16.1.2024. Terry Ryan pelasi viimeisen ammattilaisottelunsa sunnuntaina kotikaupungissaan St. Johnsissa, Kanadan itäisimmässä provinssissa New Foundlandissä. Värikkään elämän elänyt, entinen Montreal Canadiensin ykkösvaraus teki sen 47. syntymäpäivänään. Tässä muutama kommentti jääkiekkotarinasta, joka kosketti monia. Ehkä vuoden paras, tai ainakin elämänmakuisin jääkiekkotarina koko tällä kaudella.
“Haluan jääkiekkoilijaksi”
Vanha kanadalainen “kansansatu” menee näin. Tämä tarina kerrottiin jälleen kerran maanantaina Sportsnetin Jeff Marek Showssa, josta usea tässä jutussa käytetty lainaus on peräisin.
Pieni poika menee äitinsä luokse, ja sanoo: “Äiti, kun minä kasvan aikuiseksi, haluan tulla jääkiekkoilijaksi”
Äiti hymyilee ja sanoo: “Se kuulostaa hienolta. Mutta sinun on tiedettävä yksi asia. Et voi tehdä molempia samanaikaisesti.”
Tässä kansanviisaudessa on enemmän viisautta kuin ensinäkemältä pintapuolisesti voisi kuvitella. Jääkiekkoa pelanneet, tai muuten urheilleet voivat vahvistaa. Ajatellaan vaikka ikämieskiekkoilijoita. Jäällä kukaan heistä ei ole nelikymppinen, viisikymppinen, tai luoja paratkoon, kuusikymppinen. Jäällä he kaikki ovat taas kerran pieniä poikia. Koko porukka.
He siis näyttävät vanhoilta ulospäin muille. Mutta itse tuntevat olevansa taas lapsia.
Pelin, ja suihkun jälkeen he muuttuvat taas oman ikäisiksiin miehiksi, joilla on perhe, asunto, siviiliammatti, ex-vaimo, huolia ja murheita. Aikuisten juttuja.
Terry Ryanin syntymäpäivä
Jotkut ovat saattaneet nähdä asiasta filmiä sosiaalisessa mediassa. Entinen NHL:ssäkin pelannut jääkiekkoammattilainen Terry Ryan teki paluun 47. syntymäpäivänään, ja pelasi kotikaupunkinsa St. Johnsin New Foundland Growlersin ECHL-joukkueessa yhden ottelun. Kaksikymmentäyksivuotta viimeisen ammattilaispelinsä jälkeen. Growlers on osa Toronto Maple Leafsin farmisysteemiä.
Growlersin valmentaja näyttää jotenkin tutulta. Se on Matt Cooke.
Joku on saattanut nähdä filmin, jossa Terry aloittaa ottelun kolmannessa erässä tappelun Adirondack Thunderin 25-vuotiaan laiturin Zach Walkerin kanssa. Ryan saa muutaman vasemman sisälle, mutta sitten nuori Walker vastaa oikeilla.
Walker, joka syntyi kolme vuotta sen jälkeen, kun Montreal Canadiens varasi Terry Ryanin Edmontonin Northlands Coliseumissa pidetyssä varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella (8.), pelasi USA:n kansallisen kehitysohjelman joukkueessa nuorempana, ja edusti vihaisennäköisen linnun maata U18 MM-kisoissa vuonna 2016, ennen yliopistouraa Boston Collegessa.
Tai joku on saattanut nähdä filmin, jossa Terry Ryan tulee jäälle pelin jälkeen tultuaan valituksi illan ykköstähdeksi.
Tätä ECHL-ottelua seurasivat allekirjoittaneen kaverit YouTuben kautta kaukana Suomessa saakka. Syy ottelun saamaan huomioon oli suureksi osaksi se, että Paul “BizNasty” Bissonnette mainosti sitä lauantain Hockey Night in Canadassa, ja lähetti siitä mainoksen yli miljoonapäiselle seuraajakunnalleen.
Terry Ryan ei halunnut itse mainostaa peliä. Kyseessä oli niin spesiaali juttu.
Kyseessä ei kaikesta huolimatta ollut pelkkä mainostemppu, kuten voisi kuvitella. New Foundland Growlersilla oli paha loukkaantumissuma. Sitten iski flunssaepidemia huoneeseen. Tavallisesti tällaisissa tapauksissa kutsutaan pelaaja paikallisesta senioriliigasta ylös, mutta nyt sääntö määrää, ettei tammikuun 10. päivän jälkeen ammattilaispelin pelannut pelaaja enää voi palata amatöörijoukkueeseensa. Tämä sääntö esti siten tavanomaisen pelaajan ylöskutsun.
