15.12.2023. Gene Carr oli NHL-huippuvaraus, joka pelasi pitkä valkoinen tukka hulmuten 1970-luvun Los Angeles Kingsissä. Lujaa luistelleesta hyökkääjästä tehtiin jopa laulu, jonka useimmat tietynikäiset vieläkin muistavat. Tässä NHL-blogin arkistoista neljä vuotta sitten julkaistu postaus kaksi päivää sitten edesmenneestä Gene Carrista. Se käyköön tribuuttina tälle karismaattiselle pelaajalle.
Eeppistä California rockia
Jääkiekkoilijoilla ja rokkareilla sanotaan olevan paljon yhteistä. He esiintyvät usein samoissa halleissa. Ei ole harvinaista nähdä muusikoita soittamassa lavalla suosikkijoukkueittensa paitoja päällään. Joissakin lauluissa on mainittu jääkiekkoiljoita tai tapahtumia jääkiekossa.
Tietynikäiset lukijat muistavat California Rockin eeppisen 1970-luvun huippuyhtyeen Eaglesin ja monet tämän yli 200 miljoonaa levyä myyneen yhtyeen lauluista.
Se, mitä moni ei ehkä tiedä on, että yksi Eaglesin suurimmista hiteistä, vuonna 1976 ilmestyneeltä Hotel California-albumilta ensimmäisenä singleksi lohkaistu “New Kid in Town”, kertoo NHL-pelaajasta.
Tuo pelaaja oli 1970-luvun Los Angeles Kingsissä pitkä vaalea tukka hulmuten pelannut Gene Carr.
NHL-pelaajan poika
Gene Carr oli yksi kesän 1971 NHL Draftin huippunimistä, heti Guy Lafleurin ja Marcel Dionnen jälkeen.
Carr oli kotoisin Vancouverin saarelta, kauniista Nanaimon kaupungista. Hänen isänsä Al “Red” Carr oli entinen ammattilaiskiekkoilija, joka pääsi pelaamaan viisi ottelua kauden 1943-44 Toronto Maple Leafsissä. Red piti huoltoasemaa Nanaimon jäähallin vierellä ja teroitti luistimia hallilla.
Hänen pojastaan kasvoi jonkinlainen paikallinen kiekkolegenda. Hän oli huippunopea luistelija, ja taitava pelaaja. Selvästi lupaus. Pikaluistelijaäiti Pauline oli se, joka opetti pojan luistelemaan. Kun Gene oli 16-vuotias, isä ilmoitti hänelle, että jos hän halusi jääkiekossa eteenpäin, hänen oli muutettava kotoa. Siitä alkoi junnutähden ura sellaisissa paikoissa kuin Kelowna Brittiläisen Kolumbian vuoristossa, ja myöhemmin kaivoskaupunki Flin Flon Manitoban pohjoisessa.
Gene Carr oli junnutähti, jolle povattiin todella menestyksekästä uraa NHL:ssä. Loukkaantumiset valitettavasti tyssäsivät uran lähes alkuunsa, mutta hän pelasi kuitenkin NHL:ssä vuoteen 1979 saakka. 465 ottelua, joissa 79 maalia ja 215 pistettä.
St. Louis Blues varasi Carrin kesän 1971 varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana. Carria pidettiin niin nopeana luistelijana, että NHL:ssä oli vain yksi häntä nopeampi. Boston Bruinsin Bobby Orr.
Tulokas Manhattanilla
Gene Carrista odotettiin suurta tähteä St. Louisissa, mutta Blues treidasi hänet vain 14 pelin jälkeen New York Rangersiin osana monen pelaajan isoa kauppaa.
Carr oli vasta 19-vuotias ja todella ihmeissään, kun eräänä päivänä harjoitusten jälkeen hänelle kerrottiin kylmästi, että Blues oli päättänyt treidata hänet eteenpäin. Yhden kuukauden jälkeen.
Manhattanilla Carr – joka oli koko uransa ajan pelannut keskushyökkääjänä – joutui pelaamaan pääasiassa vasemmalla laidalla, koska Rangersillä oli hyviä senttereitä. Tämän lisäksi hän loukkaantui ja kärsi selkävammoista jo aikaisessa vaiheessa. Rangers-legenda Rod Gilbert lupasi GM Emile Francisille pitää nuorukaista silmällä Manhattanin vilskeessä. Francis antoi tulokkaalle luvan etsiä asunto kaupungilta.
