ja pelituntuma on taas löytynyt. Viisi maalia ja neljä syöttöpistettä – NHL:n maali- ja pistetilaston ykkönen (jälkimmäinen jaettu Elias Petterssonin kanssa) neljässä pelissä.
Detroit Red Wings on tulessa ylipäätään; kolme voittoa putkeen. Hyvä sijoitus kovassa Atlantin divisioonassa (kuten myös DeBrincatin vanhalla Ottawa Senatorsilla, joka uuden omistajan myötä ensimmäistä kertaa käyttää palkkakaton kattoon saakka).
Yhteispeli Dylan Larkinin ja oikealla puolella yleensä pelaavan Lucas Raymondin ja välillä siinä luistelevan David Perronin kanssa toimii. Detroitissa mietitään sitä, miten kolme maalintekiijöinä tunnettua pelaajaa pystyy menestymään yhdessä.
Tästä tulee mieleen ikivanha Red Wingsin ketju Luc Robitaille (668 maalia), Brett Hull (742 maalia), ja Steve Yzerman (692 maalia), jota Scotty Bowman peluutti yhdessä Red WIngsin Stanley Cup-kaudella 2001-02, ainakin kauden alkupuolella.
“Kukaan meistä ei osaa syöttää”, murjaisi Brett Hull.
11 226
Todella hälyyttäviä uutisia Winnipegistä. Tämä todella kova jääkiekko- ja rock and roll-kaupunki Manitoban aroilla.
Winnipeg Jetsin kotiavaukseen Los Angeles Kingsiä vastaan Canada Life Centreen tuli vain 11 226 maksanutta katsojaa. Tämä tarkoittaa yli neljää tuhatta tyhjää katsomopaikkaa hallissa, joka on jo muutenkin yksi NHL:n pienimmistä.
Mikä on ongelmana Winnipegissä? Fanit eivät halua maksaa täyttä hintaa joukkueesta, joka on jälleenrakennusprojektin alussa? Markkinat “väsyneet”? Kaupungissa pelaa myös AHL-seura Manitoba Moose.
`Pegissä buuattiin kaupungista poishalunneelle Pierre-Luc Duboislle, joka teki maalin. PLD itse sanoi, ettei hänellä ole kuin hienoja muistoja kaupungista, oli vain aika siirtyä elämässä eteenpäin. Useamman kerran paikkakuntaa muuttaneena en voi häntä tästä syyttää.
Sellaiset pelaajat, kuten Teppo Numminen ja Teemu Selänne ovat ja pysyvät suurina sankareina ja pyhimyksinä Winnipegissä osaksi juuri siksi, koska he eivät koskaan halunneet kaupungista pois.
127
Aina, kun Edmontonissa rikotaan jokin Oilersin seuraennätys, asia on huomattava. Suurin osa ennätyksistä on niin kovalla tasolla 1980-luvun “Boys on the Bus” -dynastiajoukkueen jäljiltä.
Leon Draisaitl rikkoi Nashvillessä Oilersin ylivoimamaaliennätyksen 127. maalillaan. Vanha ennätys 126 oli Glenn Andersonin ja Ryan Smythin nimissä. Smythin viimeisessä ottelussa, huhtikuussa, vuona 2014, häntä pidettiin jäällä lähes viiden minuutin vaihdon ajan ennätyksen rikkomiseksi, mutta se ei onnistunut.
Smythin viimeinen peli oli yksi ikimuistettavista. Vancouver Canucksin joukkue palasi jäälle hienon kapteeninsa Henrik Sedinin johdolla vielä pelin jälkeen hyvästelemään illan isännän. Ryan Smyth oli kaikki kamat päällä, luistimet jalassa,vielä kahden aikaan yöllä vanhan Coliseumin kopissa.
Nykypäivän Edmonton Oilersin ylivoima on NHL-historian paras ja on ollut todella kova jo neljän vuoden ajan. Leon Draisaitl – joka vaatimattomaan tyyliinsä antoi kaiken kunnian ennätyksestä muille – on vasta 27-vuotias.
Jos Oilers onnistuu pitämään bändin kasassa, tuo ylivoimamaaliennätys tulee vielä nousemaan korkealle.
Rick Tocchet
Vancouver Canucksin valmentaja jaksaa vakuuttaa ainakin puheillaan.
Ensin allekirjoittanut oli vakuuttunut Tocchetin puheista ennen ja jälkeen Oilers-voittojen. Nyt, kun tuli huonompi ilta Philadelphiassa, entinen Flyers-ikoni ei säästellyt sanojaan.