Oli keksittävä jotain muuta.
Kauden paras pelinjälkeinen pressi
Me näemme NHL-kauden tai muuten vaan jääkiekkokauden aikana kaikenlaisia pelinjälkeisiä mediatilaisuuksia. Jotkut ovat mieleenpainuvampia kuin toiset. Jotkut vedetään läpi rutiinilla. “Oliko muuta? Hyvä. Moido.”
Ja sitten on tämä. Kannattaa katsoa tuo 13:42, ja kuunnella.
Raakaa rehellisyyttä. Kiitollisuutta. Humaanisuutta. Aitoja tunteita. Haavoittuvaisuutta.
Viisi tai kuusi tuoppia
“Olin juhlimassa syntymäpäivääni, mikä on tänään”, kertoi Terry Ryan pressissään. “Ajattelin, että lauantaina on parempi juhlia kuin sunnuntaina. Oli tarkoitus tulla katsomaan tätä peliä sunnuntaina. Katson paljon Growlersin pelejä, jotkut näistä pelaajista ovat parhaita kavereitani.”
“Vielä kerran. Minulla ei ollut aavistustakaan, että näin tulisi käymään. Olin ulkona, ja jos olen täysin rehellinen, en ole sanonut tästä kenellekään aikaisemmin, olin noin viidennen tai kuudennen tuopin kohdalla, kun Growlersin hyökkääjä Zach O`Brien soitti”.
Ryan luuli puhelua vitsiksi, ja löi luurin kiinni.
Mutta sitten Growlersin kehitysvalmentaja Adam Pardy (350 NHL-ottelua) soitti. Terry tajusi, että tämä oli totta.
“Otin taksin, ja menin kotiin. Join litrakaupalla vettä. Söin ja menin nukkumaan. Yritin nukkua. Olin niin innoissani.”
“Valehtelisin, ellen myöntäisi, että olin vähän hermostuneempi kuin mitä annoin ymmärtää.”
Terry Ryan vitsaili, että jotkut lähetetään alas kahdeksi viikoksi, mutta kaksi vuosikymmentä on jo aika paljon. Hän luistelee 4-5 kertaa viikossa ja pelaa paljon Ball Hockeya.
Matt Cooke laittoi Ryanin pelin ensimmäiseen aloitukseen. Sitten hän ei päässyt jäälle paljoa ennen kolmatta erää.
“Rehellisesti, olisin ollut tyytyväinen siihen,” hän sanoi. “Minun iässäni, olisi ollut todellinen kunnia olla ylipäätään mukana. Pelkästään tapahtuneen todennäköisyyden ansiosta, tämä nousee kokemuksissani ensimmäisen NHL-pelini luokkaan. Tämä oli niin ennalta odottamatonta.”
Tunteet nousivat pintaan, kun Ryan mainitsi ottelua ystäviensä kanssa katsomaan tulleen 13-vuotiaan tyttärensä Penny Lanen. Hän ei halunnut tyttärensä joutuvan häpeämään isäänsä.
“Ajattelin, että kun hän syntyi, minun elämäni muuttui niin paljon paremmaksi. Siinä vaiheessa minun ammattilaisurani oli jo vuosikymmenen takanapäin.”
“Ja sain kuulla suosionosoitukset. En voinut kuvitella saavani kuulla sitä enää koskaan elämässäni.”
Tappelu
Terry Ryan ei ollut suunnitellut tappelevansa enää lähes viisikymppisenä.
“En ollut suunnitellut tappelevani,” hän sanoi. “Tiedän, ettei se ole enää iso osa peliä, ja se on minusta hyvä.”
Mutta kun Terry näki joukkuekaverinsa James Melindyn tulleen tiltatuksi kaukalon kulmassa ja menettävän kypäränsä, hän tiesi ennakkoon taklauksen tehneen Zach Walkerin olevan pelaajan, joka ottaa erivapauksia.
“Mitä minulla on menetettävää? Minun kuuluukin hävitä se tappelu. Aivan kuin silloin, kun tappelin Tie Domin kanssa kun olin 18-vuotias. Ei suunnitelmaa. Minä päätin pelata vain sillä tavalla kuin olen aina pelannut.”