Carr ei nuorena pelaajana saanut pelata paljoa Broadwayn Sinipaidoissa, mutta kevään 1972 playoffeissa hänet huomattiin, kun Rangers pelasi Montreal Canadiensia vastaan. Carrin tehtäväksi annettiin vastakkainpeluutukset itseään Yvan “The Roadrunner” Cournoyeria vastaan. Nopeana luistelijana Carr hoiti tehtävän erinomaisesti. Hän pysyi hyvin vauhdissa yhden NHL:n nopeimpiin kuuluneen pelaajan kanssa.
Vuonna 1973 hän oli mukana pahassa auto-onnettomuudessa, josta tullut selkävamma tuli vaivaamaan häntä vuosien ajan. Carr oli joukkuekaverinsa Mike Murphyn kanssa Bostonissa pelin jälkeen, ja poliisiauto törmäsi sivusta miehiä kyydinneeseen taksiin. Molemmat kärsivät aivotärähdyksen ja muita ylävartalovammoja kolarin takia.
Manhattanilla Gene Carr joutui jostain syystä Rangersin TV-kommentaattorin Bill “The Big Whistle” Chadwickin silmätikuksi. Entinen legendaarinen NHL-erotuomari oli vanhan koulukunnan mies, jota Carrin pitkä tukka ja 1970-luvun muodikas pukeutuminen ei ehkä miellyttänyt. Yksi Chadwickin kuuluisimmista lauseista oli: “Gene Carr ei pystyisi laittamaan kiekkoa valtamereen, vaikka hän seisoisi satamalaiturin päässä.”
Runo
Kerran pitkällä paluulennolla takaisin kotiin New Yorkiin Gene Carr kirjoitti runon siitä, miten yksinäiseksi hän tunsi olonsa Rangersin nuorimpana pelaajana. Joukkueen mukana lentänyt New York Postin legendaarinen kiekkokirjoittaja Hugh Delano näki, mitä Carr oli tekemässä, ja pyysi nähdä runon. Sitten Delano kysyi, voisiko hän pitää sen.
Gene Carr antoi luvan, mutta sillä ehdolla, ettei runoa julkaistaisi lehdessä ainakaan ennenkuin hänen matkansa jatkuisi muualle New York Rangersistä. Hugh Delano piti lupauksensa, ja laittoi runon New York Postiin vasta samana päivänä, kun Carr treidattiin Los Angeles Kingsiin.
Gene Carrin matka jatkui kaudella 1973-74 New Yorkista Los Angelesiin. Helmikuun 16., 1974, tehdyssä treidissä Rangers sai vastakaupassa ykkösvarauksen, jolla se varasi myöhemmin Manhattanilla yleisön suursuosikiksi tulleen Ron Duguayn.
Carrin kirjoittama runo huomattiin LA Timesin toimituksessa, ja julkaistiin pian myös länsirannikon lehdessä.
Eagles-yhtyeen perustajajäsen Glenn Frey luki runon, ja se teki häneen vaikutuksen. California Rockin ikoni oli alunperin kotoisin Detroitista ja todella kova jääkiekkofani. Hän lähetti Los Angeles Kingsin osoitteeseen Gene Carrin nimelle osoitetun paketin, joka sisälsi kaikki siihenastiset Eagles-albumit sekä kirjeen, jossa hän ilmoittautui faniksi. Frey laittoi mukaan puhelinnumeronsa, ja pyysi ottamaan yhteyttä.
“Glenn oli kiekkofani, poika Detroitin alueelta”, kertoi Carr myöhemmin Kelowna Capital News-lehden haastattelussa. “Hän lähetti pari albumia paketissa Forumille ja kirjeen. Ilmeni, että hän oli jo nähnyt minun pelaavan muutaman kerran, ja hän kirjoitti: “Geno. Jos pidät musiikista yhtä paljon kuin minä sinun peliesi katsomisesta, meidän on pakko tavata.” Soitin hänelle heti seuraavana päivänä, ja meistä tuli ystävät välittömästi.”