Kuten yllä mainituissa Pascal Vincentin ja Lindy Ruffin tapauksissa, valmentaja ei tule saamaan montaa tilaisuutta antaa helvettiä joukkueelleen, ennen kuin ääni alkaa muistuttaa Jaska Jokusen opettajan ääntä. Siksi se on tehtävä nyt.
“Who are we to think we`re anybody?”, summasi Tocchet joukkueensa esityksen. Kyse ei ollut vanhasta “Philly Flusta”.
Philadelphia Flyers on päässyt hyvään alkuun. Kolme voittoa ja yksi tappio. Carter Hart on yhä vasta 25-vuotias ja yksi NHL:n parhaista nuorista maalivahdeista. Päästettyjen maalien keskiarvo per ottelu eli GAA tätä kirjoitettaessa 2.20, torjuntaprosentti 92.5 %.
Edmontonin alueella tiedettiin jo Carter Hartin ollessa kymmenvuotias – samalla tavalla kuin Dallas Starsin Sam Steelestä – että tuosta pojasta tulee joskus NHL-pelaaja aivan varmasti. Ja tuo tieto vain varmistui, kun tuli aika varata maalivahti National Hockey Leagueen.
Voisi kuvitella kotikaupungin NHL-seuran scouttien huomanneen, mutta Oilers varasi mieluummin kaksi pelaajaa, joista kumpikaan ei ole tällä hetkellä NHL:ssä. Shane Doan, Jarome Iginla, Carter Hart.. On hienompaa lähteä scottausreissulle Ust-Kamenogorskiin tai jonnekin hornan tuuttiin, kuin käydä katsomassa pelaaja 20 minuutin päässä hallilta.
18-vuotias
Aikamoiset ensimmäiset kymmenen päivää 18-vuotiaalla ykkösvarauksella Connor Bedardilla National Hockey Leaguessa. Heti kättelyssa kunnon viiden eri kaupungin road trip, ja vielä mihin kaupunkeihin!
Pittsburgh. Boston heti seuraavana iltana. Lauantai-illan Hockey Night in Canada-peli Montrealissa, jääkiekon vatikaanissa. Kaksi päivää myöhemmin jääkiekon mekkaan Torontoon. Ja vielä lopuksi ohuen ilman alaan, ja todella kovaa joukkuetta vastaan Denveriin, Coloradoon.
Selvästi nuorukaisen mentoriksi Amerikan Lahteen hankittu Taylor Hall antoi hyvän lausunnon siitä, että kaikki tämä on aika paljon 18-vuotiaalle. Taylor tietää itse entisenä ykkösvarauksena. Jatkuvaa seurantaa medialta, pyyntöjä vaikka mihin. Jossain vaiheessa on aika ottaa taukoa hulinasta, tai järjestää eri tavalla.
Tulee mieleen Wayne Gretzky aikoinaan. 99 sai niin paljon haastattelupyyntöjä, että jossain Toronton kaltaisissa paikoissa järjestettiin yksinkertaisesti iso pressitilaisuus.
Connor Bedard on jo nyt selvästi Hawksin paras pelaaja. Hän johtaa koko NHL:ää maalipaikoissa tilastojen mukaan, mutta maaleja on tullut toistaiseksi vain yksi. NHL on isojen miesten, ammattilaisten sarja. Bedardin maalitili tulee vielä parantumaan, se on vain ajan kysymys.
Coloradoa vastaan matkaväsyneelle Bedardille ei merkattu yhtään laukausyritystä,
Auston Matthews toi laukaustyylin jääkiekkoon, jota Connor Bedard sanoo käyttäneensä mallina omaan laukaukseensa. Aina keksitään jotain uutta juuri, kun kuvittelemme että kaikki on jo keksitty.
Reavo & The Worm
Ryan Reavesin ja Corey Perryn välistä touhua on hauskaa katsella, ja ymmärrämme Reavon persoonan ja tehtävän kaukalon ulkopuolella pitää mahdollisimman suurta ääntä. Hän tykkää mikrofoneista ja kameroista.
Mutta silti.
Corey Perry ei totisesti ole syytön tässä. Hänen suunsa käy lähes samalla tavalla pelien aikana. Corey Perry kuitenkin luistelee ja on aina luistellut ihan eri sarjassa. Perry on voittanut jääkiekossa kaiken mahdollisen.
Memorial Cupin, U20 MM-kultaa, Hartin, Rocket Richardin, Stanley Cupin, olympiakultaa, MM-kultaa (Triple Gold Clubin jäsen). Väin hän ja Scott Niedermayer ovat voittaneet kaikki nämä joukkuemitalit ja vielä World Cupin päälle.
Ehkä Ryan Reavesin tulee seuraavalla kerralla kutsua 38-vuotiasta legendaa “Mr. Perryksi”.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