Ja tässä kohtaa tullaan postauksen alun tarinaan. Jäällä Ryan ei ollut 47-vuotias. Hän puolusti aina joukkuekavereitaan vuosikymmeniä sitten. Se asenne ei ole muuttunut. Jääkiekossa kukaan ei tappele omasta puolestaan. Se tehdään joukkuekaverin puolesta. Tässä tapauksessa James Melindyn, jonka Ryan on tuntenut siitä saakka, kun Melindy oli kymmenvuotias.
Matt Cooke peluutti Ryania vakituisissa vaihdossa kolmannen erän. Hän sanoi Sportsnetillä, että tappelun ajoitus olisi ollut väärä, jos hän olisi tehnyt sen ensimmäisessä erässä. “En ole koskaan tapellut satuttaakseni toista”, hän sanoi. “On kyse mometumista, tilanteen lukemisesta.”
“Olen tietoinen siitä, mihin suuntaan jääkiekko on menossa, ja hyväksyn sen. Mutta vielä on jääkiekossa tilaa puolustaa joukkuekavereitasi.”
“Yksi asia, mikä on hienoa jääkiekossa”, sanoi Ryan tänään Sportsnetillä. “Pelin jälkeen menin koputtamaan Adirondack Thunderin kopin oveen, ja pyysin saada tavata Zach Walkerin.”
“Hän tuli ulos ja puristin hänen kättään. Luulen, että hän oli vähän yllättynyt. Sanoi, ettei sinun tarvinnut tehdä sitä.”
Totta. Zach Walkerin ei olisi tarvinnyt suostua pudottamaan hanskoja, etenkään johtotilanteessa. Jääkiekko paranee joka vuosi. Peli on kaunista ja taiteellista ja samalla kovaa.
Ja pelin jälkeen molemmat joukkueet menivät yhdessä ulos.
Kannustus ja tuki
Ryan oli varma siitä, että pelilupa tuli vasta joukkuekavereitten hyväksyttyä sen. Siksi hän ei voinut jättää tilannetta huomioimatta, kun hän näki Melindyn tulleen taklatuksi. Hän uskoi Matt Cooken pitäneen koko juttua – siis Terry Ryanin kutsua pelaamaan – naurettavana.
“Tunsin, että se oli yksi syistä miksi minut varattiin NHL:ään ylipäätään. Koska minulla on se jokin, ehkä huono temperamentti. Intohimo peliä kohtaan. Miksi sitä kutsutaankaan, en pysty ottamaan sitä pois päältä, jos pyydetään pelaamaan peli, jossa taklataan ja pelataan kovaa.”
“Jos en olisi saanut pelata yhtään vaihtoa ensimmäisen jälkeen, tämä olisi silti ollut yksi elämäni parhaista päivistä. Kannan Growlersin paitaa ylpeydellä, koska olen täältä kotoisin. Nyt voin sanoa, että “Once a Growler, always a Growler.”
Joukkuekaverit antoivat 47-vuotiaan valita musiikin ennen peliä. Odotetusti Growlersin kopissa kuunneltiin klassista rokkia ja Beatlesia. Terry Ryanin käsivarressa on hieno The Beatles-tatuointi. Hänen tyttärensä nimi on Penny Lane. “Get Back” soi Growlersin kopissa. Ja “Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band”.
Ottelu oli loppuunmyyty, ja täynnä ihmisiä, jotka tulivat kannustamaan syntymäpäiväsankaria. Hänen tyttärensä, ex-vaimonsa ja vanhempansa tulivat paikalle. Kaksi pariskuntaa oli lentänyt paikalle Torontosta.
“Siellä oli ihmisiä, joitten kanssa kävin leikkikoulua. Ihmisiä, joitten kanssa olin lukiossa. Ihmisiä, joitten kanssa pelasin jalkapalloa poikana. Yliopistoystäviä. Näyttelijöitä, ohjaajia. Perhettä, sukulaisia, joukkuekavereita eri lajeista.”
Kaikki nuo ihmiset, jotka Terry oli tavannut elämänsä aikana. Ihmiset, jotka eivät edes tunne toisiaan, yhdessä paikassa. Kokemassa jotain, jota kukaan ei olisi voinut edes kuvitella etukäteen.