Eagles oli vain kuukautta ennen Gene Carrin treidiä Los Angeles Kingsiin julkaissut albumin “On the Border”. Seuraavana vuonna “One of These Nights” oli yhtyeen todellinen läpimurto. Suurin hittialbumi “Hotel California” julkaistiin vuonna 1976.
Glenn Freystä ja Gene Carrista tuli elinikäiset ystävät. Freystä on olemassa kuvia, joissa hän soittaa Eaglesin kanssa lavalla suosikkipelaajansa keltainen Los Angeles Kings-paita #12 päällään. Frey antoi kaverilleen lempinimenkin. Hän kutsui kanadalaista ystäväänsä nimellä “Hockey Hollywood”.
LA Kingsin pelaajat viihtyivät vapaa-aikoinaan the Troubadour-nimisessä paikassa, jossa hengaili samoihin aikoihin paljon paikallisia muusikoita.
Glenn Frey kuoli tammikuussa, vuonna 2016. Vielä vain vähän ennen kuolemaansa häntä haastateltiin paikallisen sporttiradion ohjelmaan, ja häneltä kysyttiin, kuka hänen kaikkien aikojen suosikkiurheilijansa oli. Vastaus oli Gene Carr.
“Me koimme paljon yhdessä, hyviä aikoja ja huonoja”, sanoi Carr muusikkoystävästään. “Hän kutsui minua “Hockey Hollywood”:iksi. Pääsin hänen kauttaan tapaamaan aika siistejä nimiä: Jackson Brownen, Joe Walshin tietenkin, Elviksen, Jimmy Cagneyn, Bob Hopen, Linda Ronstadtin. Glenn oli spesiaali mies ja hyvä ystävä, ja minulla on häntä todella ikävä.”
Gene Carr ei ole koskaan puhunut paljoa siitä, että Glenn Frey lauloi juuri hänestä “New Kid in Town”:in ensimmäisissä lauseissa, joissa puhutaan suurista odotuksista, ja siitä miten kaikki katsovat kaupungin uutta tulokasta.
New Kid in Town
Tultuaan Los Angeles Kingsiin Gene Carr pelasi seuraavat neljä kautta pääasiassa laiturina ja alivoimaspesialistina. Hän oli todella nopea luistelija, ja älykäs pelaaja. Mutta Kingsillä oli paljon hyviä pelaajia hyökkäyspäässä; Marcel Dionne, Dave Taylor, Butch Goring, ja Charlie Simmer esimerkiksi.
Gene Carrin tehtävä oli pelata alemmissa ketjuissa.
Vähäisestä peliajasta huolimatta vaaleatukkainen, ilman kypärää pelannut Carr oli aina yksi yleisön suosikeista LA:n Forumissa. Hänen tiedettiin hengailevan kuuluisien muusikoiden kanssa vapaa-aikanaan.
Gene Carr eli Kalifornian tyyliin. Myöhemmin hän meni naimisiin läntisen USA:n suurimman Mercedes Benz-kauppiaan tyttären kanssa, ja perusti perheen.
Glenn Frey auttoi Gene Carria myös pääsemään pois LA:stä. Loukkaantumiset sotkivat jatkuvasti Carrin pelaamista. Hän missasi suuren osan kaudesta 1975-76 selkäleikkauksen takia, ja kun hän pääsi takaisin kokoonpanoon, hän vietti pitkiä aikoja penkin päässä.
Carr rakasti LA:tä, mutta halusi pelata enemmän. Loukkaantumiset olivat vieneet veronsa, mutta hän uskoi vielä pystyvänsä pelaamaan, jos vain saisi mahdollisuuden. Ja hän vihasi valmentaja Bob Pulfordia. Oli aika lähteä.
Gene Carr oli ystävänsä kautta saanut Eaglesin managerin, Irving Azofin, hoitamaan omia asioitaan.
“Seuraavana kesänä Irving meni tapaamaan Kingsin omistajia”, muisteli Carr. “Hän sanoi heille, että “joko treidaatte Genen, tai Eagles ei koskaan enää soita Forumissa.”