Pelin jälkeen Terry Ryanin puhelimessa oli 432 viestiä. Jason Mamoa, jonka hän tuntee näyttelijäuraltaan, oli jättänyt viestin. Jeremy Roenick, jonka hän on tavannut yhden ainoan kerran. Ja moni muu. Ron MacLean. Ron Duguay. Carlo Coliacovo.
Joukkuekavereilta kymmenien vuosien takaa tuli viestejä.
Mies, jota pidettiin NHL-uran häviämisen takia häviäjänä, ja joka itse tunsi samoin, sai päättää uransa suuren kannatuksen siivittämänä.
Junnutähti
Terry Ryan oli todella hyvä prospekti nuoruudessaan. Hän pelasi Brittiläisen Kolumbian junnuliigassa jo 15-vuotiaana ja nousi WHL-liigaan sen jälkeen.
WHL twiittasi pienen kavalkadin Terryn huippukohdista A-junnuissa. Tri-City Americans. Red Deer Rebels.
Ennen NHL-varaustaan kaudella 1994-95 Ryan teki 50 maalia ja merkkautti 110 pistettä, ja 207 jäähyminuuttia 70 ottelussa. Playoffeissa 17 ottelua, 12 maalia, 27 pistettä ja 36 jäähyminuuttia.
Ykköskierroksen varauksen tilastoja.
Les Canadiens de Montreal
Terry Ryanin suhde hänet varanneeseen Montreal Canadiensiin jäi paradoksaaliseksi. Toisaalta, hän oli historian ensimmäinen klassisessa Les Habitantsissa pelannut “New Foundlander”, mikä on iso juttu hänen kotiseuduillaan.
Mutta toisaalta – ja tämä on allekirjoittaneen oma mielipide – tämä sama hieno ja vanha jääkiekkoseura myös osaltaan pilasi ammattilaisuran, josta olisi voinut tulla hyvinkin menestyksekäs. Pelatessaan Tri-City Americansissa, kovassa WHL-junnuliigassa, Terry kärsi vakavan aivotärähdyksen. Tällin seurauksena hän kärsi vakavista jälkioireista, joita ei koskaan virallisesti diagnosoitu.
Oireet huomattiin vasta kolmen NHL-ottelun jälkeen Montrealin lääkäreitten toimesta kaudella 1996-97. Terry tunsi olonsa huonoksi, ja meni lääkäreitten pakeille. Tutkittuaan, he määräsivät 19-vuotiaan NHL-lupauksen jäämään sivuun koko loppukaudeksi. Ei hyviä uutisia nuorelle pelaajalle, joka oli raivannut tiensä ylös rämäkällä pelityylillään.
Terry teki paluun kaukaloon, pelasi yhteensä viisi NHL-peliä lisää seuraavien kahden kauden aikana, mutta GM Rejean Houle kertoi hänelle, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia mahtua NHL-kokoonpanoon.
Tässä tilanteessa Montreal Canadiens antoi Ryanille QO:n, eli “Qualifying Offer”:in, jolla varmistettiin se, että seura sai pitää pelaajan pelioikeudet hänen 31. vuotispäiväänsä saakka, joka tulisi vuonna 2008. Ja sitten pelaaja lähetettiin alempiin sarjoihin.
Kovat vuodet uran jälkeen
Ryan päätyi lopulta West Coast Leagueen, jossa hän pelasi oman taitotasonsa alapuolella. Hän sai pelata paljon Coloradossa, mutta muutettuaan Iowaan, hän kärsi pahan nilkkavamman, ja missasi taas puolet pelikaudesta. Pahat loukkaantumiset tekivät ykköskierroksen varaus unelmatarinasta lähinnä painajaisen.
Voimme vain kuvitella, miltä entisen ykkösvarauksen elämä tuntui alasarjoissa, ja sen jälkeisessä elämässä. Terry on myöhemmin myöntänyt tunteneensa, kuin hän olisi pettänyt koko kotiprovinssinsa New Foundlandin. Häntä hävetti edes käydä Montrealissa.
Nilkkavamma käytännössä lopetti peliuran huipulla. Terry meni yliopistoon vuonna 2009, ja hankki loppututkinnon.
“Urani päättyi yritettyäni pelata kolme tai neljä vuotta nilkkavamman kanssa”, hän sanoi sunnuntaina. “Menin kouluun, ja sain tutkintoni. En tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan. Siinä meni seitsemän tai kahdeksan vuotta. Olin lähellä henkilökohtaista konkurssia vuonna 2015.”