Kauppa järjestyi heti seuraavan kauden alussa. Kaupassa mukana Pittsburghiin matkusti legendaarinen Dave “The Hammer” Schultz. Pittsburgh Penguinsissä Gene Carr sai mahdollisuuden pelata taas sentterinä, ja hän pelasi uransa parhaan kauden. 19 maalia, 56 pistettä.
Sitten loukkaantumiset alkoivat viedä veroaan. Vielä yksi sopimus vapaana agenttina Atlanta Flamesiin.
Ja sitten oli aika jättää pelaaminen loukkaantumisten takia. Vain 28-vuotiaana. Selkäkivut olivat käyneet liian koviksi.
“Minun olisi todennäköisesti olliut parempi olla yrittämättä pelaamista, mutta on vaikea lopettaa peli, jota rakastat”, hän sanoi myöhemmin. “On vaikeaa myöntää, ettei kroppa enää pysty ottamaan vastaan kaikkea kipua.”
Uran jälkeen
Peliuransa jäljeen Gene Carr muutti takaisin Los Angelesiin. Hän työskenteli Universal Studiosin palveluksessa kymmenien vuosien ajan.
Hän kärsi paljon terveysongelmista, jotka saivat alkunsa pelaaja-ajoilta. Hänelle tehtiin muutama vuosi sitten The Globe and Mailissä ilmestyneen jutun mukaan kolme niskaleikkausta, kuusi selkäleikkausta, kaksi polvileikkausta, ja hänelle asennettiin uusi lonkka.
68-vuotiaana entinen LA Kingsin suosikkipelaaja liikkui hyvin vaivalloisesti. Hänen sanottiin tarvitsevan rullatuolia, kun kivut olivat pahimmillaan. Hän turvautui monen muun tapaan särkylääkkeisiin, opioideihin. Riippuvuudesta tuli välillä ongelma, mutta hän lopetti väärinkäytön kerrasta, kun hänet pysäytettiin Kanadan rajalla. Hänen tiedetään tarvinneen apua terveysongelmiinsa muutama vuosi sitten, ja LA Kingsin organisaatio auttoi.
RIP
Gene Carrilla oli vielä seitsemänkymppisenä hänen tunnettu pitkä vaalea tukkansa. Hän oli naimisissa kolme kertaa, ja hänellä oli poika nimeltään Kole. Tämän postauksen ilmestymisen jälkeen hän sai tietää, että hänellä oli toinenkin lapsi, tytär nimeltään Tracie Tooley Madisonin kaupungissa, Wisconsinissa. Carrilla oli ollut lyhyt suhde Tooleyn äidin kanssa tulokaskaudellaan St. Louis Bluesissa.
Tracie Tooley alkoi etsiä biologista isäänsä lähes viisikymppisenä. Yksi Gene Carrin viimeisien elinvuosien suurimmista ilon lähteistä oli tavata tytär, ja luoda lämmin suhde jälkeläiseen, jonka olemassaolosta hän ei edes tiennyt. Asia todistettiin DNA-testeillä. Isä ja tytär viihtyivät hienosti yhdessä. Kävi ilmi, että tytär oli suuri Eagles- ja jääkiekkofani.
Gene Carr kuoli 13. joulukuuta Los Angelesissa. Hänet muistetaan aina LA:ssä jääkiekkoilijana, ja hänestä kerrotaan aina yhdessä populäärimusiikin suosituimmista lauluista.
Jos joku lukee The Athleticiä, sieltä voi löytää todella hyvän artikkelin Gene Carrista, jonka Lisa Dillman ja Eric Duhatschek tekivät muutama vuosi sitten. He kertoivat saaneensa idean juuri lukemanne postauksen kirjoittajalta Edmontonissa. Yksi mielenkiintoinen tarina lisää tuli Carrilta haastattelussa, kun hän kertoi alkoholin ja kannabiksen huuruisesta yöstä Glenn Freyn kanssa. Ystävykset päättivät nauttia aamun tunteina muutaman paukun tequilaa. Sitten he menivät paukkujensa kanssa Freyn talon takapihalle. Aurinko oli juuri nousemassa.
Tequila, auringon nousu. Siitäkin on tehty laulu.
RIP
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