“Elämä on ollut vuoristorataa. Monet ihmiset näkevät huippukohdat, mutta he eivät näe huonompia aikoja. Elämäni oli jonkin aikaa todellista kamppailua. Koin avioeron. Nyt olemme hyvissä väleissä. Ex-vaimoni Danielle oli täällä tänään, ja olen niin ylpeä että hän oli täällä.”
“Elämässäni oli joitakin rankkoja aikoja.”
“Kun pelasin Montrealissa ja ammattilaisena, minulla ei koskaan ollut oikeaa työpaikkaa. Tein kovasti töitä pelaajana, sitä kukaan ei voi kieltää. Tein kovasti töitä jäällä ja kaukalon ulkopuolella ollakseni paras joukkuekaveri mikä voin olla.”
“Mutta en tiennyt, kuinka rankkaa elämä voi olla. Sitä en tiennyt.”
Terry Ryanin elämässä oli huonompia aikoja. Vuonna 2004 hän ajoi Red Bullin kuormia. Hän lihoi useamman kymmentä kiloa ja ryyppäsi liikaa. Hänen vanha junnukaverinsa, Alaskasta kotoisin ollut B.J. Young ehdotti, että lähdetään Sveitsiin pelaamaan.
Yhtenä päivänä Terry sai lukea televisiosta, että entinen Detroit Red Wingsin pelaaja B.J. Young oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hän muutti Albertan Red Deeriin auttamaan leskeksi jäänyttä Daniellea ja tämän poikaa Tysonia. Ja pelasi samalla senorikiekkoa Bentley Generalsissa.
Danielle ja Terry ryhtyivät pariksi ja saivat Penny Lanen, ja erosivat.
“Tänään tunsin, että nyt minä arvostan elämää eri tavalla.”
Beauty
Terry Ryan on jo kauan sitten ansainnut jääkiekon kotimaassa lähes ritarin arvoa vastaavan arvonimen “Beauty”. Hän on sitä todellakin. PItkäaikaisemmat NHL-blogin lukijat muistanevat Terryn värikkään tarinan hänen New York Islanders-haastattelustaan Edmontonissa aivan kesän 1995 NHL Draftin alla. Mike Milbury – joka on perinteisen joulutarinan tähti – oli silloin Islesin GM.
Tarina on toistettu monena vuonna, ja niin tehdään varmaan tänäkin vuonna. Terry itse vahvisti sen sähköpostitse jo vuonna 2013, huomattavasti kansanomaisemmin termein kuin se näillä riveillä kirjoitettiin.
Viimeisin vähän vakituisempi työ näyttelijä Terry Ryanilla on ollut näytellä Ted Hitchcock-nimistä pelaajaa kanadalaisessa TV-sarjassa “Shoresy”. Hänellä on oma podcast, ja hän on kysytty vieras erilaisissa tilaisuuksissa.
Syntymäpäivä, jota tämä mies ei koskaan unohda. Hyvin nopeasti tapahtunut tarina, joka ei olisi paremmin voinut mennä.
Terry Ryan sai sanoa lopulliset hyvästit jääkiekolle täydellisellä tavalla. Tunteet nousivat pintaan. Hän ei halunnut varastaa Showta muilta. Hän pelasi viimeisen pelinsä sillä tavalla kuten hän aina on pelannut. Ja hän sanoi, ettei mitään syytä ole juhlimiseen, koska Growlers hävisi pelin maalein 6-2.
Joukkuepelaaja viimeiseen saakka. “En olisi tehnyt tätä, jos tämä olisi ollut mainostemppu”, sanoi Ryan. “Kun tulin tänne tänään, sanoin valmentajalle “Matt, jos haluat minun pelaavan, pelaan samalla tavalla kuin aina pelasin.”
Moni jääkiekkoilija ei pääse päättämään uraansa haluamallaan tavalla, tai omilla ehdoillaan. Joku muu tekee useammassa tapauksessa päätöksen pelaajan puolesta.
Terry Ryan – kaikkien värikkäitten vaiheitten jälkeen – sai sanoa hyvästit tavalla, joka oli kuin Hollywoodissa käsikirjoitettu elokuva. 47-vuotiaana.
Joskus tositarinat tapahtuvat paremmin kuin kukaan olisi voinut niitä käsikirjoittaa.
Mies, joka vuonna 2014 kirjoitti hyvän ja rehellisen kirjan “Tales of A First-Round Nothing”, huomasi olevansa kaikkea muuta kuin “Nothing”.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
